Koskaan et pehmentänyt sanojasi, joten varmaan et kadu kuitenkaan.
Onko röyhkeydellä rajaa
rajaton?
31356
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 31
Vanhimmat
puhui totta ja asiaa niin miksi semmoista tekemään ? Totuus ei pala tulessakaan.
Kyllä ihmisen itsensä pitäisi erottaa mikä on rehellisyyttä ja mikä röyhkeyttä. Jos joku haluaa olla "rehellinen" ei tarkoita, että pitää olla röyhkeä. Tieten ei tarvitse ketään loukata.
Tuntuu, että me nykyihmiset emme osaa enää käyttäytyä ja yhä useampi pitää suoranaista röykeyttä ihan normaalina käytöksenä, jota ei tarvitse muka katua. Rehellisyys ei ole tekosyy olla röyhkeä, julma ja itsekäs.
Rehellisyyskö muka maan perii?
mutta entä, jos se ihmisen maailman repii!
Joskus ei mikään muu niin lujaa satu,
kuin totuus: Siis kerro pieni satu!
On ihan turha satuttaa toista suotta
Voi palasten korjaamiseen mennä monta vuotta.
Ei kaduta pätkän vertaa toisen ilkeilyjen jälkeen. Kaikkea en ees tarkottanut, mutta en kerro mitä, ottakoon todesta kaikki vaan.
Jos joku on aina röyhkeä kaikille kanssaihmisille, niin että on oikein tunnettu siitä - vetoaa itse ylpeänä suoruuteensa tai "huumorintajuunsa" - sellaisille tekee vain hyvää saada vähän "huumorintajua" omaankin suuntaansa. Silloin sitä harvemmin tosin heiltä löytyy, kumma juttu...
et hänen pitäis katua jos on puhunut niinku asiat on ? Etkö ite kestä kuulla totuutta ?
Minä kestän sen, mitä tavanomaisella tahdikkuudella sanotaan. Mutta tarpeettomasta julmuudesta hajoan siinä, missä kuka tahansa muukin.
ajatelleeksi että hänen sanansa johtuvat sinusta, sinun käytöksestäsi ? Toisin
sanoen sinä olet kaiken takana, se millainen olet ollut häntä kohtaan.
Hänen käytöksensä ja sanansa ovat suora peilikuva sinun käytöksestäsi.
Kaiken lähtökohtana olet sinä itse, mieti rehellisesti millainen olet ollut ja mistä
tarkoittamasi sanat kumpuavat.
Ainakaan rehellisiä ja rehellisyyteen perustuvia sanoja ei tarvitse koskaan katua.
vastuussa toisen ihmisen käytöksestä.
Se miten sinä käyttäydyt määrää toisen käytöksen sinua kohtaan.
Mielestäni ei ole aivan noin yksiselitteinen juttu tämä käytös/vastuuasia. Esimerkki: olet ystävän seurassa ja hänellä on huono hetki, vitutuksen määrä on syystä tai toisesta kasvanut päivän mittaan, mutta tiedät ettei tämä vitutus johdu sinusta. Sitten syystä tai toisesta kamelin selkä katkeaa ja ystäväsi vitutus purkautuu vaikkapa yleisellä paikalla huutona ja kiroiluna. Tässä kohtaa sinun ei tarvitse ottaa vastuuta ystäväsi tunteista ja käytöksestä ja jos tähän kykenet, et tunne häpeää tms. ystäväsi raivonpuuskasta. Tai jos kenties itseksesi mietit että menipä hieman överiksi, et ainakaan sano sitä ystävällesi.
Mutta yleensä ottaen olemme sitä mieltä, että oma käyttäytymisemme heijastuu vastapuolen käytökseen, mutta tämäkään ei mielestäni ole aina niin yksinkertaista....
Jokainen vastaa sanoistaan ja käytöksestään ihan itse.
myös se joka täällä piipittää toisen röyhkeydestä. Joskus on syytä katsoa peiliin ja miettiä sitä omaakin osuutta, se on aina tasan puolet siitä kokonaisuudesta.
Mielestäni olen käyttäytynyt niin hyvin, kuin osaan. Et voi tietää, mitä on tapahtunut, mitä se toinen on sanonut tai tehnyt. Et voisi edes arvata.
kukaan voisi, et kai voi niin ajatellakaan. Täällä kommentoidaan vain kirjoitetun tekstin peusteella ja sinä määräät mitä kirjoitat ja sen perusteella ihmiset kommentoi.
Älä kirjoita ollenkaan jos sitten kommentit harmittaa.
mikä sinä sitten ulkopuolisena olet arvioimaan, että ap:n käytös on tasan puolet tilanteesta. Et ainakaan hänen kirjoittamansa perusteella. Häivy muualle viisastelemasta keskinkertaisuuksinesi.
Ja minä en ole ap.
No minä en kyllä ole niin väittänyt. Häivyhän itse muualle haukkumasta syyttömiä.
Eiköhän ystävyys velvoita myös sanomaan jos toisella menee överiksi. Jokainen vastaa tietenkin tekemisistään ja sanomisistaan itse, mutta aito ystävyys kestää kyllä kritiikkiä kunhan se on rakentavaa?
(((())))
Hyvää huomenta Coldplay11111.
Ensimmäinen lauseesi kertoo mielestäni jo hyvin paljon itsestäsi!! Eli todella onko niin, että jos et heti ole kirjoittajan kanssa samoilla linjoilla, niin hän on mielestäsi vähämielinen? Mieti ihan oikeasti, mitä sanoit.
Ja sitä paitsi, en käynyt keskustelua kenenkään kanssa aiemmin vaan otin osaa, johon käsittääkseni täällä on lupa, nimimerkkien En ole- ja Kyllä vain- kommentteihin, en varsinaisen ketjun aiheeseen. Ja minulla nyt sattuu olemaan mainitsemani kaltainen suhtautuminen tuolloin kun HUOM!! ei loukata ketään tietoisesti, kun esim. raivonpuuska ei kohdistu kehenkään, ei ulkopuoliseen eikä itseeni.
Mutta muuten olen kanssasi aivan samaa mieltä kirjoittamistasi asioista.
Ihmisiä on moneen junaan. Ei tämä maailma ole aina ihan niin reilu paikka. Aina ei saa takaisin sitä hyvää, mitä itse antaa. Tässä maailmassa on paljon sellaisiakin ihmisiä, jotka eivät vain osaa tai halua kohdella toista ihmistä oikein.
sentään rinnasta rehellisyyttä ja röyhkeyttä !
On sanoja, joita ei hyvällä tahdollakaan voi laittaa enää rehellisyyden piikkiin. On sanoja joiden ainoa tarkoitus on romuttaa ihminen täysin hajalle.
Joskus olisi ihan hyvä asettua toisen ihmisen asemaan ja miettiä, mitä on oikein sanoa, ja mitä pitää jättää sanomatta.
Tässä ei ole tarkoitus ketään romuttaa. Tuskinpa olet enemmän romuna kuin minä, jos se lohduttaa.
Se romutus ja ne sanat on sanottu jossain muualla, kuin tällä palstalla.
Asiasta saa ja pitääkin puhua. Joskus itse kukin sanoo varomattomuuttaan ilkeästi, sanominen satuttaa yhtä lailla kumpaakin osapuolta.
Erilaisista keskustelukulttuureista lähtöisin olevat voivat kokea toisen puheet loukkaaviksi vaikka tarkoitus ei olisikaan loukata. Ajattelemattomuuttaankin voi loukata, jos ei ota huomioon esim. toisen fyysisiä rajoitteita, kipeätä tekeviä asioita yms.
Riidellessä kumpikaan osapuoli ei tahdo nähdä metsää puilta. Rakentavampaa voisi olla yritys ymmärtää molempien näkökulmia, vaikka asioista oltaisiinkin eri mieltä.
Onko röyhkeydellä rajaa - sitä minäkin olen miettinyt, mutta en sanojen suhteen.
Mutta itsekään en osaa omaa toimintaani selittää.
Muuta en osaa sanoa kuin että epäluuloisuus tiettyjä ihmisiä kohtaan on peräisin
jostain hyvin kaukaa. Siitä, että kuvitteli toisen olevan kiinnostunut, vaikkei ollutkaan.
Sen jälkeen joutui niin kauan vaientamaan omat tunteet, että yhä uudelleen tulee se epäuskomus siitä, että se toinen voisi oikeasti olla kiinnostunut. Siksi on niin vaikea ollut päästää sitä toista lähelle aikoinaan, vaikka ehkä yrittikin. Ja siksi ei oikein koskaan näkemään sen toisen käytöksestä mitään enempää.
Ja nyt en ole osannut päästää irti, vaikka samalla en ole täysin uskonut koko juttuun. Ajatellut, että toinen kuitenkin vain pelleilee ja haluaa vain satuttaa.
Ehkä se on kuvaavaa läpi aikojen: ei ole koskaan kyennyt päästämään irti eikä ole koskaan pystynyt täysin uskomaan koko juttuun. Ja nyt se pitäisi lyödä lukkoon. Vaikka olet ihan hirvittävä sika, en tiedä miten pystyn päästämään kokonaan pois.
Itse asiassa olen miettinyt ihan samaa joidenkin minuun kohdistuvien tekojen suhteen, ajoittuen pariin vuosikymmeneen. Mitä mieltä itse olet? Onko röyhkeydellä todellakaan rajaa?
ainakin siltä tuntuu joskus. Mutta ihmiselle on annettu omatunto. Kyllä sydän sen tietää missä se rajan pitäisi mennä ja onko se ylitetty.
"Vain sydämellä näkee hyvin"
Ei ole rajaa, käytännössä koettu näin.