Konekiväärin takana, suojalevyn suojassa.

Olipa kerran nuori mies, joka oli menettänyt veljensä kranaatin lentäessä juoksuhautaan, samalla kun itse teki halkomotteja kotona valtion käskystä.
Sitten tuli hänen vuoronsa astua riveihin. Esimies nokkelana, kuten esimiehet aina neuvoi väärin:"Tähystä koko ajan vihollista, että näet minne ammut." (Konekiväärit oikeasti ovat sijoitetut siten, että niiden sektorit menevät päällekkäin ja rajoittimet estävät ampumisen muualle.) Ei tähystänyt lapsisotilas, vaan ampui teräslipan suojasta. Taistelutoverit kuolivat, elinaika noin puolitoista minuuttia keskimäärin. Sitten soturi pääsi sodasta ja tuli täysi-ikäiseksi. Tuolloin joutui alokkaaksi, yrittivät juoksuttaa, jolloin kaikki muut juoksivat kun sodan käynyt ei tietysti juossut enää, totesi vain:"Osaan juosta suojaan jos tulta tulee niskaan...", pitäen kivääriä rennosti olalla. Tulivat tupatoverit sitten urputtamaan Sinun takiasi juostiin nyt saat höykytystä, oli ampua tupatoverin ampui seinään, jonka jälkeen tuli tekstiä"Elä nyt, otahan tuosta tupakka (hytisten)." Loppui siihen se leikkipalvelus ja jatkoi elämäänsä siviilissä menestyen. Nyt sitten tietysti keräävät rahaa veteraaneille, josta menee 10% keräyskohteille, jotka eivät ehkä elä tai sitten eivät saa sitäkään, kun olivat lapsisotilaita, eivätkä saaneet rintamatunnusta. Tästä syystä 90% menee aina eliitin aivopesun vuoksi kenelle menevät. Mieti ensin.