En jaksa syödä enää lääkkeitä....

Oliko järkeä jättää lääkkeet pois ja aiheuttaa sairauden paheneminen itselleen? Vaatiiko sinulta suuriakin ponnistuksia nostaa lääke suuhusi ja nielaista se veden kera?

Ala vain syömään niitä lääkkeitäs. Sitten olet jälleen normaali. Lääkkeet on keksitty juuri sitä varten.

Sulle "sillä tavalla" kyllä vaatii suuria ponnisteluja, että saisin lääkkeet otettua kun ei kukaan niitä ole antamassa ja vahtimassa että otan ne. Useimmiten ajattelen, että otan myöhemmin tai seuraavana päivänä ja se pitkittyy sitä mukaan.

Itse lopetin lääkkeet kun tuntu siltä että niistä on enemmän haittaa kuin hyötyä. Nyt asiat on kuitenkin aivan umpisolmussa ja paha masennus ja ahdistus päällä. On sellanen tunne että mun elämä on ohi lopullisesti. Mulle on kuitenkaan turha tyrkyttää lääkkeitä kun en niitä halua syödä. Haluan olla normaali ja saada apua jollain muulla tavalla mutta en vaan tiedä miten. Tuntuu aivan ääliömäiseltä että lääkkeet on muka aina ainut ratkasu kaikkeen eikä muita vaihtoehtoja mukamassa ole parantua masennuksesta, ahdistuksesta ja fobioista.

Luulenpa, että viestin aloittaja tarkoitti hieman eri asiaa, kuin mitä te vastanneet keskenkasvuisesti kuvittelitte kommentoivanne..

Käsittäisin, että hän tarkoitti sitä sama tunnetta mikä minulla on:

Syön lääkkeitä - olen vähemmän masentunut ja ahdistunut, mutta samalla täysin turta, tuntuu kuin kävelisin sumussa..

En syö lääkkeitä - voin psyykkisesti huonosti, mutta ah' miten näen ja koen elämän ihmeellisyyden, tunteet , ja ajatukset kirkkaasti ja terävästi.

Eli molemmissa on puolensa..

Kun jättää lääkkeet pois, niin tulee myös olla henkisesti valmis siihen. Pitää olla edes pieni suunnitelma mitä sitten aikoo tehdä.

Mielestäni oikea tapa ei ole lopettaa lääkkeet kesken kaiken ja jatkaa elämäänsä vanhaan malliin. PIIP, väärä valinta. Vaan lopettaessaan lääkkeet pitää olla valmiina muuttamaan elämänsä, ajatuksensa - päästää irti vanhasta, siitä joka ankkuroi sinut elämän valtameren pohjaan.

Itse tein näin. Söin lääkkeitä vuosia ilman vaikutusta. Kyllästyin, vttuunnuin täydellisesti ja olin erittäin epätoivoinen. Lopetin lääkkeet ja päätin, että koska mikään ei tunnu auttavan, eikä mitään hävittävää tunnu olevan, niin miksen samantien yrittäisi jotain aivan uutta, muuttaa radikaalisti ajatuksiani ja elintapojani.

Jos olet oikeasti epätoivoinen ja oikeasti haluat parantua, niin tee asialle jotakin!

Itse aloin tutkimaan, käyttäen internettiä, "mitä voin tehdä, jotta saisin parannettua itseni". Yritin-erehdyin-yritin-onnistuin. Vei sellaisen vuoden, pari, kunnes olin jo paljon paremmassa kunnossa. Nykyään olen selvillä vesillä mielenterveysongelmista.

ps. Englanniksi löytää paljon enemmän hyvää tietoa, kuin suomeksi. Joten samalla pääsee kielikylpyyn.

Haluat olla "normaali", mutta mielestäni paljon tärkeämpää on olla oma itsensä, oli sitten valtavirtaihminen tai sitten täysin vastarannankiiski. Loppujen lopuksi, ei kukaan meistä ole normaali, koska ei ole sellaista, kuin normaali.

Tutki itseäsi, tunne itsesi, ole oma itsesi, venytä ja koeta rajojasi.

Älä anna muiden päättää kuka sinä olet, tai mitä sinun tulee olla. Päätä ne itse!

Jos et ole valmis muutokseen, niin suosittelisin kyllä jatkamaan lääkitystä ja keskustelemaan ammattihenkilöiden kanssa. Varmasti jonain päivänä sinuun iskee se kipinä, että saat voiman murtautua ulos sisäisestä painajaisestasi.