Eurovaalien äänestysprosentti nousi Suomessa noin kymmenen prosenttiyksikköä edellisistä vaaleista reiluun neljäänkymmeneen. Kehitys on toki myönteinen, mutta harva voinee sanoa, että äänestysaktiivisuus oli hyvä. EU:n vastustajia on uusissa ja uudehkoissa EU-maissa melko paljon, eikä Suomikaan ole poikkeus. Onko EU:n vastustus sitten syy äänestämättä jättämiseen? Mielestäni nukkuviin jääminen on joka tapauksessa omaan jalkaan ampumista; vaikka kansalaisella ei olisi mitään muuta poliittista mielipidettä kuin EU:n vastustaminen, olisi hän voinut äänestää esimerkiksi jotakin EU:ta vastustavaa ryhmittymää.
Monessa maassa (ei Suomessa) onkin käynyt niin, että hallituspuolueet ovat hävinneet vaalit ja EU:ta vastustavat kansallismieliset puolueet ovat saaneet yllätysvoittoja. EU:ta ja maan suurimpia puolueita kannattavat kansalaiset eivät ole katsoneet äänestämistä tarpeeksi tärkeäksi, ja sen tuloksena on parlamenttiin päässyt sellainen ryhmä edustajia, joka antaa varsin vääristyneen kuvan maan kansan mielipiteistä. Erään tiedon mukaan EU-parlamenttiin valittiin 66 EU:ta vastustavaa edustajaa. Onko varmaa, että he todella ylipäänsä haluavat toimia asioiden viemiseksi eteenpäin, jos he eivät edes halua, että heidän työpaikkansa olisi olemassa?
Kun nyt kerran olemme mukana EU:ssa, olisi varmasti omien etujemme mukaista ajaa siellä tärkeäksi kokemiamme asioita, eikä EU-vastaisuutta. Nämä asiat ovat varmasti suurelta osin samoja kuin mitä haluamme viedä eteenpäin omassa eduskunnassammekin, nyt ne ovat vain suuremmassa mittakaavassa. EU:ssa on paljon parantamisen varaa esimerkiksi byrokratian suhteen, mutta muuten en näe mitään käytännön syytä sille, miksi emme voisi olla siinä mukana. Ehkä EU voi pitkällä aikavälillä muuttaa identiteettiämme suomalaisesta eurooppalaiseksi, mutta onko siinä loppuen lopuksi mitään uutta - olemmehan olleet jo ruotsalaisia ja venäläisiä. Emme me miksikään muutu ihmisinä. Ei Amerikassakaan olla siitä harmissaan, että kalifornialainen tai newyorkilainen identiteetti onkin muuttunut yhdysvaltalaiseksi.
Ketä pitäisi syyttää äänestyshaluttomuudesta? Puolueitako, jotka eivät ole onnistuneet vaalikampanjassaan vai itse EU:ta, joka ei ole onnistunut tulemaan lähemmäs ihmistä? Ei. Me voimme syyttää vain itseämme. Kukaan päättäjä ei voi väkisin tunkea tajuntaamme tietoa unionin toimintatavoista tai syitä sille, miksi on tärkeää äänestää. Demokratian kansalaisina meillä on velvollisuus ottaa itse asioista selvää ja äänestää, jotta demokratia pysyisi kasassa. Äänestämisen ei ole tarkoituskaan olla erityisen mukavaa puuhaa. Se on vain pieni pyyntö siitä vaivannäöstä, että jaksaisimme vaikuttaa asioihin, kun meille on siihen annettu mahdollisuus. Me olemme valtio, me saamme päättää. Olkaamme iloisia äänestysoikeudestamme ja käyttäkäämme sitä jatkossa vähän innokkaammin!
Kommentteja puolesta ja vastaan, kiitos :)
Monessa maassa (ei Suomessa) onkin käynyt niin, että hallituspuolueet ovat hävinneet vaalit ja EU:ta vastustavat kansallismieliset puolueet ovat saaneet yllätysvoittoja. EU:ta ja maan suurimpia puolueita kannattavat kansalaiset eivät ole katsoneet äänestämistä tarpeeksi tärkeäksi, ja sen tuloksena on parlamenttiin päässyt sellainen ryhmä edustajia, joka antaa varsin vääristyneen kuvan maan kansan mielipiteistä. Erään tiedon mukaan EU-parlamenttiin valittiin 66 EU:ta vastustavaa edustajaa. Onko varmaa, että he todella ylipäänsä haluavat toimia asioiden viemiseksi eteenpäin, jos he eivät edes halua, että heidän työpaikkansa olisi olemassa?
Kun nyt kerran olemme mukana EU:ssa, olisi varmasti omien etujemme mukaista ajaa siellä tärkeäksi kokemiamme asioita, eikä EU-vastaisuutta. Nämä asiat ovat varmasti suurelta osin samoja kuin mitä haluamme viedä eteenpäin omassa eduskunnassammekin, nyt ne ovat vain suuremmassa mittakaavassa. EU:ssa on paljon parantamisen varaa esimerkiksi byrokratian suhteen, mutta muuten en näe mitään käytännön syytä sille, miksi emme voisi olla siinä mukana. Ehkä EU voi pitkällä aikavälillä muuttaa identiteettiämme suomalaisesta eurooppalaiseksi, mutta onko siinä loppuen lopuksi mitään uutta - olemmehan olleet jo ruotsalaisia ja venäläisiä. Emme me miksikään muutu ihmisinä. Ei Amerikassakaan olla siitä harmissaan, että kalifornialainen tai newyorkilainen identiteetti onkin muuttunut yhdysvaltalaiseksi.
Ketä pitäisi syyttää äänestyshaluttomuudesta? Puolueitako, jotka eivät ole onnistuneet vaalikampanjassaan vai itse EU:ta, joka ei ole onnistunut tulemaan lähemmäs ihmistä? Ei. Me voimme syyttää vain itseämme. Kukaan päättäjä ei voi väkisin tunkea tajuntaamme tietoa unionin toimintatavoista tai syitä sille, miksi on tärkeää äänestää. Demokratian kansalaisina meillä on velvollisuus ottaa itse asioista selvää ja äänestää, jotta demokratia pysyisi kasassa. Äänestämisen ei ole tarkoituskaan olla erityisen mukavaa puuhaa. Se on vain pieni pyyntö siitä vaivannäöstä, että jaksaisimme vaikuttaa asioihin, kun meille on siihen annettu mahdollisuus. Me olemme valtio, me saamme päättää. Olkaamme iloisia äänestysoikeudestamme ja käyttäkäämme sitä jatkossa vähän innokkaammin!
Kommentteja puolesta ja vastaan, kiitos :)
Vastaukset 9
Vanhimmat
Suurin syy vastustaa EU:ta on hyvin yksinkertainen: EU on ainoa asia joka uhkaa itsenäisyyttääme ja tulevaisuuttamme suvereenina valtiona.
Eurooppalaisuus ei sitä uhkaa, mutta EU kyllä. Juuri tämän takia esim. Ruotsissa EU:n vastainen liike sai tyhjästä yli 14% kannatuksen yli puoluerajojen.
Aika ristiriitaista: toisaalta ihmettelet, miksi ylipäätään joku jätti äänestämättä, kun olisi voinut äänestää EU-vastustajia:
"vaikka kansalaisella ei olisi mitään muuta poliittista mielipidettä kuin EU:n vastustaminen, olisi hän voinut äänestää esimerkiksi jotakin EU:ta vastustavaa ryhmittymää".
Toisaalta valituista EU-vastustajista ihmettelet, mitä he ylipäätään siellä tekevät, kun kerran EU:ta vastustavat:
"Kun nyt kerran olemme mukana EU:ssa, olisi varmasti omien etujemme mukaista ajaa siellä tärkeäksi kokemiamme asioita, eikä EU-vastaisuutta".
EU:tahan pitäisi sinun mielestäsi vain kannattaa eikä vastustaa. Mitä siis vastustaja voi tehdä: äänestää vai jättää äänestämättä?
Näin olet varmaan itse vastannut omaan kysymykseesi. Itse jätin äänestämisen väliin, kun en kaipaa itselleni edustajaa Brysseliin. Minun asiani päätetään mielestäni lähellä minua.
Emme ole muuten koskaan olleet ruotsalaisia tai venäläisiä, jos olemme olleet etnisiä suomalaisia. Olemme olleet kyllä Ruotsin tai Venäjän valtion kansalaisia, mutta etnistä identiteettiämme se ei poistanut.
Muuten olen äänestämisestä ja sen merkityksestä samaa mieltä, mutta täytyy muistaa, että EU ei ole valtio. Itse EU-vastustajana en edes tunnusta EU:ta sellaisena hallintoyksikkönä, jonka puolesta minun pitäisi elää tai kuolla tai edes panna tikkua ristiin tai numeroa paperille.
Joku kysyikin joskus retorisesti: "Kuka haluaisi kuolla Euroopan puolesta?"
"EU:tahan pitäisi sinun mielestäsi vain kannattaa eikä vastustaa. Mitä siis vastustaja voi tehdä: äänestää vai jättää äänestämättä?"
EU:ta tulisi mielestäni kannattaa, mutta se on vain oma mielipiteeni. EU-vastaisen puolueen äänestäminen on minusta järkevämpää kuin äänestämättä jättäminen. Mutta ehkä vielä järkevämpää olisi äänestää sellaista puoluetta, joka edustaa äänestäjän omia arvoja muissakin kuin EU-kysymyksissä. Silloin EU:ta vastustava kansalainen voi ottaa edes jotain hyötyä siitä, kun kerran EU:hun on kansan päätöksellä joutunut.
Identiteetti ja itsenäisyys ovat vähän kaksihaaraisia asioita. Vaikka EU:sta tulisi kuinka yhtenäinen liittovaltio tahansa, tulee meillä joka tapauksessa olemaan jokin identiteetti ja itsenäisyys. Saatamme olla itsenäisiä eurooppalaisia, joilla on suomalainen identiteetti. Tai jotain muuta. Minulle identiteetin säilyminen juuri suomalaisena on tärkeää, mutta en välitä niin paljon siitä, kuulummeko itsenäiseen Suomeen vai Eurooppaan, kunhan itsenäiseen johonkin.
Maailma muuttuu, ja meidän on muututtava mukana. Globalisaation myötä kaikki tapahtuu yhä suuremmassa mittakaavassa, ja kuuluminen johonkin suurempaan on varmasti meille hyödyksi. Mielestäni EU:n päätehtävät ovat lisätä vaurautta ja vakautta Euroopassa sekä kehittyä taloudelliseksi ja poliittiseksi vastapainoksi Yhdysvalloille, ja vain maiden sujuvalla yhteistyöllä se on mahdollista. Erikseen olisimme aika pieniä ja voimattomia. Yhdysvallat on tehnyt esimerkiksi runsaasti ympäristön kannalta kestämättömiä päätöksiä, EU taas on toiminut Kioton sopimuksen veturina. Ehkä maailmasta tulisi puhtaampi, jos EU:lla olisi enemmän sananvaltaa. Tähän se tarvitsee koko Euroopan valtiot tuekseen.
"Kuka haluaisi kuolla Euroopan puolesta?"
Itse en haluaisi kuolla minkään maan tai aatteen puolesta. Enemmän hyötyä minusta on toivon mukaan elävänä. Asiaan liittyen minusta EU:n yhteinen puolustus kuulostaa paremmalta kuin NATO; yhteinen puolustus palvelisi juuri Euroopan etuja, NATO lähinnä Yhdysvaltojen. Hallitsevana jäsenmaana USA saa varmasti tahtonsa läpi omia intressejään palvelevissa asioissa, ja näin meidätkin vedettäisiin mukaan ristiretkille ympäri maailmaa. Esimerkiksi Espanja sai kokea karvaasti tämän seuraukset.
Joka tapauksessa EU:hun ei pitäisi suhtautua liian ennakkoluuloisesti, kriittisyyttä kuitenkaan unohtamatta. Uskon, että Suomi hyötyy enemmän EU:n jäsenyydestä kuin irrallaan olemisesta.
Et taida ymmärtää mitä itsenäisyys tarkoittaa, ei ihme että et koe EU:ta uhkaksi. Itsenäisyys on nimeomaan kansallisvaltion itsenäisyyttä ja suvereenisuutta, oikeutta päättää omista asioista. Se on aivan eri asia kuin kansan tai kansanryhmän identiteetti.
Itsenäisyys voidaan vain menettää, sitä ei voi siirtää "ylemmälle tasolle". Muutenhan kaikki maailman kansat olisivat itsenäisiä. Tsetseenit, baskit, uiguurit, amerikan intiaaniheimot, Baltian maat NL:n aikan, jne. olisivat kaikki siis mielestäsi itsenäisiä, koska kuuluivat suurempaan itsenäiseen valtioon?
Itsenäisyyspäivänä juhlitaan nimenomaan kansallista itsenäisyyttä, samaa jonka puolesta sotaveteraanitkin taistelivat. Mitä ihmettä olet luullut sen tarkoittavan?
Voi-voi kuinka EU-propaganda on sekoittanut ihmisten päät. 15 vuotta sitten tällaista keskustelua ei olisi tarvinnut käydä, lapsikin tiesi mitä itsenäisyys tarkoittaa.
Onneksi on kuitekin vielä niitä jotka ajattelevat omilla aivoillaan.
"Itsenäisyys voidaan vain menettää, sitä ei voi siirtää 'ylemmälle tasolle'"
Mielestäni EU:n kehityksessä voi käyttää esimerkkinä Yhdysvaltoja. 1700-luvun lopulla brittisiirtokunnat päättivät yhdistyä yhdeksi liittovaltioksi. Vähitellen osavaltiot lisääntyivät, kunnes erinäisten vaiheiden jälkeen niitä oli jo viisikymmentä. Voin uskoa, että siirtokunnissa kyti epäilys liittoutumista vastaan; kukin siirtokuntahan saattaisi menettää itsemääräämisoikeutensa. Mutta kuka nykyään on sitä mieltä, että Yhdysvalloilla ei ole itsenäisyyttä, vaikka se onkin syntynyt pienistä osasista? Ja jos liittovaltiota ei olisi koskaan syntynyt, olisivatko osavaltiot edes yhteenlaskettuna saavuttaneet sitä, mitä Yhdysvallat yhtenäisenä valtiona?
Tässä vaiheessa ajatus EU:sta liittovaltiona ja Suomesta sen osavaltiona voi tuntua kummalliselta ja epärealistiselta. Siihen olleen kuitenkin mahdollisesti menossa. Saattaa olla, että sadan vuoden päästä ihmiset ihmettelevät, kuinka Eurooppa saattoi joskus olla niin pirstoutunut ja yhteistyökyvytön. Minua ei ole aivopesty tässä asiassa: vanhempani ovat aina olleet EU:ta vastaan, ja vietin lapsuuteni maaseudulla jossa EU-vastaisuus oli muutenkin yleistä. Olen itse muodostanut oman kantani EU:hun ottamalla selvää asioista. Olen huomannut, että vanhempani vastustavat EU:ta pelkästä vastustamisen ilosta. Jos minut voisi helposti aivopestä, olisin varmaan myös Naton puolesta enkä sitä vastaan. Nimimerkki Make suhtautuu asiaan mielestäni aika sokeasti väittäessään, että EU:n tukijat eivät osaa ajatella omilla aivoillaan ja ovat vain propagandan uhreja. EU on muodostettu kansojen hyväksynnällä, ja Suomikin on sinne liittynyt kansanäänestyksen tuloksen perusteella. Jos tätä pidetään "aivottomana" toimintana, voi samantien kyseenalaistaa koko demokratian ja ihmisen ajattelevana olentona.
EU on mielestäni saanut tähän mennessä paljon enemmän hyvää kuin pahaa aikaan. Käytännössä sillä on ollut elämääni vaikutusta melko vähän - enkä usko että sitä paljon pitäisi ollakaan - mutta esimerkiksi ostaessani jotain internetin kautta Saksasta voin nyt maksaa sen huomattavasti helpommin kuin ennen. Jos olisimme takertuneet markkaan vain markan itsensä takia miettimättä sitä mikä on käytännössä parempi vaihtoehto, olisimme pitäneet vain kansallissymbolimme ja menettäneet kaikilta muilta osin. Samoin voi käydä, jos takerrumme liikaa tuohon itsenäisyys-sanaan, emmekä näe sen pidemmälle. On sinänsä ymmärrettävää, että jotkut kokevat EU:n uhkana, onhan Suomea riepoteltu sinne tänne historiansa aikana. Nyt meillä on kuitenkin itse valta päättää liittymisestämme, ja olemme niin tehneet, samoin kuin meillä on EU:ssa oikeus eurooppalaisina päättää Euroopan asioista.
Voi, voi, olet edelleen ihan pihalla. Yhdysvaltain osavaltiot eivät ole eivätkä ole koskaan olleet kansallisvaltioita. Ne ovat viivoittimella sattumanvaraisesti piirrettyjä, muilta kansoilta ryöstettyjä maa-alueita.
Siitä huolimatta yhdistyminen vaati erittäin verisen sisällissodan.
Jos kerran osaa ottaa selvää asioista, niin selvitä itsellesi mitä tarkoittavat kansallisvaltio, itsenäisyys ja suvereniteetti.
Suomi on kaikilla mittapuilla pärjännyt maailmassa loistavasti ja erinomainen kehitys alkoi nimenomaan silloin kuin saimme itsenäisyyden. Suurvallan osana olisimme jääneet periferiseksi maakunnaksi. Kullakin ajalla on omat suurvaltansa: Ruotsin, Venäjän, Saksan, Neuvostoliiton tai EU:n maakuntana asiat voivat mennä hyvin vuosia tai jopa vuosikymmeniä, mutta maailman huipulle noustaan ja oma kulttuuri säilytetään vain olemalla itsenäinen.
"Voi, voi, olet edelleen ihan pihalla. Yhdysvaltain osavaltiot eivät ole eivätkä ole koskaan olleet kansallisvaltioita. Ne ovat viivoittimella sattumanvaraisesti piirrettyjä, muilta kansoilta ryöstettyjä maa-alueita."
Mielestäni Yhdysvaltoja voi pitää esimerkkinä yksinkertaisesti sellaisesta kehityksestä, jossa monesta pienestä on tullut yksi suurempi, ottamatta kantaa siihen, mikä alueiden valtiomuoto tai asema on ollut. Kuvitellaan, että siirtokunnat olisivat pitäytyneet erillään, perustaneet omat itsenäiset valtionsa, kehittäneet vain omaa pirstalettaan koko Yhdysvaltain alueen taloudesta, kulttuurista ja väestöstä sekä tehneet keskenään korkeintaan löyhiä liittoja ja sopimuksia. Uskon, että emme nykyään puhuisi läntisestä suurvallasta, mikäli näin olisi käynyt. Samoin uskon, että Euroopan valtiot ovat yhdessä vahvempia kuin erikseen yhteenlaskettuna. En viitsi puhua muusta kuin uskosta, koska kukaan ei voi ennustaa tulevaisuutta.
Ilmeisesti olet nationalisti, koska käytät kansallisvaltio-sanaa aika tiuhaan (voin olla väärässäkin). Sinulle on tärkeää, että nykyiset valtiot kehittävät itseään ja pyrkivät säilyttämään oman kulttuuriperintönsä. Minun ideologiani ovat jossain muualla. Ideaalimaailmani on sellainen, jossa ei ole rajoja tai kansallisuuksia. Kun on kyse yhteisen hyvän ajamisesta, saattavat ne joskus olla tiellä. Tietenkään en tarkoita, että kaikista maapallon asukkaista olisi lopulta tehtävä samanlaista harmaata massaa. Jokaisella tulee olla oikeus olla oma itsensä, pukeutua ja toteuttaa itseään haluamallaan tavalla. Historian kuluessa uusia kulttuureja on syntynyt ja vanhoja hävinnyt. Sille ei voi mitään, enkä tiedä, pitäisikö voidakaan. Kuten luonnollisessa evoluutiossa, yleensä ihmiselläkin kehitys on lopulta mennyt parempaan suuntaan, eikä sitä pitäisi rajoittaa vain siksi, että halutaan periaatteesta ja väen väkisin säilyttää kaikki vanha. Ei pidä antaa tunteiden voittaa järkeä.
http://www.nakokulma.net/keskustelu/index.php?board=2;action=display;threadid=3044
Olen usein miettinyt, toimisiko sellainen demokratia, jossa järjestettäisiin kansanäänestyksiä huomattavasti pienemmällä kynnyksellä kuin nykyisin, esimerkiksi jopa kerran viikossa käyttämällä jotakin vaivatonta ja kaikkien helposti saatavilla olevaa äänestystapaa. Nousee esiin yksi demokratian ongelmista: haluammeko kansan yksinomaan vievän maataan eteenpäin päätöksissä, vai pitäisikö asiantuntijoilla olla kansan antama valta, kuten nykyään on Suomessa. Onko keskimääräinen kansalainen tarpeeksi viisas ja selvillä asioista, jotta hänen uskallettaisiin antaa osallistua tärkeisiin poliittisiin päätöksiin? Minusta nykyinen järkestelmä toimii varmasti paremmin, sillä useimmat poliitikot osaavat ajatella kutakin kysymystä järjellä ja tarkkaan puntaroiden. Lisäksi heillä on asiantuntemusta. Kansa saattaisi samassa tilanteessa luottaa pelkkään intuitioon tai tunteisiin. Kansan tulisi saada kuitenkin päättää erittäin tärkeissä koko kansakuntaa ruohonjuuritasolla koskevissa asioissa. Ja ennenkaikkea päättää siitä, ketkä päättävät. EU-vaaleissa äänestämme edustajia itsellemme parlamenttiin, jossa yhä suurempi osa asioista päätetään. Juuri tällaisissa vaaleissa äänestys on kaikkein tärkeintä, jotta perimmäinen valta säilyy kansalla ja demokratian idea toteutuu.