Suomen kieli oli kadota ilman Venäjää

Tuohan on sanottu ennenkin.

Mikäli se svekkuleista olisi kiinni oltaisi suomalaiset tapettu jo ajat sitten sukupuuttoon. Onneksi oli kristinusko, valistus, slaavit ja baltit sekä saksalainen aatelisto joka hllitsi näitä murhanhimoisia väkivaltaisia barbaareja. Lalli-kertomus viittaa myös siihen että ruotsalaiselta lähetyssaarnaajalta katkaistiin pää jos tuli isäntää hyvin mökkiin ahdistelemaan niin henkisesti kuin seksuaalisestikin.

Kiitos, olipa mielenkiintoinen.

No, niinhän katosi iirin kielikin Irlannista, ja myös Ranskassa toteutettiin 1800-luvulla maan ranskankielistäminen (vielä 1700-luvulla suurin osa maan väestöstä puhui muita kieliä, baskia, bretonia, akvitaania, saksaa...). Vastaava kehitys tapahtui Italiassa, siinä vaiheessa kun Garibaldi oli yhdistänyt pikku ruhtinaskunnat yhdeksi maaksi.
Yksikielistäminen oli 1800-luvulla maailman tapa, eikä sellaisenaan mikään merkki esimerkiksi ruotsinkielisen väestön erityisesta kataluudesta.
Sinänsä varmaan ihan oikeaan osunut arvio: Suomi olisi hyvin todennäköisestui "irlantisoitunut".
Tunteita tuon spekulaation varassa on turha kuumennella.

"Ellei Suomi olisi irronnut Ruotsista, suomen kieli oli yksinkertaisesti hävinnyt."

Eihän se nyt noin mennyt, että olisi "irronnut" vaan Suomi irrotettiin Ruotsista.

Keisari Aleksanteri II antoi asetuksen Suomen kielen asemasta ohi senaatin ja valtiopäivien. Kun asetus piti saada lopullisesti voimaan -siirtymäaikaa oli 20 vuotta - ruotsinkieliset säädyt katsoivat, että oli keisarin asia huolehtia suomen kielestä, ei Suomen valtiopäivien. Tässä mielessä voidaan todeta, että ruotsinkielisistä ei poliittista vetoapua ollut. Vuonna 1902, sortokauden aikana, venäläiset auttoivat tahtomattaan suomenkielisiä. Ruotsinkielinen senaatti päätti, että viranomaisten on annettava päätöksensä sillä kielellä, jolla asia on pantu vireille. Siihen asti suomenkieliseen hakemukseen oli voitu antaa ruotsinkielinen ratkaisu. Kysymyksessä ei ollut niinkään suomenkielisten oikeuksien lisääminen, kuin venäläistämispyrkimysten torjuminen.

Historioitsijat sivuuttavat usein tavallisten kansalaisten tahdon. Sen vuoksi on muistutettava, että vuonna 1848 hämäläiset talonpojat tekivät säädyille esityksen, jonka mukaan viranomaisille voitaisiin jättää suomenkielisiä hakemuksia. Esitys ei johtanut tulokseen, mutta sitä seurasi joukko suomen kielen asemaa parantavia toimenpiteitä,.

On muistettava, että vuosi 1848 oli yleiseurooppalainen vallankumousvuosi samoin kuin 1863. Suomessa tilanne pysyi rauhallisena ja edistystä alkoi tapahtua. Puolassa kapinoitiin, ja vähitellen Puola alistettiin venäläisille paljon pahemmin kuin 'Suomi, vaikka alkuaan molemmilla mailla oli ollut toisiinsa verrattava asema, kun ne liitettiin Venäjään.

Monet sivistyneet ruotsinkieliset tukivat suomen kieltä, mutta vielä useammat ja sivistymättömämmät asettuivat vastustamaan. Vihamielisyys näkyy esim. Porvoon ruotsinkielisten sanomalehtien kirjoituksissa, kun nämä vastustivat Itä-Uudellemaalle perustettavia suomenkielisiä kansakouluja ja lyseota.

Näinhän esim. Henrik Meinander on asiasta lausunut. Jos olisimme jääneet osaksi Ruotsia niin sortotoimenpitein suomen kieli olisi hävitetty. Hyvä esimerkki on Ruotsissa tapahtunut suomenkielisten "pakkoruotsalaistaminen". Meille suomalaisille Venäjän tsaari oli todellinen vapahtaja ja pelastaja, kun pelasti meidät ruotsalaiselta sortovallalta ja mahdollisti kehityksen kohti itsenäisyyttä.

Suomen ruotsinkielinen sivistyneistö, eli fennomaanit pelastivat suomen kielen.

"Suomen ruotsinkielinen sivistyneistö, eli fennomaanit pelastivat suomen kielen."

Osin totta, mutta valtaosa ruotsinkielisistä oli kyllä freudenthalilaisilla linjoilla.

Vuonnan 1846 hämäläiset talopojat pyysivät senaatilta, että tuomioistuiminen ja tuomarien antamat asiakirjat kirjoitettaisiin suomen kielellä. Senaatti (ruotsinkielinen) katsoi ettei hakemus antanut aiheta toimenpiteisiin. Samana vuonna keisarilta tuli määräys stipendin perustamisesta niitä varten, jotka alkavat tutkia suomen kieltä koska "oli tärkeätä, että kirkkoherroiksi nimitettiin miehiä, jotka täysin taitavat suomen kieltä". Senaatti jopa puolsi suomen kielen professuurin perustamista yliopistoon, koska oli tärkeätä saada sellaisia virkamiehiä, jotka "taisivat kansan suuren enemmistön kieltä". V. 1850 keisari jätti senaatin asiaksi määrätä ajan, jolloin virkamiesten tulisi ruveta ottamaan vastaan suomeksi kirjoitettuja asiakirjoja ja varustamaan päätökset suomenkielisellä käännöksellä. Senaatin mielestä tuo aika oli kaukana tulevaisuudessa. "Sitäpaitsi se (suomen kielen käyttäminen) olisi kiihottanut kehittymättömiä alempia liuokkia yleisemmin valitusoikeuttaan käyttämään, joka taas senaatin mielestä olisi synnyttänyt sekaannusta ja pitkäveteisyyttä asiain kulussa." Senaatti halusi että olot jäisivät entiselleen.

Senaatti näki kuitenkin välttämättömäksi, että viranomaisten suomen kielen taitoa parannetaan. Maassamme oli alkanut ilmestyä suomenkielisiä lehtiä, Kalevala oli ilmestynyt ensimmäisenä versiona 1835 ja lopullisena 1849 ja suomenkielistä koululaitosta kehotettiin. Toisn suomenkielisen kaunokirjallisuuden julkaiseminen kiellettiin Kalevalan ilmestyttyä, mutta kieltoa ei pitkään noudatettu. Suuret herätysliikkeet yhdistivät kansanjoukkoja ja vaikuttivat ihmisten ajatteluun. Omalla tavallaan sekin lisäsi kansallista tietoisuutta. Pohjanmaalla herätysliikkeiden ja ruotsiksi murtavan papiston välillä oli jännitteitä. Pietari Päivärinnan (s.1827) teoksista näkyy papistoon kohdistuva hillitty arvostelu ja moite. Hän oli itseoppinut, koska suomenkielinen koulutus oli laiminlyöty. Hänen novellejaan käännettiin 13 kielelle.

Kansallista herätystä kuvataan yleensä ylätasolta, unohtaen että myös tavalliset ihmiset alkoivat tiedostaa oikeuksiaan, toimia ja vaatia.