siitä, että voin tappaa itseni, jos on tarvis.
Minut pitää toistaiseksi
hengissä ajatus...
6225
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
http://www.youtube.com/watch?v=9fv8YiZXlOQ
Toivottavasti olet hakenut myös ammattiapua.
nuorenpana erään ns. "ammattiauttajan" luon ja paljastin itsestäni lähes kaiken
"tyhmyytän tietenkin", sillä minähän se "tyhmempi" olen.
Hehhän pitävät itseään "Jumalina", vaikka ovat itse asiassa aivan tavallaisia ihmisiä, mitään parempaa heissä ei ole, kuin kenessäkään muussakaan.
Tunnetta siihen, että avaudut, etkä saa mitään takaisn, voisi verrata
henkiseen raiskaukseen.
KIITOS VAAN ELÄMÄNI TUHOAMISESTA, TEILLE "AMMATTIAUTTAJAT",
SAITTEN AIKAAN VAIN PAHENNUSTA!
"Ammattiapu" on usein perseestä. Sitä samaa toitottelua eikä tilanne siitä miksikään muutu. Vähän kuin hengityskoneessa olisi.
Ihmiset tekevät näistä "ammattiauttajista" vähän kuin hätänumeroon soittamisesta johonkin ylempään vetoamista jossa sitten "asiantuntijat" auttavat sinua.
Usein nämä ammattiauttajat eivät tajua sen enempään asioista kuin sinä itsekään.
Tuo ajatus siitä että voi ottaa oman henkensä jos on tarvis on hyvä pitää mielessä.
Ei pidä mystifikoida kuolemaa ja tehdä siitä jotain suurta joka tehdään raivoissaan tai katkerana vaan yhtenä todellisena vaihtoehtona.
Yleensä ne muutkin vaihtoehdot alkavat näkyä selvemmin kun tajuaa että itsensä tappaminen on yksi vaihtoehto.
Ammattiauttajat saivat ainakin minut ihan hukkaan loistavilla ideoillaan jossa koko menneisyys ja lapsuus käytiin läpi ja sen takia muistin asioita joiden unohtamiseen meni 20 vuotta.... on mennyt vuosia ja vieläkin on vaikeuksia paljon, hyvä ystävä tai miksei tuntematon ymmärtävä ihminen joka on kokenut saman osaa auttaa paremmin..
Minäkin tuota pidän varasuunnitelmana. Kuitenkin pelottaa, että riittääkö rohkeus toteuttaa se? Sitten kun tilanne jostain syystä on mahdoton enkä saa mistään ruokaa, niin tapanko itseni, vai saanko jostain suuren määrän rohkeutta hakeutua vaikka töihin... Pelkään ihmisiä ja työpaikkoja. Haluan olla yksin, mutta jos se ei ole mahdollista, niin elämä tuntuu liian vaikealta. Itsemurhakin tuntuu tosi vaikealta. Helppo se on ajatella, että jos sitten joskus tulee vaikea tilanne, niin henki pois vaan, mutta kun sen tilanteen tuleminen alkaa tuntua todennäköiseltä, niin pelottaa, että ei uskallakaan tappaa itseään ihan oikeasti. Ei ole oikeasti helppoa valita itsarin ja työnteon väliltä.