Tuntuu aika hassulta kirjoittaa tänne, mutta eipä kai tämä mitään ota jos ei annakaan... Tai toivottavasti tästä on apua, kirjoittaminenkin helpottaa.
Tilanne on siis sellainen, että läheinen ihminen on nyt kovin maassa. Tilanne on pahentunut ja tuntuu juuri nyt tosi pahalta. Tilanne on edennyt ehkä jotenkin salakavalasti ikävien asioiden myötä mitä hänelle on tapahtunut. Puhutaan n. parista vuodesta, johon mahtuu ikäviä asioita. Toisaalta ns. perusasiat on kunnossa. Nyt kuitenkin tällä ihmisellä on jotenkin epätodellinen olo, paha olo niin fyysisesti kuin henkisesti, fiilis että on paska jätkä. Elämänhalu on hukassa ja jotenkin tietoisuus siitä mitä hän on oikeasti on kadonnut. Kiltti ihminen on ehkä pelästynyt ja ihmeissään negatiivisia tuntemuksia, sitä että ei olekaan mukava. Arki kyllä pyörii vielä, mutta silti fiilis on sellainen että tekisi mieli nukkua vain paha olo pois.
Tilanteeseen liittyy myös kyvyttömyys puhua omista asioistaan. Ja liika tenttaaminen ei todellakaan auta vain saa pahan olon lisääntymään. Myös empatia kyky on hukassa, hän ei pysty ajattelamaan tällä hetkellä ollenkaan muiden tunteita, kaikki vaan peittyy pahan olon alle.
Mitä tässä tilanteessa voisi tehdä? Ammattiavustakin on ollut puhe, mutta toisaalta siinä on iso kynnys ylitettävänä. Mikä auttaisi, pitäisikö antaa tilaa ja rauhaa, vai olla läsnä. Liialla puhumisella tuntuu olevan negatiivinen vaikutus, kun hän ei vain osaa puhua tunteistaan ja ajatuksistaan. Auttaisiko joku ihan muu tekeminen, jotain ihan hassua tekisi, veisi ajatuksia pois pahoista ajatuksista. Kuinka typerältä se tuntuu (ja jos masennus on syvä, niin eipä varmaan tuollainen edes auta). Kuinka paljon voi tällainen "amatööri" pilata tilannetta sanoilla ja teoillaan? Pelkkä välittäminen ei tunnu auttavan, ja se on pahinta, kun usko rakkauteen tuntuu olevan mennyttä. Ei siis aiheuta mitään vastakaikua/positiivista vaikka kuinka sanoo että välitän, haluan auttaa ja rakastan.
Ja vielä kysymys ammattiavusta. Mihin pitää ottaa yhteyttä? Mitä se ammattiapu käytännössä tarkoittaa, saako sieltä reseptin kouraa ja that's it? Yksityinen vai julkinen jne?
Kaikki apu ja kommentit otetaan kiitollisuudella vastaan..
Tilanne on siis sellainen, että läheinen ihminen on nyt kovin maassa. Tilanne on pahentunut ja tuntuu juuri nyt tosi pahalta. Tilanne on edennyt ehkä jotenkin salakavalasti ikävien asioiden myötä mitä hänelle on tapahtunut. Puhutaan n. parista vuodesta, johon mahtuu ikäviä asioita. Toisaalta ns. perusasiat on kunnossa. Nyt kuitenkin tällä ihmisellä on jotenkin epätodellinen olo, paha olo niin fyysisesti kuin henkisesti, fiilis että on paska jätkä. Elämänhalu on hukassa ja jotenkin tietoisuus siitä mitä hän on oikeasti on kadonnut. Kiltti ihminen on ehkä pelästynyt ja ihmeissään negatiivisia tuntemuksia, sitä että ei olekaan mukava. Arki kyllä pyörii vielä, mutta silti fiilis on sellainen että tekisi mieli nukkua vain paha olo pois.
Tilanteeseen liittyy myös kyvyttömyys puhua omista asioistaan. Ja liika tenttaaminen ei todellakaan auta vain saa pahan olon lisääntymään. Myös empatia kyky on hukassa, hän ei pysty ajattelamaan tällä hetkellä ollenkaan muiden tunteita, kaikki vaan peittyy pahan olon alle.
Mitä tässä tilanteessa voisi tehdä? Ammattiavustakin on ollut puhe, mutta toisaalta siinä on iso kynnys ylitettävänä. Mikä auttaisi, pitäisikö antaa tilaa ja rauhaa, vai olla läsnä. Liialla puhumisella tuntuu olevan negatiivinen vaikutus, kun hän ei vain osaa puhua tunteistaan ja ajatuksistaan. Auttaisiko joku ihan muu tekeminen, jotain ihan hassua tekisi, veisi ajatuksia pois pahoista ajatuksista. Kuinka typerältä se tuntuu (ja jos masennus on syvä, niin eipä varmaan tuollainen edes auta). Kuinka paljon voi tällainen "amatööri" pilata tilannetta sanoilla ja teoillaan? Pelkkä välittäminen ei tunnu auttavan, ja se on pahinta, kun usko rakkauteen tuntuu olevan mennyttä. Ei siis aiheuta mitään vastakaikua/positiivista vaikka kuinka sanoo että välitän, haluan auttaa ja rakastan.
Ja vielä kysymys ammattiavusta. Mihin pitää ottaa yhteyttä? Mitä se ammattiapu käytännössä tarkoittaa, saako sieltä reseptin kouraa ja that's it? Yksityinen vai julkinen jne?
Kaikki apu ja kommentit otetaan kiitollisuudella vastaan..
Vastaukset 5
Vanhimmat
Tosiaan kiltit ihmiset masentuvat ehkä helpommin, on jäänyt se yksi pieni sana elämässä oppimatta: ei. Hakevat myös enemmän hyväksyntää ja loukkaantuvat ehkä helpommin kuin "pahat" ihmiset.
Liika tenttaaminen kyllä pahentaa, kun ei itsekään osaa sanoa tarkasti syytä, ahdistaa vain.
Empatiaa ei riitä, koska oman itsensä kanssa on täysi tekeminen.
Tekemisestä olisi kyllä apua, mutta ei sen tarvitse olla mitään hassua. Kävely- tai pyöräretki, ajelu jonnekin kahville, jätskille..
Ei rakastava "amatööri" voi pilata mitään, hän voi vaan olla hyödyksi vaikka ei sitä itse uskokaan. Rakkauskaan ei ole kadonnut, ei vain ole energiaa sitä näyttää. Mutta anna tilaa ja ole samalla läsnä, älä pakota. Jos toinen haluaa nukkua, puuhastele jotain, keitä vaikka kahvit ja vie sänkyyn ja sano sen jälkeen, että voit jatkaa unia.
Ja sitten siitä ammattiavusta. Mikä siinä on, että ihmiset hyppää kaiken maailman pikkuvaivoista lääkärillä, eikä ole mitään kynnystä, mutta kun kyse on "päästä" ei millään haluta apua, vaikka sitä on saatavilla. On monta tapaa, menee terveyskeskukseen ja saa sieltä lähetteen psykiatriselle poliklinikalle (pitää vain saada lääkäri vakuuttuneeksi, että tarvitsee apua, muutakin kuin jonkun reseptin) tai varaa ajan mielenterveystoimistosta (nämä melkein ilmaisia) tai yksityinen psykiatri (kallis, tai mikä on kallis, jos saa avun. Huh huh toivottavasti sait jotain vinkkejä.
Kiitos hyvistä vinkeistä, tämä vastaus lohdutti.
Toivottavasti en ole pahoittanut hänen mieltään liiaksi uteluillani, ja tenttaamisella. Itsekin vain tuntuu että pelkään hänen puolestaan ja toivon vain parasta, mutta en hallitse itseäni paniikissa puhun liikaa. Ajattelen että josko vielä tuon sanomalla asia alkaisikin loksahtaa paikalleen. Pahemmaksi menee.
Jaksan kyllä uskoa että tämä tästä järjestyy.
Lisää kommentteja kuulisin vielä myöskin.
Ymmärrän tunteesi ja yritän lyhyesti antaa vinkkejä , läheisen menettäneenä masennukseen.
Hyvin usein läheinen sairastuu siinä sivussa kun tukee masentunutta, Siksi huolehdi että oma elämäsi ei ala pyörimään pelkästään masentuneen ihmisen ympärillä. Huolehdi että sinulla on muitakin ihmiskontakteja, ystävien kanssa oleilua yms, ulkoile ja tee jotakin mukavaa, jotta pääse tedes hetkeksi irti arjen kuvioista.
Tunne itsesi voimattomaksi masentuneen vierellä, mutta se riittää että olet lähellä, olet olemassa. Masentunut ei kykene tunteitaan purkamaan, joten älä painosta.
Tuntuisi, että ammattiavun saaminen olisi jo paikallaan esim terveyskeskuksesta yleislääkäriltä saatte jo apua tai mikäli mahdollista yksityinen lääkäri ehkä nopeuttaa prosessia.
Tässä esim yhdet nettisivut josta saat apua ja linkkejä: http://www.kolumbus.fi/mieli.maasta/linkit.html
Toivon sinulle todella jaksamista!
moikka!Oireet olivat hyvin samankaltaisia kuin minulla. minä olen ollut myös aina hyvin kiltti ja en ole koskaan oikein oppinut sanomaan ei ja pitänyt ärtymykseni, pahan olon sisälläni ja nyt se haluaa tulla pois ahistavuutena niin ainakin luulen!..Pitkän työ ym.uurastuksen jälkeen poltin ns.itseni piippuun ja stressi vei elämästän voiton noin vuosi sitten. Tuli paljon erinlaisia fyysiä oireita, maha, väsymys,huippaus, selkä ym..ja nyt tilanne on kääntynyt henkiselle puolelle..ahdistusta,hermostuneisuutta, äkäisyyttä ja negatiivisiä ajatuksia..Nyt olen hakenut apua vaivoihin psykologilta, koska en halunnut heti ruveta syömään pillereitä vaan halusin tietään mistä ne saavat alkunsa vaivani..Psykologilta olen saanut hyviä neuvoja mista vaivat Ns.johtuvat ja oppinut kuuntelemaan kehoani ja lisäksi olen oppinut hyviä rentoutuskeinoja..Avun hakeminen oli kyllä aluksi aika vaikeaa mut sit sain rohkaistua itseni, hain apua yksityiseltä koska halusin varmasti kiireetöntä palvelua, kallista se on mut olen valmis terveydestä maksamaan...toivon että pystysisin voittamaan oman ahdistukseni tällä tavoin, ja sit menen lääkärille jos tilanne ei parane..! Ahdistuneena on aika hankala puhua omista vaivoistaan kun ei oikein itsekkään ymmärrä itseään..minulle ainakin läheisyys ja kuuntelijat ovat olleet hyvä asia ja toisen kanssa vaivoissa läsnä oleminen luo turvallisuutta..Pitää myös muistaa huolehtia itsestään ettei liikaa elä läheisen "vaivoissa".
Kaikki tekeminen mikä pitää ajatukset poissa ahistuksista on hyviä, minulle kävely, harrastukset ystävät ym..ovat antaneet aivoille myös positiivisia tunteita paljon..!
voimia ja jaksamista teille..minä ainakin luotan että asiat taas järjestyvät ja opin taas elämään ajatuksieni kanssa..samaa toivon sinnekin päin!
auringoista kesää!
jos on rahaa. Mutta jos ei, niin sitten pitäisi päästä julkiselle puolelle. Masentunut ihminen ajattelee vain itseään ja sulkee korvansa kaikelta muulta.
En tiedä, miksi kynnys on niin korkea avun hakemiseenn mutta joillakin se vaan on. Kuitenkin se ainoa tapa ratkaista ongelmaa. Aikaa se vie mutta kannattaa, sillä masennuksesta/depressiosta paranee aina. Jos sitä ei hoideta, tilanne pahenee ja siitä voi tulla jopa niin paha, että ko. henkilö tekee itsemurhan.
Minulla on todella kokemusta omaisena ja voin vakuuttaa, että läheisen läsnäolo auttaa. Sitoa ei saa mutta ei ärsytääkään.
Itseasiassa meillä on juuri nyt tilanne meneillään jälleen kerran. Edellisestä on n. 10 v mutta tällä on taipumus uusia, joten ei muuta kuin lääkäriin. Me käytämme samaa, eli käymme siellä yhdessä ja se on toiminut hyvin.
Terveisiä teille molemmille toivottaa ystävä.