Luonteenpiirteet ennen sairastumista

Jaa.a,miun mies kyllä ollut ystävällinen,empaattinen ja aina ajatellut muita ennen itseään,suurin huoli hänellä oli ,kun sai diagnoosin,miten me kotona selviäisimme,vielä nytkin kysyy,vaikka jo keskivaikea vaihe,onko meillä rahaa ja ruokaa.Hän hoiti vanhempiaan ja valmensi lapsia jne.vasta kun tauti esti,lopetti muista huolehtimisen Ei se persoonallisuus vaikuta tuleeko alzheimer vai ei,siihen sairastuu kiltit ja tuhmat,Nyt vasta kun on alzheimer on tullut agressioita ja persoona muuttunut täysin,se sairaus muutti toiseksi i ihmiseksi,joillakin se geeneissä,meillä se tuli perintönä.Nyt meillä kaikki ovat vihollisia ja varkaat vie kaiken,no lääkkeet vähän auttaa,mutta pakko vaan hyväksyä,että tämä kuuluu asiaan,sairauteen.

Höpö höpö, se tauti ei katso keneen iskee!

Sairauden myötä joidenkin persoonallisuus muuttuu, niin kuin kollega tuossa kertoi, mutta väistämätöntä sekään ei ole.

Äitini oli hiljainen, syrjäänvetäytyvä ihminen ja pysyi sellaisena alzheimerista huolimatta. Ainoa käytöshäiriö hänellä oli vastustus pesulla käyttämistä kohtaan. Senkin voi ymmärtää, kukapa tykkää siitä kun vieraat ihmiset tulee iholle ja koskevat intiimeihin paikkoihin. Dementikko ei ymmärrä syytä vaikka kuinka selittäisi, kokee uhkaavaksi moisen, jos on kokeakseen.

Elämäntavoillaan ja -asenteellaan voi sairastumista yrittää välttää, mutta se tulee silti, jos on tullakseen. Eikä syytä tai syyllistä löydy.

Omassa tuttava piirissäni on kaksi alzheimeriin sairastunutta, ja ovat luonteeltaan kamalia, olleet aina. Kiukkuisia, empatia kyvyttömiä.,todella ilkeitä ihmisiä. Sen perusteella voisi sanoa, että väitteesi pitää paikkansa.