Minua pelottaa ihan kuoliakseen ja ahdistaa ihan totaalisesti.
Olen 21 vuotias nuori nainen. En ole ikinä ollut masentunut kaikki on mennyt aina hyvin mutta työpula on tuhoamassa minua lopullisesti.
Eli olen 3 vuoden aikana yrittänyt saada töitä ja en millään onnistu. Hakemukset täydellisiä, työkokemusta löytyy, olen erittäin sosiaalinen ja hallitsen parhaiten ne asiat missä joutuu puhua kasvokkain ihmisten kanssa. Eli en ole todellakaan ujo.
Mutta tämä työttömyys on johtanut siihen että minulla ei ole enään varaa mihinkään. Puhelin rikki, vaatteita pitäisi uusia. Minulla on ihan tyylikkäät vaatteet mut ne rupee olemaan niin kuluneita ettei enään kehtaa mennä ulos. Jopa sukkia pitäisi ostaa, tukka uuteen kuntoon.
Tämä rahattomuus on johtanut siihen että ei ole varaa bussilippuun ei saldoon ( jos on väliaikainen puhelin), en näe enään ystäviäni ja he eivät enään soita minulle koska ne tietää etten tulis mihinkään. Ja ovat kyllästyneitä muhun koska olen aina niin huolissaan.
Olen niin kankeana pelosta, itken nykyään usein, unohdan asioita, todellisuudentaju puuttuu. Pelkään että menetän kaiken mitä minulla on.
Olen viimeinen ihminen tässä maailmassa joka ois katellinen jollekkin mutta silti kun näen että kaveri on shoppailut tai tehnyt jotain mihin tarvii rahaa minussa nousee semmosta vihaa. Tekisi vaa mieli tappaa ittensä.
Joka päivä on pelkkää selviytymistä, minusta on tulossa todella ilkeä ja armoton enkä välitä ihmisistä enään koska nekään ei minusta välitä. Helppohan muilla on kun on työpaikka ja rahaa ja elävät ilman huolia. Haluan nähdä se päivä ku hekin joutuvat olla ilman rahaa sitten kyllä loppuu se onnellisuus.
Olisin halunnut viettää synttärit mutta 70 senttiä tilillä. Se on todella traumatisoiva!!!
Ihan oikeasti miten saan rahaa edes peruselämiseen??? Täytyyhän edes perus asiat saada kuten puhelin ja kenkiä?!
Miten saan töitä? tämän on pakko pikkuhiljaa loppua? Koska en todellakaan ole sairas mutta tämä rahattomuus tekee minusta sairaaksi. Työharjoittelua ikuisesti??
Voisin olla vaikka alipalkattuna mutta laki ei sitä saalli. Itsemurha ei kait ole ainut ratkaisu vai onko? en haluaisi tuottaa tuskaa läheisille. Mutta heidänkin täytyy miettiä paljonko minä kärsin tällä hetkellä.
Olen 21 vuotias nuori nainen. En ole ikinä ollut masentunut kaikki on mennyt aina hyvin mutta työpula on tuhoamassa minua lopullisesti.
Eli olen 3 vuoden aikana yrittänyt saada töitä ja en millään onnistu. Hakemukset täydellisiä, työkokemusta löytyy, olen erittäin sosiaalinen ja hallitsen parhaiten ne asiat missä joutuu puhua kasvokkain ihmisten kanssa. Eli en ole todellakaan ujo.
Mutta tämä työttömyys on johtanut siihen että minulla ei ole enään varaa mihinkään. Puhelin rikki, vaatteita pitäisi uusia. Minulla on ihan tyylikkäät vaatteet mut ne rupee olemaan niin kuluneita ettei enään kehtaa mennä ulos. Jopa sukkia pitäisi ostaa, tukka uuteen kuntoon.
Tämä rahattomuus on johtanut siihen että ei ole varaa bussilippuun ei saldoon ( jos on väliaikainen puhelin), en näe enään ystäviäni ja he eivät enään soita minulle koska ne tietää etten tulis mihinkään. Ja ovat kyllästyneitä muhun koska olen aina niin huolissaan.
Olen niin kankeana pelosta, itken nykyään usein, unohdan asioita, todellisuudentaju puuttuu. Pelkään että menetän kaiken mitä minulla on.
Olen viimeinen ihminen tässä maailmassa joka ois katellinen jollekkin mutta silti kun näen että kaveri on shoppailut tai tehnyt jotain mihin tarvii rahaa minussa nousee semmosta vihaa. Tekisi vaa mieli tappaa ittensä.
Joka päivä on pelkkää selviytymistä, minusta on tulossa todella ilkeä ja armoton enkä välitä ihmisistä enään koska nekään ei minusta välitä. Helppohan muilla on kun on työpaikka ja rahaa ja elävät ilman huolia. Haluan nähdä se päivä ku hekin joutuvat olla ilman rahaa sitten kyllä loppuu se onnellisuus.
Olisin halunnut viettää synttärit mutta 70 senttiä tilillä. Se on todella traumatisoiva!!!
Ihan oikeasti miten saan rahaa edes peruselämiseen??? Täytyyhän edes perus asiat saada kuten puhelin ja kenkiä?!
Miten saan töitä? tämän on pakko pikkuhiljaa loppua? Koska en todellakaan ole sairas mutta tämä rahattomuus tekee minusta sairaaksi. Työharjoittelua ikuisesti??
Voisin olla vaikka alipalkattuna mutta laki ei sitä saalli. Itsemurha ei kait ole ainut ratkaisu vai onko? en haluaisi tuottaa tuskaa läheisille. Mutta heidänkin täytyy miettiä paljonko minä kärsin tällä hetkellä.
Vastaukset 9
Vanhimmat
En jaksa enään teenskennellä ja yrittää turhaan. Läheiset ja ystävätkin ovat alkaneet huomamaan ikäviä piirteitä minussa.
En ole todellakaan oma itseni tällä hetkellä ja yritän kokoajan lähteä pakoon todellisuudesta. Jo muutama kuukautta. Tämä vain pahenee.
Muista ensinnäkin, että työttömyys ei ole sinun vikasi. Teet kaikkesi, jotta saisit töitä. Työttömyys on vain TILAPÄINEN olotila, joka ei johdu sinusta.
Ole vieläkin aktiivisempi työhaussa. Kävele esimerkiksi sisään kauppoihin ja kysy töitä. Muista, että voit ottaa "huonomman" työn väliaikaisesti, kunnes löydät paremmin itsellesi sopivaa työtä.
Vinkkinä kerrottakoon että maapähkinöistä ja riisistä saa vatsan täyttävän aterian hintaan 0,2€. Pähkinät tulee vaan keittää ennen nauttimista jotta ne imeytyisivät.
Onko sinulla joku ammatti? Siis koulutus siihen?
Väitätkö ettet pääsisi esimerkiksi siivoojaksi?
OLetko hakenut kaikki tuet, myös toimeentulotuen
Jos olet ollut kauan työttömänä, niin työkkäristä saa kaikenlaisia työllistämistukeja. Eli työnantajalle tulee halvaksi sinun työllistämisesi. Käy kysymässä työkkäristä.
Miten olisi joku koulutus? Siis oikeassa oppilaitoksessa ei mikään työvoimapoliittinen pilipalikurssi.
Minulla on ammatti olen myös siinä hyvä. Tai siis entisiltä työnantajilta pelkkää kehuja. Mulla on melko tarkat tulevaisuuden suunnitelmat ja tiedän mitä haluan.
Mutta jumitan vain paikoilleen. Valmistuin 1,5 vuotta sitten, tasan yksi työpaikka minulla on ollut ja sekin oli palkkatuella. Jos valtio ei ois autanut työnantajaa en ois saanut sitäkään.
Siis en ansaitse tätä, läheisetkin ovat ihan ihmeissään miten en nyt voi saada töitä. Todellakin yritän ja välitän.
Koulutusta olen miettinyt mutta en ehkä ihan juuri nyt.
Ja työharjoittelustakaan irtoo mitään, työnantajat ovat niin helvetin ahneita. Siellä missä nyt olen ne tienaavat ihan älytön määrä rahaa, heillä olisi ihan hyvin varaa palkkaa minua.
Mene aluksi "huonoon"työhön esim. kaupankassalle, siivoamaan tai puhelinmyyjäksi. Hae työkkäristä rahaa ja ryhdy työnhakijaksi, tee pakolliset työharjottelut ja nosta työttömyyskorvausta.... Mene sossuun! En usko, että olet rahaton, jos olet nämä tehnyt.
EI kannata odottaa sitä "hyvää"työtä vaan hae ensin jotain, mihin tiedät pääseväsi. Sitten jatkat vain hyvien töiden hakemista samalla kun teet töitä.
Olen 100% varma, että jotain työtä saat, kerta noin hyvä olet kaikinpuolin. Itse sain 15-vuotiiaana täysin kokemattomana esim. siivoushommia, josta sai 10euroa tunti. Ei paha..
Jos alat olemaan jo niin masentunut, että harkitsen itsemurhaa mene terapeutille/lääkärille ja pyydä sairaslomaa ja hae kelasta sairaspäivärahaa..
Rahaa saa, kun sitä uskaltaa pyytää..
Toivottavasti saat pian arvoisesi työpaikan!
Sitä olenkin täällä yrittänyt teinistä lähtien, hakenut kaikki mahollisia paikkoja ollut työharjoittelussa myös kamalissa paikoissa. Aina valmiina tehdä töitä.
Enkä jaksa loputtomasti tehdä ilmaista työtä. Eli työharjoittelua, joutuu joka aamu kävellä 6 kilsaa koska ei ole varaa bussilippuun, ja vielä huonoissa kengissä. En pysty soittaa jos tulee jotain koska ei ole saldoa.
Sehän se typerintä täällä on, enkö saa edes kassatöitä?? kaupan kassoilla näkee joskus jopa huumehörhöjä ja minä järkevä ihminen en pääse.
Minkä takia? Viimeksi kävin kysyä yhdestä kaupasta töitä ja minulle sanottiin täällä on monta satoja hakijoita ettei kannata edes laittaa.
Toisesta sama juttu siellä oli 4000 hakijaa. Enkä edes hakenut Hollywoodin filmistaraksi.
Kiitoksia viestistä, piristävää että joku yrittää edes kerran auttaa.
Sossulta en saa rahaa. Sais edes pari sataa euroa jolla sais ostettu kerrallaan ne tavarat mitä tarvitsee. Ei sitten tarvis enään pyytää.
En muuta osaa neuvoa, kun tekoja, mitkä voisi lievittää ahdinkoasi. Koska olet nuori, muuta takaisin kotiisi äitisi tai isäsi luo. Kun itselläni meni huonosti nuorena, muutin mummoni luo asumaan.
Siivoojan työpaikkoja on usein vapaana, ainakin täällä pääkaupunkiseudulla.On tietysti harmi, jos vanhempasi eivät auta sinua.
Eikö sinulla ole vanhempia, jotka yhtään välittävät, miten vietät synttärisi ?