Absolutismi vain uskovaisen juttu! -ei kai!?

Haluan onnitella sinua tuosta ratkaisusta.

Olet oikeassa - ei alkoholin käytön lopettamiseen tarvita uskoontuloa. Moni pitkän linjan alkoholisti kuitenkin on kertonut, että uskoontulo oli kuin toinen mahdollisuus; mahdollisuus aloittaa elämä uudelleen ikään kuin puhtaalta pöydältä.

Alkoholismi on sairaus, josta ei parane hetkessä. Eikä ainoastaan päättämällä. Sillä, että päättää ruuvata korkin kiinni, on kuitenkin äärimmäisen tärkeä merkitys hoidon onnistumisen kannalta.

Alkoholin haitat ovat niin valitettavan moninaisia ja viisasta käyttöä näkee todella vähän. Hienoa, jos uskallat omassa elinpiirissäsikin tuoda esiin vaihtoehtoista elämäntapaa.

Päihdeklinikalta(kin) moni on saanut avun päihteidenkäyttöönsä. Sieltä saatavaa apua ei kannata vieroksua tai vähätellä.

Toivon Sinulle kaikkea hyvää.

Pauliina, diakoni

Absolutistiksi ei tarvitse tulla vaan voi olla.
Ei ole koskaan minulla tehnyt mieli alkoholia.
Olen toki maistanut mutta ei ole mitään halua humaltua.
Heti kun alkaa tuntua, että nousee päähän haluan lopettaa.
Se ei johdu mistään muusta kuin siitä, ettei tee mieli ottaa enää.
Ruoan kanssa olen viiniä ottanut ruokajoumana muttei sitäkään tee mieli. Kotikalja on parempaa.
Se voi olla sukuvika mulla, ettei humaltuminen tunnu hyvältä. Tosin isoisäni veli on juonut ison maatilan.
Totta on, että joutuu selittelemään, jos ei alkoholi maistu. Jotkut katsovat halveksienkin. Työntävät pois seirastaan jopa.

Onneksi olkoon raittiudestasi. Itse olen ollut raitis yli 11v, ja kiitoksen siitä annan Jumalalle.
Joillakin auttaa Jumala, joillakin oma päätös, joillakin jokin hoitomuoto, joillakin ei valitettavasti mikään. Alkoholismi on sairaus ja aina ei oma päätös "alkoholin kaataminen viemäriin" auta eikä toimi.

Näin muuten on. Eräs tuttavani joka ei voi erään sairauden takia ottaa pisaraakaan alkoholia, joutuu tavan takaa vastaaman siihen, onko hän tullut ”uskoon”.

Toisaalta ei uskovan tarvitse olla absolutisti. Ei se ole mikään määre, onko uskossa oikeasti vai ei. Kyse on enemmän siitä tavasta, miten sitä alkoholia käyttää.

Ihmisellä menee noin 10 -20 vuoteen, ennen kuin alkoholismi, eli sairaalloinen päihderiippuvuus syntyy. Joillakin alttius siihen on jo perinnöllinen. Näkyy niin että kestää alkoholia enemmän, ei tule krapulaa niin herkästi sekä toleranssi kehittyy nopeasti. Kun dokaamisesta ei seuraa muuta kuin hauska olo, niin otettaan aina sitten vähän reippaammin. Kunnes eräänä päivänä havaitaan, että kaikki on mennyt pieleen.

Alkoholisti lopulta juo saadakseen itselleen normaalin olon. Koko hormonijärjestelmä on sekaisin. Tästä ei selvitä millään ”päättäväisyydellä”, sillä oikeasti se fyysinen rankka muutos, joka korjaantuu vain pikkuhiljaa. Sitä eivät kaikki kestä ilman lääkitystä tai terapeuttista kuntoutusta. Alkoholistin ajattelukin on erilaista kuin normaalin käyttäjän.

Monelle antaa voimaa ja tukea ajatus siitä, että joku korkeampi voima on siinä taistelussa mukana. Omavoimaisuus harvoin toimii, sillä se on suuntautunut vain siihen, että elimistö saisi helpotuksen jollain päihteellä. Eli jaksaa kitua vaikka kuukausia, mutta vain sillä ajatuksella, että kunhan tähän kestän, niin sitten saan dokata.

Usko auttaa, se auttaa todella monia. En tiedä, oletko tutustun AA:n metodiin? Se on yksi parhaimmista tällä hetkellä, uskon lisäksi tai sen tukena.

Minä en luota raittiisiin ihmisiin olivatpa he sitten uskovaisia tai kukkahattuateisteja. Jos sylkee lasiin niin luultavasti sylkee muuallekin.

Alkoholin käyttö on jokamiehen oikeus, jos päättää olla käyttämättä oikeuttaan niin se on ok, mutta terveille on turha tulla vinkumaan alkoholista.

Alkoholismi on todellakin sairaus siinä missä uskontokin, kaikilla ei vain ole
henkistä selkärankaa vaan he kärsivät henkisestä osteosporoosista.

(Huom! Käytän tässä suomenkielen sanaa henkinen käännöksenä sanalle psykhe en spirit, joka muuten on pirtu suomeksi)

Miksi ihminen ylipäätään alkaa käyttämään alkoholia? Yhteiskunnan ja muiden ihmisten tekemän aivopesun takiako?

Olen elämässäni kokeillut alkoholia ja siinä se. Turhaa ja kallista lirua. Olen myös ateisti.

Kaikki kunnia erilaisille AA-kerhoille kun heidän kauttaan moni on pystynyt luopumaan alkoholista.

Ehkä yksi syy siihen, että jumala korvaa alkoholin löytyy kuitenkin AA-kerhojen toiminnan sisällöstä. Ne muistuttavat hyvin paljon uskonnollisia ryhmiä, herätysliikkeitä, erilaisineen perinteineen ja askelineen. Esimerkiksi askel 3 kuuluu

"Päätimme luovuttaa tahtomme ja elämämme Jumalan huomaan -sellaisena kuin Hänet käsitimme."

eräässä AA-kerhossa. Ymmärtääkseni jumalan valitsemiseen ei painosteta, mutta sellainen vaihtoehto tuodaan kyllä esille.

Minä yritin kauan alkoholista eroon. Olinkin aika pitkiä jaksoja juomatta, mutta se oli sellaista kovaa pinnistelyä omassa voimassa. Kovasti rukoilin ja muutkin rukoili minulle siitä piinasta vapautta. Sitten tuli se aika ja se hetki, että alkoholia ei tehnyt mieli yhtään ja raitistuin. Siitä on nyt kuusi vuotta ja elämä on ihanaa!! Olen Jumalalle kiitollinen. Hän vapautti minut juuri oikeana hetkenä. Olen näin myöhemmin ymmärtänyt, että miksi juuri silloin. Onneksi Olkoon kaikille raitistuneille! Tämä on minun tarinani.

Hieno tarina, kiitos Herralle!

Minua Jumala ei ole raitistanut eikä parantanut sairaudesta, joten käytän alkoholia lääkkeenä sairauteen, johon lääketiede ei ole monista yrityksistä huolimatta keksinyt parannuskeinoa. Olen huomannut, että neurologiset oireet helpottavat alkoholin vaikutuksesta, kunhan ei juo liikaa. Vaikutus on tietysti väliaikainen, mutta niinhän se on muidenkin lääkkeiden kanssa.

Väliaikaista kaikki on täällä. Sitten taivaassa on vajaa lakannut ja täydellisyys alkanut.

Pelkuri siis olet... kun sairauksien pelko sai sut lopettamaan juomisen...

Onkohan pelkurina oleminen sen parempaa kuin uskiksena?

Sanovat, että pelkurit ottaa niitä rohkaisuryyppyjä. Miten on?

Onko asiaa tutkittu?