Kysyn teiltä, joilla lapsia on (kun en oikein tiedä mistä tätä kysyisin):
Alakerrassamme asuu nainen, jolla on noin kolme vuotias lapsi. Lapsi itkee ja huutaa JOKA IKINEN PÄIVÄ, joskus useitakin kertoja.
Ymmärrän, että tuossa iässä lapsi alkaa olla uhmaiässä ja kiukuttelu voi olla rajuakin. Itselläni ei ole lapsia, olen niitä kuitenkin aikoinaan paljon hoitanut.
Kysynkin nyt voiko olla mahdollista, että lapsi tosiaan vain kiukkuaa omiaan - kun välillä huudon ollessa todella kovaa käy mielessä onko tilanne täysin lapsen aiheuttamaa, vai tehdäänkö siellä jotain lapselle......
En todellakaan aio mennä ovelle sanomaan, että "terve, hakkaatko lastasi täällä, kun on niin kova meteli?".
Kysymykseni siis on, että onko lapsen huutaminen kuinka tavallista - useita kertoja päivässä, suurin piirtein tunninkin kerrallaan - toisinaan vain vartin?
Äidin huutoa en ole kuullut, kuin kerran yhtenä aamuna - mikä on toki ymmärrettävää - hermot menee joskus äideiltäkin.
Alakerrassamme asuu nainen, jolla on noin kolme vuotias lapsi. Lapsi itkee ja huutaa JOKA IKINEN PÄIVÄ, joskus useitakin kertoja.
Ymmärrän, että tuossa iässä lapsi alkaa olla uhmaiässä ja kiukuttelu voi olla rajuakin. Itselläni ei ole lapsia, olen niitä kuitenkin aikoinaan paljon hoitanut.
Kysynkin nyt voiko olla mahdollista, että lapsi tosiaan vain kiukkuaa omiaan - kun välillä huudon ollessa todella kovaa käy mielessä onko tilanne täysin lapsen aiheuttamaa, vai tehdäänkö siellä jotain lapselle......
En todellakaan aio mennä ovelle sanomaan, että "terve, hakkaatko lastasi täällä, kun on niin kova meteli?".
Kysymykseni siis on, että onko lapsen huutaminen kuinka tavallista - useita kertoja päivässä, suurin piirtein tunninkin kerrallaan - toisinaan vain vartin?
Äidin huutoa en ole kuullut, kuin kerran yhtenä aamuna - mikä on toki ymmärrettävää - hermot menee joskus äideiltäkin.
Vastaukset 32
Vanhimmat
Meillä oi noin vuoden iässä hyvin tapaturma-altis vaihe ja muutenkin itkua tuli vähintään 2 kertaa päivässä. Mutta 3v on aika iso jo eli ei oikein voi laittaa sen piikkiin. Voisiko tuosta ilmoittaa neuvolaan?
Neuvolaan? Ai jonnekin random neuvolaan vai mitä ihmettä?
Ja mitä ne sitten tekee asialle?
Niin, en ole tuosta iästä ihan varma, lasta olen nähnyt ulkona vain pari kertaa ja sekin parvekkeelta käsin. 2 - 3 vuotias oman arvioni mukaan.
En halua aiheuttaa mielipahaa perheelle, jos kaikki onkin kunnossa. Toisaalta en haluaisi koko ajan miettiä onko lapsi kunnossa. Huutoa ei voi olla kuulematta, paitsi jos laittaa kädet korville ja lallattelee omiaan....
Pitäiskö kytätä äitiä vähän aikaa ja tarkkailla tilannetta jotenkin? Tuntuu typerältä, mutta kammottaa ajatella tilannetta, jossa tenavaa kohdellaan huonosti. Jos näin siis on.
Neuvolat jaetaan ainakin meillä alueittain osoitteen mukaan. Eli halutessasi voisit soittaa neuvolaan, ja jos on iso neuvola niin kysyä kenelle työntekijälle kuuluu Mäkikatu tms. Sitten soitat ko. työntekijälle ja ilmaiset huolesi tämännimisestä perheestä tässä osoitteessa. Terkkari ei tietysti voi edes vahvistaa, että ovatko siellä asiakkaina, mutta jos ovat, hän voi seuraavalla käynnillä kysellä arjen sujumisesta vähän tarkemmin... tosin leikki-ikäisillä ne käynnit on usein vuoden välein, eli seuraavaan voi olla aikaa.
Jos oikeasti epäilet lapsen kaltoinkohtelua tai pahoinpitelyä, on velvollisuutesi ilmoittaa lastensuojeluun. Siellä sit ammatti-immeiset päättää mitä tekevät asialle, se ei enää ole sinun murheesi. Tarvittessa selvittävät tilanteen, ja jos kaikki on ok, se jää siihen.
Melko hankala tilanne. En usko, että on mitään keinoa ottaa lapsen kohtelua puheeksi ilman että äiti siitä loukkaantuisi. Omalle kohdalle jos kuvittelen tilanteen että joku edes epäilisi minun satuttavan lastani loukkaantuisin verisesti..
Meidänkin naapurissa asuu uhmaikäinen lapsi, joka ottaa raivareita ja usein kuulee myös äidin hermostuvan. Minun on ehkä helpompi ottaa asia puheeksi, koska itselläkin on samanikäinen lapsi, joka ei tosin vielä ainkaan ole saanut minua suuttumaan. Totean vain kun nähdään, että taas näitä päiviä (vaikka meillä olisikin päivä sujunut hyvin).. Tuntuisi ainkin, että naapuriani helpottaa kun saa kertoa jollekin, kuinka raivostuttavaa lapsen raivoaminen on ja usein hän on keskustelun päätteeksi jo pystynyt nauramaan asialle. Ehkä voisit tarjota naapurille purkautumiskanavan ja samalla saisit ehkä enemmän tietoa, miten äiti todellisuudessa suhtautuu lapsen huutamiseen. Toki lapsettomana sinun puuttuminen voi tuntua äidistä loukkaavalta, mutta voitha kätkeä sen kohteliaisuudeksi, kerrot vaikka, kuinka et voi kuin ihailla, miten rautaiset hermot äidillä on, että itse et pystyisi pysymään rauhallisena huutavan lapsen kanssa tmv...
Mutta lapsia on erilaisia, tempperamenttinen lapsi voi olla todella äänekäs ja useatkin raivarit voi olla ihan normaaleja, eikä automaattisesti kerro jonkin olevan vialla.
toi saattais tosiaan olla ihan hyvä keino, aloittaa "kehumalla" äitiä. kyl ne lapset saattaa oikeasti saada ton ikäsinä ihan hulluja huutoraivareita, kuuluu toooosi hyvin naapuriin :) ja syitä ne kyllä keksii :) voithan yrittää jotenkin tutustua perheeseen ja "tarkkailla" miten siellä toimitaan.
Omasta kokemuksestani voin sanoa, että juuri tuo n. kolmen vuoden ikä voi olla monella lapsella sellainen, että ns. "itkupotku-raivareita" voi tulla vaikka monta kertaa päivässä. Lapsella voi olla tosi paha uhma ja kiukustuu helposti kun ei saa tahtoa periksi. Huuto voi olla karmivaa ja jalkojen tamppaamista lattiaan, tämä ei kuitenkaan tarkoita että lapsella olisi oikeasti mitään hätää.
Itkua ja huutoa saattaa siis tulla uhmaikäiseltä useasti päivässä, jos häntä nyt sattuu joku asia harmittamaan. Ja kun vanhempi jostain komentaa, niin sehän vasta pikkuista usein suututtaakin. Tämäkin tunteiden purkaus on kuitenkin tuon ikäiseltä ihan normaalia.
En siis kertomasi perusteella olisi kovinkaan huolissani. Jos lapsella olisi joku hätä, niin oikean "kipu-itkun" tunnistaa kyllä...
Kiitos paljon vastauksistanne.
Aion nyt tarkkailla hiukan salaa vasemmalta tilannetta (tänään oli mummon kanssa pihalla leikkimässä ja kaikki hyvin) ja kuulostella itkun ja huudon sävyä.
Ja vaikka itsellä ei tosiaan lapsia olekaan, on ollut kammottavaa kuunnella lapsen itkua ja raivoa (varsinkin, kun sisältöä ei kuule niin tarkasti) monta kertaa päivässä ja pelätä, että mitä siellä tehdään.
Oma äitini on kertonut minun raivonneen lattialla parikin tuntia yhtä mittaa, ilman että hänen on tarvinnut tulla edes sanomaan väliin mitään - yrittänyt rauhoitella, mutta kun en ole ottanut kuuleviin korviini on jättänyt minut raivoamaan ja lopulta olen itse sieltä lattialla kerännyt itseni ja tullut kiltisti juomaan iltakaakaon.... : )
Mutta tämän uhmaraivon ja hätäitkun siis erottaa?
Hih.. miekin tarkkailen salaa naapureita joka päivä! Eiks ookkin kivaa kattella j autsia toisten asioita.
Yks päivä naapurin nainen toi kljaa pari kassillista kotiin ja ilmeisesti kävivät saunassa ja istuivat tuossa terassilla, siinä meni varmaan viis kaljaa per naama. Huutelin et teil saunapäivä!!!;)
Toiset naapurit lähti siinä viidenmaissa kävelylenkille ja ilmeisesti heillä jotain riitaa kun tulivat takasin, nainen paiskas oven kiinni et ikkunat helisi!!
Olen itse istunut terassilla tai kurkkinu ikkunoista.. josku meen ihan naapuriin asti utsimaan, ihan ohimennnen kyseleen...
Tää on mulle kun toinen harrastus salaa utdella ja kukistella naapuriin.. eiks ookkin kivaa??
Kerran iltasella kurkkasin naapurin postilaatikkoon...ei olleet ottaneet ilmaisjakelulehtiä sillon, mutta päivällä sitten oli lehdet hävinneet ja kas kumaa....huh.. siellä oli pornolehti!!!!! Heille tulee joku pornolehti!!! Ai kauhee...
Mut näin kun salaa utsii toisten asioita, tietää muuten naapureista paljon enemmän.
Toinen pariskunta riitelee lenkillä, toisille tulee pornolehti, jotkut ostaa kaupasta kaljaa...mitähän vielä eteen tulee.
Mut hei, nyt on mentävä ikkunaan katteleen, että mitä tapahtuu naapurissa, noin niinkuin salaa kattelen verhojen takaa... auto tuli pihaa....
Typeryytesi ylittää normaalin rajat! Etkö tajua, että aloittaja on lapsesta huolissaan? Tiedätkö, että tänäkin iltana monia lapsia lyödään ja naapurit kuulevat sen, mutta "asiahan ei heille kuulu". Mitä nämä lapset mahtavat ajatella niistä ihmisistä, joiden tietävät kuulevan heidän huutonsa ja itkunsa, mutta jotka eivät siitä välitä mitään? Kukaan ei puolusta, mistään ei saa apua.
Minä tiedän kaksi tapausta, joissa naapurin ilmoituksen perusteella on otettu mustelmille ja ruhjeille pahoinpideltyjä lapsia kiireellisesti huostaan. Toinen tapaus koski alle kouluikäistä, toinen 7- ja 10-vuotiaita sisaruksia. Päällepäin molemmat perheet vaikuttivat suurinpiirtein normaaleilta!
Meillä jokaisella on velvollisuus auttaa mahdollisesti hädässä olevaa - olkoon hän sitten vaikka pieni lapsi. Minun mielestäni ennen kaikkea pieniä lapsia.
Taidat(kin) olla pelkkä Satutäti.
Ei ole helppoa erottaa vieraan lapsen eri itkuja toisistaan, kun ei omastakaan aina varmaksi tiedä. Uhmaraivo yleensä kestää kauemmin ja saattaa olla sellaista "aaltomaista" eli lapsi kiihtyy aina uudelleen vaikka hetken jo vaikuttaisi rauhoittuvan. Kipuitku on kovaa ja menee ohi kun kipukin loppuu, mutta esim kaverilla on niin herkkä lapsi, että samalle pipille voidaan itkeä monta kertaa päivässä aina kun tapaus jostain tulee mieleen. Omani taas unohtaa tapaukset kerrasta.
Kyllä meilläki itketään ja huudetaan. Isommat on 4- ja 5-vuotiaita ja pienin nyt 3kk. Meillä kotona tää melu tuntuu käyvän viel enemmän korville, kun seinillä ei oo mitään, esim. ryijyjä, jotka vähän vaimentais ääntä. Varsinki poika on tosi temperamenttinen ja vieläkin saa kiukkukohtauksia. On tosi vaikee itelläänki välillä pitää hermot kasassa:( Mut lapset voivat silti hyvin. Kerran kävi niin, kun tyttö koetteli vanhempiensa hermoja ja iltasin jakso huutaa ja parkua kun piti nukkua, että aikansa ku oli huutanu kurkkusuorana, tuli alakerrasta vihainen mummo uhkailemaan poliisilla. Siinä meni meiän välit. Olisi ollut mukavampaa jos olisi vaikka tullut kysymään, tarvitaanko meillä apua tai onko joku hätänä, eikä suoraan haukkumaan meijät pystyyn.
Tyttö kun huusi ihan kiusallaan ja sit kun mummo oli lähtenyt, niin tyttöä vaan hymyilytti. Että ei sen huudon tarvi aina tarkottaa sitä, että lapsia pahoinpideltäisiin. kyllä ne lapset osaa meuhkata muutenkin :)
Minua todellakin harmittaa välillä tällaiset otsikot, jossa lapsettomat kerrostaloissa asuvat, yleensä keski-ikäiset naiset tulevat nettiin ihmettelemään, että piestäänkö lapsia naapurissa, kun lapset itkevät.
Kyllä minä ainakin kuuntelisin ennemmin huutavatko aikuiset ja paiskovatko he tavaroita. Pienen lapsen perusasetuksiin kuuluu itkeminen joka päivä. Etekin vauvat voivat itkeä useitakin tunteja päivässä ja se on ihan normaalia.
Huomasin itse vieneeni lapsen kasvatusta viime aikoina ihan väärään suuntaan kun pelkäsin, että jokaisesta inahduksesta joku naapuri tekee ilmoituksen lastensuojeluviranomaisille ja lapsi joutuu vaihtamaan vielä oman rakastavan perheensä johonkin laitokseen. Esimerkiksi ruokailun aikana taapero aina inhosi ruokalappuja ja huusi kuin syötävä, jos ne laitetaan kaulaan. Järkyttävää pahoinpitelyä. Sitten hän osoitteli tavaroita ympäri keittiötä ja hullaantui äänekkäästi, ellen niitä tuonnut. Totta kai toin, että saisin pidettyä lapsen hiljaisena naapureiden vuoksi.
Tajusin luoneeni ruokailujen ajaksi pienen syöttötuolilla kuin valtaistuimella istuvan diktaattorin, jota minä paapoin ja anelin lahjuksilla syömään hiljaa. Tänä aamuna sille tuli loppu. Ruokalappu oli kaulassa eikä yhtään tavaraa annettu vaan keskityttiin syömiseen ja lusikan käsittelemiseen. Hän huusi kuin viimeistä päivää 45 minuuttia enkä ihmettele jos joku kantelikin meistä viranomaisille. Lopulta lapsi rauhoittui ja söi ruokansa kauniisti ja oli sen jälkeen rauhallisempi kuin koskaan. Uskomatonta, miten typerästi olinkaan toiminut naapureiden pelossa.
Kunnolliseen kasvatukseen kuuluu se, että vanhempi aiheuttaa lapselle itkuja ja raivareita tuottavia pettymyksiäkin, ja lapsen on opittava elämään sen kanssa. Kantelijoiden ja kanssaihmisten pelossa ne äidit kauhistelevat siellä ruokakaupassa lapsen jokaista äänähdystä ja lahjovat lapsiaan karkeilla, mikä vain pahentaa tilannetta. Suomi on mielestäni aika lapsivihamielinen maa. Puhekyvytön keskenkasvuinenkaan ei saa monien mielestä käyttää sitä ainoata kommunikaatiokeinoaan ilman, että ihmiset hiiltyvät.
Suurin osa vanhemmista ovat loistavia vanhempia. Ellei ole oikeasti todisteita, annettaan vanhempien tehdä tärkeää työtään rauhassa. Varmasti aloittajankin naapurissa vanhempi yrittää kaikkensa kasvattaakseen lapsestaan kunnon ihmisen.
Lastensuojeluilmoitus on oikeasti vakava asia. Mutta se, miten naapurisi tapaukseen tutustut, on kertomalla asiasta jonkun epämääriäisen nettipalstan tuntemattomille ihmisille, joilla ei ole mitään tietoa koko asiasta, sitten heidän pitäisi päättä onko naapurisi meno vakavaa vai ei. Jeesus, olet kyllä aika etsivä. Sinun ei tee edes mieli mennä naapuriin juttelemaan, tarjoamaan apua tai mitään muutakaan, joten ei se huoli lapsesta taidakaan olla niin suuri. Jos sinun ainoa perusteesi on itku pari kertaa päivässä, niin en voi muuta kuin puistella päätäni.
Oletko oikeasti höhlä vai näytteletkö?
Lapsen kauhea huutaminen saattaa olla merkki pahoinpitelystä tai laiminlyönnistä, mutta missään ei sanottu, että se ehdottomasti olisi sitä.
Juuri siitä syystä pitää ilmoittaa lastensuojeluun tms, jos herää epäilys, että jokin ei ole oikein! Viranomaisten asia on selvittää, mistä on kysymys.
Sanonpa vielä kerran: Jos epäilette tai luulette tai ihmettelette tai arvaatte tai ihan mitä vaan, TEHKÄÄ ILMOITUS, PLEASE!
Jokainen teistä tietää, mitä kodeissa voi tapahtua. Jos asiat ovat kunnossa, on vain hyvä, jos se oikein virallisesti todetaan.
Tässä on joitakin yhtäläisyyksiä siihen, kun osa ihmisistä pitää loukkaavana, jos kaupan kassa pyytää kortilla maksettaessa näyttämään henkilöllisyystodistuksen... Kuka ymmärsi?
Loistavaa. No sittenpä pitää minunkin tehdä ilmoitus jokaisesta n. 15 lapsiperheestä jotka tunnen. Jos perusteena on itkeminen, pitäisi ilmiantaa lähestulkoon kaikki Suomen lapsiperheet. Sinnepä hukkuu ne oikeasti apua tarvitsevat lapset, kun hysteeriset naapurit ilmiantavat lapsia jotka itkevät vain sitä kun ruokalappu näyttää tyhmältä.
Ei ilmoitusta pidä tehdä ilman todisteita eikä itku ole todiste pahoinpitelystä vaan normaali lapsen kommunikointimuoto niin kauan kunnes oppii puhumaan. Naapureiden pitäisi vaivautua itse edes koputtamaan oveen jutellakseen, koska täysin syyttömien ilmiantaminen ei ole mitään muuta kuin vastenmielistä kaikille osapuolille.
Enhän minä sanonut, että jokaisesta itkusta pitäisi tehdä ilmoitus. Minä sanoin, että tehkää ilmoitus, jos epäilette, ettei kaikki ole oikein.
Ilmoituksen voi tehdä ilman todisteita, tietysti! Viranomaiset tutkivat ja selvittelevät tilanteen.
Monellako on munaa mennä koputtamaan oveen kysyäkseen, onko lapsella kaikki hyvin? Jos rohkenette, hyvä niin. Monet meistä eivät sitä tekisi ja vaikka tekisivätkin, he eivät välttämättä saisi asian todellista laitaa selville.
Kysyppä omalta äidiltäsi, hän tietää lasten itkut.
Kyllä minustakin olisi ihan mukava jos viitsisi edes selvittää asiaa ennen kun soittaa sosiaaliviranomaisille... se voi olla hyvin rankkaa perheelle, jossa ei mitään suurempaa ongelmaa ole.
Lapsen hyvinvointi on toki aina tärkein, mutta pelkän lapsen itkun varassa sitä ei ehkä toinna tehdä...
Voi pyhä yksinkertaisuus! Ei kai kukaan järki-ihminen PELKÄN itkun vuoksi ilmoitusta tee. Ja on se niin kamalaa, jos perhe joutuu selvittämään tilannetta sosiaaliviranomaisille. Niinpä moni ei joudu, vaikka lapset eläisivät millaisessa helvetissä. Eihän kukaan voi ilmoittaa, kun ei ole "selvitellyt asiaa" ensin.
Voisitkohan esim. kysyä, tarvitsevatko he lapsenvahtiapua? Ihan sillä tavalla ovelasti, että "On varmaan rankkaa kun lapsella on uhmaikä, ja olis varmaan kiva saada omaa aikaakin välillä. Tarviitteko lastenhoitoapua?" Tai jotain vastaavaa. Siinä varmaan voisi saada selville vähän tilannetta? Ihan vaan näin randomisti heitän, itellä ei ole kokemusta vastaavasta tilanteesta, ei äitinä eikä ulkopuolisena....
olen vähän samoilla mielillä kuin tuo 1,5 vuotiaan äiti. Itselläni on kaksi alle 3-vuotiasta lasta ja heidän kanssaan on välillä todellista huutamista elämä, tai ainakin siltä se tuntuu. Muttei todellisuudessa olekaan.
Olen vain, kuten 1,5 vuotiaan äitikin, pelännyt että naapurit kyttää ja tuomitsee ja tekee perättömiä ilmoituksia joka inahduksesta. Ja siitä että joskus (onneksi harvoin) se äitikin huutaa niiden lasten kanssa.
Kyllä se vain on niin että maailmaan melua mahtuu ja mölyt mahassa on huono juttu, jos sitä ei päästä pois niin silloin on riskinä lapsesta kasvaa liian kiltti-persoona joka elämässään alistuu kaiken kansan vietäväksi ja erityisesti jonkun narsistisen sian pomputeltavaksi.
Jos lukee psykologiaa niin tämä on totuus.
Lapsilla se paha uhmaikä on noin 2-5 vuosien aikana aaltoillen. Sitten tulee muut vähemmän kivat kuviot. Ja voihan se olla, että jos siellä naapurissa asuu sellainen äiti/isä, etteivät laita lapselle rajoja mihinkään niin kyllä lapsi sen jo tietää ja käyttäytyy sen mukaisesti eli toisin sanoen tämmöisessä tapauksessa se äiti on siellä alistettuna. Okei, on isompi mutta noinkin pieni lapsi voi viedä vanhempaansa kuin metrin mittaa. Ja sitähän nyky-yhteiskunta pitkälti onkin, kun lapsille ei osata kasvattaa turvallisia rajoja.
Aikansa kutakin. Ap voisi olla hötkyilemättä ja jatkaa vähän pidemmän aikaa sitä naapurikyttäämistään, ei kannata mitään kysellä tai ilmoituksia tehdä ennen kuin on pidempi aika mennyt, silloin pystynee tunnistamaan myös tilanteita tms.
Meillä lapsi ilmaisee itseään huutamalla. tehkää vaan lastensuojeluilmoitus.
Lapseni on autisti : D
Meillä ulkopuolinen voisi aina kuvitella että pahoinpitelemme lasta, koska hän ei osaa normaalia kommunikointia.
kaverilla on autistinen lapsi ja todellakin ilmaisee itseään huutamalla :D tyttö on kohta 6 vuotias eikä puhu mutta viittoo kyllä mutta kaikki ei vaan ymmärrä tyttöä koska ei itse ymmärrä viittomankieltä (ja minä kuuluun myös niihin jotka eivät ymmärrä lasta täysin :P )
varmasti jos joku ei tiedä että lapsella on autismi niin luulee että sitä pahoinpidellään mutta kannattaa silti varmaan tehdä ilmoitus jos ei tiedä että lapsi on sairas, tosin silloinkin varmistetaan tilanne ettei lasta hakata ja sitten annetaan asian olla.
mulla on aika samanlainen tilanne AP.n kanssan.. mun alakerrassa asuu lapsi perhe.
joka ikinen päivä sieltä kuuluu huutoa, pauketta ja jyskettä. tosin lapsia on 3 joten ääniä tietysti syntyy kun kolme lasta leikkii mutta öisin kuuluvat äänet alkavat kohta puoliin ärsyttämään.
monena aamuna olen herännyt siihen että äiti huutaa lapselle ja sitten kuuluu pamaus ja perään lapsen itkua ja siihen vielä lisää äidin todella vihaista huutoa.
olen jutellut poikaystävälleni asiasta ja hän sanoi että minun pitäisi tehdä ilmotus mutta en uskalla tehdä ilmoitusta koska pelkään jos se on aiheeton minä saan huudot ja syytteen kunnianloukkauksesta tai muusta vastaavasta.
Et saa syytettä, ilmoituksen voi tehdä nimettömänä joten se perhe ei tuu tietämään kuka ilmoituksen teki.
Enpä tunne yhtäkään lapsiperhettä, jossa ei lapset huuda useinkin. Uhmaikiä on useampi ja rajoja kuuluukin koetella. Jos vanhemmalla menee hermo joskus ja huutaa niin ei siitä rikki kukaan mene! On aika inhimillistä.
Jos lapsen/aikuisen huuto on ihan jokapäiväistä ja kestää useita viikkoja päivittäin, niin sitten huolestuisin. Mutta seuraisin tilannetta ja puhuisin jonkun muunkin naapurin kanssa ennenkuin aiheetonta ilmoitusta tekisin.
Meillä ainaki kohta 3v lapsi huutaa ja itkee monet kerrat päivässä, koska huuto/itku alkaa jopa siitä että ottaa häneltä pois jonkun tavaran mikä ei hänelle kuulu, tai jos vaikka reilun vuoden ikäinen sisarensa käy painamassa DVD soittimen kiinni kesken Muumien katselun niin siitäkin alkaa kiukku nykyään. Tai jos illalla ei löydy vesimukia (mitä pitää yöt) niin huutaa niin kauan kun sen saa tai sitten nukahtaa ku väsyy huutamiseen. Noihin kiukkukohtauksiin ei meillä ainakaan paljon auta muu kuin aika (eli huutaa aikansa kunnes luovuttaa ja huomaa taas kerran että kuka täällä oikeesti määrää että mitä saa tehdä ja mitä ei). Et meillä tuo monta kertaa päivässä huutaminenkin on ihan jokapäiväistä nykyään, kun kieltääkään "ei saisi" (muute tulee huuto), kun uhma vaan on noin paha. En tiedä sitten miten on niillä perheillä jossa lapsia on vaan yksi, mutta meillä ainakin näin, kun ei voi huomioo antaa vain ja ainoastaan yhdelle lapselle, kun niitä kaksi on. Voi olla ettei yhden lapsen perheissä uhmakaa oo noin paha, kun ei tarvi "kilpailla huomiosta" kenenkään kanssa.
Alkuperäisen ongelma nyt on varmaan jo vanhentunut, mutta itse asiaan otan kantaa silti. Omasta kokemuksestani lastenhakkaajan lapsena sanoisin, että jos lapsi huutaa kurkku suorana tunnin putkeen monta kertaa päivässä, niin kyse ei ole lapsen pahoinpitelystä. Kukaan ei jaksaisi sellaista kuunnella, joten pahoinpitelijä pahoinpitelisi niin paljon, että lapsi hiljenisi, eikä aikaakaan kun lapsi jo oppisi, että mitä hiljempaa hän on, sen vähemmän häntä hakataan. En minäkään ole päästänyt äännähdystäkään, vaikka on kylkiluita katkottu ja mustelmilla oltu, sillä isäni kielsi itkemisen, tapahtui mitä tapahtui.
Hyvää keskustelua. Me olemme äänekäs perhe jossa kaksi pientä touhupoikaa. 3 vuotias on varsinkin varsinainen energiapakkaus. Huutoa ja melskettä riittää. Naapuri teki sitten lastensuojeluilmoituksen. Olen syvästi järkyttynyt tästä ja luottamus naapureihin on mennyt. Tutustukaa hyvät ihmiset toisiinne!
Minäkin olen miettinyt minkälaista huutamista voi pitää "normaalina". Samassa kerroksessa kanssani asuu perhe, jossa on 2 lasta (ehkä 3- ja 5-6 -vuotiaat). Lapset ovat tämän pari vuotta pitäneet aivan käsittämätöntä meteliä. Huutavat joka kerta rapussa kurkku suorana mennessä ja tullessa, aunnosta kuuluu jatkuvasti huutoa ja kiljumista rapun kautta meidän asuntoon, vaikka asumme eri puolella kerrosta. Ihmettelen myös, kun huuto jatkuu useinkin 23-24 asti illalla.
Vanhemmat vaikuttanut normaaleilta ja rauhallisilta, joten mieleeni onkin tullut, että nämä lapset taitavat olla kroonisessa uhmaiässä ja kiukkuavat koko ajan aivan kaikesta. Säälin heidän lähinaapureita. Ilmankos alakerrassa asukkaat ovatkin vaihtuneet jo muutaman kerran eikä seinänaapuritkaan järin iloisilta vaikuta.
Voi olla ihan normaalia lapselta. Itselläni päälle vuoden ikäinen tyttö ja saattaa kiukutella ja itkeä koko päivän. Syytä ei ole ja kaikkea olen yrittänyt, jotkut lapset vaan ovat sellaisia. Minua itseäni rupesi raivostuttamaan omat naapurini koska he itse ovat öisin välillä aiheuttaneet sen että tyttö herää ja rupeaa huutamaan. Kyseessä virolaiset työmiehet jotka hakkaa toisiaan rapussa, eteisessä, asunnossa ja milloin missäki. Saattaa tulla meidän oven taakse pimpottelemaan ja hakkaamaan. Poliisit on aika voimattomia noiden suhteen. Ja nyt sitten poliisit oli muutama viikko sitten siellä ja nää kehtas ruveta ulisemaan kuinka ihmettelevät lapsen itkua mitä täältä päivisin kuuluu usein...... Ihan kuin itse siitä jotenkin pitäisin? Kysykää siis ihan suoraan naapureiltanne jos tosiaan asia mietityttää, ei niitä lapsia aina pahoinpidellä.
Mul 2 ja puol vuotias tyttö ja huudetaan molemmat joka päivä. Mielestäni aivan normaalia, toki ikävää jos itsel menee hermot. Mut niinhän sitä on käsketty että hyvä näyttää tunteensa aidosti ja tunteensa pitää näyttää...