Kysely nuorille äideille

1.16 vuotiaana.

2. Piilouduin peiton alle ja mietin etten ole enää sielä peiton alla yksin. Tulevalle isälle heti ensimmäisenä kerroin, oli mukana raskaustestiä tehdessä.

3. No suljin opiskelu-vaihtoehdot pois ja rupesinkin valmistautumaan äidiksi tuloon.

4. Enpä nyt oikeestaan muualta tukea saanut kuin lapsen isältä, enkä muualta sitä edes tarvinnut. Yhdessä me lapsi tehtiin, yhdessä me myös toisiamme tuettiin.

5. Eipä nyt ollut mitään muita palveluita käytössä kuin neuvola, joka nyt varmastikkin on kaiken ikäisillä äideillä.

6. En kokenut tarvitsevani minkäänlaista apua tilanteeseen, ihan hyvillä mielin mentiin etiäpäin

7. En mihinkään. Tilanne olisi varmastikkin ollut eri, jos ei lapsen isä olisi kuvioissa.

8. Neuvolassa ainakin otettiin hyvin vastaan, eikä pienintäkään syyttelyä. Muualta sitä sitten saikin kuulla, mutta toisesta korvasta sisään - toisesta ulos. Itse olen oman elämäni herra. Muut on mitä mieltä on. Kun on itselleen vaan rehellinen, eikä asioita rupea kaunistelemaan - niin kaikki on paremmin kuin hyvin.

9. En koe että olis vaikuttanut ihan totta millään tavalla. Ihan yhtä hyvä äiti olen nyt kuin olisin ollut kymmenen vuotta eteenpäin. Äitejä ei olla synnyttyä, äidiksi kasvaa lapsen saatua.

10. Lapsen isän kanssa ollaan yhdessä hoidettu, ulkopuolista apua ei edes olla kaivattu.

11. Ollaan menossa piakkoin naimisiin lapsen isän kanssa, toinen lapsi meillä on jo ja kotona olen lasten kanssa, etäopiskelen yleissivistäviä kursseja joita toivonmukaan pääsen hyväksilukemaan lähihoitajaopinnoissa ensi vuonna. Ja miten hyvin olen pärjännyt äitinä? Lapset on niin pieniä vielä, katsotaan sitten kun ovat isompia, ne ne ovat kaikkein parhaimmat arvioimaan olenko onnistunut.

12. Ei olla tähänkään asti tarvittu, eikä tarvita edelleenkään.

Kiitos paljon vastauksesta, siitä on varmasti hyötyä tehtävää tehdessä! :) Kiva kuulla, että olette pärjänneet mukavasti!

1.Ensimmäiseni 19v. ja kuopuksen 22v.
2. Järkytyin (ehkäisy oli käytös,pillerit. Ja tais olla erittäin läheinen ystäväni.. Sen jälkeen tuleva isä :D
3. Tulin raskaaksi kun valmistuin kokiksi,tarkotus oli lähteä ulkomaille hakemaan kokemusta.. Tosin jäi :)
4. ystäviltäni,joilla oli ennestään lapsia.. Sain jotenkuten tukea isältä,olihan hän vähä sekasi ja ihmeissään mielialoista yms.. Toisen kans oli eriasia :) kun kokemusta :)
5. neuvola? Oisko ollut muutakin? :o
6. päivä kerrallaan siinä mentiin ja opeteltiin tulevaan.. En kokenu tarvitsevani sen kummemmin "ulkopuolista" apua,kuin mitä neuvola :)

7. En mihinkään,oli tukiverkko sen verran laaja...
8. Katseet oli ulkopuolelta niin selvästi näkyvil ja ties mitä ajattelevat.. Neuvolassa tuettiin ja palveltiin erittäin hyvin..
9. Jaksaa paremmin valvoa ja juoksennella pikkuisen perässä,puhumatta harrastaa :D
10. isän kanssa hoidettu lapset lähes itsenäisesti,välillä pyydetty apua mm. mummilta,jos päästäis nauttimaan yhteisestä ajasta.. on tärkeää pitää huolta myös suhteesta..
11. Väsymystä ja mielialan ailahtelua lukuunottamatta erittäin hyvin :) vanhimmasta kasvanu oikea ilopilleri,sosiaalinen ja hyväkäytöksinen tyttö.. Poika aloittelee vasta kävelyä :D ja puhetta.. Aina on jokaisella parantamisen varaa kaikes.. :)
12. Apua löytyy,kun pyytää :) Meillä on ystäväporukalla "verkosto" nuoria mammoja ja vaihellaan hoitovuoroa,mikä on tosi hyvin toiminu ja kahvittelut ne on ihania :D Pääsee purkaa pahaa oloaan ilman,et lukittautuu sisälle,kuten voi helposti käydä :)

Kiitos vastauksesta! :) On hyvin mielenkiintoista lukea erilaisten nuorten äitien kokemuksia.

1. 19v.
2. Iloinen ja onnellinen, lapsi oli tervetullut. Ensimmäiseksi kerroin tulevalle isälle.
3. Olin juuri kirjoittanut ylioppilaaksi, tiedossa oli siis välivuosi opinnoissa.

4.Menin naimisiin poikaystäväni kanssa, hän oli minun tukenani koko ajan. Myös äitini oli henkisesti apunani.

5. MIeheni astui palvelukseen samana päivänä kun raskaustesti näytti plussaa. Tästä johtuen perheemme sai sotilasavustusta KELA:lta.

6. MIelestäni minun ei tarvinnut hankkia apua. Olinhan raskaana en sairastunut syöpään.

7. Raha on aina nuorten perheiden ongelma.

8. Minua ei syyllistetty, ehkä hieman vähäteltiin.

9. En usko nuorenikäni vaikuttaneen lapseni kehitykseen.

10. Olin ensimmäiset kolme kuukautta yksin vauvan kanssa, sitten mieheni pääsi kotiin armeijasta. Sen jälkeen arki jaettiin hänen kanssaa, muuta apua ei ollut/tarvittu.

11. Mielestäni olemme pärjänneet hyvin. Esikoisemme syntyi -02, seuraavan lapsemme saimme -05, perheeseemme syntyi vielä kaksoset -08. Olemme edelleen yhdessä ja onnellisia, lapsemme ovat kehittyneet hyvin ja pärjäävät hyvin elämässään. Valehtelisin jos väittäisin kaiken olleen helppoa ja kivutonta, mitään en silti kadu.

12. Nykyisin saamme apua lastenhoitoon appivanhemmiltani.

1. 19 ehdin täyttää

2. Olin melko yllättynyt, tosin osasin odottaa asiaa, koska oltiin kännissä suojaamatonta seksiä harrastettu ja oli jotenkin sellainen olo jo ennen testiä, että olen raskaana. Kerroin lapsen isälle ensin, joka ilmoitti olevansa innoissaan ja toiseksi äidilleni joka halusi abortin.

3. Aamupahoinvointini olivat sen verran pahat että koulu jäi kesken, muutin sitten omaan asuntoon. Aiemmin biletin ja ryyppäsin pitkiä aikoja putkeen ja vietin aikaa missä milloinkin, raskaaksi tuleminen lopetti sen.

4. Perheeltäni, erosimme alkuraskaudesta lapsen isän kanssa.

5. Sain perhetyöntekijä-apua sosiaalitoimistosta, asiasta oli enemmänkin vain haittaa. Koko juttu tuntui kyttäämiseltä ja jatkuva tunkeminen kotiini oli ärsyttävää. Lopulta kyttääminen kävi hermoille ja halusin lopettaa perhetyön käynnit, jolloin laittoivat sossuntädit niskaan. En suosittele kellekkään, se mitä ajattelee apuna ja tukena on todellisuudessa jotain aivan muuta..

6. Ei, sitä neuvottiin neuvolassa. En kokenut raskautta missää vaiheessa taakkana, päin vastoin.

7. Seuraa ehkä enemmän, oman ikäisiä ihmisiä. NnKY:llä kävin vauvakerhossa lapsen syntymän jälkeen serkkuni kanssa jolla oli pieni lapsi myös, sekä serkkuni äidin jolla myös pieni lapsi, mutta siellä porukka oli aikalailla jo päättänyt seuransa.

8. Kouluni terveydenhoitaja käytti n. 2 tuntia puhtaasti haukkuessaan minua, valintojani, olemustani, ulkonäköäni, ehkäisyäni, poikaystävääni ja kaikkea ja vaati että teen abortin. Tosin raskauden edetessä muutti mieltään ja olisi halunnut että syntymän jälkeen vien lasta näytille yms. Myös neuvolantäti oli kovin alentava innostustani kohtaan ja teki lastensuojeluilmoituksen syntymättömästä lapsestani, koska ei kokenut että olen tarpeeksi hyvä äiti lapselleni ja että olen liian naiivi tms. Sen jälkeen vaihdoin neuvolantätiä, mutta vahinko oli jo ehtinyt tapahtua.

9. En mitenkään. Lapseni on varsin hyvin kehittynyt, synnytyksessä tuli pieniä komplikaatioita, mutta aktiivisella fysioterapialla ne saatiin kuntoon (lapsi syntyi naama edellä ja jäi jumiin synnytyskanavaan jolloin ulos tullessa niskassa tapahtui jotakin ja pää oli pitkään vino, mikä hoitui aktiivisella terapialla kotona sekä säännöllisellä fysioterapialla.). Nyt yksivuotiaani yrittää kovasti opetella kävelemään ja hänellä on kaikki mitä lapsella voi vaan olla.

10. Ensi sijaisesti pyrin lapseni hoitamaan itse, rintatulehdukseni lääkärikäynnin ajan lasta hoiti vieressä asunut lapsen isän äiti, lapseni isä saa tavata lastaan säännöllisesti ja äitini, sairaanhoitaja-kätilö, hoitaa jos haluan aina välillä muutamaa tuntia ennalta sovitusti. Yleensä hoidan lapseni itse, nykyään on n. kerran kuussa yhden yön isällään isän toivomuksesta, enempää ei halua hoitoon eikä minulla mitään sitä vastaan ole.

11. Olen pärjännyt hyvin, lapsi kasvaa ja kehittyy normaalisti ja kasvattaa omaa luonnettaan, imetin puolivuotiaaksi, yksi korvatulehdun oli kesällä, muuten aina ollut terve. Nykyään asumme nykyisen poikaystäväni kanssa yhdessä ja lapsi pitää poikaystävääni aikalailla isänään vaikkakin tapaa biologista isäänsä.

12. En saa, lähinnä mitä nyt vielä vievät asiaa loppuun sossussa, jotta lastensuojelun tarve saadaan lopetettua vihdoinkin. Nyt kun on saatu ihan mustaa valkoiselle että olen tarpeeksi hyvä ihminen ja äiti lapselleni :D