Miksi me ihmiset emme osaa omillamme?
Valehteletko aina, vai vain joskus?
Kysin?
32197
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 32
Vanhimmat
... emme osaa omillamme? Mitä tarkoitat?
Minä en valehtele koskaan. Joskus saatan jättää jonkin asian tai yksityiskohdan kertomatta. Jos ja kun mitään velvollisuutta siihen ei ole.
No, sitten olet kuin minä. Aina rehti ja rehellinen. Miten muuten saisi unen, rauhaisen?
En valehtele koskaan.
Mutta asioita voi ilmaista monilla tavoilla, huonosta muistista hyötynsä ja kun jättää kaiken kuulijan vastuulle, ihan hyvin menee täysin rehellisenä ihmisenä eleleskellessä.
=DW=
Noot kyllä palstojen paras. Koskaan ei tiedä, mitä suustasi suollat.
Kiva sinä, smaragdi.
En milloinkaan.
Hyvä, sinä, ollaan omia itsejämme. Pellenokka on ihan varmasti jokaisen tänne kirjoittavan nenän päässä.
Otsikon kysymykseen: riippuu sinusta. Rehellisille olen rehellinen. Niille jotka yrittävät vedättää en anna etua liikoja hölöttämällä.
Tuota jatkokysymystäsi ja sen liittymistä ensimmäiseen en oikein sulata.
Odotettuja vastauksia!
Valehtelijat valehtelevat valehtelemattomuutensa.
Joukossa on varmasti likimain rehellisiäkin.
Enemmistö heistä lienee ensimmäisen vastaajan kaltaisia, harkiten vaikenevia.
Jo sovun säilymisen vuoksi on paras vähän miettiä mitä suustaan päästää, liialla "totuudella" voi joskus pahoittaa jonkun mielen.
Selvintä tosiaan pitää jotkut asiat omana tietonaan. Vain me itse olemme itsestämme vastuussa, emmekä ole velvollisia muille asioistamme tiliä tekemään. Ns. valkoisia valheitakin vältän tietoisesti.
En valehtele,en edes osais.Mun naamasta näkee heti jos en puhu totta.
En vaan osaa kieroilla,kertomatta voin jättää ja voisimpa sanoa että oliskin pitänyt monta kertaa pitää suunsa kiinni.
Tää on mun motto.
Moni ei edes huomaa valehtelevansa, täälläkin valehtelivat kaikki ne jotka sanoivat puhuvansa aina totta:)
Huomaan milloin valehtelen, myös toisten valehtelun huomaa...useimmiten.
Mitähän tästä maailmasta tulisi jos aina möläytettäisiin kaikki asiat juuri niin kuin ne todellisuudessa ovat.
En varmasti valehtele yhtä paljon kuin poliitikot, valehtelu on maan tapa, siihen on totuttu niin että osataan jo etukäteen ottaa se huomioon.
Tai sitten kaiken sanoisi niinkun ajattelee.
Minä en ainakaan, koska pyrin olemaan loukkaamatta ihmisiä.
Kyllä minäkin töksäytän ja usein jopa tahallani, mutta ne ihmiset sen ansaisevat minun mielestäni.
Olen samaa mieltä ettei kukaan puhu aina totta.
"valehtele/maton/lija"
Minua moititaan siitä että en valehtele ja nöyristele.
Siitä että en osaa olla odotettava.
Minua ahdistellaan empatian puutteestakin, uskotaan että en sitä tunne, koska en mukaele muita vaan olen rehellinen ja valehtelematon.
Möläyttelijöiden maailmanmestari.
Joskus tuntuu että siitä minua kadehditaankin.
H.
Tahdittomuus ei ole rehellisyyttä.
Ja luulosi siitä, että olet aina oikeassa, ei myöskään ole sama asia kuin rehellisyys.
Luulisin tunnistavani rehellisyyden, kun törmään siihen.
"Re erheellinen"
Suoraan kysymykseen vastaaminen suoraan on aina ongelma.
Ihme kyllä ystävällekin, vaikka sen ajatusmaailman jo luulisi oppineen.
Otetaas tässä TÄYSIN hypoteettinen esimerkki:
Minä tekisin aloituksen jossa kysyisin neuvoa, mitä tehdä laiskalle miehisyyden ilmentymälle.
Joku vastaisi:
Viagra on hyvä apukeino, ei nykyään tarvitse ujostella noita ongelmia, ota yhteys Lääkäriin.
Samalla saat korjatuksi ne jatkuvat esileikkitipatkin.
Ja on myös ihan sopivaa että te vanhukset selailette yhdessä pornolehtiäkin jos ulkonäöt ovat rajoitteena.
Toinen sit vastaisi:
Vanha ukko! Lopeta jo nuo haihattelusi, se lössö pötkylä luotiin vain nuorten tarpeisiin.
Tuossa sitä on kahdenlaista tahdillisuutta, Ja ihme ja kumma! Molemmat vastaukset ovat yhtä relevantteja.
Toinen vain itkettää vähän vähemmän.
Minulle sopisi hyvin molemmat kommentit.
H.
Miksi se juttu siitä tulee, jos sen kertoo niin kun se on.
Näin päätteli aikoinaan Miina, kylämme tietotoimisto, jos jäi kiinni jutun vääristelemisestä.
Paras tapa on kertoa aina totuus. Asiassa kun asiassa.
Kuulija ei kuitenkaan usko totuuteen, vaan muuntaa sen mielessään itselleen mieluisaksi.
50% mahdollisuus on että totuudestakin palkitaan ja kertoja pääsee pälkähästä.
Näin ollen - en koskaan valehtele.
Saatan unohtaa joitakin yksityiskohtia - mutta valehtelu - pois se minusta.
Kyllä koti-kiusattu on rehellisempi kuin tase-pappa:)
Älkää tehkö tommosta ,tase on hyvä kirjottaja jol on asiaa ,sanoisimpa et ammattimies.
Sama linja.
Pakko myöntää, totuuden torvena oleminen ei ole mitenkään helppoa. Ite koitan olla niin rehellinen kuin pystyy, välillä käy kyllä kipiästi. Jotenkin mun mielestä on tärkeintä, että on edes rehellinen itelleen.
Liian monta kertaa törmännyt muunneltuun totuuteen. Hitto, muutama kuukausi sitten sain niin törkeän valheen naamalleni, että meinasi oksennus tulla. Yli 40 vuotta vanha asia, jonka itekkin olin todistamassa, ihan omilla silmillä. Yhet tyypit oli silloin meillä töissä ja varasti auton talvikumit. Mä näin kun ne oli niitä siirtelemässä, rakennuksessa mikä ei mitenkään liittyneet niitten työhön. Syksyllä hokattiin, että rattaat hävinneet. Noh, kylällä kaksi samanlaista Peugeottia, toiseen ilmestyi just samanlaiset renkaat syksyllä alla, mitkä meiltä oli hävinneet, me mentiin rengaskauppaan.
Poliisiasia, patti. Sana vastaan sana, milläpä sitä todistaa, että musta pyöreä kummi harvinaisilla vanteilla on jonkun toisen omaisuutta.
Siis tosiaan, tämä toinen varas selitti mulle viime kesänä aivan uskomattoman tarina, kuinka joku mun jo kuollut serkku oli tunnustanut sille ennen kuolemaansa tulleensa kaukaa kaupungista ja varastaneensa ne rattaat. Hitto, syytti kuollutta miestä, jolla ei ikinä ole ollut autoa, eikä edes ajokorttia...................
Valheella on lyhyet jäljet. Niitä peitellään ja valehdellaan lisää päälle. Ei se tapahtunut asia siitä kuitenkaan miksikään muutu. Ihan historiaa lukemalla näkee aika valtaviakin valehteluja, jotka sittten tulee aikijen kuluessa tutkimuksien kautta oikaistuksi. Mutta yksittäisen ihmisen valehtelu ei välttämättä tule esiin elinaikanaan, jälkeenpäin kyllä joskus.
Mä koitan olla perusrehellinen, siitä ollut paljon harmejakin. Mutta ihan tahallani ja tarkoituksella, en mä ala valehtelemaan. Oma mielenrauha pitää olla. Tössiihän sitä jokainen elämänsä aikana, on tullut tössittyä itekkin, paljonkin. Mutta sellaisten asioitten kanssa pitää voida elää. Itelleen valehteleminen on kaikista pahinta valehtelua.
=DW=
Päivittäin muunnetaan totuutta,jos menis sanomaan mahdottomalle asukkaalle mitä ajattelee täysin käsittämättömistä vaatimuksista niin siitähän sanomista tulis.
Firmas ollaan rehellisiä kerran päiväs sanotaan pomolle mitä oikein ajatellaan.
Jokainen valehtelee joskus. Ja usein se on myös kohteliaisuutta. En minä ainakaan sano ihmiselle, joka kysyy, että mitäs tykkäät mun uudesta mekosta, sopiiko mulle, että onpa kamalan näköinen riepu, ei sovi sulle ollenkaan. Kun en halua loukata, niin sanon mielummin vaikka että sopii hyvin hiustesi väriin, tai muuta sellaista.
Joka väittää ettei ole teininä vanhemmilleen valehdellut, valehtelee taatusti.
Valehtelen joskus.
Ette te usko kummiskaan..:)
Hienotunteisuuden puutettako
on kertoa miten maailma kolhi ja satutti
epäonnea ja sun muuta kurjaa
ellei opi hyvällä niin oppii pahan pahalla, sanottiin ennen
väkivallalla vallitsevaan kulttuuriin sopeuttamista
nauraakaan ei saanut hampaat irvessä,
vastaisin että totuutta on niin monta kuin on kuulijaa/ näkijää
kukin näkee ja kokee omalla tavallaan.
Variaatioita. Ehkä matematiikan/ kieliopin säännöt ovat ainuita "puhtaaksi puheeksi" hyväksyttyjä.
Korulauseet, kliseet ja vanhat hokemat mielestäni vievät ihmistä harhaan.
Emmä valhettele.....mitä ny joskus simmossii valkossii valhei,sallitui ; )
Vakavasti sanottuna,kyl rehellisenä on helpompi henkittää.
Mut ei sunkkaa se ole eres valhettelemist, jossei ihan kaikkee ain kerro.
Vai kui ?
Ei kai tartte kertoakaan
enempi maailma pettää ja valehtelee mun mielestä kuin puheillaan kuin kirjoittajat - siltikään sanat ei kerro aina mitään ehdotonta totuutta.
Ihminen on hieno fyysis-kemiallinen-sähkökokonaisuus, onko kirjoittavat sormet valehtelijoita?
Otsikon kysymyksen tarkoitus, esim. suojeletko rikollista panettelijaa, viekö joku sairaus harhaan, tavoitteletko muunnellulla totuudella esm jotain hyötyä, haluatko perustaa valehtelija-klubin tms.
Mikä olisi oikea totuus, minkälaista vastausta odotat kysymyksellä otsikon?
En sitten osannut taaskaan miellyttää ketään/mitään.
Tilanteesta riippuen , on ehkäpä parempi vaieta kuin olla totuuden torvena.
Mitä iloa saisin jos pahoittaisin esmes jonkun läheiseni, tuttuni mielen totuudellani, ajattelen et kertokoon joku muu jos tarpeelliseksi katsoo? Kaikki asiat kun eivät ole miellyttäviä tapauksia kenellekään, kokisin itseni joksikin pahanilman linnuksi.
Koskaan en itsekään halua valkoisia valheita valaa.
Ensinnäkään, kenenkään mieitä en halunnut kääntää.
Omillamme, ihan siinä, missä olemme omilla tolpillamme.
Siis, puhutko palturiatko, vain, kun avaat suusi?
Parree on hieman valhetella. On parempi, nostaa isompia, kuin pikkupottuja.
Kellepä, naiselle, sanoisin, että olet ruma kuin norppu?
Kiva, ollaan ystiksiä toisillemme. :))
Valkoisia valheita lausukaamme, mutta tosiasioista kysyttäessä, olkaamme rehellisiä.
Tosin, useinmiten ihminen ei tunnista valehtelevansa.
Omillamme, joku kysäisi. Eikö itsenään olo riitä?
Saivartelua?
Milloin liioittelu tai vähättely muuttuu valehteluksi?