Kaduilla näkee jos jonkinmoisia pullukoita, jotka piiloutuvat "olen vai muodokas nainen"-fraasin alle. He ovat normaalipainossa ainakin käsitykseni mukaan tai sitten anoreksia saa näkemään, että nämä lievästi ylipainoiset ovat normaalipainoisia.
Enkä nyt tarkoita, että jos on lihaa luiden ympärillä, on pullukka. Kyllä sen näkee, miten tosi monella nuorella on aikamoinen seitsemän leivän uuni, eikä kyse ole enää mistään muodokkuudesta.
Itse olen siis syömishäiriöinen, muutama kilo alipainoa ja joudun nostamaan painoani normaalipainoon, jos koskaan haluan parantua. Sekin halu vaihtelee. Tänään söin aamupalan ja ajattelin, että jes, sitten sekin fiilis meni ohi ja päätin, että tänään ei enää syödäkään.
En haluaisi lihoa, mikä on sairaudelle ominaista. Paraneminen on kuitenkin osaksi kiinni siitäkin.
En kuitenkaan halua pullukaksi. En todellakaan.
"Terve" kuva ihmisestä on muutenkin hoikka ja urheilullinen, kuitenkin normaalipainoinen. Voiko minusta tulla sellainen?
Pelkään, että tulen kunnon pulloposkeksi...
Enkä nyt tarkoita, että jos on lihaa luiden ympärillä, on pullukka. Kyllä sen näkee, miten tosi monella nuorella on aikamoinen seitsemän leivän uuni, eikä kyse ole enää mistään muodokkuudesta.
Itse olen siis syömishäiriöinen, muutama kilo alipainoa ja joudun nostamaan painoani normaalipainoon, jos koskaan haluan parantua. Sekin halu vaihtelee. Tänään söin aamupalan ja ajattelin, että jes, sitten sekin fiilis meni ohi ja päätin, että tänään ei enää syödäkään.
En haluaisi lihoa, mikä on sairaudelle ominaista. Paraneminen on kuitenkin osaksi kiinni siitäkin.
En kuitenkaan halua pullukaksi. En todellakaan.
"Terve" kuva ihmisestä on muutenkin hoikka ja urheilullinen, kuitenkin normaalipainoinen. Voiko minusta tulla sellainen?
Pelkään, että tulen kunnon pulloposkeksi...
Vastaukset 23
Vanhimmat
Oon ite laihtunut alipainoon ja tämän jälkeen näen kaikki ennen normaalipainoisina pitämäni ihmiset pulleina / lihavina ja kiinnitän muutenkin paljon ennemmän huomiota ihmisten "vatsamakkaroihin" tai lihavuuteen, ja mieleeni tulee aina "tollaki olis vara laihduttaa"
En tietenkään pidä normaali tai ylipainoisia huonoina ihmisinä, en vaan voi ajatuksilleni mitään. Olen toisaalta vaan onnellinen niiden puolesta, että uskaltavat syödä jne...
Tunnistan samoja ajatuksia itselläni.
Toisaalta, kun juttelen ystävieni kanssa, monen mielestä ajatuksissani kuva normaalipainoisesta on vääristynyt niinkin, että saatan kadulta napata esimerkiksi jonkun selvästi ylipainoon viittaavan esimerkiksi ja sanoa että tollaseksi mut lihotetaan, en halua nostaa painoa. (vaikka muutama kilo tuskin näkyisi, menee lihaksiin, kun alkaa syödä ja liikkuu sanovat asiantuntijat)
Eihän se mene noin. Normaalipainossa on tietyt rajat,mut järjellä ajateltuna voi olla hoikka ja timmi normaalipainoinen, jos liikkuu, pitää huolta itsestään ym.Toisia taas ei niin liikunta kiinnosta, mutta paino pysyttelee silti normaalin ylärajoilla. Valinnoistahan se taitaa olla kiinni...
Näin se kai oikeasti menee?
Se sairas puoli vaan teettää ajatuksia ja huomaa arvostelevan ihmisiä juuri sen koon mukaan. Itse huomaan olevani järkyttävän itsekeskeinen ja katson myös ammattilaisia arvioivalla silmällä. Esimerkkinä hoikka ravitsemussunnittelija, okei, häneen voi luottaa. Pullukka täti sanomassa, että pitäisi alkaa syödä. Kyllä siinä tuon ekan sana painaa hiukan enemmän...
No kyllähän normaalipaino eli bmi 20-24 on jo aika iljettävää.
Oon niin samaa mieltä, vituttaa kun kaveritkaan ei tajua kuinka iljettäviä sellaset bmi yli 20 ihmiset on, sit ne "kaverit" (läskit) hyökkää porukalla mun kimppuun haukkumaan mua että oon ilkee ja itsetunto ongelmainen ja että laihat ihmiset on muka rumia, ne on vaan kateellisia koska ovat itse läskejä ja toiset on laihoja ja urheilullisia...
Minä oon kai sitten ihan poikkeus, kun katselen just noita bmi 20-ihmisiä kateudella ja mun mielestä ne on niin kauniita kaikki!
Itsellä bmi 13,6, siis anoreksia.
Mun paras ystävä painaa noin 19 kg enemmänkuin minä, ja hän on hoikka kaunis upeavartaloinen tyttö! Bmi hänellä noin 20 siis.
Haluaisin näyttää samanlaiselta, haluaisin olla terve, mutta en uskalla lihoa koska pelkään että olen epämuodostunut! Mulla vaan maha kasvaa valtavaksi palloksi ja muu kroppa pysyy tällaisena luurankona :-( En ikinä uskalla lihoa!!
Olen tämän kropan ja sairauden vanki ja ikinä en vapaaksi pääse. :-( Ikinä en pysty elämään valtavamahaisena mammuttina, en ikinä!! Ja miks mun pitää olla tällainen epämuodostunut!!! Joskus huudan ja ulvon tätä tuskaa kun tää oi niin vittu-vittu-vittu-vitusta-vittumaista!!!!!!!
Jos se on upeavartaloinen bmi 20, niin sitten se onkin kiva. Ei sairas, mut kaunis ja hoikka. Mun tuntemista iso osa bmi 20 on löllövatsaisia tankkeja.
Hei, mulle tuli paha olo kun luin noita teidän kirjoituksia... siis miksi pitää olla noin itsekeskeinen että laihuus on kaikki kaikessa?!
ihanaa varmaan haukkua omia ystäviään selän takana, ihme että teillä mitään ystäviä onkaan! itse olen sairastanut anoreksian ja en ikinä arvostellut muita tuohon sävyyn. antakaa muiden olla mitä on ja keskittykää itsenne kuntoon saamiseen. kasvakaa jo aikuisiksi ja en tarkoita ikää vaan henkistä kasvua. satutatte läheisiänne teoillanne.
BMI:n mukainen normipaino on niin harhaanjohtava, pitäis enemmänkin kiinnittää huomiota siihen rasva%.. Munkin mielestä normaalipainoiset on useimmiten "pullukoita", niillä on siis liikaa rasvaa. Mutta jos on bmi mukaisesti normipainossa mutta rasva% on tarpeeksi matala, eli on lihasta tarpeeksi näyttää hyvältä. En ymmärrä miksi ihmisiä vieläkin luokitellaan normaali- ali- ja ylipainoisiksi.. Itse voisin olla normaalipainoinen ihan mielellään, jos vaan rasvat kehossa on tarpeeksi matalat, silloin sitä näyttäisi hyvältä. Anoreksian hoidossakin keskitytään ihan liiaksi siihen, että PAINO on normaali. Mutta, rasva on rumaa.
Sinä ":(", joka kovasti pahoitit mielesi. Itse en ainakaan haukkunut ystäviäni ja myönnän, että se on jo aika alhaista, mutta anoreksia saa alhaisiin tekoihin. Itsekin sen sairastaneena varmasti tiedät, että laihuuden rinnalla kaikki muu kalpenee. Kyse ei ole omasta valinnasta tai itsekeskeisyydestä. Vähän ihme juttu, että joutuu tällaisia asioita selittämään ex-analle, mutta miten vaan.
Ehkä sinä sitten vaan olit parempi ihminen sairaanakin. Onnea siitä sitten vaan.
Tiedän satuttavani läheisiäni, mutta en voi sille enää mitään. Sairaus vie minua, enkä minä sitä.
Normaalipainoiset voivat olla kauniita ja hoikkia, muodokkaita ja kauniita. On kuitenkin niitä vähemmän kauniita pullukoita, jotka kuitenkin ovat normaalipainoisia. Ja niitä lihavia, jotka piiloutuvat "muodokkuuden" taa. Siinä missä laihuuden pakonnomainen ihannointi on sairaus, myös ylipaino on ongelma.
Kiitos viimeiselle kirjoittajalle kommentista! Helpotti ainakin mun oloa, että paino voi tosiaan tulla lihaksena, voi edelleen olla hoikka.
Rasva on rumaa minustakin ja samaa mieltä siitä, että painoon keskitytään liikaa. Pään sisällä on se suurin ongelma, mutta painoa kytätään hulluna.
Esimerkkinä minä itse. Noin kilo sitten olin alipainossa, nyt aika lähellä normaalia. Alipainossa voin fyysisesti huonosti, nyt lähempänä normaalia voin hyvin fyysisesti, paitsi etten syö vielä ihan kunnolla. Henkisesti on vielä tekemistä, mutta sitä olisi, vaikka bmi olisi 25. Sitten vasta olisikin...
Kuitenkin, minun on tästä nostettava vielä painoa lisää, enkä käsitä että miksi, kun voin hyvin tässä painossa. Olen syönyt enemmän niin että jaksan, voinut paremmin ym ja tässä paino on pysynyt. Neljä kiloa lisää ahdistaa kamalasti. Jos saisin pysyä tässä, sietäisin sen ehkä jotenkin, vaikka houkutus alentaa on suuri.
Kukaan ammattilaisista ei ajattele painoa pidemmälle. "Sun keho tarvitsee tietyn painon toimiakseen blaablaa..." EI KIINNOSTA. Entä jos se tietty paino saa aikaan sellaista ahdistusta, että tekee mieli tehdä jotain harkitsematonta. :/
http://en.wikipedia.org/wiki/Sattvic_diet
Kyllä te olette kipeitä. Syvästi sairaita.
Kuka arvoittaa ystäviään painon mukaan tai käyttää energiaansa muiden ihmisten jatkuvaan arvosteluun?
Toivon, että toivutte ja saatte terveempiä ajatusmalleja tilalle.
yhdyn Niaa-Liian... ei voi vaan muuta sanoa :(
Niia-Liia ja muut idiootit.
Yksi juttu.
Ei tähän kukaan tahallaan sairastu.
Tautalla voi olla vaikka mitä, sellaista mistä te tuomitsijat ette välttämättä tiedä mitään (seksuaalinen tai muu väkivalta, vaikea lapsuus jne.)
Että miettikää ennenkuin avaatte sanallisen arkkunne ja puhutte paskaa.
Ja kyllä, tämä on SAIRAUS.
Hakekaa sit oikeasti apua itsellenne. Tällainen kuivanappailu ja läskien haukkuminen ja ällöäminen sairaassa joukossa ei ole vertaistukea eikä auta teitä yhtään.
Se mitä kenenkin taustalla on, on oma juttunsa. Tärkeää on se, et haluaako parantua ja miten sen eteen työskentelee. Näillä "Iik inhoan läskejä" foorumeilla tyhmyys joukossa tiivistyy ja sairaus syvenee.
Et mieti itse, ennekuin jatkat näillä foorumeilla ns. vertaistukikirjoittelua.
Ja mistä sä tiedät, mitä mulla on taustalla??? Ettet vaan olettaisi liikoja itsestäsi ja minusta.
mun mielestä turhaa tässä alkaa arvostelemaan muiden kirjoituksia.
mulla ei koskaan ole ollut sitä, että näkisin normaalipainoiset lihavina, päin vastoin. kadehdin heitä toisaalta, koska monet ovat onnellisia, eivätkä pyri alipainoon. jotenkin olen aina kuitenkin nähnyt itseni lihavana, jos olen normaalipainoinen, mutta se kai on tottumiskysymys.
siitä olen täysin samaa nieltä, että syömishäiriöiden hoidossa, etenkin osasto-olosuhteissa, pääpaino on juuri sillä bmi:n mukaisella normaalipainolla, johon pyritään mahdollisimman nopeasti. Ymmärrän, jos on aivan sairaallioden laiha ja hengenvaarassa, mutta kun se tahtoo olla lievästi alipainoisilla sama juttu. Syömishäiriöt ovat kuitenkin psyykkisiä ongelmia, eikä pääkoppa ainakaan mulla kestä sellaista nopeaa painonnostoa.
Olen jo tervehtynyt anoreksiastani.
Teltä kysyn puolestani, mitä nuo teidän tuomitsevat kommenttinne auttavat?Onko se vertaistukea? Mieti sitä.
Ei nyt riidellä. Anoreksia on mielensairaus ja sairastuneet pystyvät olemaan äärimmäisen ilkeitä. Se johtuu aliravitsemustilasta.
Anoreksian sivuuttaen, mietitään käsityksiä normaali-, ali- ja ylipaino. Ennen vanhaan pyöreys ja naisellisuus oli kaunista. Lapset liikkuivat paljon, leikkivät maaseutujen metsissä ja touhusivat. Ripakinttuiset, tikkulaihat tytöt syötettiin itse leivotulla leivällä ja kirnutulla voilla naisellisiin normaalimuotoihin. Ylipainoa ei tullut, koska edelleen touhuttiin pelloilla ym.
Toki silloinkin oli anoreksiaa, mutta nämä olivat ihan normeja siihen aikaan. Ei silloin mietitty ja tuskailtu painoluvuista. Kaikkea syötiin, itse leivottu pulla oli ihana palkinto rankan päivän jälkeen pellolla ja taloa pestessä.
Nykyään sitten haukutaan normaalipainoisia. Aiemmin heidät katsottiin hoikiksi, sitten olivat ylipainoiset ja nälkiintyneet anorektikot. Nyt jälkimmäisestä on tullut kauneusihanne, jopa normaalipainoisia julkisuuden henkilöitä piinataan niin, että he laihduttavat itsensä alipainoon, esimerkiksi Jennifer Love Hewitt. Samalla katoavat nuorten terveet esimerkit.
Hyllyvät ja löllyvät läskivuoret, huohotus portaissa ja punainen naama = ei kaunista, ei tervettä.
Kissawalkeilla hoippuvat kuusivuotiaan ruumiissa olevat tummine silmänalusineen, kuolemanvaaleine ihoineen melkein pyörtymispisteessa olevat tytöt (meikillä ei tavallisen ihmisen silmänalusia peitetä!)= ei kaunista, ei tervettä.
Missä se kultainen keskitie? Onko pakko mennä ääripäästä toiseen? Ilmeisesti balanssia ei hallita enää nykyään. On joko läski tai alipainoisen laiha, muotojakaan ei saisi olla. Ihmisarvo tulee koon mukaan.
Sairaus on sitten erikseen. Ihmettelen vain, miten elämä on muutamassa vuosikymmenessä muuttunut.
Komppaan täysin. En käsitä miksi painosta on tullut tälläinen kynnyskysymys. Siihen kiinnitetään mielestäni aivan liikaa huomiota.
Ystävättäreni: 170 cm - 59-60kg
Minä: 168 cm 38kg
Ja tiedättekö mitä; kadehdin häntä, kadehdin hänen kroppaansa joka on todella kaunis! Naiselliset kurvit hoikassa varressa, kauniit kasvot...
Mutta; itselläni en voi tuota painoa edes ajatella! Olisin valtava, muodoton, hyllyvä massa! Niin sanoo anoreksia.
Siis jatkan itseni piinaamista ja kiduttamista loputtomiin.
Näytän 70-vuotiaalta mummolta, kasvot sisäänpainuneet mustine silmänalusineen. Olen ruma! Ruma ruma ruma!!!
Kroppa pelkkää luitten päällä roikkuvaa nahkaa. Tukka harva ja kuollut.
Anoreksia (ja muut syömishäiriöt) on vakava mielen sairaus josta on vaikea parantua. Käyn terapiassa ja saan hoitoa, ja terapeuttini jaksaa kannustaa ja sanoo että minulla on kaikki mahdollisuudet tulla 100% terveeksi kun vain jaksan taistella ja pitää lujan motivaation yllä.
Onneksi en asu Suomessa missä näyttää sh-hoito olevan täysin retuperällä. Asun maassa missä saa todella asiantuntevaa apua. Uskon että vielä minullakin joskus on terve tai ainakin huomattavasti terveempi ja kauniimpi kroppa ja terve elämä!
oon huomannut, että nyt kun olen melkein vuoden syöny "normaalien" ihmisten ruokamäärää (n. 2000kcal/pv), niin ajatukset vartaloita kohtaan on muuttunut aikalailla. Nykyään ihannoin normaalipainoisia ja jopa lievästi lihavia. Haluaisin itsekin sellaiseksi.. Mutta jokin vaan estää mua. Ehkä johtuu alipainosta vieläkin (bmi 16). Mutta nyt olen aloittanut syömään n. 2300kcal/pv, joten painon pitäisi alkaa nousemaan ja mielenkin paranemaan yhä kovemmin!
pakkoliikunta pitäs viä kyl saada pois... noh, koitetaan koitetaan. lenkkeilyä 2-3h/pv 4 kertaa viikos.
Oma bmi 24,8 ja mun mielestä kaikki jotka haukkuu normaalipainosia pullukoiks taikka on alipainonen tarkotuksella ja ihannoi aliravitsemusta on epäonnistunu ihmisenä jollain tasolla. Jos kerta on niin kivaa laihduttaa ja olla syömättä niin miksette sitten vaan suoraan lähe johonkin maahan missä ei oikeesti ole ruokaa tarjolla ja ihmiset tosissaan näkee nälkää ja kolee siihen, saattais avata teidänkin silmiä.
Itsehän olen ollut teho-osastolla syömishäiriön takia, onneksi ymmärsin että elämä on liian lyhyt pelkän ulkonäön perään miettimiselle.
Kyllä se BMI 20 alkaa olla aika plösö useimmalla naisihmisellä, mutta lihaksikkaalla tuo 20 ei ole laisinkaan pahan näköistä. Tiedän, että saisin BMI:ni alemmas menettämällä lihaksia, mutta miksi tekisin toisaalta niin, kun lopputulos olisi luultavasti lähestulkoon samannäköinen mutta lölleröinen...
mun BMI 18.4, mut pidän itteeni niiiin lihavana etten voi ees tiukkoja housuja käyttää kun jalat kauhistuttaa... maksaisin kyl mitä vaan että voisin olla täysin terve ja syödä kuten esim. mun kaverit.. :'(