Oon jo kolmatta kertaa ajautunut tilanteeseen, että olen parisuhteessa naisen kanssa kenen kanssa "homma toimii" mutta karu totuus vaan on että sinä päivänä kun kuulen sanat "rakastan sinua" niin en voi sanoa samaa takaisin.
Kyllä toisesta jollaintapaa välittää, mutta en tätä rakkaudeksi voisi kuuna päivänä sanoa. En osaa ikävöidä toista, en ole kovinkaan täpinöissäni kun tavataan. Kaikki "ihan ookoo" mutta ei tää taida ihan riittää.
Sama toistunut jo muutamaan kertaan, en sitten tiedä yritänkö vaan liikaa.
Mitähän sitä ihmisen pitäisi tehdä että saisi tämmöiset tunnelukot avattua, kun ei vaan mikään oikeen tunnu miltään?
Kyllä toisesta jollaintapaa välittää, mutta en tätä rakkaudeksi voisi kuuna päivänä sanoa. En osaa ikävöidä toista, en ole kovinkaan täpinöissäni kun tavataan. Kaikki "ihan ookoo" mutta ei tää taida ihan riittää.
Sama toistunut jo muutamaan kertaan, en sitten tiedä yritänkö vaan liikaa.
Mitähän sitä ihmisen pitäisi tehdä että saisi tämmöiset tunnelukot avattua, kun ei vaan mikään oikeen tunnu miltään?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Olet ehkä saanut naisesi liian helpolla, et osaa arvostaa heitä sillä tavalla ainutlaatuisina kuin hyvin ihastuneet ihmiset.
Mulla oli joskus sama homma. Olen kyllä nainen. Mikään ei tuntunut miltään. Sitten yhtenä päivä rakastuin. Vaikka se loppui, olen sen jälkeen kyennyt tuntemaan toista kohtaan syviä tunteita. Siis jos ihastun johonkin ihmiseen. Onko tunne opittavissa?