Valtakunta vietti Kansallista Epäonnistumisen päivää, paitsi Kalle ja Työlikäinen eivät viettäneet. Miten onnetonta. Juuri sinä päivänä kun heidän olisi tullut sitä viettää, he eivät tehneet yhtäkään uutta avausta tälle palstalle. Kaikkina muina vuodenkierron päivinä he kyllä tekevät avauksia - Kalle ihan jo aamutuimaan vetäistyään puolen tunnin torkut entisestä uhostaan laskien.
Kenties Kallen ja sivupersoonansa työlikäisen narsismi ei salli epäonnistumista tai sitten heitä varten pitäisi julistaa Yltiökansallinen Epäonnistumisen päivä. Yltiökansallinen Epäonnistumisen päivä alkaisi torvifanfaarilla, sitten laitettaisiin verta pakkiin ja nostettaisiin lippu. Parin kivenmurikan vihkimisen jälkeen nautittaisiin voissa paistettua ryssää läikkyvin ryypyin. Jonkinlainen uskonnollinen tilaisuus sopisi hyvin päiväohjelmaksi, kerättäisiin kenties kolehti oravakomppanian keppien entisöintiin. Iltaohjelma voisi olla vapaa mutta teemallinen. Pidettäisiin älämölöä ja kannettaisiin kuoriämpäriä päättymättömässä kehässä.
Miten juuri ne miehet, joiden elämäntyö kiteytyy ja kliseytyy kuoriämpärin kantamiseen eivät Kansallisena Epäonnistumisen päivänä sanoneet mitään. Kenties he olivatkin persaukisten, konkurssintehneiden nappikauppiaitten tapaamisessa juuri silloin?
On oikein ettei epäonnistumisesta enää ammuta. On oikein että yrittäminen katsotaan tärkeämmäksi kuin onnistuminen. Vuosittaista kymmentätuhatta konkurssintehnyttä yrittäjää lohduttaa tieto, ettei se sinun vikasi ollut. Sama tieto lohduttanee 55 000 alle teollisuuden keskiansion tienaavaa yrittäjää. Mutta nythän se on sanottu, Epäonnistumisen päivää tarvitaan sen sanomiseen ja terapiaksi. Asian julkituominen ei tietysti ole mikään uusi asia, Marxin Kalle näet oletti kapitalismin monopolisoituvan, pääomien kasaantuvan ja sehän käytännössä tarkoittaa pienien joutumista suurien suihin eli juuri konkursseja ja epäonnistumisia.
Oi jospa saisimme maahan virallisen palkinnon kuoriämpärin kierrättäjille. Se voitaisiin antaa Kallelle ja Työlikäiselle yhteisesti. Palkinnon jälkeen epäonnistuminen olisi hyväksyttävää, älämölö,asian vierestä puhuminen ja silkka paskan jauhaminen nousisi kunniaansa. Jo vain siinä isät sillä silmällä katsoisi poikiaan.
Kenties Kallen ja sivupersoonansa työlikäisen narsismi ei salli epäonnistumista tai sitten heitä varten pitäisi julistaa Yltiökansallinen Epäonnistumisen päivä. Yltiökansallinen Epäonnistumisen päivä alkaisi torvifanfaarilla, sitten laitettaisiin verta pakkiin ja nostettaisiin lippu. Parin kivenmurikan vihkimisen jälkeen nautittaisiin voissa paistettua ryssää läikkyvin ryypyin. Jonkinlainen uskonnollinen tilaisuus sopisi hyvin päiväohjelmaksi, kerättäisiin kenties kolehti oravakomppanian keppien entisöintiin. Iltaohjelma voisi olla vapaa mutta teemallinen. Pidettäisiin älämölöä ja kannettaisiin kuoriämpäriä päättymättömässä kehässä.
Miten juuri ne miehet, joiden elämäntyö kiteytyy ja kliseytyy kuoriämpärin kantamiseen eivät Kansallisena Epäonnistumisen päivänä sanoneet mitään. Kenties he olivatkin persaukisten, konkurssintehneiden nappikauppiaitten tapaamisessa juuri silloin?
On oikein ettei epäonnistumisesta enää ammuta. On oikein että yrittäminen katsotaan tärkeämmäksi kuin onnistuminen. Vuosittaista kymmentätuhatta konkurssintehnyttä yrittäjää lohduttaa tieto, ettei se sinun vikasi ollut. Sama tieto lohduttanee 55 000 alle teollisuuden keskiansion tienaavaa yrittäjää. Mutta nythän se on sanottu, Epäonnistumisen päivää tarvitaan sen sanomiseen ja terapiaksi. Asian julkituominen ei tietysti ole mikään uusi asia, Marxin Kalle näet oletti kapitalismin monopolisoituvan, pääomien kasaantuvan ja sehän käytännössä tarkoittaa pienien joutumista suurien suihin eli juuri konkursseja ja epäonnistumisia.
Oi jospa saisimme maahan virallisen palkinnon kuoriämpärin kierrättäjille. Se voitaisiin antaa Kallelle ja Työlikäiselle yhteisesti. Palkinnon jälkeen epäonnistuminen olisi hyväksyttävää, älämölö,asian vierestä puhuminen ja silkka paskan jauhaminen nousisi kunniaansa. Jo vain siinä isät sillä silmällä katsoisi poikiaan.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Olen elämäni varrella tehnyt montaa lajia ja aika vähän todella epäonnistunut, virheitä on tietysti tehty mutta se on ihan eri asia, virheet kun voi yleensä korjata.
Veikkaan tuon kuoriämpärin olevan sopivampi jollekin toiselle, sinulle esimerkiksi kun et mitään oikeaa asiaa saa aikaiseksi.
Yrittämisessä on riskinsä mutta yrittäjää pitää kunnioittaa sen ottamisen vuoksi. Hän saattaa jopa omalla riskillään palkata jonkun tunarin töihin syömään pääomaa kunnes tuotanto/palvelu alkaa pyörimään. Kiitetäänkö häntä siitä? Tuskin koska täälläkin on joukkoa jotka alkavat sanomaan häntä riistäjäksi vaikka asia on monesti juuri päinvastoin.
kuin nakutettettuna SKP:n. Ääniosuus eduskuntavaaleissa 0.5 % - siinä voisi hiljainenkin mies hermostua. Mutta onneksi on epäonnistumisen päivä!
On aika turha nälviä jotain Työkkäriä ym. palstalla visiteeraavia. Pidä vain huoli omista touhuistasi , jos jonkinlaista kommaria yrität esittää. Ymmärtänet SKP:n tilan, jos kerran ainakin jollain lailla mukana olet. SKP ei ilm. koskaan olemassa olonsa aikana ole ollut niin yhdentekevä Suomen politiikassa kuin nyt. Samassa sarjassa kuin piraattipuole, eläkeläiset ym, ym...
Pojilla on hätä ja ainahan pitää syyllinen löytää. Minä ja Kalle ollaan sopivia ja niiltä unohtuu koko asia kun ne miettivät miten meidät hiljentää.
Antaa poikien yrittää kun asiaahan ne eivät kykene kirjoittamaan, jos kykenisivät saattaisi puolueen tilannekin olla parempi.
Eikös vanhat tienneet, ei haukkuva koira pure ja eihän eksyvä tietä kysy. Siinä hieman wanna be porukalle oppia.
Eipä ole mitään lisättävää tuohon kirjoitukseesi.
Kaikki mitä sinä nyt kirjoitat pitää ihan täysin paikkaansa.