Välissä vaan tuntuu että olen aivan liian yksinäinen! Tuntuu liian usein että olisi vain parempi lähteä täältä kokonaan pois... :( Rakastun aina "vääriin" ihmisiin, sitten kun ikävöin, ikävöin usein niin paljon että tuntuu kuin sydän tulisi rinnastani ulos....
Ei ole mitään minkä vuoksi yrittää...jatkaa...tehdä mitään....
Olen liian kiltti, sydän täysin oikealla paikallaan ja aivan liian herkkä...kärsin :(
Milloin kaikki muuttuu....? Jaksanko enää odottaa...? Koko ajan sattuu!
Ei ole mitään minkä vuoksi yrittää...jatkaa...tehdä mitään....
Olen liian kiltti, sydän täysin oikealla paikallaan ja aivan liian herkkä...kärsin :(
Milloin kaikki muuttuu....? Jaksanko enää odottaa...? Koko ajan sattuu!
Vastaukset 15
Vanhimmat
Älä enään odota. Se on vastaus. Kaikki muuttuu silloin kun sitä itse haluat.
jotenkin ei osaa ottaa ihan vakavissaan neuvoja ihmiseltä, jonka sivistyksen taso on sitä luokkaa, ettei osata edes alkeellisimpia äidinkielen kielioppisääntöjä. Se on ENÄÄ, ei enääN.
En jaksa katsoa ja tarkistella mitään kielioppivirheitä,pääasia että kirjoituksesta saa jotakin selvää.
flixotidea. Ei saa muuten aivot happea, jos yrittää nukkua.
*Silittää* Rauhoitu.... Hengitä syvään,rentoudu.
Mene sitten nukkumaan. Rauhoittuneena nukut paremmin.
kertaista. Ei oo kiva olla oikeasti heikolla hapella.
Anteeksi! Yritin vain auttaa.
Pahaa oloa tämän ikävöimisen takia! Tuntuu että pitäisi alkaa taistella sen ihmisen vuoksi, mutta samalla tunnen itseni niin heikoksi, etten jaksaisi. Mutta ehkä pelkään enemmän sitä että koen sen täydellisen heikkouden vasta sitten jos epä onnistun taistelussani :( Haluaisin nukkua nyt, mutta ajatukset eivät anna mitään rauhaa!
?
Taistele hänestä,älä pelkää!
Olen varma ettet epäonnistu. Siitä olen varma.
Minuakin valvottaa eräs mies. Epätietoisuus hänestä.
Toisesta ihmisestä saa voimaa,joten tee jotakin että saat hänet lähellesi.
en ole
en vain tiedä mitä tulee tehdä?
en kai pelkää vaikka "epäonnistuisinkin", ehkä sillä voisin jos en osaa pukea näitä tunteita sanoiksi - oikeiksi aidoiksi lauseiksi!
tiedän että olisin ehyt hänen kanssaan ja olen saanut hänestä jo niin paljon voimaa etten haluaisi menettää häntä lainkaan elämästäni - pelkään todella jos niin kävisi!
Et menetä häntä. No jos ottaisit sen askeleen että pyytäisit hänet luoksesi ja kaikki menee sitten omalla painollaan,heti ei tarvitse alkaa puhumaan niistä tunteista, kunhan nyt tutustuisit siihen ihmiseen ihan ensimmäiseksi.
Hän ymmärtää kyllä :)
Lauseita ei edes välttämättä tarvitse kunhan toinen on siinä,juuri sillä hetkellä.
Muistuttaa niin paljon omaa tilannetta, että alkoi v*tuttaa.
Mikä näistä muistuttaa omaa tilannettasi?
Joskus sitä todella tuntuu että on aivan yksin tällaisten tunteiden/tuntemusten kanssa mutta täälläkin sen huomaa, että kohtalotovereita löytyy, ja paljon.
Elämä ei ole helppoa...tai varsinkaan jos on syvästi tunteva ihminen?!
Joskus tekisi vaan niin luovuttaa, antaa kaiken olla....