Laihduin vuoden 2011 huhtikuu-syyskuun loppu välillä n. 24kg. Olen 14 vuotias tyttö. Aivan syyskuun viimeisinä päivinä jouduin kahdeksi viikoksi sairaalaan, jossa pakotettiin syömään (nenämahaletkun uhkalla), sillä olin mennyt sen verta huonoon kuntoon, että esim. Syke oli 39 kun hoitoon jouduin, ja seistessä huimasi. Nyt olen päässyt kotiin, mutta seuraavat pari viikkoa joudun käymään avohoidossa, jonkinlaisessa psyykkisen(?)hoidonyksikössä. Painoin sairaalaan jouduttuani noin 46kg, kuukautiseni olivat viimeksi heinäkuussa. Lääkäri sanoi että painoa täytyisi saada 53 kiloon vähintään. Tiedostan sairauden hyvin, ja osaan 'taistella' sitä vastaan, mutta minullakin on vaikeat hetkeni... Aina syönnin aikana tunnen kuinka mahaani tulisi yksi kurttu lisää, jalkani leviäisivät, tunnen itseni hirvittävän läskiksi. Syöminen ahdistaa, niinkuin taudinkuvaan ilmeisesti kuuluukin.
Nyt kotona minulle on määrätyt ruokakoot/määrät ja ajat jolloin syödä. Ruoka-aikoja on viisi päivässä, ja päivässä tulee saada vähintään 2000kcal. En saa itse seurata painon nousua, vaan käyn painontarkkailussa terveydenhoitajalla maanantaisin ja luonnollisestikkaan en saa painoa nähdä. Minua pelottaa että lihon kuitenkin takaisin entisiin mittoihini (161cm 70kg), mutta pelkään myös niitä jotka sairaalaan mentäessä oli (163cm 46kg).
Saan liikkua joka päivä valvotusti ja rauhallista kävelyä 30min korkeintaan, enempi ei onnistuisikaan sillä voimat ja olo ovat edelleen surkeat. Joka ruokailukerran jälkeen ja syömisten välissä teen salaa lihaskuntoliikkeitä, sillä ahdistun ruoan syödystä määrästä niin paljon. Vatsani tulee joka ruokailun jälkeen kipeäksi, mikä tässä vaiheessa on vielä normaalia, mutta inhottavaa.
Kysymykseni olisi, että kuinka te, jotka olette anoreksiasta parantuneet, päässeet yli noista ajatuksista ja ahdistuksesta? Pystyn puhumaan asioista äidilleni, mutta tuntuu ettei hän oikein ymmärrä, enkä häneltä sitä voi olettaakkaan. Etukäteen kiitos asiallisesti kommentoiville! (anteeksi mahdolliset virheet tekstissä, kirjoittelen kännykällä niin tarkistaminen on hieman työlästä)
Nyt kotona minulle on määrätyt ruokakoot/määrät ja ajat jolloin syödä. Ruoka-aikoja on viisi päivässä, ja päivässä tulee saada vähintään 2000kcal. En saa itse seurata painon nousua, vaan käyn painontarkkailussa terveydenhoitajalla maanantaisin ja luonnollisestikkaan en saa painoa nähdä. Minua pelottaa että lihon kuitenkin takaisin entisiin mittoihini (161cm 70kg), mutta pelkään myös niitä jotka sairaalaan mentäessä oli (163cm 46kg).
Saan liikkua joka päivä valvotusti ja rauhallista kävelyä 30min korkeintaan, enempi ei onnistuisikaan sillä voimat ja olo ovat edelleen surkeat. Joka ruokailukerran jälkeen ja syömisten välissä teen salaa lihaskuntoliikkeitä, sillä ahdistun ruoan syödystä määrästä niin paljon. Vatsani tulee joka ruokailun jälkeen kipeäksi, mikä tässä vaiheessa on vielä normaalia, mutta inhottavaa.
Kysymykseni olisi, että kuinka te, jotka olette anoreksiasta parantuneet, päässeet yli noista ajatuksista ja ahdistuksesta? Pystyn puhumaan asioista äidilleni, mutta tuntuu ettei hän oikein ymmärrä, enkä häneltä sitä voi olettaakkaan. Etukäteen kiitos asiallisesti kommentoiville! (anteeksi mahdolliset virheet tekstissä, kirjoittelen kännykällä niin tarkistaminen on hieman työlästä)
Vastaukset 9
Vanhimmat
Jos sinulla on halua parantua ja otat avun vastaan niin voitat taudin ja ajatukset lievenee ja heikkenee ajan kanssa.se voi viedä aika kauan.... ja takapakkeja voi tulla mutta kun olet vihdoin taudin voittanut niin olet vahva ja hallitset kaikki ajatukset vaikka ne ei koskaan unohdukkaan
Et liho liikaa, siitä pitää huolen se terveydenhoitaja. Dieettisi on myöskin aika niukka jos vaan 2000kcal. Nopeammin olisit toipunut osastolla, olisit saanut kavereitakin.. Eikö äitisi antanut jäädä ? Voi sinua lihaskuntoliikkeinesi, lihakset ei kyllä kuntoudu yhtään ilman ruokaa.
kiitos oikein paljon kummallekkin vastanneelle! :)
Täti// Eli terkkari sit varmaan ilmottelee millon paino on hyvä... Mutta pelkään silti että se haluaa lihottaa mut takas lähtöpisteeseen, vaikka ei niin varmasti käy mutta... Eilen kun oli kontrolli, kävin salaa myös yksin sen painon kattomassa, ja oli 48.5, eli on sitä vähän tullu takasin.
Tarkoitat osastolla sitä sairaalassa oloani? (nythän oon siis avohoidossa) Ne meinasivat siellä hoitajat että oon tarpeeksi terve sieltä lähtemään, kunhan pääsen heti aloittamaan ton avohoidon.
Lihaskuntoliikkeet on lähinnä mun mielenrauhan vuoks.. :'D Tai siis että teen niitä koska uskon, että se ei tietenkää polta kamalasti kaloreita, mutta lieventää ahdistusta. Tosin tän takia on alkanu ihan yllättäen ilman syytä ahdistamaan, ja sit tuntuu että on pakko ne liikkeet tehä...voivoivoiei :c
Hei!
Itse olen ikäisesi tyttö (mitat 167/46)
Minua jäi vain mietityttämään,että jouduitko sairaalaan huonon kuntosi vai alhaisen painosi takia? Mietityttää vain,että joutuuko tuolla painolla sairaalaan vai tarvitaanko siihen jotain muutakin.
Jaksamisia sinulle
Sama muakin ihmetyttää; tuo paino sairaalaan joutuessasi? Ei se varmasti pelkästä painosta johtunut? Itse painoin pahimmillani 33 kg ja oon 168 cm pitkä. Olin tosin 5 päivää sairaalassa sisätautiosastolla tipassa kun elektrolyytit oli niin sekasin. Sitten ulos vaikka paino oli noin alhaalla!
Riippuu ehkä paikkakunnasta? Asuin silloin Tampereella missä muutenkin on kuulemma Suomen huonoin sairaalahoito!!
Nyt oon saanut viitisen kiloa lisää, mutta alipainossa (kuulemma, en itse sitä usko) eikä sairaalasta puhettakaan. Avohoidossa olen. En enää Tampereella onneksi!!
Kiitos jälleen kommenteista!
ehkä ne lähinnä just voinnin takia laittoi sairaalaan.. Ja sano syyks myös sen että toi päälle 20kg oli niiden mukaan mennyt ihan liian nopeasti, ja että vuodessa(!!) sopiva tahti olisi -5kg. Mutta kaikkihan ovat yksilöllisiä, ehkä ne siellä ajatteli että paino on liian alhanen, ja kuukautiset niiden mukaan aika hyvin osoitti asian faktaksi.
Tuohon hoitoon liittyvään asiaan en kyllä osaa vastata, sairaalassahan ne vaan tosiaan toi ruoat eteen ja ne oli syötävä ottivat painon ja ravitsemusterapeutti kävi jututtamassa, mutta ei sit muuta. Ja avohoidossa oon nyt lähinnä kertonu asioistani ja tuntemuksistani hoitajalle, ja lappuja täytelly tunnin verran päivässä, ja sit loppuajan (5h) syöny ja lepäilly.
Maanantaina jälleen olisi se punnitus tiedossa, toivottavasti olis taas mahdollisuudet katsoa itse se paino, vaikken siitä kyllä hyödy mitään.
Itse olen sairastanut "epätavallisen syömishäiriön", johon liittyi masennus ja sitä seurannut ankara laihduttaminen ja syömisen kontrollointi. Laihduin muutamassa kuukaudessa 29 kiloa, joista olen saanut takaisin 19 ja olen nyt normaalipainoinen. Voin kokemuksesta sanoa, että syömishäiriöstä parantuminen on pitkä prosessi, joka vaatii paljon voimia sekä itseltä että läheisiltä ihmisiltä. Mieli on täynnä ristiriitaisia tunteita, ja välillä auttajia tekisi mieli joko lyödä tai halata sanoen "kyllä kaikki kääntyy vielä parhain päin". Minulle parantumisen kannalta ratkaiseva ajatus oli seuraava kysymys, jonka esitin itselleni: Enkö todella arvosta itseäni enempää? Enkö arvosta elämää, kehoani ja mieltäni niin paljoa, että antaisin niille ravintoa ja mahdollisuuden kukoistaa? Nämä kysymykset olivat mielessäni koko paranemisprosessin ajan. Älä mieti painoasi, vaan keskity itsellesi tärkeisiin asioihin, joilla voit täyttää sen tilan, jonka sairaus on sisältäsi ja mielestäsi itselleen raivannut. Tekeminen ohjaa ajatukset pois ruoasta - aluksi hetkellisesti, lopulta kokonaan. Kun keho saa ravintoa, mieli virkistyy, ja uusi päivä on edellistä parempi. Terveydenhuollon ammattilaiset eivät suinkaan halua lihottaa sinua ylipainoiseksi, vaan he toivovat, että saat takaisin sellaisen elinvoimaisen elämänasenteen, joka sinulla ennen sairastumista oli. Itse olen painonnousun myötä alkanut suhtautua kehooni aivan erilailla: pieni vatsamakkara onkin kallis aarre osana minua, kasvojeni pieni pyöreys saa hymyni näyttämään hauskalta, tukevammat jalkani ovat korvaamaton apu, kun juoksen aamulla bussipysäkille jne. Myös terveyden käsite on saanut uuden merkityksen. Terveyttä ei suinkaan ole äärimmäinen laihuus ja alinomainen väsymys yhdistettynä ankaran säännölliseen liikuntaan. Terveyttä on se, että jaksaa tehdä itselleen tärkeitä asioita ja että on itseään kohtaan "armollinen"! Tsemppiä!
Jos syöt sokeria, lihot. Syö ennemmin jotain rasvaista niin nälkä pysyy poissa :)
2tyw4y23!!!!!!!
Voit työtää anaali-aukkoosi nuo helllvetin diettisi niitä ei ole mitään asiaa linkittää syömishäiriöisille!!!