Välilevyrappeuman kanssa eläminen

Vuosia kertynyt 41, naisihminen ja urheilu/liikuntataustaa löytyy. Selkävaivoja ollut yli puolet elämästä. Pahimpina aikoina en saanut itseäni kumara-asennosta nousemaan kuin käsillä reisistä työntäen. Satiinilakanat ja satiinipyjama oli oiva apu nukkumisongelmiin. Sairauslomapäiviä silti kertyi 0, ehkä siksi, että töissä on kivaa, vaikka terv.huoltoalalla työskentelenkin eli raskasta työtä on.

Kaksi vuotta sitten pääsin kuntoutukseen ja sain sieltä liikuntakärpäsen pureman. Aloin karppamaan ja painokin putosi 25kg. Jo kuntoutuksessa olin kivuton ja siitä alkoi uusi elämä. Ehkä muutamana päivänä olen tuntenut selässä kipua ja nekin johtuvat oudosta sängystä esim. reissuilla. Pilates on myös auttanut lihaskunnon ylläpitämiseen ja kehittämiseen. Ennen tuskailin vatsalihasten kanssa, mutta vasta pilateksessa ymmärsin, että minullakin löytyy syvät vatsalihakset ja saan niitä jopa kehitettyä.

Kovimpina kipukausina tulehduskipulääkettä ja jääpussia. Hyvän kunnon ylläpitoon pilatesta ja kävelylenkkejä. Siinä keinot selvitä, ainakin itselläni:)

Mulla on hiljattain todettu sama vaiva ja opettelen elämään asian kanssa. Kivut ovat olleet kovat jo 6 vuotta, mutta vasta nyt asiaa tutkittiin. Aiemmin sain vain saikkua ja lukemattoman määrän lääkkeitä joista ei ollut mitään apua! Diagnoosi oli aina noidannuoli tai iskias, kerran jopa lääkäri sanoi että koen vain kivun kovana koska kaikilla ei ole samanlaista kipukynnystä :(

Rakkaat liikuntaharrastukset ovat jääneet ja tilalle tullut rauhallista kävelyä, talvella hiihtoa. Joskus ei pysty niihinkään. Edelleenkään sellaista lääkettä ei ole joka auttaisi kipuun, väsyttää vain että edes pieniä pätkiä pystyy pakolla nukkumaan...

Työssä olen vielä, jatkosta en tiedä. Minullekin kelpaisi hyväksi havaitut vinkit, mikä auttaisi särkyyn!?

Välilevyn ongelmiin voisi auttaa Swopper-tuoli ja sen avulla moni on päässytkin
vaivoistaan. Tuoleja maahantuo ja myy Ergo-Forum, kannattaa pyytää tuollainen tuoli ainakin kokeiltavaksi, jos siitä löytyisi apua.

Mulla todettiin kaksi luhistunutta lannenikaman väliä jo 12 vuotta sitten. Lääkäri sanoi silloin, että sama vaiva on tulossa myös kaularankaan ja polviin (?). Viitisen vuotta sitten alkoivat niskakivut ja nyt kaularangassakin on kaksi luhistumaa.

Kivut ovat jokapäiväisiä ja -öisiä. Tällä hetkellä kipu säteilee niskasta oikean käden ranteeseen ja peukaloon ja lanneselästä oikean jalan peukkuvarpaaseen asti.

Välillä väsyttää niin, että tekisi mieli hypätä parvekkeelta. Lääkärillä en jaksa rampata, määrää vain sairaslomaa ja kipulääkkeitä. Saikkua en voi pitää. Vaivat on todettu ja sillä sipuli.

Kellekään ei viitsi asiasta jauhaa. Tämä kun aina tätä samaa. Öisin en saa kivulta nukuttua. Nyt jalat ovat alkaneet pettää aina silloin tällöin rappuja noustessa. Se vähän pelottaa.

Jaa, osaisiko joku sanoa, mikä on, kun noita polvi- eli patellaheijasteita ei multa ole saatu toimimaan vuosiin? Aina on eri lääkäri, joka sitten ihmettelee, että mikäs tässä, kun ei toimi...

Pitkällä kokemuksella voin sanoa (vuodesta -68 lähtien) .että sinun on vaan sopeuduttava olotilaasi.
Kaksi leikkausta takana, joista vain hetkellistä apua, olen huomannut , että selän ehdoilla on vaan mentävä.
Sellaiset työt joista se ärtyy pitää jättää. Kipulääkkeistä on vaan haittaa! älä ainakaan ota kipulääkettä pystyäksesi työhön, se on vihoviimeinen virhe.
Muutaman vuoden olen ottanut D-vitamiinia ja selkä on ollut jonkin verran parempi ei kuitenkaan työkykyinen, vaikka eihän yli 50 kymppinen ole muutenkaan enää työkykyinen, jossakin virassa tai toimessa voi olla mutta työtä ei voi kyllä tehdä.
Sopiva liikkuminen on ihan paras kokemani keino mutta siinäkin on pidettävä kohtuus mielessä.

Aikaisemmista kirjoituksista sai lukea kuin omia ajatuksia. Välilevynrappeumatauti on todella inhottava sairaus, ortopedini sanoi diagnoosia 'vi**umaiseksi sairaudeksi', jota ei minunkaan tapauksessa voida leikkauksellisesti mitenkään parantaa. Täytyy oppia elämään rajoittavan kropan kanssa, kuunnella sen antamia merkkejä sekä ymmärtää elää sen sallimissa rajoissa. Tämän oppiminen vie paljon aikaa ja takaiskuja tulee heti, jos ylittää vähänkin selän voimavarat tai käyttää sitä väärin ja siitä toipuminen voi kestää hyvinkin pitkiä aikoja. Itse olen oireillut aktiivisesti sairauteni kanssa kohta viisi vuotta ja minulla on vieläkin opittavaa. Välillä tulee aikoja/tilanteita, että on vaikea hyväksyä tosiasioita joista ei selviä. Itselleni on ollut hyvin vaikeaa aktiivisesta urheilusta siirtyminen rauhalliseen kuntoliikuntaa. Olen aina nauttinut rankoista hikireeneistä ja nyt ne on pitänyt vaihtaa aivan toisen tyyppiseen liikuntamuotoihin. Nykyinen kuntoliikunta ei tuo lähellekkään sitä fiilistä, jonka ennen sain hikitreenien avulla. Tsemppiä kaikille, kuunnelkaa ja kunnioittakaa kehoanne!

Mistä apua niskan välilevy-ongelmiin?

Olen kärsinyt kaksi kuukautta kovista kivuista niskassa ja selän lihakset jumahtavat ihan lukkoon. Särky säteilee kylkiin, lapaluiden viereen ja oikeaan käteen. Minulla on muutama vuosi sitten ollut sama vaiva, silloin kivut vähenivät n. kolmessa kuukaudessa ja pikkuhiljaa lakkasivat kokonaan.
Lääkäri määräsi Tramalia ja sen avulla saan pahimmat kivut pois. Harrastan liikuntaa säännöllisesti, olen kokeillut niskatukea, mutta mikään ei helpota oloa.
Olisiko naprapaatilla käynnistä apua, vai voiko pahentaa ongelmia?

Moi

Kirjoitan ensimmäistä kertaa tänne, lukenut olen viimeisen kolmen vuoden ajan usein. Mulla selkäkivut alkoivat kymmenisen vuotta siten, että selkä jumahti aina tasaisin väliajoin lukkoon ja siihen määrättiin aina tulehduskipukuuri. Vihdoin pari vuotta sitten selkä kuvattiin. Ensin röntgen ja sitten magneetti. Magneetti kuvattiin syksyllä jo toisen kerran ja diagnoosi: Kaikkien lannenikamien välilevyjen voimakas-asteinen rappeuma. Tämän lisäksi jokaisessa välissä protruusiota(= käsittääkseni pullistuman lievempi muoto) sekä yhdessä välissä pullistuma spinaalikanavaan joka aiheuttaa pohkeen ja varpaiden puutumista ja ajoittaista kramppaamista. Nikamat ovat kuitenkin linjassa joten leikkaushoidolla ei saavuteta mitään. Sairaslomalla olen ollut muutaman kerran viikon-kahden kerrallaan. Tämä aiheuttaa työpaikalla närästystä ja esimieheni on huolissaan, että näinkö tämä tulee jatkumaan. Itse sitä on aika voimaton ja väsynyt, mitä muutakaan tässä voi tehdä? Kovempaan kipuun olen syönyt panacodia ja nyt uutena lääkkeenä kokeilen tramalia. Olen liikkunut koko ikäni ja lihaskuntoni on hyvä mutta siitä huolimatta selkä venähtelee ja kestää aina vaan pidempiä aikoja toipua. Ymmärrän hyvin kaikkia jotka kärsivät selkäkivuista, sitä ei voi kuvailla henkilölle joka ei ole sitä kokenut. Tällä hetkellä kamppailen henkisen hyvinvointini kanssa, olen niin väsynyt tähän avuttomuuteen. Mutta tekee hyvää jakaa tämä niiden kanssa jotka ymmärtävät mistä puhun. Voimia teille kaikille selkä-kärsiville.

Itse nyt 32v ja minulla todettiin alimpien välilevyjen rappeuma 9v sitten.. Sitä ennen n.3v kärsin 24/7 kivuista... Eli yhteensä n.12v jo... Lekuri sillon katsoi vaan magneettikuvia ja totesi ettei mitään muuta oo tehtävissä ku treenata korsetti hyvään kuntoon jotta se tukee rankaa... Jees! kokin ammatti ei kyl asiaa helpota kovin paljoa ja muutamia kertoja vuodessa on menny selkä niin jumiin ettei lattialta pääse ylös... Just tällä hetkellä makaan saikulla ku puoltoist viikkoo sit iski niin kamala noidannuoli et koko vasen puoli kankusta niskaan meni ihan juntturaan ja ambulanssi kuskas mut sairaalaan ku jalat ei kantanut. 5tuntia makasin siel ennen ku ne sai mut pystyyn.
Mä olen itse treenannut koko ikäni kaikkia mahdollisia lajeja ja personal trainer.. Suosittelisin kokeilemaan dynaamista harjoittelua, auttoi mulla... Fustra ohjelma, sitä käytetään paljon fysioterapiassa ruotsissa... Tavallinen salitreeni keskivartalolle on liian rankka nostoineen kaikkineen. Fustra dynaaminen ohjelma keskittyy juuri syviin lihaksiin.. Itse ennen treenasin ihan kehonrakennuskisoihin tähdäten, kyykkäsin sellasella 120kilolla (nainen olen) mutta kun fustran aloitin niin jouduin aloittamaan treenit ihan nollista.. se auttoi. Jalkalihakset on kans hyvä treenata kuntoon, ylipaino on ihan killeri... mut kyl se vaan niin on et tää on loppuelämän sairaus.. Kipulääkkeitä en oo suostunu ottamaan ellei oo paha tulehdus menossa... Flunssa yleensä menee suoraan selkärankaan... Tsemppiä kaikille samoissa ongelmissa pyöriville ;)

Ajauduin tänne, kun selkä vaivannut paljon viime päivinä. Olen 28v ja minulla välilevyrappeuma todettiin 3v sitten kun pitkään jatkunutta selkäkipua tutkittiin ja lopulta selkä magneettikuvattiin. Lääkäri sanoi vain, että muista että olet nuori nainen, jolla on vanhan naisen selkä...oikein sanottu!kävin alussa OMT-fysioterapeutilla ja sain just ohjeita syviin vatsalihaksiin ym. Niitä ei ole tullut aikoihin tehtyä, pitäisi ehkä ryhdistäytyä. Synnytin n. 11 kk sitten ja raskausaikana selkä vaivasi mutta nyt on kyllä pahempi. Selkä on ikävästi väsynyt ja sitä tekisi mieli koko ajan venyttää...onko muilla samaten? Yöt on pahimpia, makaaminen on kauheaa selin ja mahallaankin. Tuntuu että minulla ei ole enää mitään voimaa, en jaksa nostaa edes sohvaa tms. Vaikka ennen olin vahva. Myös jalat ovat todella voimattomat, hyvä kun kyykkyjä jaksaa pari tehdä. Pelottaa kuinka huonokuntoinen sitä on esim. 50v kun nyt jo kun vanha nainen:(

Mies, Ikä 40 v. Kymmenen vuotta iskias särkyä. Välillä kävely kyky lähtee. Olen käynyt avantouimassa ja se vie kivut hetkeksi aikaa. Olen aloittanut myös joogan, mutta sen tuomasta avusta en ole varma. Siinä vahvistetaan paljon sisäisiä vatsalihaksia. Joogan jälkeen hermosärkyä, mutta aion vielä jatkaa. Liikuntana pystyn harrastamaan koiran kanssa luontopoluilla räpiköimistä. Salilla käyn välillä, mutta keskivartaloa ja selkää ei saa kuormittaa liian kovilla painoilla. Olen ollut kiropraktikolla ja fysikaalisissa mutta ei niistä ole ollut apua. Kävelen niin kauan kuin jalat kantaa ja menen sitten loppu elämän pyörätuolissa.

nainen, 35v. n. 7v. tapellut selkäni kanssa, nyt yritän ammatillista kuntoutusta kun seisomatyö ei enää toimi. NIIIIN kyllästynyt tähän p... epilepsialääkkeistä kipuepiduraaleihin testattu, laitoskuntoutukset, kunnon hikitreenaus...aluksi alaselkä sökö, nyt pikkuhiljaa menossä myös pää- kädet puutuilee, aurallinen migreeni tullut (halvausoireinen) ilman huimausta päätä ei pystry kääntään....olisikohan rappeuma edennyt??? lääkärissä ei enää huvita käydä, kun tiedän suurinpirtein kaikki vastaukset jo ulkoa..äh.ylläoleva sanoi niin oikein, että asiaa on vaikea kuvata ihmiselle, joka ei ole koskaan tätä tuntenut. Ja pahinta on tajuta vuosien jälkeen, että tässä tämä on enkä pysty muuksi muuttumaan, hyväksyä vaan ja mennä pivän kerrallaan.

Yksi kaikkia selkävaivaisia yhdistävä tekijä on jopa lähipiirin ymärtämättömyys. Ulkopuoliset eivät edes osaa aavista sen fyysisisen ja henkisen haasteen ulottuvuutta.

Sitten jokaisen terveydellinen tilannen on yksilöllinen yhdistävistä tekijöistä riippumatta ja samallakin henkilöllä se oireilee eri tavoin ja asteisena eri aikoina. Jatkuvaa tasapainoilua ja eri asioiden annostelua, kompromissejä, sekä myös pakollisia luopumisia eri tilanteissa jossa mieli veisi, mutta keho ei salli. Se mikä saattaa sopia yhdelle ei sovellukaan suoraan sellaisenaan toiselle, eikä edes samalle henkilölle kaikkina aikoina.

Itsellä vanhan (n. 20v sitten) tapaturman seurauksena ja leikkausten jälkeen selkä on jäänyt kroonisesti varsin kivuliaaksi, heikoksi ja vaikeaksi käyttää.

Tapaturmassa L3 kompressiomurtuma, nikamasolun peruutus ydinkanavaan ahtauttaen akuutissa vaiheessa sen yli 50%:sti, L2-L3-L4 takakaaret poissa ja osittain osa pikkunivelistä, jäykistysluudutus ja levykiinniys L2 - L3 - L4.

Pari viikkoa sitten tuli vaikea takapakki jouduttuani tahtomattani pelastamaan henkilöitä, jotka aivan omaa typeryyttään olivat jäämässä raskaan taakan alle. Siinä pikaisessa ja spontaanissa tilanteessa tuli liian suuri ponnistus ja ongelmat alkoivat.

Toiset jatkavat terveinä ja itse maksan kallista hintaa hätäavusta ja riskeeraan kantaa entistäkin heikompaa ja vaikeampa selkää loppuiän. Lisäksi he kuvittelevat ongelman olevan liki kuin hammassärky, kipulääkettä aluksi, sitten hammaslääkärille ja sen jälkeen elämä jatkuu kuin aiemminkin.

Kle, kun 20-vuotta ole harkitusti annostellut, taiteillut tietoisesti ja hakenut keskitietä, luopunut paljosta ja tarkoituksella välttänyt kaikkea, joka voisi tuottaa ko. kaltaista vahinkoa.

Polille sairaalaan ja peruskuviin. Onneksi selän fiksaatio ei rikkoutunut, nikamissa ei siirtymiä, eikä nikamavälit muuttuneet. Kuitenkin fiksatun alueen alapuolella akuutti välilevyvaurio, joka painaa selkäydintä ja aiheutta hermosto-ongelmia molemissa jaloissa, reidet totaalisesti, sekä niiden takapinnat ja toisinaan laskeutuu pohkeita pitkin jalkateriin saakka.

Kun perutoiminnot ja refleksitkin ovat kunnossa, niin särky- ja kiputulehduläkereseptin saatamana takaisin ja ohjeena olla nostelematta ja rasittamatta, mutta koettaan liikkua säännöllisesti edes pieniä kävelylenkkejä.

Tällä hetkellä liika istuminen (se tuholainen) tai jalkeilla olo provosoi hermorataoireet voimakkaammiksi ja kävely loppuu lyhyeen.

Jalkoihin säteilevät vaihtelevatasoiset kivut ovat jotenkin siedettäviä ja olen koettanut pärjätä minimi kipulääkkeillä, eli vain 3 x pv Ibuprofeine 200mg joista yksi nukkumaan mennessä. Reseptilääkkeitä en ole käyttänyt. Lieneekö virhe, sillä niillä on toki myös tulehdusta lievittävä tarkoitus.

Ps. Tuossa ylempänä kokin ammatissa ( kalla vai kuumakeittiö? ) oleva henkilö kertoi omasta tilanteestaan. Tuo aammatti riskeeraa olla hyvin selkätuhoinen (varsinkin kuumakeitiössä painavine teräspannuineen), kiertoliikkeineen, rankkoine pakkotahteineen ja jatkuvasti jalkeilla oloineen, sekä kaikkine liikeratoineen joita se vaatii. Selkää joutuu käyttämään ja rasittamaan liikasikin asti.

Mitään poppakonstiahan välilevyongelmiin ei ole, mutta tupakoimattomudella ja hyvällä ruokavaliolla ja joillakin lisäravinteilla voi ainakin koettaa laittaa painoa oikeaan vaakakuppiin.

- http://keskustelu.suomi24.fi/node/11837682

- http://keskustelu.suomi24.fi/node/11833377

Sitten on vielä erikseen lääkäreidenkin kirjoittami akirjoja terveellisestä ruokavaliosta jossa pyritään välttämään tehdasruokien ymv. ruokatarvikkeiden toksisuutta. Olemme pitkälti sitä millä itseämme ravitseme.

Muuan kanadalainen Jacqueline Lagacé kertoo ruokavaliosta jolla artroosivaivat oli saanut maltillisiksi ja jopa kuntoon. Perustuu jo varsin vanhaan ja hyväksi havaittun tutukimusaineisoon jota edustaa mm. syöpälääkäri Dr Michel Lallement sekä muut kuten dr. Jean Seignalet, Dr. Kousmine, David Servan-Schreiber.

Moi!

Miten Teille sopii venyttely?

Itse sain selkäni nyt erittäin pahaan kuntoon, kun tein "kämmenet lattiaan" venytyksiä, onko tämä paha liike välilevynpullistuma leikatulle potilaalle
ja kiellettyjen listalla??

Itse olen ex- yleisurheilija ja selkä leikattu 23vuotiaana.
Välillä on hyviä jaksoja ja välillä huonoja.

Kuntosalilla olen jättänyt pois jalkakyykyt, maastavedot, hack-kyykyn,
ja kulmasoudun (ilman tukea)

Myös juostessa kovalla alustalla pitää aina olla täysvaimennetut lenkkarit, jotka vaimentaa iskuja.

En tupakoi, syön omega3:a ym lisäravinteita, mutta selän ehdoilla mennään paljon!

Ei tämä elämä juhlaa ole, 8 kuukausi selkäkipujen kanssa. magneettikuvista ilmeni alimpien välilevyjen rappeuma ja siellä tyrä joka komprimoi S1-hermoa. Ortopedi jätti aivan omilleen, sanoi että paranee lähemmässä puolessa vuodessa itseksekseen. Tuothan minä en uskonut, kun Kelan Kuntoutusselvityksessä kauhistelivat työhön kykenemistäni. Tämän lääkärin lausunnolla ei ollut mitään painoarvoa, oli niin puutteellinen. Edes minun painoani ei tiedetty, oletettiin että olen sadan kilon keijukainen kun on vasemmassa nilkassa nivelrikko. No perkele, se oli syntynyt viikatteen aiheuttamassa onnettomuudessa 49 vuotta sitten vuonna -67 kun olin 6 vuotias. Hyvin oli ortopedi lukenut paperit, kun kaikesta oli tiedot kun jalkaa operoitiin vuonna 2006. Olen painanut elämäni aikana noin 47-58kg vaihtelevasti joten ylipaino ei ole rasitteena. Nyt aika varattuna jalkani leikanneelle ortopedille johon luotan kuin pässi uusiin sarviinsa! Uskon että hän näkee myös Traumatologina jotakin yhtäläisyyttä jalan ja selän välillä, sillä hän sanoi minulle 11 vuotta sitten että tulen saamaan ongelmia polveen, lonkkaan tai selkään tulevaisuudessa. Oikeassa oli jo silloin. En ole tällä hetkellä työssä, en siihen pysty kun olen nielaissut pätkän ratapölkkyä! Onneksi jaksan henkisesti hyvin vaikka kroppa ei toimi. Kirjoitelkaa minulle kokemuksistanne, niitä on kiva lukea, ainakin silloin kun vähän pystyy pyrstöllään olemaan. Jaksamisia kaikille vaivaistalon asukeille!

selkäkipu historiani alkaa -80 luvun lopulta, kaikenlaista kokeiltiin,tuloksetta.
oireet paheni sillä olin raskaassa rakennustyössä. selästä leikattiin 2 prolapsia 2003
nyt olen ollut 2 vuotta osatyökyvytön tuon takia, pitkään istuminen ei onnistu, niin kuin ei lähes mikään muukaan, nukun 3-4 tuntia ja senkin huonosti,yritän kuitenkin kävellä kivun sallimissa rajoissa, vasta vuosi sitten kävin omatoimisesti yksityisellä ortopedilla joka kertoi ottamistaan kuvista L2-aina L5 ja si asti olevan menossa kasaan. pirullinen vaiva.

Olen 20v nainen ja kaaduin pyörälläni ja hakeuduin lääkäriin vanhempieni toimesta itse en olisi mennyt. No siitä alkoi nyt viisiviikkoinen taistelu eri lääkäreiden kanssa kaksi olivat asenteella voisi vähempää kiinnostaa. Ja kaksi lääkäriä epäilivät välilevyn tyrää. Molemmat näkivät kovasti vaivaa että pääsen magneettikuviin. Kuvista kerrottiin tänään...Tulevaisuus pelottaa L4/5 ja L5/Si ovat rappeutuneet ja pieni pullistumakin löytyi. Millaista elämä tulee olemaan kun on jo tälläistä tässä iässä? Myös jalkani on pahasti puutunut ja voimaton mikä lähettää minut nyt rintarangan kuviin..jos löytyisi ylempää syy miksi jalkani oireilee näin. Olen altis masennukselle ja tiedän tämän aiheuttavan sen varmasti onko jotain lohduttavia tai neuvoja antaa tulevaisuuteen?