Miten me saisimme kaikki kristityt puhaltamaan yhteen hiileen.
Tämä teema nousee hyvin usein esiin. Mitä se nyt tässä ajassa on?
Sitäkö että on vain jonkun kirkon jäsen, mutta ei ole itse sitä sen kummemmin miettinyt?
Onko se sitä, että noudattaa tarkoin niitä vaatimuksia mitä eri tahot haluavat noudatettavan?
Onko se sitä, että uskoo Jumalaan, mutta ei oikein mihinkään tarkoin rajattuihin opinkappaleisiin
Onko se sitä, että haluaa kuulua kristittyihin vaikka ei ole minkään seurakunnan jäsen?
Vai onko se kenties sitä että sanoo olevansa kristitty mutta oikeasti ajatteleekin toisin (Vaikka sitä Jehovaa, Allahia ym.)
Vai onko se sitä että epäilee opinkappaleiden pitävyyttä ja todellisuutta vai sitä ettei edes usko mihinkään jumalaan?
Meillä on aika raskas historia takana, oli pakko tunnustaa uskoa. Moni sukupolvi sai tuta tuota. Jäikö meille sellainen olo, että parempi uskoa edes jotenkin siihen Jumalaan, ettei sitä rangaistusta tulisi? Tämän pelon kautta sekä vahvan syyllistämisen kautta, emme uskaltaneet luopua uskosta?
Ehkä oli monia, jotka eivät vain sisäistäneet sitä, että se piiskaava ja rangaistuksia jakava Jumala oli rakastava Isä. Oli heitä jotka uskoivat toisin. He eivät uskaltaneet nostaa näkemystään esiin, vaan kiltisti rangaistuksen pelossa olivat mukana. Heistä tuli niitä nimikristillisiä, joita ei kiinnosta enää usko?
Heistä tuli joukko, jotka alkoivatkin mieluummin uskoa rakastavaan Jumalaan, vaikka se oli kiellettyä? Vai ovatko he joukko, joka ei enää edes halua ottaa selvää tästä eripuraisesta ja välillä niin kiivaasta joukosta, joita uskoviksi sanotaan? He eivät halua kuulua tuollaiseen joukkoon.
Missä on nimikristittyjen paikka?
Niin, Herttainen hertta mainitsi että mitä aloituksia voisin tehdä. Tämä jostain syystä sitten tuli mieleeni.
Tämä teema nousee hyvin usein esiin. Mitä se nyt tässä ajassa on?
Sitäkö että on vain jonkun kirkon jäsen, mutta ei ole itse sitä sen kummemmin miettinyt?
Onko se sitä, että noudattaa tarkoin niitä vaatimuksia mitä eri tahot haluavat noudatettavan?
Onko se sitä, että uskoo Jumalaan, mutta ei oikein mihinkään tarkoin rajattuihin opinkappaleisiin
Onko se sitä, että haluaa kuulua kristittyihin vaikka ei ole minkään seurakunnan jäsen?
Vai onko se kenties sitä että sanoo olevansa kristitty mutta oikeasti ajatteleekin toisin (Vaikka sitä Jehovaa, Allahia ym.)
Vai onko se sitä että epäilee opinkappaleiden pitävyyttä ja todellisuutta vai sitä ettei edes usko mihinkään jumalaan?
Meillä on aika raskas historia takana, oli pakko tunnustaa uskoa. Moni sukupolvi sai tuta tuota. Jäikö meille sellainen olo, että parempi uskoa edes jotenkin siihen Jumalaan, ettei sitä rangaistusta tulisi? Tämän pelon kautta sekä vahvan syyllistämisen kautta, emme uskaltaneet luopua uskosta?
Ehkä oli monia, jotka eivät vain sisäistäneet sitä, että se piiskaava ja rangaistuksia jakava Jumala oli rakastava Isä. Oli heitä jotka uskoivat toisin. He eivät uskaltaneet nostaa näkemystään esiin, vaan kiltisti rangaistuksen pelossa olivat mukana. Heistä tuli niitä nimikristillisiä, joita ei kiinnosta enää usko?
Heistä tuli joukko, jotka alkoivatkin mieluummin uskoa rakastavaan Jumalaan, vaikka se oli kiellettyä? Vai ovatko he joukko, joka ei enää edes halua ottaa selvää tästä eripuraisesta ja välillä niin kiivaasta joukosta, joita uskoviksi sanotaan? He eivät halua kuulua tuollaiseen joukkoon.
Missä on nimikristittyjen paikka?
Niin, Herttainen hertta mainitsi että mitä aloituksia voisin tehdä. Tämä jostain syystä sitten tuli mieleeni.
Vastaukset 96
Vanhimmat
Nimikristityn yksinkertainen määritelmä: Nimikristitty on kastettu Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen.
" Nimikristitty on kastettu Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen."
Ei pidä paikkansa, myös uskovat ( aikuiskaste ) Kastetaan Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen.
Nimikristitty on se, ketä kuuluu kirkkoon tai muuhun heng. seurakuntaan, mutta ei ole "sisällä " Uskossa kuitenkaan. On vain nimellisesti Luterilainen, Helluntailainen, Babtisti.Ei elä Raamatun opin mukaan.
Tämä oli hyvä kommentti.
Kuka tai ketkä päättävät sen että elää sen oman uskon mukaiseen Raamatun käsityksen
mukaisesti?
" Kuka tai ketkä päättävät sen että elää sen oman uskon mukaiseen Raamatun käsityksen mukaisesti? "
Loppupeleissä Jumala ! Mutta tokihan se näkyy myös muille, kanssaeläjille , vaellus, eli elämä ja sen hedelmät.
Raamattu kuitenkin sanoo: Älkää olko ihmisten orjia ! Vapauteen Kristus meidät vapautti..
nimi sinulla on sanoi :
Ei pidä paikkansa, myös uskovat ( aikuiskaste ) Kastetaan Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen.
_________
Aikuiskaste = uskovien kaste toimitetaan Jeesuksen Kristuksen nimeen.
Siihen nimeen alkuseurakunta perusti KAIKKI toimensa.
Käsitteenä kolmiyhteisyys näyttää olevan kirkkoisien keksintöä.
Apostolit eivät kastaneet Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen.
ekkö pertsa siis usko Pyhään Henkeen, vai tajusinko väärin? :/
girl22gr sanoi :
ekkö pertsa siis usko Pyhään Henkeen, vai tajusinko väärin? :/
________
Kyllä minä Pyhään Henkeen uskon se on selvä.
Apostolit toimittivat kuitenkin kasteet aina Jeesuksen Kristuksen nimeen.
Siksi tuntuu hiukan epäilyttävältä tuo lähetyskäskyn muoto :
Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen.
Kirkkoisien epäilen muuttaneen lähetyskäskyn sisältöä senhetkisten
oppirakennelmiensa tukemiseksi.
Tuosta näet hiukan sitä kasteproblematiikkkaa - asiasta on keskusteltu juuri
eräässä toisessa ketjussa(yksi kaste)
http://www.jeesus-on-herra.com/mihinnimeenkastetaan.htm
"Minä, JHVH, se on minun nimeni, minä en anna kunniaani toiselle enkä ylistystäni epäjumalille." (Jes. 42:8)
"Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni, kastamalla heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ja opettamalla heitä pitämään kaikki, mitä minä olen käskenyt teidän pitää." (ks. (Matt. 28:19,20))
Kyllä apostolit olivat kuuliaisia tuolle mitä Herra Jeesus käski (Matt. 28:19,20) eli kastoivat ihmisiä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. "Jeesus yksin" -oppilaiset (branhamilaisia ym.) ja liberaaliteologit ym. ja heidän vaikutuksessaan olevat eivät selvästikään halua olla kuuliaisia, eivät siis halua, että ihmisiä tulisi kastetuksi Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen.
Esimerkiksi tässä kirjoituksessa
http://www.jeesus-on-herra.com/mihinnimeenkastetaan.htm
esitetään tuota branhamilaisten ym. "Jeesus yksin" -oppilaisten harhaoppia, että "nimi yli kaiken ompi Jeesus". Jumalan sanasta tiedämme, että Jumalan nimi eli nimi JHVH eli Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimi on kaikkein korkein nimi, halleluja! Siis on karkeaa harhaoppia sellainen opetus, että "Jeesuksen Isän nimi on Jeesus".
>>Normaali Jeesukseen Kristukseen uskovaksi tuleminen, pääpiirteet: uskoen evankeliumin antaa kastaa itsensä.>>
Nimi kristitty on sellainen uskosta osaton "pakana" joka nimikristillistetään ulkoisen "ristimisen kauttta" eli ilman että: tässä tilantessa todellisesti hänessä tapahtuu mitään sisäistä muutosta tai kääntymistä Jumalan puoleen, ja tällainen nimikristillistäminen suoritettiin aikanaan, antikristuksen kirkon ulkoisen pakkovallan avulla, ja miekkat käsissä, periaateella "kaste tai miekka".
Nykyään on miekka poistettu, ja sen tilalla on enää valheellien opetus vauvakasteen Raamatullisuudesta, tämänkin uskonnollisen riitin kautta, ihminen nimikristillistetään vastoin omaa tahtoaan, ja sitä kunniottamatta, ilman että "tiedottomassa vauvassa" tapahtuu mitään sisästä ja todellista muutosta, vaikka ammattivalehtelijat muuta, ohi Jumalan sanan väittäisivätkin.
Näin syntyy nimikristittyjä ja paljon, suuren ja yhteisen antikristillisen maailmankirkon yhteyteen.
Joka ei ole "nimikristitty", se ei voi olla oikea kristitty.
Sinulla ”Balttis” on aika vahva oma agenda.
Olen ymmärtänyt että pakana on ihminen joka ei ole kuullut Jeesuksesta. Annoit sille aivan uuden määreen.
Se o ihan totta että ensin suomeen tuotiin katolilaisuus ja sitten luterilaisuus. Molemmat sen miekan avulla. Mutta sen jälkeen meille on rantautunut monenlaista uskontoa
Totta on sekin että meille on jäänyt PELKO. Ne pelot ovat moninaiset. Se voi olla juuri tuollainen kuin sinulla – onko minut kastettu oikein? Muuten, oletko itse hakenut aikuiskasteen ja missä seurakunnassa?
Haet sitä että sen uskon tulee olla tietoinen tapahtuma. Ihan hyvä. Vaikka Raamatussa puhutaan myös perhekuntien kastamisesta, niin kyllä oletan että perheeseen kuuluvat myös lapset. Ehkä ei sinun perheeseen. Muistelen että jossain oli niin, että lapset kyllä siunataan, mutta he liittyvät seurakuntaan vasta 15v ja tulevat tällöin kasteelle. Tätäkö haluaisit myös luterilaiseen kirkkoon?
En pidä lainkaan mahdottomana ajatusta siitä että luterilainen kirkko joskus tulisi hyväksymään myös tuollaisen aikuisen uskontulemisen kasteen. Ehkä sitä vois ehdottaa vähän rakentavammassa hengessä, kuin mollaamalla ja pilkkaamalla?
Kuitenkin oletan että näitä nimikristillisiä on monessa muussakin seurakunnassa kuin ev. lut. kirkossa? Vaikka olisivat käyneetkin aikuiskasteessa.
Esityksesi perusteella, jos minä olisin saanut päättää, - olisin jättänyt ruudin keksimisen sinulle, sillä logiikkasi teki minuun todella vaikutuksen.
No mummonmuori puran vähän esittämiäsi aiheita kommentein:
Sinulla "Balttis" on vahva oma agenda.
Tämä pitää paikkansa, mutta ei siten kun sinä ehkä sen käsität, eli tietysti minulla on vahva ja pitkäkin "koulustus" takanani, Isäni koulussa, jossa Ihmeellinen nuevonantaja Poika, on minuakin opettanut, johdattanut, neuvonut, muistuttanut, jne. Jes.9:5. Mutta vahvaksi agendani tekee se mihin luotan ja oikastaan juuri ne nimikristityt miekkoineen, ja pakkokasteineen, kontrastina minun käyttämälleni, evankelumin sanan vallalle joka on se voima mikä tekee määritelmästäni agendasta vahvan, eli kun Kristuksen evankeluimin sisäinen valta: kohteenaan ihmisen omatunto. Julistamani sanoman valta ja sen sanoman suositteleminen on vapaaehtoisuuteen perustuvaa valtaa, eikä ulkoista valtaa- tai uhkaa, eikä sitä viedä eteenpäin sellaiseen "lihan käsivarteen turvautuen" tai ulokoista vomaa käytten, vaan kaikki perustuu evankeliumin voittokulkuun, ylösnousseen Kristuksen työtovina ja kaiken perutana on luottamus Hänen saavuttamaansa voittoon joka vaikuttaa todella väkevää luottamusta Kristuksen evankeliumin voimaan vapahtaa ihmisiä, synnin vallasta ja sen väkevistäkin orjuuden ikeistä, - uudestisynnyttämisen peson, ja Pyhän Hengen uudistuksen kautta.
Pelkkä kuuleminen ei ketään hyödytä, sillä ellei todellista uudistusta, heräämistä elämään kuin kuolleista herätettynä tapahdu: Room.6:4;10,11,22; ihmien on kulkeutunut kuulemansa ohi, eikä hänen kuulemansa sana häntä hyödytä, koska se ei uskossa sulaudu yhdeksi hänen kansaan: Hebr.4:1,2; eli hän jää korkeintaan sen puitteissa vaikkapa jonkun kirkon tai lahkon jäsenksin löytämättä armoa avukseen oikeaan aikaan, eli puljusta riippuen: erinimillä nimetyksi kultuuri- ja nimikristitykisi - syntisen vanhan ihmisen muuttuessa korkeintaa ideologoaltaan jonkinsortin uskovaiseksi, riippuen kehyksistä missä hän elää ja vaikuttaa, ilman uudestisyntymää: Henkeä ja UUTTA LUOMUSTA, JA SEN OSALLISUUTTA.
Minua eivät pelota suinkaan erilaiset kasteet, vaan se minua harmittaa että ihmisiä kastetaan pettäen kasteilla, vedenvalelu riiteillä jotka suoritetaan täysin Jumalan sanan vastaisesti vauvoille, joiden tietoisuus ei voi olla osallinen siitä kaikesta, mistä vauvajen väitetään Raamatulle vieraissa uskontunnustuksissa tulevan osalliseksi opeina paperilla, ei itse uudessa elämässä.
Mitä uskovien perhekuntien kastamiseen tulee, niihin viitaten niistä sanankohdista joissa asoista puhutaan, ei voida osoittaa kastetun uskosta osattomia lapsia, vaan uskovia perhekuntia -joten näillä ei voi vauvakastetta koskaa suoritetuksi osoittaa.
Jatkuu....
Henki se on joka elävksi tekee, ei liha, fiksukaan mitään hyödytä:
Ajatuksesi kahden kasteen seurakunnista, pyrki jo toteuttamaan Nokiamissio, ja tältäosin se edusti myös erästä vahvaa lopunajan eksytystä, jossa Jumalan kansaa ytitetään turmella: kahden kasteen hyväksynnän opetuksella, josta seuraa juuri se mitä "antikristuksen henki" tavoitteleekin: ellei saatan´a pysty hävittämään Jumalan seurakuntaa se pyrkii sekoittamaan sen ja hämmentämään evankeluimin terveen opin mukaisen opetusksen, seurakunnan keskeisimmän opetuksen osalta, eli kasteen haudan kautta siirtymisen pois, synnin ja tuomion alaisen maailaman, "kosmoksen valtapiiristä", Jumalan Pojan rakkauden valtakuntaan: Kol.1:12,13; Gal.1:4.
Vähäinen hapatus tässäkin asiassa hapattaa siis lopulta koko taikinan, mitä ei pidä luopuen terveestä opetuksesta sallia, maksoi mitä maksoi.
Nykyajan suurin vaara eivät ole enää ulkoiset täällä Euroopassa, ulkoiset vainot ja kristittyjen tuhoamiset, kuten pitkään oli täälläkin, vaan nimenomaan se "nimikristillisyys", joka tuudittaa uhrinssa kuolettavaan nimikristillisyyden kuolonuneen, ja kultuuriuskonnolliseen horrokseen, ilman todellista Hengen uudistusta, ja uudestisynnyttämisen pesoa. Tämä tappaa ihmisiä hengelliseti, enemmän kuin ruumiin tuhominen vaikka roviolla, sillä siellä ei kyetty pottamaan uskovan ihmisen sielua, eikä henkeä, kuten nimikristillisyys tekee, - kuin kavala käärmeen myrkky.
Kysyit myös onko minut kastettu aikuiskasteella, johon vastaan että ei, vaan uskovien kasteella, ja sen jälkeen kun tulin uskoon, tullen osalliseksi myös kaikesta siitä mitä Apt.2:38-40; kehoitukset ja lupaukset pitävät sisällään, enkä vain paperilla, vaan nimeomaan kaikesta luvatusta itse osallisena, ja minut on kastettu Jeesukseen Kristukseen, sekä vedessä että Hengessä, kuten jo Johannes kastaja lupasi tapahtuvaksi, kun Herra Jeesus itse kastaa henkilökohtaiseti omansa: ja Hän on se joka kastaa Pyhällä Hengellä: 1 Joh.1:33.
Minut hän kastoi ennekuin osasin sitä pyytääkään, tai tiesin edes Jumalan Pyhää Henkeä olevan olemassakaan, melkein heti kun olin tullut uskoon. Silloin sain myös armolahjana: yhtään itseäni kortostamatta, Jumalan lahjana: "ilmestyksen ja viisauden Hengen", Jeesuksen Kristuksen sisällisessä tuntemisessa, joka tunnettaa myös kreikankielisellä nimellä: "pneurma sofia kai apokalypseos", joka on sama, jonka osallisuudessa on kirjoitettu mm. jakeet: Joh.14:18-20; ja Kol.3:1-4. Eli Herran Henki paljasti minullekin, että Kristus on minussa, ja että: mitä minä olen Krisksessa Jeesuksessa: taivaallisissa, kuten veljeni Paavali paljastaa "apokalypseos" eli ilman peitteitä, - Kristuksen kirkkauden tuntemisen edessä: Ef.2:4-6.
Tämä oli myös henkilökotainen todistukseni, siitä arosta osallisena, joka annettin minullekin, joka en itsesssäni mitään ollut. Nyt minussa asuu Kristus, ja joka on kirkkauden toivo. Kol.1:27.
Itsekkyys sinussa asuu! Nää vapaakirkollisten "todistukset" ovat tympeitä. Vaihda jo levyä.
Tämän todistuksen antoi, Jumalan seurakuntaan, eli Kristuksen ylösnousemusruumiin, jäsenyyteen kuulunut henkilö, joka kirjoittaa täällä mm. nimimerkillä Balttis: katso tämä: Efesolaiskirje 1 15-23, josko ymmärrät mistä on kyse.
Entä tämä Paavalin työnäky:
>> Sitä varten me aina rukoilemmekin teidän puolestanne, että Jumalamme katsoisi teidät kutsumisensa arvovoisiksi ja voimallisesti saattaisi täydellisekisi kaiken teidän halunne hyvään ja teidän uskonne teot, että meidän Herramme Jeesuksen nimi teissä kirkastuisi ja te Hänessä, meidän Jumalamme ja Herran Jeesuken Kristuksen armon mukaan.
Omassa evlut seurakunnassani on 10 000 jäsentä, jumalanpalvelukseen osallistuu viikottain noin 100 eli 1%. Lienee lähellä keskitasoa. Srk- vaaliin osallistui sentään 13 %.
Lapsena ja nuorena kristillistä opetusta saaneena ajauduin kuitenkin lähes totaaliseen vieraantumiseen kirkosta eli nimikristillisyyteen vuosikymmeniksi.
Kun tajusin viimein ettei Jumalan edessä olisi mitään asiaa pelastukseen sain lopulta mahdollisuuden kirkon sisäisen herätysliikkeen (ja Kalevi Lehtisen)välityksellä vastaanottaa Jeesuksen ja syntyä uudestaan.
Eli säilytit kyllä uskosi mutta et enää käynyt kirkossa?
”…ajauduin kuitenkin lähes totaaliseen vieraantumiseen kirkosta eli nimikristillisyyteen vuosikymmeniksi. ”
Tunnen monia jotka eivät käy jumalanpalveluksissa, mutta muuten osallistuvat kirkon toimintaan erilaisten kerhojen ym. kautta. Itse käyn aina silloin tällöin kirkossa, kuuntelen kyllä radiosta tai tv:stä. Omaan valintaani vaikuttaa aina vähän se, kuka pappi on milloinkin saarnaamassa.
Onko siis he jotka käyvät säännöllisesti palveluksissa niitä varsinaisia kristittyjä?
mummomuori sanoi :
Mitä on NIMIkristillisyys?
__________________
Nimikristityt ovat henkilöitä , jotka kuuluvat kirkkoon :
-jotta lapsensa tulisivat kastetuksi ja saisivat nimen.
-jotta saisivat kirkollisen avioliittoon vihkimisen.
-poliittisista syistä.
-yleisen mielipiteen pelosta.
-kun muutkin suvusta kuuluvat.
-ja jotka edustavat jääkiekkokatsomokristillisyyttä esim. homoasioissa.
Heillä ei ole :
-uskoa ja henkilökohtaista suhdetta vapahtajaan.
-aavistustakaan siitä , mitä Raamattu kertoo uskon perusteista.
-uskovien kastetta Jeesuksen Kristuksen nimeen.
-eivät ajattele juuri koskaan uskoon liittyviä asioita.
-havaittavia uskonnollisia tarpeita.
He kyseenalaistavat :
-Jeesuksen Kristuksena , Jumalan Karitsana.
-suuria osia Raamatusta koska itse tietävät paremmin.
-ja väärentävät Raamattua sanoin ja / tai teoin.
___________________________________________________________
Nimikristityt hallitsevat nykyisiä institutionaalisia kirkkokuntia , jotka ovat täysin luopuneita - jäsenistöissä kuitenkin löytyy Herran omia vieläkin.
Luterilainen kirkko saarnaa tänä päivänä evankeliumia jota apostolit eivät saarnanneet ja joka niin tekee on kirottu.
Galatalaiskirje:
1:8 Mutta vaikka me, tai vaikka enkeli taivaasta julistaisi teille evankeliumia, joka on vastoin sitä, minkä me olemme teille julistaneet, hän olkoon KIROTTU.
1:9 Niinkuin ennenkin olemme sanoneet, niin sanon nytkin taas: jos joku julistaa teille evankeliumia, joka on vastoin sitä, minkä te olette saaneet, hän olkoon KIROTTU.
Toit aika lailla samoja esiin, mitä itsekin olen ajatellut.
Kun aikoinaan tarkkailin ympärilleni, niin näin aika lailla heitä, joille kuuluminen kirkkoon (ja tietysti siihen oikeaan – ei ortodoksiseen), ei niinkään usko. Kirkossa kyllä käytiin juhlapyhinä jne. mutta ei puhuttu mitään mm. saarnoista, mitä oli kuulut . Sivumennen sanoen, oli osa aika tulikivenkatkuisiakin. Rippikoulussa, joka Lars Leevin tuiman katseen alla kävin, tytöillä oli suurin syy käydä se, että pääsevät vihille kirkkoon. Se kuuluisa naimalupa. Lehtori ei siitä oikein tykännyt, lienee ollut itse lestadiolainen.
Kun erosin kirkosta ja lapseni syntyivät, alkoi melkoinen tykitys myös siitä, ettei heitä kastettu. Tulihan siinä muutama kadotustuomiokin kuultua. Vuosien mittaan huomasin, että minä ateistinakin tiesin enemmän Raamatusta kuin suurin osa heistä. Poikkeuksena toki oli mummoni ja isäni – mummo ei koskaan muuten suostunut opettamaan mitään Raamatusta – ei edes ostanut sitä minulle vaikka pyysin!
Olen kyllä tavannut monta, jotka kyllä haluaisivat puhua uskosta, mutta pelkäävät. Leimaamisen pelko sekä se, että aletaan ”tyrkyttämään” liian innokkaasti omia käsityksiä. Eli voisi sanoa että he ovat hiljaisia ja ujoja uskovia.
Yhä on kuitenkin ihmisiä jotka ovat kirkon jäseniä oikeastaan kulttuurin ja tottumuksen vuoksi. Itse kuitenkin koen, että kun aloittaa puhumisen ihan pienistä asioista uskoon liittyen, jotkut kiinnostuvat ja alkavat tutkia itseään. Se on jo hyvä askel eteenpäin. En koe että tehtäväni olisi käännyttää yhtään ketään, siihen näemmä on paljo minua parempiakin.
ja ps , kyllä nämä nykypapi tovat kuitekin enemmän uskovia kuin ennen!
mummo sanoi :
ja ps , kyllä nämä nykypapit ovat kuitenkin enemmän uskovia kuin ennen!
________
Miten se ilmenee?
Tämä on pelkkää mutua, ei tietoa.
Ei pappien kanssa voinut ennen keskustella mistään Raamattuun liittyvästä. Sieltä tuli vai kasa ulkoa opeteltuja lauseita. Ne samat papit mitkä saarnasivat sitä tulta ja tulikiveä, ikävä kyllä tekivät salaa ihan samoja syntejä kuin muutkin. Arvovalta vain esti puhumasta niistä. Nyt olen tavannut nuoria pappeja, joilla on aivan erilainen lähestymistapa, he eivät pane pahakseen kysymyksiä tai Raamatusta puhumista. Jotenkin ainakin ne, jotka olen tavannut, eivät ole enää niin ulkokultaisia vaan välittömiä ja aidon oloisia.
Mutta isoon joukkoon mahtunee monenmoista!
. Jolla on korva, se kuulkoon, mitä Henki seurakunnille sanoo.'
14. Ja Laodikean seurakunnan enkelille kirjoita: 'Näin sanoo Amen, se uskollinen ja totinen todistaja, Jumalan luomakunnan alku:
15. Minä tiedän sinun tekosi: sinä et ole kylmä etkä palava; oi, jospa olisit kylmä tai palava!
16. Mutta nyt, koska olet penseä, etkä ole palava etkä kylmä, olen minä oksentava sinut suustani ulos.
17. Sillä sinä sanot: Minä olen rikas, minä olen rikastunut enkä mitään tarvitse; etkä tiedä, että juuri sinä olet viheliäinen ja kurja ja köyhä ja sokea ja alaston.
18. Minä neuvon sinua ostamaan minulta kultaa, tulessa puhdistettua, että rikastuisit, ja valkeat vaatteet, että niihin pukeutuisit eikä alastomuutesi häpeä näkyisi, ja silmävoidetta voidellaksesi silmäsi, että näkisit.
19. Kaikkia niitä, joita minä pidän rakkaina, minä nuhtelen ja kuritan; ahkeroitse siis ja tee parannus.
20. Katso, minä seison ovella ja kolkutan; jos joku kuulee minun ääneni ja avaa oven, niin minä käyn hänen tykönsä sisälle ja aterioitsen hänen kanssaan, ja hän minun kanssani.
21. Joka voittaa, sen minä annan istua kanssani valtaistuimellani, niinkuin minäkin olen voittanut ja istunut Isäni kanssa hänen valtaistuimellensa.
22. Jolla on korva, se kuulkoon, mitä Henki seurakunnille sanoo.'"
ao sanoi :
20. Katso, minä seison ovella ja kolkutan; jos joku kuulee minun ääneni ja avaa oven, niin minä käyn hänen tykönsä sisälle ja aterioitsen hänen kanssaan, ja hän minun kanssani.
___
Aamen
Uudenmpi nimitys kai putkahti esille ns. Norjan tappajan yhteydessä. Kulttuurikiristitty.
On nimellisesti kristitty. Kuuluu johonkin kristilliseen seurakuntaan. Pitää itseään kulttuurillisesti kristittynä.
Kristinuskon sanoma kuitenkin itsessään vieras.
Ei henkilökohtaista suhdetta kristinuskon Kristukseen.
Raamatussa on jossain kohta. En nyt muista kenelle puhutaan. Voisi kuitenkin sopia tähän yhteyteen. " Sinulla on se nimi että elät, mutta olet kuitenkin kuollut "
En pidä nimittelystä, enkä heittelisi ääneen tuomioita henkilökohtaisesti kenenkään nimikristillisyydestä.
Mutta ilmiö on kyllä aivan todellinen ja selvästi nähtävissä.
Tämä koski lao = kansa dikea = oikeus nimeä kantavaa ryhmää joka oli alkujaan Jumalan "paikallisseurakunta. Tämän lisäksi on olemassa Suuri Portto, ja tämä uskonnollis-poliittinen Suuri Sekaannus, sekauskonto eli yleinen katolisuus, valtiokirkollisuus, ei ole koskaan ollutkaan Jumalan seurakunta, vaan alusta pitäen, alkaen kirkkoisä Augustinuksesta Lutheriin jne. - marttyyrien verestä juovuksissa oleva Suuri Portto.
rautalangasta sanoi :
Raamatussa on jossain kohta. En nyt muista kenelle puhutaan. Voisi kuitenkin sopia tähän yhteyteen. " Sinulla on se nimi että elät, mutta olet kuitenkin kuollut "
_________
Tarkoitat varmaan tuota kohtaa :
Ilmestyskirja:
3:1 "Ja Sardeen seurakunnan enkelille kirjoita: 'Näin sanoo hän, jolla on ne Jumalan seitsemän henkeä ja ne seitsemän tähteä: Minä tiedän sinun tekosi: sinulla on se nimi, että elät, mutta sinä olet kuollut
Ja Laodikean seurakunnalle näin: "Minä tiedän sinun tekosi: sinä et ole kylmä etkä palava; oi, jospa olisit kylmä tai palava! Mutta nyt, koska olet penseä, etkä ole palava etkä kylmä, olen Minä oksentava sinut suustani ulos. Sillä sinä sanot: Minä olen rikas, minä olen rikastunut, enkä mitää tarvitse, etkä tiedä, että juuri sinä olet kurja ja köyhä ja sokea ja alaston." Ilm.3:15-17.
"Miten me saisimme kaikki kristityt puhaltamaan yhteen hiileen."
Siinäpä on mummomuorilla todellinen pohdinnan paikka. Ateistina olen erittäin paljon skeptinen sen suhteen, että kristittyjen yhteen hiileen puhaltaminen onnistuisi ikinä. Perusteluna voi pitää vaikkapa tätä palstaa. Minkä jyrkempi uskovainen sen äärimmäisemmät mielipiteet ja sitä voimakkaammin näistä mielipiteistä pidetään kiinni. Lisäksi, kun nämä mielipiteet perustuvat raamatun tulkintaan, niitä on todella suuri kirjo laidasta laitaan. Tässäpä yhtälö, johon ei helposti ratkaisua löydy.
Eikä se edes riitä, että kristityt puhaltavat yhteen hiileen. Minusta kaikkien ihmisten pitäisi puhaltaa yhteen hiileen. Valitettavasti uskonnot sellaisina, kuin ne tänä päivänäkin vielä ovat ovat yksi suurimpia ihmiskunnan eripuraa aiheuittava tekijä.
Tähän kaikkeen olisi tietenkin helppo ratkaisu. Enkä tarkoita uskosta luopumista. Riittäisi jos sitä uskoaan ei otettaisi niin todesta. Olisiko ylivoimaista jokaisen tunnustaa sekin mahdollisuus, että on itse uskon asioissa väärässä. Pieni nöyryys edesauttaa kummasti yhteiseloa ja toisten kunnioittamista.
Itse ole ateisti, joten en usko minkään jumalan olemasaoloon. En väitä omaavani mitään totuutta tässä asiassa. Jos joku pystyy perustellusti osoittamaan, että olen väärässä, olen siitä pelkästää kiitollinen ja kunnioitan varmasti tätä henkilöä.
Käytännön tasolla kristittyjen yhteen hiileen puhaltamisen meininkiä ei ole niin vaikea uskoa. Riippuu tietysti missä piireissä liikkuu. Jos vannoutuneesti haluaa istua kuin tatti vain sen oman kirkkokunnan penkin kulmalla, ja jaksaa manailla sinne naapurikirkkokunnan suuntaan, niin voihan se jäädä löytymättäkin.
Parhaiten se yhteys näkyy, kun kristityt tulevat yhteen eri kirkkokunnista, seurakunnista, taustoista. Itse rakastan tälläisiä yhteyksiä ja aika paljon niissä liikunkin.
Siellä parhaimmillaan katoavat eri kastenäkemykset ja eri liturgiset kaavat.
Siellä löytyy se yhteinen nimittäjä eli Kristus.
Suuremmassa mittakaavassa veikkaan, että yhteys kristittyjen kesken tulee löytymään vaikeuksin kautta. Viimeistään vainojen edessä kristityt ovat yhdistyneet. Tosin silloin on usein seuloontunut esille ne, jotka ovat niitä todellisia ....toisaalla..ja vain (anteeksi) nimellisesti sellaisia.
Ihan pistää hymyilyttämään... tai sitten itkettämään.
Etkö tosiaan näe kuinka kuppikuntaisuutta vahvistava tuo sinunkin kirjoituksesi on? Kirjoitit vain kristityistä ja lopuksi vain niistä "oikeista" kristityistä. Oliko tämä Ironiaa?
Entäs muut kuin kristityt? Heitäkin on tällä pallolla muutamia...
Ei se ollut ironiaa.
Mitä sinä tarkoitat muilla kristityillä ?
Kirjoitin muut kuin kristityt eli tarkoitan ihmisiä jotka eivät tunnusta kristinuskoa. Heitäkin on olemassa (ironiaa). Jos puhutaan yhteen hiileen puhaltamisesta, silloin pitää minusta ottaa kaikki ihmiset huomioon. Kuppikintaisuushan se juuri herättää ja ruokkii eripuraa ihmiskunnassa.
Jaahas. Minä luulin tässä ketjussa puhuttavan kristityistä.
Jeesus itse sanoo, ettei hän siinä mielessä ole tullut rauhaa maailmaan tuomaan. Hän jopa ennusti, että tietynlaista jännitettä tulee olemaan ilmassa. Hänen seuraajiaan ei ymmärettäisi ja heitä jopa vainottaisiin paikoitellen. Nämä ovat Jeesuksen omia mieteitä.
Aivan toinen asia on sitten se, miten me ajattelemme ihmisistä yleensä. Jokainen ihminen on arvokas Jumalan luoma ihminen. Jumalalle rakas. ja jokaisen ihmisen Jumala haluaa pelastaa omaan leiriinsä.
Sillä periaatteella meidän on tarkoitus suhtautua kaikkiin ihmisiin.
Joopajoo....
Esitit taas hyvän perustelun pysyä ateistina....
Tämä tästä.
No minä en yleensä silittele vartavasten ateisteja sen enempää kuin ketään muutakaan. Kerron vain, miten asiat näen.
Jumala meidät kukkonsa aikanaan yksitellen "kynii" :)
Huomaa siis "meidät"
En minä silittelyjä kaipaa. Minusta on vain sääli, että uskonnoilla perustellaan ja oikeutetaan ihmisten välinen eripura.
No on se minustakin sääli.
Log_ perustelee epäuskoaan sillä verukkeella, että kristityt kirkot taistelevat ainoastaan toisiaan vastaan. Näin ei ole.
Tälläkään keppihevosella eivät kristilliset kirkot eroa toisistaan, eivät myöskään pelastuksesta eivätkä Raamatun ydinsanomasta, joka on Jeesus Kristus ja hänen evankeliuminsa. Uskovat kirkkoisät ovat yksimielisesti hyväksyneet yksin Raamattuun perustuvat tunnustuskirjat ja uskontunnustukset, Apostolisen, Athanasiuksen, Nikean ..
Katoliset, protestantit, helluntailaiset, anglikaanit, vapaakirkolliset, metodistit, koptit ovat ydinsanomaltaan yhteneväiset vaikka painotuseroja löytyisikin. Kristillisiksi ei lueta lahkoja, jotka eivät tunnusta Jeesuksen jumaluutta ja jotka ovat kirjoittaneet oman "raamattunsa".
Kristittyjen kirkkojen suurin erottava tekijä on maantieteellinen ja se, että jokainen kääntynyt uskova tarvitsee oman seurakunnan, jonka keskellä on Jeesus ja Hänen sovitustyönsä. Maailmanlaajuisissa tapaamisissa kristityt ovat veljiä ja tuntevat yhteenkuuluvuutta. Eroavuudet ovat ulkokehällisiä, eivät pelastuskysymyksiä.
Hajaannusta aiheuttavat vain seurakuntayhteisöjen sisällä vaikuttavat epäuskoiset harhaopettajat, joista Pietari, Johannes ja Paavali kirjeissään varoittavat.
Nimikristittyjä lienee suurin osa ainakin länsimaisissa valtakirkoissa. Moni kuitenkin kääntyy Jumalan johdattamana ennenkuin erkanee tästä maailmasta kuten usein saamme nähdä.
Minun epäuskoni perustuu kyllä ihan siihen tosiasiaan, että yhdestäkään jumalasta ei ole ensimmäistäkään objektiivista todistetta. En siis vain näe mitään syytä uskoa minkään uskonnon perusoppiin. Tämähän ei tetenkään poista sitä tosiasiaa, etteikö uskontojen opit voisi sisältää aivan järkeviäkin asioita. En vain usko mihinkään yliluonnolliseen.
Tottakai tiedän, että kristillisillä kirkoilla on yhteisiä oppeja. En ole tätä edes kiistänyt. Aloituksessa puhuttiin kuitenkin yhteen hiileen puhaltamisesta. Sitä en oikein ole nähnyt edes ev. lut. seurakunnan sisällä puhumattakaan laajemmassa merkityksessä. Vai miten on olikos se naispappeuskaan vielä kaikkien mielestä selvä asia?
Itse laajentaisin haaveen yhteen hiileen puhaltamisesta koskemaan kaikkia ihmisiä. Vahinko vain, että sinäkin kirjotuksellasi sodit tätä ajatusta vastaan (puhut vain kristityistä, puhut harhaopettajista, puhut alentavasti nimikristityistä).
"Minun epäuskoni perustuu kyllä ihan siihen tosiasiaan, että yhdestäkään jumalasta ei ole ensimmäistäkään objektiivista todistetta."
Jeesus itse on objektiivinen ja kumoamaton todiste Jumalasta. Hän sanoi Tuomaalle: sinä uskot koska näet. Autuaita ovat ne, jotka uskovat vaikka eivät näe.
Ketään ei kuitenkaan pakottamalla pakoteta uskomaan. Näin tapahtuisi, jos Jumala olisi näkyvä. Jaakobin kirje: 4:5 Vai luuletteko, että Raamattu turhaan sanoo: "Kateuteen asti hän halajaa henkeä, jonka hän on pannut meihin asumaan"? Jumala haluaa, että jokainen tekee oman valintansa omantunnon mukaan.
Jokainen voi tutkia esim Joh 9. kertomusta Jeesuksesta ja sokeana syntyneestä miehestä, mitä siitä seurasi ja miettiä tykönään: satua vai totta?
En itse ole vastustanut naispappeja mutta ihmettelen sitä eroa, joka vallitsee heidän ja miespapiston välillä avioliittokäsityksestä.
Kuten edellä sanoin en entisenä nimikristittynä puhu alentavasti heistä vaan haluan heidän kuuluvan kirkkoon edelleen ja turvautuvan Kristukseen sitten kun Jumala heidät siihen johdattaa. Jumalalle jokainen on yhtä arvokas muslimeista lähtien. Vihan asemasta vihollistemmekin puolesta on rukoiltava, Jeesuksen mukaan.
Tarinan olemassolo on objektiivinen todiste vain tarinan olemassaolosta. Missäs se olikaan se objektiivinen todiste jumalallisen Jeesuksen olemassaolosta?
En kyllä jaksa uskoa, että minkään uskonnon pohjalta päästään koskaan kovin syvälliseen konsensukseen. Kovin vaikeaa se on pelkästään kristinuskon sisällä. Kuinkas monta erilailla raamattua tulkitsevaa lahkoa kristinuskossa olikaan?
Tätä toivoa koetan pitää yllä, vaikka tämä palsta ei ihan vakuuta siitä.
Totta on että ei mikään muu niin lähennä kuin yhteinen vihollinen. Jos sitten siitä vihollisesta päästäisiin jonkinnäköiseen yksimielisyyteen. Siihen luotan lujasti, että kyllä se jonain päivänä selviää. Ettei tarvitsi pitää toinen toistaan mahdollisena vihollisena.
Olen tavannut eri uskovia, joilla on tuntunut olevan jotain yhteistä, riippumatta suuntauksesta. Heissä on jotain sellaista lujuutta, mitä ei ihan kaikilla ole.
Olisi mukava tietää, missä tällaisia yhteyksiä olet kokenut?
Varmaan aika leppoisan ilmavallan hallitsijen Ef.2:2; luomassa ilmapiirissä ollaan, silloin kuin: "katoavat eri kastekäsitykset" ja luovutaan yhdestä perustavimmasta asiasta, jonka välityksellä uskovien tulisi käydä ulos, tästä synnin, ja loputtomien maaimanuskontojen hallintavallassa elävästä synnin ja tuomionalaisesta kosmoksesta, kasteen haudan kautta, ylösnousemuksen osallisuuteen, ja Jeesuksen Kristuksen rakkauden valtakunnan piiriin: Kol.1:12,13; Gal.1:4.
Taivuttelet tosilupsakoita visiota, ekumeenisen maailmankirkon synkretistisen luopiohengen ohjailemana, kun uskovien kasteistakin luovutaan että sekakansalla olisi ristiriidaton jo lysti olo.
"Tarinan olemassolo on objektiivinen todiste vain tarinan olemassaolosta."
Objektiivisen tarkasteluni tulos on, että Jeesuksen historiallisen opetuslapsen kirjoittama Johanneksen 6. luku on mieluummin totta kuin "tarinaa". Ei tällaisia keksitä omasta päästä. Totuus on tässäkin tarua ihmeellisempi.
Sama Johannes kirjoitti myös:
10 Maailmassa hän oli, ja hänen kauttaan maailma oli saanut syntynsä, mutta se ei tuntenut häntä.
11 Hän tuli omaan maailmaansa, mutta hänen omansa eivät ottaneet häntä vastaan.
12 Mutta kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi oikeuden tulla Jumalan lapsiksi, kaikille, jotka uskovat häneen.
"En kyllä jaksa uskoa, että minkään uskonnon pohjalta päästään koskaan kovin syvälliseen konsensukseen."
En minäkään, sillä kerran jokaisen polven on notkistuttava Jeesuksen eteen, joka on Herra. Myös Buddhan ja Muhammedin.
Ne buddhalaiset papit ja muslimit, jotka ovat saaneet heitä ymmärtävän lähetystyön ja Jumalan avulla kääntyä seuraamaan Jeesusta kertovat suuresta vapautumisesta.
Kristikunta ei koostu lahkoista.
OK. Et taida ymmärtää mitä sanalla objektiivinen tarkoitetaan. Antaapi olla.
Jotenkin vain tuntuu, että on realistisempaa suhtautua kaikkiin uskontoihin skeptisesti kuin pitää yhdestä jääräpäisesti kiinni. Kai nimimerkki adrs ymmärtää, että jokainen uskossaan vahva, oli usko mikä tahansa, on yhtä varma oman uskonsa "totuudesta" kuin sinä omastasi. Jokainenhan ymmärtää, että näin ei voi olla. Fundamentaalinen usko vaatii siis melkomoista itsensä korottamista toisten yläpuolelle. Ja mihinkäs tämä johtaa, kun näitä toinen toistaan omastamielestään parempia uskovia on lukemattomia?
Kuitenkin te kaikki erilailla uskovat olette yhdessä asiassa samaa mieltä. Minä, ateisti, joka olisin valmis elämän sovussa kaikkien kanssa, olen se ainoa moraaliton, "eläimellisten" viettien varassa toimiva pahin vaihtoehto.
Hei.
Mulle tuli tästä alkuperäisestä mummomuorin kysymyksestä hakematta mieleeni vanhan virren sanat: Virsi 409:
...kun kristityn on nimi mulla, tee siksi minut todella.
Tästä ajattelen, että kasteessa jo sanotaan, että Jumala on minut ja sinut nimeltä kutsunut. On tärkeää tulla siksi, joka jo on. Minusta siinä on tärkeä tehtävä ihan jokaiselle kristitylle: olenko minä totta, olenko aito, puhunko jonkun toisen suulla vai allekirjoitanko oman uskoni ja sen heiveröisyyden ihan itse. Elänkö myös kristittynä subjektina, eikä vain muiden määrittelemänä objektina.
Virsi sanoo myös näin:
Nimesi kunniaksi luonut
myös minut olet maailmaan.
Miten tätä kunniaa osoitan ja elän todeksi?
http://evl.fi/virsikirja.nsf/pudotusvalikko/409?OpenDocument
kysyy kanssanne diakoni Meiju, ja näkee selvästi omat parannuksen teon paikkansa virren sanoja miettiessään
kUNNIOITTAEN toki uskontoasi, on kuitenkin totuuden mukaista lausua että:
Uusi testementti ei kutsu missään ihmiä Jeesuksen tykö, ilman uskoa ja vauvana suoritettavan kasteluriitin kautta, kuten kirkon "ristiäisissä" on tapana tehdä.
Maksan 10 000 eroa joka jakeeta joka löytyy raamatusta, jossa vauvoja kastetaan muka kristityiksi, kuten antikristillnen maailmankirkko tekee, yleisenä kasteena, ja historiallisena pakkokasteena, - jota on myös "pirunkasteeksi" historian saatossa nimitetty, koska sitä ei voi osoitaa Jumalan sanan asettamaksi kasteeksi.
Se mitä ihminen tekee ei tee hänstä kristittyä, vaan se mistä Hän on syntynyt tekee, ja siksi myös Kristuksen ensimmäinen opetus oli:
Teidän täytyy syntyä uudesti yhhäätä, ja mikä on lihastaa syntynyt on liha, mutta mikä on Hengestä syntynyt on Henki.
Oletko sinä todellakin syntynyt uudeesti, vedestä ja Hengestä, kuten Jeesus edeltti sen tapahtuvan, Johanneksen evankeluimin 3-luvun mukaan Meiju?
Kysymys kuuntelevalle kirkolle. Eikö Suomalaisista noin vajaa neljä miljoonaa ole ns. nimikristittyjä? Kuuluvat kirkkoon, mutta eivät käy siellä kuin hautajaisissa, ja häissä, tai ristiäisissä, ja joista jo kahdesti viimeksi mainitun suosio on romahtamassa. Ja sen lisäksi eivät usko vähääkään kirkon valheellisiin opetuksiin, tosin se onkin jo järkevää ettei usko kirkkoon.
moi ------------------------
tässä kirkkoon kuulumisessa oleellista on se, että jokainen saa halutessaan kuulua kirkkoon. KUKAAN toinen ei voi arvioida toisen uskon aitoutta tai syvyyttä. Väitän, ettei sitä voi arvioida omaansakaan. Vaan uskossa kasvaminen on prosessi ja tie, jota kuljetaan kukin omaan tahtiinsa.
Minusta kirkkoon saa kuulua ihan mistä syistä tahansa. Ei Jeesuskaan esim. vuorisaarnaansa pitäessään huudellut että sinä ja sinä sieltä meeppäs pois, tää ei koske sinua. Kaikki halukkaat saivat istua siinä yhdessä.
Meiju, diakoni
Väittämäsi ei pidä paikkaansa, ja Jumalan sana sanoo toista, kuten että:
- Hedelmistää puu tunnetaan ja: >> Jo on pantuna kirves puitten juurelle; jokainen puu, joka ei tee hyvää hedelmää, siis hakataan pois ja heitetään tuleen.
EI kai nykykirkko ole mielestäsi Jeesus?
Sehän on antikristillinen syntistenpyhien yhteenliittymä, pakkokasteperinteen jäänteenä, eikös vain?
Miten kuunteleva kirkko, tai Meiju, diakoni sitten selität sen, että sodan aikana papit yllyttivät tappamaan sodassa minkä ehtivät? Sekö on sellaista toimintaa minkä Jumala hyväksyy? Jos olet rehellinen, niin kirkon toiminta on vastenmielistä, ja irvokasta.
Siitä olen hyvilläni että on edes yksi kirkko, jonne saa tulla ja kuulua yhteisöön, eikä heti penätä millainen uskosi on tai mitä olet tehnyt. Jokaiselle tulee se oman uskon hetki, eikä sitä kukaan tiedä milloin. Sitä ei voi toinen ihminen tehdä tai pakottaa siihen. Jokainen saa kasvaa omaan tahtiin.
Mieten on sen kertakaikkisen uudestisynnytämisen peson, ja Pyhan Hengen uudistuksen kanssa: Tiit.3:3-7; sopiiko se tähän kirkolliseen formaattiin, muuten kuin vauvakasteena ymmärrystä vailla olevalle, tai oppina siitä paperilla kirkon tunnustuskirjoissa - mutta ei muualla?
Ensiksi vähän asian vierestä. Tuo peso sanan sijaan voit käyttää ihan suomenkielistä vastinetta; pesu, kylpy.
En puutu tuohon vauvakasteeseen, ehkä olen jäävi sillä lapsiani ei ole kastettu. Paitsi yksi, joka halusi rippikouluun ja kastettiin siellä. Hän oli erittäin tietoinen että se oli myös uskonratkaisu.
Miksi ei voi tulla uskoon ja sitten haluta vaikka sitä uskovien kastetta eli aikuiskastetta? Ymmärtääkseni sen voi tehdä kuka hyvänsä uskonyhteisöstä?
Viimeinen ja suht luotettavan Raamatunkäännös vuodelta -38.n käytää tuota vähän runollistakin sanaa, kuvaamaan tätä uudistusta näin:
>> Mutta kun Jumalan, meidän vapahtajamme, hyvyys ja ihmisrakkaus ilmestyi, pelasti Hän meidät, ei vanhuskaudessa tekemiemme tekojen ansiosta, vaan laupeutensa mukaan uudestisynnyttämisen PESON ja Pynän Hengen uudistuksen kautta, jonka Hän runsasti vuodatti meihin meidän Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen kautta. > - joka ei ole synnin saastan poistamista (pesuna lihasta), vaan hyvän omantunnon pyytämistä Jumlalta - Jeesuksen Kristuksen ylösnousemuksen ( - osallisuuden: Room.6:5,6. ) kautta,
Niin, toki saat käyttää, mutta jotenkin sen vain yhdistää enemmän rahaan kuin uskoon. Vanhan suomen sanat eivät aina toimi, mutta kuuluvat varmaan siihen jargoniin.
En ole kielitieteilijä, mutta löysin yhden selityksen. Ehkä näitä on muitakin, mutta en tällä kertaa jaksanut etsiä.
”Tuo peso sana on (lutron), joka tarkoittaa pesua ja kylpyä. Kaste sanat taas ovat (baptisma, baptidzoo ja baptismos), jotka tarkoittavat kastaa upottamalla.”
http://koti.phnet.fi/petripaavola/vesikaste15.html
Minusta suomenkielinen vastine olisi kuvaavampi, mutta tämä ei liene niin olennainen juttu.
Meiju
________
Alkuseurakuntaan ei kääntymättömillä ollut asiaa.
Sinne ei päästetty ehdoin tahdoin mädättäviä aineksia sisään.
1.Korinttolaiskirje:
6:11 Ja tuommoisia te olitte, jotkut teistä; mutta te olette vastaanottaneet peson, te olette pyhitetyt, te olette vanhurskautetut meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen nimessä ja meidän Jumalamme Hengessä.
Onpa hyvä sanankohta, josta yleinen ja Suuri Portto, ei ole mitään ymmärtävinään antikristillisine papistoineen, sen suomalaisen pääpaimenen määkiessä sisään ihmisiä: "sukupuoliseen suuntaukseen kastsomatta".
Balttis sanoi :
Suuri Portto, ei ole mitään ymmärtävinään antikristillisine papistoineen, sen suomalaisen pääpaimenen määkiessä sisään ihmisiä: "sukupuoliseen suuntaukseen katsomatta".
_______
Täällä alkaa olla jo aivan mahdoton herjaaminen käynnissä kaiken aikaa.
Luulisi edes pappien ymmärtävän mitä ovat tekemässä lähimmäisilleen.
Sinä ja minä plus eräät muut saamme maallikkoina evankelioida kaikkia sivuston "pappejakin" vaikka sen pitäisi olla ymmärtääkseni päinvastoin.
He eivät suostu uskomaan selviä tekstejä Raamatussaan vaan
haluavat olla kirottuja kun saarnaavat toista evankeliumia kuin apostolit.
Jotakin suurta ja "ikävää" on tapahtumaisillaan - minulla on luissani vähän
sellainen olo.
No moi------------------------------------)- Meiju.
Jatkoa edeelliseen, eli Balttis täydentää:
Tätä sanottavaasi ja taustaa vasten voidaan todela asiasta että vuoden -92 kirkkokäännös antaa kasteesta jo selvästi väärän sisällöllisen vaikutelman, ymmärtämättä kasteen sisällöllistä merkitystä, koska kyseinen kohta Tiitus 3:5; käännetään näin:
>> Hän pelasti miedät pesemällä meidät puhtaiksi, niin että uudestisynnyimme > Tämän vastineena vesi teidätkin pelastaa kasteena, - joka ei ole lihan lian poistamista, vaan hyvän omantunnon pyyntö Jumalassa, kautta Jeesuksen ylösnousemuksen. > Siis jos joku on Kristuksessa, niin hän on UUSI LUOMUS, SE, MIKÄ ON VANHAA ON KADONNUT, KATSO, UUSI ON SIJAAN TULLUT.
Pidätkö sinä tätä uskossa totena, omassa elämässäsi, lähtökohtana elämään Hengen uudessa tilassa?
http://mina.suomi24.fi/mummomuori
En mä tajua tollaisista termeistä mitään tajua.
Ainoa juttu siitä on VT:ssä.
`Kaikkia tullaan kutsumaan omalla nimellään.`.
Pitäishän täs ne häät jo kohta saada aikaan.
On kestänyt vähän luvattoman kauan.
Kyllä kristityt aika monessa asiassa puhaltavat yhteen hiileen. Myös nimikristiyt ja kaiken maailman unitarianistit kelpaavat porukkaan, kun paisutellaan kristittyjen määriä maailmalla, jotta voitaisiin vedota ihmismääriin, kun pitää selittää, miksi kristinusko on oikeampi kuin muut uskonnot.
Ja kun uskon erinomaisuutta maailmankatsomuksena hehkutetaan, kristityt lyöttäytyvät yhteen jopa muslimien ja hindujen kanssa ja dissaavat yhdessä ateisteja, joilta selvästikin puuttuu hengellinen ulottuvuus elämästään.
Katoliset ja evankeliset yhdistävät poliittiset voimansa vastustaessaan homojen ja naisten oikeuksia, vaikka kumpikin porukka ajattelee toisen porukan olevan matkalla helvettiin. Jos ihan kaikki kristityt puhaltaisivat yhteen hiileen noissa asioissa, homot ja naiset olisivat vielä nykyistäkin ahtaammalla, joten oletko varma, että tosiaan haluat sellaista?
Nimikristillisyydestä vielä. Minä olin itse juuri sellainen, jota pidän nimikristittynä: identifioidun kristityksi ja kuuluin kirkkoon, mutta en käynyt kirkossa, enkä juuri miettinyt uskon asioita. Kun aloin miettimään tarkemmin, minusta tuli ateisti ja erosin kirkosta.
Kirkko on täysin riippuvainen suomalaisista nimikristityistä, eikä kirkon intresseissä ole pyrkiä väkevöittämään sanomaansa yhtään. Sellainen sopisi herätysliikkeiden oikeille uskoville, mutta saisi useamman ihmisen eroamaan kirkosta kuin tulemaan uskoon.
Sotket pahasti eri ryhmiä keskenään yleistäen rankasti, mm: käsite "kristitty", näyttää olevan sinulle varsin hämärä.
Vahinko että laitoskirkkoon pettyneen rydyit ateistiksi, mutta perempi sekin kuin että olisit jatkanut edelleen "nimikritittynä", ja vaikka oletkin nyt "kristinuskolle kylmä", parempi sekin että olisit edelleen "penseä" nimikristitty, sillä sinusta voi jopa tuon rehellisyytesi johdosta tulla vielä: Hengessä palava kristittykin.
Jotta saadaan kristittyjen lukumääräksi se usein kuultu 2-3 miljardia, joskun jopa 3,3 miljardia, siihen lasketaan kaikki lahkot (useimmiten myös esimerkiksi Jehovan todistajat ja mormonit), kaikki, jotka itse identifioituvat kristityiksi, ja kaikki, jotka kuuluvat kristillisiin yhteisöihin, kuten Suomen ev.lut. kirkkoon, riippumatta siitä, mitä ihmiset oikeasti uskovat.
Sinä et ehkä halua sanoa noita kaikkia 2-3 miljardia kristityiksi, mutta anna kun arvaan: olisit kuitenkin valmis säätämään kaikkia koskeavat lait kristinuskon mukaisiksi? Siinä hommassa sinullekin kelvannee joukkovoimaa lisäämään helvettiin matkalla olevat harhaoppisetkin.
Minusta ei tullut ateistia, koska olisin pettynyt kirkkoon. Minusta tuli ateisti, kun huomasin, että en pidä mitään kristinuskon perusväittämiä tosina saati hyvinä. Minusta tuli ateisti, kun huomasin, että kristinuskon "totuus" on sellainen, jota varten on valehdeltava jatkuvasti sekä muille että itselleen. Minusta tuli ateisti, kun tajusin, millaisia januskasvoisia hirviöitä uskonnolliset instituutiot ovat ja millaista jälkeä uskonnollinen ajattelu saa ihmismielissä aikaan.
Kyllähän tämä surulliselta näyttää.
Tilastoja varten täytyy laatia jotain kontekstia, jolla koettaa selvittää mikä uskon suuntaus kenelläkin on. Yksi tapa on laskea jäsenmäärät niiltä, jotka pitävät jonkinmoista rekisteriä. Toinen tapa on tehdä otanta tutkimus, jossa kysytään sitä, kuinka itse kukin mieltää oman uskontonsa.
Kun ajattelee niitä, jotka ovat eronneet tai eivät ole koskaan kuluneet mihinkään uskonnolliseen yhdyskuntaan (ainakaan sellaiseen joka pitäisi rekisteriä), taitaa olla vähän arvailupeliä nuo lukumäärät. Osa on ateisteja ja osa uskovia sekä ”nimikristittyjä”. Metkaa on että luterilaisesta kirkosta eroaa niin fundamentalisteja kuin niitä liberaalejakin.
Niin, tuota olen vähän ihmetellyt. Ne innokkaimmat ovat erittäin mielellään hajottamassa kirkkoa, eli tavoitteena on että mahdollisimman moni eroaa siitä. Tässä kohtaa sekä heillä että ateisteilla on yhteinen agenda – ja samalla yhteinen vihollinen. Ei vain taida oikein yhdistää heitä toisiinsa : )
Voi todella olla että ne epäilijät ja etsijät mieluummin luopuvat uskosta kuin kääntyvät johonkin muuhun uskoon. Toisinaan tulee tunne, että on kuin jossain etelän markkinoilla, jossa ollaan käsipuolesta vetämässä, että ” täällä näin on juuri se mitä etsin, älä vaan mene tuohon naapuriin, sillä se huijaa sinua. ”. Siinä sitten hämilläsi koetat miettiä, että mikä näistä on se ”oikea” ja kuka se huijari! Monta ihmistä vetää käsistä ja siinä sitten pitää ratkaista tilanne.
Minulle (ja luulisin että useimmille ateisteille) riittäisi hyvin kirkon erityisaseman purkaminen. Siihen tosin saatetaan päästä vasta, kun kirkon jäsenyys putoaa tarpeeksi merkittävästi, ja siksi kirkosta eroaminen on mielestäni positiivista kehitystä.
Nimikristittyjenkään ei tulisi erota kirkosta, sillä moni heistä kuten itsekin jossain elämänvaiheessa tajuaa syntisyytensä eli rikkoneensa kaikkia kymmentä käskyä vastaan (vrt Vuorisaarna) ja olevansa täysin kelpaamaton Jumalalle ja hänen valtakuntaansa. Tässä tilanteessa ei auta mikään muu tässä maailmassa kuin ainoastaan Jeesus Kristus.
Ja on synti ja häpeä nimikristitylllekin olla antamatta lapsilleen kristillistä opetusta, joka välittömästi poistaa pelkoja ja ahdistuksia, kuuluu yleissivistykseen ja estää heitä murrosiässä lähtemästä kaduille sitä "turvaa" hakemaan, mitä kotoa ei saa.
Verorahoista suuri osa menee diakoniaan sekä myös lähetyksen kautta kehitysmaiden kristillisiin kouluihin, perheneuvontaan, hätäapuun.
Eikös tämä herttainenhertta juuri todistanut kirkon nimikristillisyyden ja valheellisuuden, sekä tekopyhyyden vaikuttaneen hänen päätökseensä erota kirkosta ja ryhtyä ateistiksi.
Minä väitän että sinun vaatimasi nimikritillisyys, kaikkine toimineen ja käsitykineen on nimeomaan suurin syy Suomessa, miksi täällä on erityisen vaikea, viedä eteenpäin sitä Kristuksen aitoa evankeliumia, jonka uskossa vastaanottava syntinen voi todella tehdä totisen perannuksen, Uudentestamentin tarkoittamassa mielessä: kuten vaikkapa Pietari selkein sanoin kehtooaa tekemään, jotta ihminen pelastuisi tämän nurjan sukupolven keskeltä, - Jumalan lasten aitoon kirkkauden vapauteen: Apt.2:38-40.
Nimikristillisyyden kuolonuneen nukutettuja vavana kastettuja syntisiä, on erittäin vaikea evankelioda, koska heidän käsityksensä koko kristinuskosta on tämän antikristillisyyden hämärtämän petoksen vallassa, ja vaikkka he elävät kuin joupot siat pellossa, he voivat väitää jo olevansa senverra kristittyjä etteivät he tarvitse rapakkoihinsa mitään lisäapua; vauvakasteellle omiaisella periaatteella: "kaiikihan me jumalan lapsia ollaan, ja kuolevaisia."
Tässä on mielestäni perää;
”…sillä moni heistä kuten itsekin jossain elämänvaiheessa tajuaa syntisyytensä…”
Emme me ihmiset voi päättää kenenkään puolesta, milloin tai miten toisen tulee tulla uskoon. Kyllä mielestäni seurakuntaa saa kuulua myös ne, jotka ovat siinä omassa kohdassa uskon tiellä.
Aika jännä tulkinta;
”…todistanut kirkon nimikristillisyyden ja valheellisuuden, sekä tekopyhyyden vaikuttaneen…”
Ehkä ateistit katsovat vähän laajemmin uskontoja kuin arvelet. Yhtälailla ateistiksi päätyvät myös ns. oikeiden uskovien lapset . Se että kokee ahdistavana jatkuvan syyllistämisen voi olla syy? Tai se että ei vain löydä mitään mieltä koko uskosta?
”…on erittäin vaikea evankelioda…” Ihan varmasti on silloin, kun se evankeliumi tuodaan hyökkääväsi sekä vailla mitään rakkautta heidän eteensä.
Noinko ne väkevät todistukset siis syntyvät? Otetaan lause: "minusta tuli ateisti ja erosin kirkosta", ja aletaan julistamaan, että ATEISTI ON JUURI TODISTANUT KIRKON NIMIKRISTILLISYYDEN JA VALHEELLISUUDEN SEKÄ TEKOPYHYYDEN VAIKUTTANEEN HÄNEN PÄÄTÖKSEENSÄ EROTA KIRKOSTA JA RYHTYÄ ATEISTIKSI.
Vääristelysi on hävytöntä, mutta paljastaa ystävällisesti meille millaisten linssien läpi katsot todellisuutta.
Mutta oleellista on se miten he muka ovat tulleet "tälle USKONTIELLE" !
Jos ihmisten väitätään aloittavan uskontiensä vauvakastessa, ilman henkilökohtaista uskoa, ei ole suinkaan mikään "uskontie", Raamatun tarkoittamassa mielessä, vaan sen vihollisuuteen perustuvasta: uskonnonnon tiestä jossa ihminen nimikristillistetään, vastoin Jumalan sanan mukaista järestystä: koskaan sen kummemmin hänen henkilökotaista uskoaan tai näkemyksiään kysymättä, ja juuri tästä on kyse luterilaisen lahkouskonnon parissa elävien kohdalla. Ritää kun maksaa veronsa, ja käy läpi muutaman uskonnollisen siirtymäriitin, joita ei edes erikseen Raamatussa painoteta tai edes tunneta, kuten konfirmointi, joka on peräisin vuoden 1538.n järjetetyistä luterilaisten ja kastajien tekemästä consensus sopimuksesta.
mummomuori sanoi :
Kyllä mielestäni seurakuntaa saa kuulua myös ne, jotka ovat siinä omassa kohdassa uskon tiellä.
____________
Alkuseurakuntaan otettiin vain kääntyneet uskovat ihmiset.
1.Korinttolaiskirje:
6:9 Vai ettekö tiedä, etteivät väärät saa periä Jumalan valtakuntaa? Älkää eksykö. Eivät huorintekijät, ei epäjumalanpalvelijat, ei avionrikkojat, ei hekumoitsijat eikä miehimykset,
6:11 Ja tuommoisia te olitte, jotkut teistä; mutta te olette vastaanottaneet peson, te olette pyhitetyt, te olette vanhurskautetut meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen nimessä ja meidän Jumalamme Hengessä
Evankeliumin totuus tuntuu valheiden pettämästä tai niitä jopa rakastavasta, oman ja rakkaan lahkonsa sitomasta vangista, usein ensin ahdistavalta, ja jopa hyökäävältä, sille se järkytää sitä valerauhaa johon hän on madollisesti tuudittautunut, vaatiessan häneltä itseltäänkin metanoiaa eli mielenmuustosta, varsinkin jos tätä ravistelee hereille jo nimikristillisyyden kuolonuneen nukahtanutta paatunutta armolla h u o r a a j a a eli henkilöä joka on jo kääntänyt elämässään Jumalan armon luvaksi harjoittaa vaikkapa kaikkinaista irstautta ja luonnonvastaisia syntejä.
Eli haluat määritellä sen että minkä ikäisenä me voimme vasta tulla tuolle uskotielle? Olen kyllä toisaalta itsekin miettinyt että tuo 15 v voisi olla hyvä ikäraja. Silloin on kyllin kypsä tekemään itsenäisempiä ratkaisuja. Toisaalta taas tuossa iässä vetää ne kaverit helposti vielä mukaansa, eli on ulkopuolisille vaikutteille aika altis. Mutta miten ja etenkin kuka ratkaisee sen, milloin tuo uskontie saa alkaa?
Kannat siis sitä, että lapsille ei anneta minkäänlaista uskonnollista kasvatusta, kuin vasta sitten kun tuo ”oikealla tavalla uskontielle” siirtyminen on tapahtunut? Niin, mikä on tuo ”oikealla” tavalla uskontielle siirtyminen?
Toisaalta alkuseurakunnassa ei ollut väestökirjanpitoakaan. Rajat olivat väljät, sillä ihmisiä tuli ja meni. Tästä syntyy nyt se ongelma, että joka haluaa kuulua, rekisteröidään ja joka ei halua, rekisteröidään toisin. Kirkot ovat ikävä kyllä virallisia instituutiota ja heillä on velvollisuus pitää rekisteriä.
Käytännössä kuitenkin jokaiseen seurakuntaa muodostuu enemmän tai vähemmän suljettuja piirejä, joihin ei hyväksytä ihan kaikkia mukaan. Se ihmisten luonnollinen tapa on sellainen. Näissä suljetuissa ryhmissä on sitten omat sääntönsä siitä, kuka hyväksytään ja ketä ei.
Eiköhän tuolla alkuseurakunnassakin ollut monta, jotka aluksi kävivät eri tilaisuuksissa, osallistuivat silloin tällöin, ehkä miettivät vuosia, ennen kuin tekivät sitten ratkaisun.
Ymmärtääkseni tällaisia väljiä ryhmiä on syntynyt jo, jotka eivät ole välttämättä muussa rekisterissä kuin eri valtioiden väestökirjanpidossa?
Kumminpäin se sitten oikeastaan on. Ihminen itse päättää alkaa uskoa, koska sitä vaaditaan – vai että Jumala kutsuu tuota ihmistä ja mielenmuutos tulee sitä kautta?
”…vaatiessan häneltä itseltäänkin metanoiaa eli mielenmuustosta…”
Ei millään pahalla, mutta kun tuo mielenmuutos voi olla ihan eri juttuja, riippuen tuosta evankelioijan uskonyhteisöstä. Muutosvaatimukset ovat myös toisinaan ristiriitaisia.
mummo
_______
Niitä löytyy sen ainakin tiedän ja kastavat uskovien kasteella jos uskoo.
Mädäntyminen ei tuolloin ala niin helposti sisältä päin,mutta heilläkin riittää
omia ongelmia , kuten kulttiintuminen "rakastettu johtajamme" persoonan
ympärille.
Ongelmasta pääsee eroon , kun alkaa liikkumaan porukasta poispäin eikä
mene takaisin.
Kotiseurakunta olisi tietysti mukava asia , mutta huomasin eräässä sakissa
ettei ole toivottavaa esittää kysymyksiä eikä varsinkaan sellaisia , jotka
menevät "gurulta" yli hilseen.
No - en tule kuitenkaan tuosta tavastani koskaan luopumaan.
Aika jännä, vaikka ajattelemme joistakin keskeisistä jutuista aivan toisin, niin tämä yhdistää jollain oudolla tavalla.
en koe mitään viehätystä minkään persoonan ”karismaan”. Haluan olla hiukan erillään, jotta saan rauhassa koetella eri henkiä. en koe mitään paniikkia tai pelkoa, vaan turvaan vahvasti Jeesukseen sekä Jumalan rakkauteen. Koen olevani turvassa, jos en lähde mieleni mukaan johonkin liian tunnevaltaiseen juttuun mukaan.
En koe että luterilaisessa kirkossakaan olisin ”kotona”, Koen niin joidenkin uskovien kanssa, jotka tosin kuuluvat luterilaiseen kirkkoon. Tiedän kuitenkin, että minut tullaan ”ulkoistamaan” näistä ”sisään kutsutuista”, joten en edes pyri saavuttamaan heidän hyväksyntäänsä.
”…ettei ole toivottavaa esittää kysymyksiä eikä varsinkaan sellaisia , jotka menevät "gurulta" yli hilseen.”
Näin olen itsekin kokenut, vaikka ollaan eri mieltä perusteista!
mummo
______
Tuo porukan ulkopuolella olo on kestänyt minulla koko ikäni.
Eivät kuulemma ymmärrä mitä puhun - olen saanut kiertoteitse aina välillä
kuulla.En kuitenkaan ole tuohon asiaintilaan mielestäni syyllinen :-)
Lahko-lahkolainen sanaa käytetään monasti pilkkaavassa mielessä.Otetaan esimerkiksi roomalaiskatolilainen kirkko.Joitakin ko.kirkosta aikanaan erkaantuneita "suuntauksia"lahkoja.En käytä sanaa lahko pilkkaavassa mielessä.Luopumuksen alku.100.luku.400.luku.Koptilainen kirkko,Jakobiittikirkko.
1500.luku.mm.Luterilainen kirkko,Kalvinismi,Metodistikirkko,Babtistikirkko,Anglikaalinen kirkko,Reformoidut
kirkot,ym.j.n.e.Elikkä nämä ovat"toisesta erkaantuneita"jos nyt näin sanoisi.Ja näitähän on paljon enemmänkin.Elikkä käsite "lahko" on varsin laaja.
"Nimikristillisyyden kuolonuneen nukutettuja vavana kastettuja syntisiä, on erittäin vaikea evankelioda, "
Kyse on siitä ettei papisto toimi niinkuin (kirkon sisäisetkin) herätysliikkeet, eivät kehoita Lutherin tavoin henkilökohtaiseen rippiin vaan pahimmillaan selittävät että kaste riittää. Tai vain todetaan että tarvitaan kaste ja usko. Ainakin se kääntymätön pappi toimii näin kun ei voi muusta tietää. Tuomas-messu on ollut suuntaus parempaan, sillä siellä toimivat sielunhoitajat näkyvästi.
Nimikristittyjen kirkosta eroamista en kannata koska se vahingoittaa vielä enemmän paitsi kirkkoa ja kaikkia siihen kuuluvia myös myös heidän perheitään kuten edellä totesin. Monelle on myös vielä heräämätön siemen kylvettynä.
Koskeeko sama periaattelinen kantasi kaikkiin lahkoihin kuuluvia, ilman erotusta ja pitääkö ne pitää pystyssä valheilla, ettei vain kenellekään tule tässä ajassa paha mieli ?
100 vuotta sitten lapsikuolleisuus lienee ollut kymmeniä prosentteja eikä ole vieläkään kokonaan poistunut. Eikö siis uskova kristitty, nimikristitty tai kirkkoon kuulumaton saisi kastaa lapsensa tällaisessa tilanteessa? Hätäkastekin sairaaloissa on sallittu. Se ei voi olla antamatta lohtua vanhemmille ja Jumalan johdatusta uskoon Jeesukseen ja jälleennäkemisen toivoon. Kaste, jonka kolmivuotiaskin voi ymmärtää (usein aikuisia paremmin), antaa toivoa, on voimassa Jumalan lahjana ja osa lapsenuskoa, jonka tulee myöhemmin uudistua. Ja on usein uudistunut myös sen kastetun kohdalla, joka ei ole saanut opetusta eikä tuntenut Jeesusta. Kirkon ei tule pilkata ratkaisukristityiksi niitä jotka ovat kääntyneet pimeydestä valoon, joka on Jeesus.
Tällaista kastetta ei kolmivuotias tee jonka Pietari kehoittaa tekemään Apt.2:38-40; ja vedättelysi ei pelitä !
Toki ihmiset voivat kastaa lapsiaankin, niinkuin parhaaksi katsovat, mutta tällaiset kasteet eivät vain ole kasteista Raamatun tarkoittamassa mielessä, ja sisältömerkityksessä.
en oo hirveesti miettiny mitä se tarkottas,aika outo termi
Antikristilliset maailmankirkot suorittavat uskottomien pakkoliittämiset nimikristillisiin kirkkoihinsa, pakanallisen- ja Raamatulle vieraan vedenvaleluriitin välityksellä, ja sotaa on myös käytetty historian saatossa asin eteenpäin viemiseksi periaatteella: "miekka tai kaste", ja tätä toimintaa voi todellakin kutsua vikkapa "Breivikiläiseksi" tavaksi toteuttaa omaa agendaansa yleiseksi "kultturin nimikristillistämiseksi": "kulttuurikristillisyydeksi". Kyseessä ei ole sisällöllisesti aito kristinusko, vaan sen muodostaman saata´nan kirkon muodostama vale- ja vastakristillinen eli antikristillinen maailmankirkko, jota voisi hyvin kutsua myös kansankielisesti: Pirunkirkoksi, pirunkasteineen.
Tämä valta edustaa saatanan valtaa, elettäessä ymmärrykseltään pimentyneimä tässä yleisessä nimikirstillisyyden valtapiirissä elettäessä: Ef.6:12.
Arvaan että olet käynyt kastesotaasi pienen ikäsi ja ajautunut äärimmäisiin mielipiteisiin.
Mielestäni kukaan oikea kristitty ei voi julistaa muihin kristillisiin kirkkoihin kuuluvia ei-kristityiksi millään raamatullisella eikä kastekäytäntöön kuuluvalla perusteella olivat he sitten katolisia, protestantteja, anglikaaneja, evankelisia, helluntailaisia, baptisteja, metodisteja, adventisteja, laestadiolaisia, viidesläisiä. Kaste yksin ei kuitenkaan pelasta vaan siihen liitetty sana, opetus, Lutherin mukainen syntisyyden tajuaminen laki ja evankeliumi, rippi ja syntien anteeksisaaminen Jeesuksessa (jonka kirkko usein unohtaa). Eroavuudet ovat ulkokehällisiä eivät pelastuskysymyksiä. Kaikissa kirkoissa on nimikristittyjä, jotka eivät pelastu, elleivät henkilökohtaisesti turvaudu Jeesukseen.