En ollut reilu,

en tunnustanut mitään ikinä oikeassa elämässä, en näyttänyt kaikkia korttejani. Ei tarvitse tykätä tai ymmärtää, halusin silloin vain lopettaa koko pelin mahdollisimman nopeasti.

Mutta voiko käydä niin, että kun peli loppuu, niistä panttaamistaan korteista ei enää pääsekään mitenkään eroon? Ne kulkevat hihassa mukana, hiertävät ja hankaavat, ja koko ajan saa varoa etteivät ne tipu väärään pöytään.

Jäävätkö sanomatta jääneet sanat jäävät kummittelemaan? Missä ne pitää käydä huutamassa että ne ymmärtävät haihtua? Minä en niitä halua, eikä kukaan mukaan.
6234
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 6

Vanhimmat

Kyllä ne jäävät. Ne hiertävät kunnes sanot ne sille jolle ne kuuluvatkin.

Äänestä

huutaisit ne julki täällä anonyymisti, kokeile!

Äänestä

Niiden kanssa pitää opetella elämään.

Ken pelaa se satuttaa, joskus myös itseään. Liekö helpompaa silläkään joka avoimesti rakastaa. Eikä edes sillä joka ei tunteitaan näytä edes palstalla.

Äänestä

pitikö sun sanoa ´tykkään´ ,´haluan´, ´rakastan´mutta olit välinpitämätön ja nyt jäi sit vaivaamaan...

Äänestä

tunteet mitkä on syntyneet aidoista hienoista positiivisista sydämellisistä teoista ei häviä mihinkään koskaan. jos niitä ei ole näyttänyt ois syytä näyttää muuten sitä päivittelee loppuelämänsä niiden kanssa aina uudestaan ja uudestaan.
sit kun on paljastanut kaikki korttinsa lyöny käden kokonaisuudessaan pöytään joko voittaa tai häviää mut ainakin sit on tehnyt kaikkensa.
jos ei tunnu siltä että on tehnyt kaikkensa on siis jotain vielä tekemättä näin rautalangasta väännettynä =)

Äänestä
  • Niin kai. Joskus vaan tarjolla on vain huonoja vaihtoehtoja, ja vaikka en ehkä ollut reilu tai rehellinen, mielestäni tein oikein. Ja kuitenkin rangaistaan, miksi?

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


en se minä ollut kirjoitti:

en tunnustanut mitään ikinä oikeassa elämässä, en näyttänyt kaikkia korttejani. Ei tarvitse tykätä tai ymmärtää, halusin silloin vain lopettaa koko pelin mahdollisimman nopeasti.

Mutta voiko käydä niin, että kun peli loppuu, niistä panttaamistaan korteista ei enää pääsekään mitenkään eroon? Ne kulkevat hihassa mukana, hiertävät ja hankaavat, ja koko ajan saa varoa etteivät ne tipu väärään pöytään.

Jäävätkö sanomatta jääneet sanat jäävät kummittelemaan? Missä ne pitää käydä huutamassa että ne ymmärtävät haihtua? Minä en niitä halua, eikä kukaan mukaan.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu