tätäräääääääääää!!!!!!!!!!
MARSKI ON MITÄTTÖMIN SUOMALAINEN
Si.
24120
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 24
Vanhimmat
Jaha, taas fennokommarit liikkeellä.
Ovat raukat nielleet kakistelematta Talan ja ns. suomalaisuuden liiton lietsoman vihaideologian
Keskinkertaisuus kuten yllä oleva massapostittaja ålantilois pelkuri. Ymmärsi kyllä jotakin.
typerä yritys.
Ei yhtä typerä kuin sinä.
Tarkoitatko, että yksikin suru tekee alueen kaksikieliseksi, mutta esim. 5 000 suomenvenäläistä ei?
Kun mietit asiaa, niin ymmärtänet, miksi pääväestö pitää teitä suruja monesti öykkäreinä.
Ei tarkoita. Kunnan tekee kaksikieliseksi vähintään 3000 ruotsinkielistä tai 3000 suomenkielistä tai jos vähintään 8 % kunnan väestöstä on joko suomen- tai ruotsinkielisiä.
Edes venäläistä 50 000 turistia tai venäjän kansalaista ei tee mitään aluetta Suomessa kaksikieliseksi.
Yksi- ja kaksikielisyys määräytyy maan kansalliskielten ja maan omien kansalaisten oikeuksien perusteella.
Vaikka kuinka miettisit asiaa nijn tuskin ymmärrät kuitenkaan..
Muistakaa että kaikkein pahin isänmaanpetturi Otto-Wille Kuusinen on Suomalaisuuden liiton perustajajäsen.
Mannerheim pisti Kuusiselle ja SL:lle jauhot suuhun 1918 sekä 1939 - 1940.
Taisi olla kuitenkin Talvela, Wallenius ja Siilasvuo jotka pistivät. Vuodesta 1918 ei kannata puhua. Kummallakaan puolella ei ollut kunnollista armeijaa ottaa mittaa koska Tsaari oli lakkauttanut aseväen muistaakseni 1905.
Nykyään pahimpia isänmaanpettureita ovat mm. Kimmo Sasi ja Paavo Lipponen. Ei se nimi ja muu satunnainen elämänvaihe kaikkea kerro.
Marski on täys nolla
luuserifenno meluaa ja törttöilee taas
Että vain kahdesta aatelisesta on ollut maailmalle hyötyä. Paroni Wrangelista ja Kaarle Suuresta. Kumpikaan eivät olleet leukojaan loksuttelevia ruotsalaisia kaljupäisiä hörökorvia.
.
Marski ei ole sveko, eikä ole moni muukaan väitetty sveko.
Luuseri se olisi ollut ilman Wrangelia. Typerät ruotsalaiset räkänokat olisivat juosseet valtamereen jos joku Tuhatsevski olisi ollut vastassa jonkun Salmelan sijasta. Tais talvisodassakin Voroshilovin lyödä suurimmaksi osaksi entiset punaiset. Ainahan tosin saa luulla että Mannerheim, Linder, Laidoner, Ekström ja muut pellet olivat parempia kuin Tuhatsevski, Frunze, Uborevich, Budjonnyi ja Voroshilov sekä koko Puna-Armeijan eliitti yhteensä.
Ylös
Niin on.
Pthyi.
MANNERHEIM ON SUURIN SUOMALAINEN
http://yle.fi/vintti/yle.fi/suuretsuomalaiset/tiedotteet/index7429.html?id=15
MARSKI ON SUURIN SUOMALAINEN
Näin Mannerheim TOSIASIASSA sanoi:
Carl Gustaf Emil Mannerheim:
Minulla ei koskaan, vaikka oma äidinkieleni on ruotsi, ole ollut sitä tunnetta, että se erottaisi minut suomenkielisistä maanmiehistäni, ja olen aina sanonut ja sanon itseäni suomalaiseksi (finne). Suvussani oli suomen kielen puolestapuhujana esiintynyt jo isäni isä, Viipurin hovioikeuden presidentti C.G. Mannerheim, joka oli aktiivisesti toiminut sen hyväksi.
Kun itse henkilökohtaisesti olin kieliriitojen ulkopuolella, en voinut olla panematta merkille sen haitallista vaikutusta. Se loitonsi meitä Ruotsista ja antoi aseen käsiin niille, jotka halusivat eristää maamme ja heikentää sitä. Näytti välttämättömältä yrittää saada aikaan jännityksen laukeamista tässä tunnevoittoisessa sisäisessä ristiriidassa, ja pohdittuani tilannetta vanhojen ystävieni ja sotakumppanieni kenraalien Hannes Ignatiusen ja Rudolf Waldenin, kanssa laadimme siinä tarkoituksessa Suomen kansalle osoitetun vetoomuksen, joka julkaistiin meidän nimissämme 6. helmikuuta 1935. Se kuului näin:
"Me allekirjoittaneet, jotka henkilökohtaisesti olemme nähneet sen isänmaanrakkauden, urhoollisuuden ja uhrautuvaisuuden, jolla niin hyvin suomen- kuin ruotsinkieliset kansalaiset taistelivat maamme itsenäisyyden puolesta, me jotka olemme nähneet heidän kaatuvan toinen toisensa vieressä taistelutantereella ja olemme olleet mukana kätkemässä heidät maan poveen - samaan veljeshautaan -, olemme surulla todenneet, kuinka kielikysymys uhkaa jakaa kansamme kahteen leiriin ja siten heikentää valtakuntaamme.
Siihen, missä olemme, on historia meidät saattanut, mutta olemme vakuutetut siitä, että hyvällä tahdolla kummaltakin puolen kielisuhteet voidaan järjestää siten, että molempien kieliryhmien kansalaiset tuhlaamatta voimiaan voivat yhdessä kohdistaa työnsä kansamme kaikkien kerrosten hyvinvoinnin kehittämiseksi ja isänmaamme turvaamiseksi. Me vetoamme ennen kaikkea aseveljiimme - rintamamiehiin, jotka olivat mukana, kun valtakuntaamme rakennettiin, ja vetoamme myös kaikkiin kansalaisiin, että he, kukin kohdaltaan, tekisivät kaikkensa sovinnon aikaansaamiseksi, jota ilman maassamme ei saada sisäistä, kansallemme niin välttämätöntä rauhaa.
Muistakaamme, ettei historiamme ole lopussa. Hetki on vielä tuleva, jolloin kansamme on pakko keskittää kaikki voimansa. Suokoon Jumala, että silloin löytäisimme maassamme yksimielisen kansan."
Ja näin eräs Heikki Tala:
Ruotsi on meille aina ja iankaikkisesti vain vanha vainooja, kavala kauhea ja julma hirmuinen.
Suomenruotsalaiset pettävät aina ja iankaikkisesti.
Edessä on suomenruotsalaisuuden mustan kirjan kirjoittaminen ja hurrien tekemisten totuuskomissiokäsittely.
Ruotsia ja ruotsalaisia on syytä vihata.
Sitä voi kuvata sanalla viha. Myös inho ja kuvottavuus sopivat.
Rasistisen ja sortavan kielipolitiikan vihaaminen on oikeutettua.
On todella valitettavaa, että suomenruotsalaisen hegemonian murtaminen ei näytä onnistuvan ilman suoraa toimintaa. Suomalaisuutta ei tänään enää olisi ilman Suomalaisuuden liittoa, AKS:aa, IKL:ttä, suojeluskuntia ja lottia - Siperiassa olisi joitakin rippeitä.
Toinen heistä on Suomen kansan arvostama valtiomies.
Toista on sen sijaan kuvattu julkisessa sanassa näin:
Sanomalehti Karjalaisen pääkirjoitustoimittaja Helena Tahvanainen:
Suomalaisuutta ei saa varata vain suomenkielisiä varten
Suomalaisuuden liitto on minun mielessäni ollut aina kielenmukaisten uusien sukunimien suosittelija ja oikeiden liputustapojen vaalija. Olen ollut sinisilmäinen ja naiivi.
Pääsiäisen alla työpöydälleni päätyi liiton lehti Suomen mieli. Ryhdyin lukemaan sitä, sanoisinko, puhtain ja avoimin sydämin. Mutta silmäni revähtivät sepposen selälleen.
Hurjempaa kiihotusta kansanryhmää vastaan en ole nähnyt edes skinien muinoisissa monisteentekeleissä.
" Kun itse henkilökohtaisesti olin kieliriitojen ulkopuolella, en voinut olla panematta merkille sen haitallista vaikutusta. Se loitonsi meitä Ruotsista ja antoi aseen käsiin niille, jotka halusivat eristää maamme ja heikentää sitä. Näytti välttämättömältä yrittää saada aikaan jännityksen laukeamista tässä tunnevoittoisessa sisäisessä ristiriidassa, ja pohdittuani tilannetta vanhojen ystävieni ja sotakumppanieni kenraalien Hannes Ignatiusen ja Rudolf Waldenin, kanssa laadimme siinä tarkoituksessa Suomen kansalle osoitetun vetoomuksen, joka julkaistiin meidän nimissämme 6. helmikuuta 1935. Se kuului näin:"
Miten voidaan puhua talvisodasta jo vuonna 1935.? Taas ovat ruotsinmieliset muuttaneet historiaa, nuo luikurit jotka pötki pakoon kun miehiä tarvittiin..! Missä rinta rinnan sisällisodasako..? Joka oli pelkkä teurastus aseetomia kohtaan. Mielenkiintoista kielisota jo silloin..?
Näin Mannerheim TOSIASIASSA sanoi:
Carl Gustaf Emil Mannerheim:
Minulla ei koskaan, vaikka oma äidinkieleni on ruotsi, ole ollut sitä tunnetta, että se erottaisi minut suomenkielisistä maanmiehistäni, ja olen aina sanonut ja sanon itseäni suomalaiseksi (finne). Suvussani oli suomen kielen puolestapuhujana esiintynyt jo isäni isä, Viipurin hovioikeuden presidentti C.G. Mannerheim, joka oli aktiivisesti toiminut sen hyväksi.
Kun itse henkilökohtaisesti olin kieliriitojen ulkopuolella, en voinut olla panematta merkille sen haitallista vaikutusta. Se loitonsi meitä Ruotsista ja antoi aseen käsiin niille, jotka halusivat eristää maamme ja heikentää sitä. Näytti välttämättömältä yrittää saada aikaan jännityksen laukeamista tässä tunnevoittoisessa sisäisessä ristiriidassa, ja pohdittuani tilannetta vanhojen ystävieni ja sotakumppanieni kenraalien Hannes Ignatiusen ja Rudolf Waldenin, kanssa laadimme siinä tarkoituksessa Suomen kansalle osoitetun vetoomuksen, joka julkaistiin meidän nimissämme 6. helmikuuta 1935. Se kuului näin:
"Me allekirjoittaneet, jotka henkilökohtaisesti olemme nähneet sen isänmaanrakkauden, urhoollisuuden ja uhrautuvaisuuden, jolla niin hyvin suomen- kuin ruotsinkieliset kansalaiset taistelivat maamme itsenäisyyden puolesta, me jotka olemme nähneet heidän kaatuvan toinen toisensa vieressä taistelutantereella ja olemme olleet mukana kätkemässä heidät maan poveen - samaan veljeshautaan -, olemme surulla todenneet, kuinka kielikysymys uhkaa jakaa kansamme kahteen leiriin ja siten heikentää valtakuntaamme.
Siihen, missä olemme, on historia meidät saattanut, mutta olemme vakuutetut siitä, että hyvällä tahdolla kummaltakin puolen kielisuhteet voidaan järjestää siten, että molempien kieliryhmien kansalaiset tuhlaamatta voimiaan voivat yhdessä kohdistaa työnsä kansamme kaikkien kerrosten hyvinvoinnin kehittämiseksi ja isänmaamme turvaamiseksi. Me vetoamme ennen kaikkea aseveljiimme - rintamamiehiin, jotka olivat mukana, kun valtakuntaamme rakennettiin, ja vetoamme myös kaikkiin kansalaisiin, että he, kukin kohdaltaan, tekisivät kaikkensa sovinnon aikaansaamiseksi, jota ilman maassamme ei saada sisäistä, kansallemme niin välttämätöntä rauhaa.
Muistakaamme, ettei historiamme ole lopussa. Hetki on vielä tuleva, jolloin kansamme on pakko keskittää kaikki voimansa. Suokoon Jumala, että silloin löytäisimme maassamme yksimielisen kansan."
Ja näin eräs Heikki Tala:
Ruotsi on meille aina ja iankaikkisesti vain vanha vainooja, kavala kauhea ja julma hirmuinen.
Suomenruotsalaiset pettävät aina ja iankaikkisesti.
Edessä on suomenruotsalaisuuden mustan kirjan kirjoittaminen ja hurrien tekemisten totuuskomissiokäsittely.
Ruotsia ja ruotsalaisia on syytä vihata.
Sitä voi kuvata sanalla viha. Myös inho ja kuvottavuus sopivat.
Rasistisen ja sortavan kielipolitiikan vihaaminen on oikeutettua.
On todella valitettavaa, että suomenruotsalaisen hegemonian murtaminen ei näytä onnistuvan ilman suoraa toimintaa. Suomalaisuutta ei tänään enää olisi ilman Suomalaisuuden liittoa, AKS:aa, IKL:ttä, suojeluskuntia ja lottia - Siperiassa olisi joitakin rippeitä.
Toinen heistä on Suomen kansan arvostama valtiomies.
Toista on sen sijaan kuvattu julkisessa sanassa näin:
Sanomalehti Karjalaisen pääkirjoitustoimittaja Helena Tahvanainen:
Suomalaisuutta ei saa varata vain suomenkielisiä varten
Suomalaisuuden liitto on minun mielessäni ollut aina kielenmukaisten uusien sukunimien suosittelija ja oikeiden liputustapojen vaalija. Olen ollut sinisilmäinen ja naiivi.
Pääsiäisen alla työpöydälleni päätyi liiton lehti Suomen mieli. Ryhdyin lukemaan sitä, sanoisinko, puhtain ja avoimin sydämin. Mutta silmäni revähtivät sepposen selälleen.
Hurjempaa kiihotusta kansanryhmää vastaan en ole nähnyt edes skinien muinoisissa monisteentekeleissä.