Kaikilla palstalaisilla on erilaiset tilanteet ikävän kanssa, jollain se on yksipuolista jollain taas molemminpuolista.
Ne jotka ainakin tietävät varmasti ikävöinnin olevan yksipuolista. Se on kyllä kieltämättä rankkaa ja voimia kuluttavaa, varsinkin jos se on suurta ikävää,itse kuulun siihen joukkoon,
epätietoisten joukkoon jolloin en tiedä onko kyseinen henkilö edes ollutkaan täällä.
Se on toisaalta hyvinkin raskasta, jos jossain vaiheessa saattaakin tietää että palstailu ja se ikävöinti häntä kohtaan on ollut aivan turhaa ja erityisesti tuo ikävöinti on kuluttanut aika paljon voimia. Toivon tietenkin että se olisi "todellinen" henkilö jota täällä luulen kaipaavani.Mutta minulla on pieni kutina että hänkin olisi täällä :). Minulla ei ole varsinaisia isoja suunnitelmia, elän päivä kerrallaan ja jokainen päivä on kokemisen arvoinen. Tulevaisuudesta ajattelen niinkuin useimmat nuoret ihmiset, perheen perustamiset sun muut tärkeät elämän vaiheet, minulla ne kuuluvat vielä tulevaisuuteen ja ajattelen asioita yksi kerrallaan, realistisesti. Kaikkea ei voi saada heti, tulevaisuuteen menee koko ihmisikä, joka on pitkällinen mutta kiinnostava prosessi.
Askel kerrallaan tuo elämään varmuutta,onnea,iloa, pelkojen läpikäymistä ja niiden vastaan ottamista yms, joiden toteuttamisessa tuo itselleen yllättäviä onnistumisia, miksei myös takapakkia, mutta niistä ei tarvitse pelästyä vaan tulla uudestaan vastaan vielä kovemmalla rytinällä ja tekemisen,voittamisen innolla. Mikä parasta olen tässä kuukausien sisällä saanut jonkinlaista varmuutta, olen voittanut pelkojani. joita en olisi ikinään kuvitellut voittavani.
Siispä, elämisen hetki on tässä,niin minä ainakin teen.
Elämästä voi tehdä halutessaan paremman paikan elää tai edes yrittää pitää pilkkeen simäkulmassa. ;) Jos ei muuta. :)
Ne jotka ainakin tietävät varmasti ikävöinnin olevan yksipuolista. Se on kyllä kieltämättä rankkaa ja voimia kuluttavaa, varsinkin jos se on suurta ikävää,itse kuulun siihen joukkoon,
epätietoisten joukkoon jolloin en tiedä onko kyseinen henkilö edes ollutkaan täällä.
Se on toisaalta hyvinkin raskasta, jos jossain vaiheessa saattaakin tietää että palstailu ja se ikävöinti häntä kohtaan on ollut aivan turhaa ja erityisesti tuo ikävöinti on kuluttanut aika paljon voimia. Toivon tietenkin että se olisi "todellinen" henkilö jota täällä luulen kaipaavani.Mutta minulla on pieni kutina että hänkin olisi täällä :). Minulla ei ole varsinaisia isoja suunnitelmia, elän päivä kerrallaan ja jokainen päivä on kokemisen arvoinen. Tulevaisuudesta ajattelen niinkuin useimmat nuoret ihmiset, perheen perustamiset sun muut tärkeät elämän vaiheet, minulla ne kuuluvat vielä tulevaisuuteen ja ajattelen asioita yksi kerrallaan, realistisesti. Kaikkea ei voi saada heti, tulevaisuuteen menee koko ihmisikä, joka on pitkällinen mutta kiinnostava prosessi.
Askel kerrallaan tuo elämään varmuutta,onnea,iloa, pelkojen läpikäymistä ja niiden vastaan ottamista yms, joiden toteuttamisessa tuo itselleen yllättäviä onnistumisia, miksei myös takapakkia, mutta niistä ei tarvitse pelästyä vaan tulla uudestaan vastaan vielä kovemmalla rytinällä ja tekemisen,voittamisen innolla. Mikä parasta olen tässä kuukausien sisällä saanut jonkinlaista varmuutta, olen voittanut pelkojani. joita en olisi ikinään kuvitellut voittavani.
Siispä, elämisen hetki on tässä,niin minä ainakin teen.
Elämästä voi tehdä halutessaan paremman paikan elää tai edes yrittää pitää pilkkeen simäkulmassa. ;) Jos ei muuta. :)
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.