Maailma on muuttunut tylsäksi

Olen 17v poika ja epäilen, että minulla olisi masennuksen oireita.

Minulla on mielestäni hyvä itsetuntemus ja elämänkatsomus, mutta en osaa elää sen mukaisesti vaikka kuinka yritän. Tuntuu, että yläasteella kokemieni painostavien henkisten kokemisen jälkeen olotilani on pikkuhiljaa laskemassa vakavaan masennukseen. Tuntuu, että en ole vuosiin kokenut todellista innostuksen tunnetta taikka unelmaa jonka toteuttamisen puolesta tekisin mitä vain. Tuntuu että olen jonkin sortin häkissä. Osaan olla positiivinen ystävien seurassa ja pitää hauskaa, mutta silti kokoajan tuntuu, että sisältä puuttuu jokin pala. Alkoholi joskus auttaa tähän olotilaan muttei tarpeeksi. Pilvenpolton olen todennut vaikuttavan hyvin positiivisesti, mutta sen hankkiminen on hankalaa ja epäsäännöllistä sekä en haluaisi harrastaa sitä korkeintaan kuin muutamia kertoja vuodessa. Koen, että minun täytyisi luoda uusia ihmissuhteita osoittaa suoraan ihmisille että tällainen minä olen, jos ei kelpaa niin ei tarvitse, mutta silti jokin tuntuu pidättelevän minua. Koen, että muu mailma ajettelee, että ei ole hyväksyttävää jos ihminen on liian erilainen. Juuri tämä on se ongelma, ajattelen liikaa mitä muut ajattelevat enkä pysty hallitsemaan sitä. Tuntuu että en enää osaa olla sosiaalisessa elämässä oma itseni. Kokoajan ajattelen pakonomaisesti asioita kuten: "En voi sanoa mitään tällaista näiden ihmisten seurassa". Tuntuu, että olen tiedostanut itsetuntemukseni, mutta hukannut oman itseni ja rohkeuteni. Mitä mieltä te olette?
2106
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 2

Vanhimmat

Varmaankin ikääsikin kuuluvaa, ihmisenä kasvamiseen liittyvää epävarmuutta sinulla. Uskon, että tilanne menee aikanaan ohi? Jospa yrität elää mahdollisimman normaaleita kuvioita, niin että perusrunko koulu, koti, vapaa-aika vuorottelevat. Älä ota liikaa mallia ympäristösi nuorista, ei heilläkään varmaan oikeasti aina ole niin kivaa ja kauheasti kavereita, kuin antavat ymmärtää. Sinua paljon vanhempana kyllä sanosin, että jätä ihmeessä kaikki päihteiden käyttö pois. Ne eivät todellakaan ratkaise elämäsi jatkoa parempaan, päinvastoin käynee.

Varmaankin kärsit jännittämisestä ja sosiaalisten tilanteiden jonkinasteisesta pelosta. Sitä kaikkea voisit tietoisesti pyrkiä treenaamaan. Päin tilanteita vain. Koeta myös saada muiden ihmisten kautta hyvää peilautumista, millainen todella olet; varmaan olet paljon normaalimpi ja fiksumpi kuin itse tajuat. Yritä myös vähitellen löytää omat tavoitteesi, mitä ja millainen oikeasti haluat. Tämä ollee noin nuorena vähän haasteellista, mutta työstä asioita kuitenkin. Pyri keskustelemaan ihmisten kanssa, vaihtamaan kokemuksia. - Tämmöistä tuli mieleeni.

Äänestä

Jotka ovat vapautuneet pilven ja huumeiden orjuudesta sanovat, että juuri huumeet aiheuttavat aivoissa tunteen että normaali elämä on tylsää. Alat olla jo riippuvainen aineista. Lopeta!

Äänestä

Kommentoi aloitusta


17.v male kirjoitti:

Olen 17v poika ja epäilen, että minulla olisi masennuksen oireita.

Minulla on mielestäni hyvä itsetuntemus ja elämänkatsomus, mutta en osaa elää sen mukaisesti vaikka kuinka yritän. Tuntuu, että yläasteella kokemieni painostavien henkisten kokemisen jälkeen olotilani on pikkuhiljaa laskemassa vakavaan masennukseen. Tuntuu, että en ole vuosiin kokenut todellista innostuksen tunnetta taikka unelmaa jonka toteuttamisen puolesta tekisin mitä vain. Tuntuu että olen jonkin sortin häkissä. Osaan olla positiivinen ystävien seurassa ja pitää hauskaa, mutta silti kokoajan tuntuu, että sisältä puuttuu jokin pala. Alkoholi joskus auttaa tähän olotilaan muttei tarpeeksi. Pilvenpolton olen todennut vaikuttavan hyvin positiivisesti, mutta sen hankkiminen on hankalaa ja epäsäännöllistä sekä en haluaisi harrastaa sitä korkeintaan kuin muutamia kertoja vuodessa. Koen, että minun täytyisi luoda uusia ihmissuhteita osoittaa suoraan ihmisille että tällainen minä olen, jos ei kelpaa niin ei tarvitse, mutta silti jokin tuntuu pidättelevän minua. Koen, että muu mailma ajettelee, että ei ole hyväksyttävää jos ihminen on liian erilainen. Juuri tämä on se ongelma, ajattelen liikaa mitä muut ajattelevat enkä pysty hallitsemaan sitä. Tuntuu että en enää osaa olla sosiaalisessa elämässä oma itseni. Kokoajan ajattelen pakonomaisesti asioita kuten: "En voi sanoa mitään tällaista näiden ihmisten seurassa". Tuntuu, että olen tiedostanut itsetuntemukseni, mutta hukannut oman itseni ja rohkeuteni. Mitä mieltä te olette?

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu