Olen vanhoillislestadiolaisena kummastellut erästä räikeää seikkaa näiden ketjujen kirjoituksissa. Nimittäin toistuvasti väitetään kuin itsestäänselvyytenä, ettei opeista voi keskustella tai kyseenalaistaa uskovaisten kesken. Mistä ihmeestä tällainen ajatus tulee?
Mistä ihmiset oikein luulevat meidän keskustelevan illanvietoissa ja muutenkin kavereiden kanssa? Minusta mikään ei ole kehittävämpää, kuin keskustella jostakin opillisesta kysymyksestä, joka vaivaa. Tietenkin hyvä pyrkiä rauhallisesti, liikaa kiihkoilematta, keskustelemaan.
Mutta aivan samalla tavalla, kuin kuka tahansa haluaisi kavereidensa kanssa ruotia jotain itseään läheisesti koskevia asioita.
Useammin kuin kerran olen kesken keskustelun ottanut puhelimen käteen ja soittanut jollekin teologille, että "mitenkäs tällainen asia, kun... Että minkähän takia tämä asia on tulkittu näin ja mistä tämä tulee."
Melko täydellisinä ihmisinä meitä pidetään, jos oletetaan, ettei meille koskaan tule epäilyksiä uskon kanssa. Ja tottakai niistä epäilyksistä puhutaankin.
Iältäni olen parikymppinen, jos se vaikuttaa suhtautumiseen.
Mistä ihmiset oikein luulevat meidän keskustelevan illanvietoissa ja muutenkin kavereiden kanssa? Minusta mikään ei ole kehittävämpää, kuin keskustella jostakin opillisesta kysymyksestä, joka vaivaa. Tietenkin hyvä pyrkiä rauhallisesti, liikaa kiihkoilematta, keskustelemaan.
Mutta aivan samalla tavalla, kuin kuka tahansa haluaisi kavereidensa kanssa ruotia jotain itseään läheisesti koskevia asioita.
Useammin kuin kerran olen kesken keskustelun ottanut puhelimen käteen ja soittanut jollekin teologille, että "mitenkäs tällainen asia, kun... Että minkähän takia tämä asia on tulkittu näin ja mistä tämä tulee."
Melko täydellisinä ihmisinä meitä pidetään, jos oletetaan, ettei meille koskaan tule epäilyksiä uskon kanssa. Ja tottakai niistä epäilyksistä puhutaankin.
Iältäni olen parikymppinen, jos se vaikuttaa suhtautumiseen.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.