Työttömän yksinäisyys on aivan taatusti erilaista kuin työssä käyvän yksinäisyys!
Työssä oleva tapaa aivan varmasti ihmisiä jossain vaiheessa työtään, vaikka tekisin aivan yksin työtään, mitä nyt sitten tekeekin esim. etätyötä kotonaan tms.
Työtön ihminen, jolla ei ole minkäänlaista työpaikkaa, jonne mennä päivittäin, on todellakin siltä osin totaalisen YKSIN. Työttömällä ei ole luonnollisestikaan minkäänlaista työkamua tai työpaikan asiakaskontakteja, jos ajatellaan, että ihminen on yksityisyrittäjä ja pyörittää jonkinlaisen alan puljuaan, jonka puitteissa kohtaa ihmisiä.
Ja kaiken tuon edellisen kerron ihan omasta empiirisestä kokemuksestani.
Onneksi on sentään muita ihmissuhteita kuin työtoveripiiriä tällä hetkellä, mutta väkisinkin muistelen aikoja menneitä, kun olen ollut töissä, ja on ollut oikein hyviäkin työyhteisöjä, joissa olen jopa työn ohella viihtynyt sen 8 tuntia päivittäin lukuunottamatta vapaita ja lomia.
Työssä oleva tapaa aivan varmasti ihmisiä jossain vaiheessa työtään, vaikka tekisin aivan yksin työtään, mitä nyt sitten tekeekin esim. etätyötä kotonaan tms.
Työtön ihminen, jolla ei ole minkäänlaista työpaikkaa, jonne mennä päivittäin, on todellakin siltä osin totaalisen YKSIN. Työttömällä ei ole luonnollisestikaan minkäänlaista työkamua tai työpaikan asiakaskontakteja, jos ajatellaan, että ihminen on yksityisyrittäjä ja pyörittää jonkinlaisen alan puljuaan, jonka puitteissa kohtaa ihmisiä.
Ja kaiken tuon edellisen kerron ihan omasta empiirisestä kokemuksestani.
Onneksi on sentään muita ihmissuhteita kuin työtoveripiiriä tällä hetkellä, mutta väkisinkin muistelen aikoja menneitä, kun olen ollut töissä, ja on ollut oikein hyviäkin työyhteisöjä, joissa olen jopa työn ohella viihtynyt sen 8 tuntia päivittäin lukuunottamatta vapaita ja lomia.
Vastaukset 28
Vanhimmat
Olet oikeassa, työssä käyvä hänellä on aina työkaverit paikalla, mutta työtön on kaiken ulkopuolella jos ei hakeudeu kerhoihin tai harrastusksiin, kurrit on myös hyviä.
Työttömän kannataa hakutua harrastusten ja koulutusten pariin tärkeintä on ettei jää sinne neljänseinän sisälle !
Kansalaisopiston kursseissa on se huono puoli, et ne maksaa. Itselläni 2 kurssia à 71 euroa.
Eipä ole työttömällä, varsinkaan työmarkkinatuella olevalla varaa hakeutua mihinkään maksullisiin harrastuksiin ja kursseille. Sossu kun ei niitä maksa.
Ainakaan täällä ei mitään ilmaisia ole. No, lenkillä ja kirjastossa voi käydä...
Niinpä, mene tästä sitten kursseille kansalaisopistoon tm:lle, koska ne maksavat melkoisen paljon työttömän tulotasoon nähden, ja itse joutuisin rahat pyytämään kursseille aviopuolisoltani, koska en saa hänen ansiotulojensa perusteella työmarkkinatukea ollenkaan; kiitos em:sta typerästä eriarvoistamislakipykälästä meidän ihanaa ja niin "viisasta" eduskuntaa tiettyine puolueineen, jotka ton tarveharkinnaistyömarkkinalain pykäsivät kasaan jo 90-luvun puolivälissä!!!
Ja vaikka kirjaston lukusalissa näetkin muita ihmisiä, niin ei siellä voi alkaa liikoja läpättämään kanssaihmisten kanssa, koska kirjastossa pitää olla hiljaisuutta, että muut saavat keskittyä lukemisiinsa.
Joskus olen tavannut tuttujakin siellä, niin ei kirjastossa kehtaa alkaa pitkältä juttua ja ajatusta vaihtamaan just ton hiljaisuusvaateen takia.:(
Niin tuo on helposti sanottu kuin tehty monenkin työttömän kohdalla. Nimittäin jos ihminen on ollut työttömänä tarpeeksi pitkään, ja lojunnut ns. kotosalla, niin ihmisestä tulee ehkä persoonastaan riippuen hieman ns.arkajalka siirtyä minnekään kerhoihin ennestään tuntemattomien ihmisten joukkoon, ja etenkin kun yksin pitäisi lähteä liikkeelle kohti jotain harrasteklubia. Työtön ihminen tarvitsisi sellaisen ns. liettarin käsipuoleensa viemään kohti sitä kiinnostavaa kerhotilaa.
Työttömyys "syö" ihmiseltä jollain tapaa hänen omanarvontuntoaan, vaikka siihen ei olisi perusteitakaan. Se on vaan jonkinlaista kelpaamattomuuden tunnetta, jos on kaikenlisäksi tullut joskus hyljätyksi työpaikkoja hakiessaan, vaikka taustalla tai menneisyydessään olisi niitä menestyneitäkin työkokemuksia ja mukaviakin työpaikkoja tehtävineen, ja vaikka työtöntä ei olisi edes irtisanottu ikinä entisistä työpaikoista vaan ne nyt vaan ovat sattuneet olemaan näitä määräaikaisia tehtäviä, ja vaikka työtön olisi saannut olla useampaankin kertaan saman työnantajan palveluksessa työelämässä ollessaan.
Allekirjoittaneen työttömän tilannetta häiritsee vieläpä krooniset vaivat, jotka eivät kuitenkaan ole johtaneet lääkärien mielestä pysyvään työkyvyttömyyteen, ja työtön joutuu pakosta roikkumaan työkkärin tilastoissa, vaikka työllistyminen näyttää jo tässä iässä (yli 50 v) & terveystilanteen heikkenemisineen jo melko työläältä päästä takaisin ns. puikkoihin.
Mieluummin minä olen yksin kuin työporukassa, jossa en viihdy. En ole koskaan nauttinut töistä, paitsi silloin kun sain työskennellä yksin/ yhden mukavan henkilön kanssa.
Olen aina tuskastunut töissä ja 6 tunnin työpaivä saa minut aivan uuvuksiin ja masentuneeksi pidemmän päälle. Työttömyyskään ei ole hyvä vaihtoehto ikuisen rahapulan vuoksi. En oikeasti tiedä, mitä tykkäisin tehdä ammatikseni. Blääää, mikään ei huvita, paitsi joku luova ala.
Tarkoitukseni ei ollut masentaa ketään kolleegatyötöntä aloituksellani, mutta kunhan vaan olen todennut itse, että noinhan asia on, että silloin kun olet työelämän pyörteissä, niin taatusti ihmisellä on enemmän ihmiskontakteja ja ihmisen ei tarvii olla yksikseen nurkissaan hyörimässä.
Ei sen puoleen, etteikö luovuus tässä tolassa kehity, kun pitää itse ihan keksiä tekemistä päiviinsä, ettei ihan vaan mene sohvalla lekotteluksi ja töllöttimen tuijotteluksi.
Työttömyys on tilapäinen olotila. Useimmat ihmiset työllistyvät kolmen kuukauden sisällä työttömäksi jäämisestään. Tosin sen jälkeen tilastojen mukaan työllistyminen sitten vaikeutuukin, vaikka ammattisuojakin otetaan pois.
Joka tapauksessa lähtökohta Suomessa on, että terve ihminen elättää itsensä työllään. Työttömyysturvan ei ole tarkoituskaan kustantaa erilaisia harrastuksia ja huveja vaan varmistaa perustoimeentulo.
Jos työllistyminen omin voimin ei tunnu onnistuvan.kannattaa hakea työvoimakoulutukseen.
"Työttömyys on tilapäinen olotila"
Siteeraan: Työttömyys on useimmille pysyvä olotila, jopa elämänsä loppuun saakka.
"Jos työllistyminen omin voimin ei tunnu onnistuvan.kannattaa hakea työvoimakoulutukseen."
Siteeraan: Moni työtön pakotetaan hakeutumaan karenssin uhalla noihin työvoimakoulutuksiin, ja vain pieni osa niihin vapaaehtoisesti hakeutuu. Ja syykin on selvillä, koska työvoimakurssitukset hyvin harvoin johtavat työttömän normaaliin palkkatyöhön; useimmat joutuvat palaamaan kortistoon takaisin kurssin jälkeen, ja niihin liittyvien työharjoittelujen jälkeen, koska työnantajilla ei ole varaa työllistää työtöntä ihan oikeesti eli normipalkalla hyvinkin onnistuneen harjoittelujakson jälkeen.
nmllä "12 3" Toivottavasti et ole valtion/kunnan suojatyöpaikan elättämä pikkuvirkamies/nainen tai suurempi semmoinen, jos nyt ylipäätänsä olet töissäkään.
Jos terve aikuinen on pitkään työttömänä niin jossain on jotain vikaa. Joko hän ei haluakaan töitä tai sitten on elämänhallintaongelmia.
Ketään ei pakoteta työvoimakoulutuksiin, niistä saa ihan vapaasti kieltäytyä. Ketään ei ylipäänsä pakoteta käyttämään TE-toimistojen palveluja. Ne on luotu auttamaan ihmisiä, jotka eivät omin avuin pääse töihin.
Jos kuitenkin haluaa töihin eikä omin avuin pääse, niin ihan taatusti mahdollisuudet moninkertaistuvat kun osallistuu työvoimakoulutukseen. Se on jännää kuinka nimenomaan pitkäaikaistyöttömissä on niitä, jotka "tietävät" ettei koulutuksista ketään työllisty.
Itse työskentelen yksityisellä sektorilla.
"Jos terve aikuinen on pitkään työttömänä niin jossain on jotain vikaa. Joko hän ei haluakaan töitä tai sitten on elämänhallintaongelmia."
Siteeraan em:a: Hei Haloo, etkö ihan oikeesti tiedä tämän hetkisestä vaikeasta työllisyystilanteesta valtiossamme ja muuallakin maailmalla??
Kuvitteletko ihan oikeesti, että meidän valtiossa sadattuhannet ihmiset ovat ihan huvikseen vailla töitä? Työpaikkoja ei riitä kaikille niitä haluaville ja ahkerille tekijöille.
"Ketään ei pakoteta työvoimakoulutuksiin, niistä saa ihan vapaasti kieltäytyä."
Siteeraan: Mielestäni työvoimakoulutukseen hakeminen on pakottamista, jos työtöntä uhkaillaan toimenpiteillä, jos työtön kieltäytyy niihin hakemasta ja se toimenpide on päivärahojen karenssiin pistäminen tietyksi ajaksi.
..." Ne on luotu auttamaan ihmisiä, jotka eivät omin avuin pääse töihin..."
Siteeraan: hah, vai auttamaan ihimisiä, jotka eivät.... - kyllähän jokainen omin avuin töihin pääsisi, jos niitä työpaikkoja vain kaikille työttömille riittäisi, mutta kun ei riitä. Työvoimakurssitukset eivät auta kuin niiden järjestäjiä ja kouluttajia.
Saanko arvata, olet varmaan jokin konsulttifirman edustaja tai sitten puhelinmyyntifirman omistaja, joka palkkaa nuoria, ja etenkin niitä nuoria, joita on helppo palkata polkupalkattuihin orjan töihin, koska nuoret eivät monta kertaa tiedosta oikeuksiaan mitä palkkoihin tulee.
Varmaan firmasta, joka ottaa syli avoinna työttömiä kurssiharjoittelijoita ilmaiseksi töihin; ja tahti jatkuu aina vaan systeemillä: edellisen tilalle taasen uusi kurssiharjoittelija tai kuntouttavan työn nimikkeellä työtön palkattomaan työhön. Ainiin kela maksaa puolestasi ilmaistyöläismuurahaisellesi. Hyi hitto!
"Jos terve aikuinen on pitkään työttömänä niin jossain on jotain vikaa. Joko hän ei haluakaan töitä tai sitten on elämänhallintaongelmia."
Tai sitten sattuu olemaan väärän ikäinen, väärän näköinen tai epämuodikkaat harrastukset taikka alalla joka on lakannut juuri eilen olemasta. Syitä voi olla lukemattomia.
Liiallinen suomi24:n lukeminen voi alentaa itsetuntoa, sillä täällä haukutaan työttömiä usein loispummeiksi. Ärsyttävimpiä tietysti ovat sinun kaltaiset fraaseja toistelevat sosiaalitädit, tyhjäpääpsykologit ja muut miestenvihaajat. Tiedä vaikka joku ryhtyisi breivikiläisiin toimenpiteisiin sen sijaan että tekisi jotain itsensä kannalta hyödyllistä. Itsehän tietenkin teen jotain hyödyllistä.
"Ketään ei ylipäänsä pakoteta käyttämään TE-toimistojen palveluja."
Tämä on totta. Siellä on kuitenkin asioitava, jos haluaa rahaa, mistä tulikin mieleen, että perustulo olisi hyvä juttu.
"Ne on luotu auttamaan ihmisiä, jotka eivät omin avuin pääse töihin."
Joskus ne ovat ihan hyödyllisiä, mutta riippuu järjestäjästä ja varsinkin muista osallistujista. Kannattaa kokeilla.
"Se on jännää kuinka nimenomaan pitkäaikaistyöttömissä on niitä, jotka "tietävät" ettei koulutuksista ketään työllisty."
No mitäs itse tiedät aiheesta?
"Itse työskentelen yksityisellä sektorilla."
Tätä on todella vaikea uskoa todeksi. Toistelemasi fraasit ovat juuri sellaisia, joita syntyy tyhjäpäisten (verovaroilla loisivien) psykologitätien kahvipöytäkeskusteluissa päivän uutisista puhuttaessa. Nämä totuudet kestävät noin viisi vuotta, kunnes taas tilalle tulee uusi ajankohtaistotuus, jota voi kaakattaa suustaan ilmoille.
"Siteeraan: Mielestäni työvoimakoulutukseen hakeminen on pakottamista, jos työtöntä uhkaillaan toimenpiteillä, jos työtön kieltäytyy niihin hakemasta ja se toimenpide on päivärahojen karenssiin pistäminen tietyksi ajaksi."
Itse asiassa tuo touhu menee jo kyykytyksen puolelle. Itse kävin aikoinani parin viikon mittaisen kurssin, joka keskittyi työnhakuun ja itsensä markkinointiin, sekä tietokoneen käyttöön työnhaun välineenä. Puolen vuoden päästä sain "kutsun" kuukauden mittaiselle kurssille, joka käsitteli mm. näitä samoja asioita. Kirjoitin selvityksen, että olin käynyt juuri vastaavanlaisen kurssin, eikä minulla mielestäni ole tarvetta oikeasti osallistua tälle lähestulkoon samalle kurssille. Kurssipaikkakin olisi ollut jossain kymmenen kilometrin päässä kirkonkylässä. No, karenssiin meni. Kuulin sitten yhdeltä ukkelilta, joka kävi sitä kurssia, että he eivät tehneet siellä yhtään mitään. Ulkoilivat vain siinä lähiympäristössä, kun ei kurssin vetäjäkään ollut aina paikalla. Olivat kuulemma grillailleet kalaakin pihalla. Tuonne minunkin olisi pitänyt mennä "kouluttautumaan", ja kun en mennyt, niin rankaisivat karenssilla. Taisin vielä valittaa tuosta päätöksestä kunnon selvityksen kera, mutta ei auttanut.
"Tiedä vaikka joku ryhtyisi breivikiläisiin toimenpiteisiin sen sijaan että tekisi jotain itsensä kannalta hyödyllistä. Itsehän tietenkin teen jotain hyödyllistä."
Onko sinusta kovinkin hyödyllistä tehostaa persoonaasi julkkismurhaajan maineella?
kuule. vaikka en kirjoittanutkaan kyseistä breivik-kommenttia, on olen siitä aivan samaa mieltä kirjoittajan kanssa: suomessa työttömillä menee tällahaavaa erittäin huonosti. ruoka,polttoaine, sähkö ja vuokrat ovat kallistuneet, toisaalta töihin ei pääse mitenkään. siksi työllistän itseni n 8kk vuodessa. lopun aikaa näen omin silmin tätä ihmisten huijaamista. en todellakaan ihmette, kun joku saa syrjinnästä tarpeekseen, ja inspiroituu älyttömiin tekoihin. on vain ajan kysymys minusta nähden.
nyt heti eu:sta irti. rahat käytettävä omassa maassa. tuloverot korkealle, ansiosidonnaiset pois, ja kaikille työttömille sama raha käteen. tasa-arvoa!
työttömät korvausta vastaan vanhusten ja lastenhoitoon, tai siivoamaan. varat tähän saadaan kreikka- yms etelänpakettirahoista. valtion suojatyöpaikat kiertoon - jokainen työtön saisi oikeuden päästä joskus vuorostaan suojatöihin.
ja tuosta työharjoittelusta: yrittäjänä minulla on oikeus pitää harjoittelijaa. jos hän ei paina 8e päiväpalkalla niska limassa 8h päivässä voin soittaa työkkäriin: "ei oikein tunnu täällä olevan työhalut kohdallaan. laittakaapa uusi harjoittelija. " sitten vielä kieltäydyn kirjoittamasta työtodistusta, niin harjoittelijamme jää ikuisesti karenssille. näin yrittäjä päättää harjoittelijan taloudesta. (en pidä harjoittelijaa vaikka voisin. olen toki itse ollut täysammattilaisena kyseisellä palkalla useita kertoja. koskaan ei vaan työllistetä. kaikki tietävät, että kyseessä on köyhän yritys saada hetkeksi elämiseen tarvittava raha. palkka 160 tunnin työstäsi on (20 x 8) hulppeat 160e mistä ennakonpidätys 20%. euron tunti siis . ammattilaiselle.
kenen mielestä tämä edistää työllisyyttä ja tasa-arvoa ?
minusta hallitus on pyrkinyt tällä luomaan ilmaisen työvoimareservin yritysten käyttöön. yhä suurempi ihmismassa on kadonnut hyvinvoinnin tuolle puolelle.
viimekädessä äänestjät ovat vastuussa. kuka äänestikään sekoomusta ?
Vaadimme parempia provoja.
Ylläpitokorvaus on jo aikaa sitten ollut 9 e/pv. Työharjoittelussa päivän pituus on 6 h. Sopimuksessa työnantaja sitoutuu antamaan työtodistuksen.
Et tiedä edes faktoja, haluat vain provota.
kuinka vain. viime kesänä ei paljon kyselty työkkärin suunnalta, ja 8h pvä on maksimi.
olen itse ollut harjoittelussa, kuten kerroin. tiedän kyllä mistä siinä on kyse.
tiedätkö sinä ?
väitätkö että asia ei oleellisilta osin ole juuri niinkuin kirjoitin ?
Ite oon kyllä tehnyt harjoitteluissa (opiskeluun liittyvissä sekä työttömanä "ajan tappamiseksi") ihan sitä samaa työaikaa, mikä ko. työtehtävään palkattunakin kuuluisi, mikä lienee yleinen käytäntö. Tuollainen 6 h max. taitaa koskea vain nuorimpia harjoittelijoita.
Yrittäjälle, joka ei hyväksikäytä harjoittelijoita, nostan hattua. Opiskelijat tarvitsee ne paikat saadakseen tutkinnon, mutta ammattilaiselle kuuluu kunnon palkka työstään.
Työssä käyvän yksinäisyys voi olla myös yhtä painajaista. Ulkoisesti näytän aivan normaalilta, nätiltäkin jopa. Mutta oikeasti en osaa yhtään jutella vieraiden ihmisten kanssa ja siitä on todella paljon haittaa kun en haluiaisi sitä 8 tuntia kököttää yksin hiljaa. Ajattelin että kestäisin sen koska töiden jälkeen pääsen kotiin. Mutta kotonakin nämä asiat pyörii päässä, kaikki tilanteet missä esimerkiksi koen että olisin voinut vaihtaa muutaman sanan tai joissa olen tuntenut häpäiseväni itseni. Haluiaisin hirveästi päästä tilanteesta pois ja tutustua ihmisiin, mutta aktivoituminen on hyvin vaikeaa. Vielä kun tiedostan että moni asia on omasta itsestä kiinni niin se saa oloni tuntemaan tosi ala-arvoiselta. Työt teen yleensä huolellisesti kuitenkin.
Kuulostaa kovin tutulta. Tällähetkellä en ole työelämässä, mutta kun olin, se oli juuri tuollaista. Mietin mielessäni keskustelunavauksia ja yritin olla hymyileväinen, mutta tosipaikan tullen "menee luu kurkkuun" eikä jutustelusta tule yhtään mitään. Olen vieraassa seurassa ihan liian totinen. Sitten kun kaikki työkaverit pitää hiljaisena, on keskustelua jotenkin vielä vaikeampi avata, tavallaan kynnys kasvaa kasvamistaan ja niiden juttujenikin taso pitäisi sitten olla korkealla, etten anna ihan tyhjäpään kuvaa kuitenkaan....Todella vaikeaa olla varsinkin kahden toisen työntekijän kanssa tekemisissä, kun ei tiedä mitä höpötellä. Yleensä olen ryhmässä se tarkkailija, ja vaatii äärettömän pitkän kanssakäymisen ennen kuin osaan kenellekään oikein mitään henkilökohtaista kertoa itsestäni. Minäkin olin työssä se hiljainen puurtaja. Kotona juttelen koiralle, joka kyllä tuntuu ymmärtävän paremmin kuin kukaan:)
Hyvin tuttua tuokin joo. Välillä koitan asennoitua positiivisemmin ja vähemmän vakavemmin, mutta on niin itsepintaista tuo ahdistus etten pääse siitä eroon. Ja ainut lääke kun tuntuu olevan tuo altistuminen tilanteiseen. Löytyispä vaan sitä uskallusta ja rohkeutta. :/
Mitäpä sitten jos päädyt sairaaseen työyhteisöön ja joudut työpaikkakiusaamisen uhriksi? Työtön saa sentään olla päivät raihassa mutta töissä silmätikuksi otettua mobataan aamusta iltaan. Tällainen henkilö on lisäksi huono solmimaan työn ulkopuolisia ihmissuhteita koska työhelvetti imee kaikki mehut ja itsetunnon. Ei pitäisi liikaa kuvitella muiden mahdollisuuksista ja vähätellä omia mahdollisuuksiaan.
Yhdyn aloittajaan.
Töissä ollessa sentään se 8-9 tuntia päivästä oli poissa neljän seinän sisältä ja yksin ilman mitään tekemistä kökötettävää aikaa jäi "vaan" se 8-10 tuntia ja loput noin 8 tuntia nukkumiseen. No käytänössä kyllä yksinäisyys ja joskus työstressi haittas nukkumistakin, joten joku 4-6 tuntia lienee realistisempi aika nukkumiseen. Ja viikonloput tietty 24h vrk yksin.
Nyt työttömänä keskiverto viikko menee about 3-4 kertaa kaupassa, 2-5 kertaa urheilemassa ja loput 23-24h/vrk yksin kotona. Masentavaa, mutta minkäs teet kun ei ole ihmisiä ketä tavata..
Hassua kuinka normaali ihminen kiroaa sitä, että pitää mennä töihin ja miettii että kunpa vois olla vaan kotona. Ja silti minä yksinäisenä herään joka aamu ja murehdin että kunpa olis edes töitä niin pääsis edes hetkeks johonkin pois omista ajatuksista. Jossain määrin mulla työt tasapainotti vapaa-ajasta aiheutunutta stressiä :D
Mutta, mutta, me työttömäthän emme anna periksi, vaan porskuttelemme tahoillamme kuka mitenkin, onhan tässä työttömyydessä hyvätkin puolensa, ei sen puoleen, eipähän tuu ainakaan työpaikkakiusatuksi, jos joskus sellaistakin on kokenut, niin tietää senkin, ettei oo kivaa sekään, ja saa nukkua niin paljon kuin nukuttaa, vaan vanhemmalla iällä ei enää kylläkään unentarve ole niin suuri, ei ainakaan mulla, ja sitten itselläni unta häiritsevät joskus kovat säryt ja kolotukset, ja sitten kun napsit särkylääkkeitä, niin sitten tulee niistäkin vatsaoireita jne.
Ja eipähän tarvitse olla ostelemassa uusia duunivaatteita, kun eivät vaatteet kulu niin paljon kuin töissä käydessään riippuen tietysti työn laadusta. Esim. allekirjoittanutkaan ei ole tarvinnut ostella sukkahousuja pitkään aikaan, mitä nyt joihinkin pakollisiin juhliin. Meikkejä ei tarvitse ostella, esim. ripsiväri kestää ja kestää, kun en meikkaa kauppareissuillekaan saatika joka kyläreissulleni.
Että positiiviset puolet, jos lie negatiivisetkin työttömyydessäkin.
Ihan hyvin voi olla yksinäinen, vaikka kävisi töissä. Jopa silloin, kun työssä on muiden ihmisten seassa. Ainakin itsellä on vähän samaa havaittavissa kuin aiemmin ketjussa kirjoittaneet nimimerkit "panikoivatyttö" ja "toinenpanikoiva" kertoivat.
Töissä voin kyllä hoitaa hommani ja siihen liittyvät ihmiskontaktit, eli kaikki on ihan ok kunhan sosiaalinen puoli on tiukasti työhön liittyvää. Esimerkiksi kahvitauot ovat myrkkyä, silloin harva haluaa jotella työasioita. Jään yleensä hiljaiseksi perässäkulkijaksi. Tästä seuraa ulkopuolisuuden tunne, ja yleensä mieluummin sitten käykin yksin tauoilla ettei tarvitse tuntea sitä vaivaantuneisuutta. Muut sitten muodostavat omat piirinsä minusta huolimatta, en tiedä onko heillä mitään negatiivisia ajatuksia minusta vai ajattelevatko, että "tuo nyt vaan on tuollainen".
Minulla on työpaikka mutta jokainen työpäivä on helvettiä kun väkisin pitää itsensä sieltä sängynpohjalta repiä ihmisten ilmoille kun haluaisi vaan itkeä ja nukkua. tekohymyä en naamalleni saa ja töissä pitää olla selvinpäin, sekin vielä.
Mä olen ekaa kertaa 5 vuoteen työttömänä. Nyt jo 5 kuukautta työttömänä ollut ja on kyl tosi vaikeeta keksiä jotain tekemistä. Ei ole kavereita ketä näkis, ei juttukamuu kenen kaa puhelis. Netissä tulee vietettyä ihan liikaa aikaa ja salibändy treenitkin on vaan kerran viikossa, joten vapaa aikaa on ihan liikaa. Olo on vaan niin pas..ka ettei mitään rajaa.