Miksi ateisti uskoo rakkauteen

"On ainoastaan kemiallisia reaktioita pään alueella ja sähköimpulsseja
jotka aiheuttavat kyseisiä tunneraktioita, kuten apinoillakin oleva hoivaamisvietti"
Tiedät asiat, mutta siltikin vaan kyselet, voisitko kertoa että miksi?

Kemiallinen kaava olisi järkevämpi kuin rakkaus. RakAstuneet voisivat tunnustaa toisilleen esim. Oksitosiinipitoisuuden ja dopamiininousun toista kohtaan. Senjälkeen labraan testaamaan onks tää oikeaa rakkautta, riittääkö pitoisuus
Vai Piikkiä pyllyyn

Kristinusko ei ole uskonto. Uskooko Kristitty että tappaminen on pahasta, koska Jumalakin tappaa?

"Jos kerran Jumala on rakkaus, koko käsite on epäuskottava
Koska Jumalaa ei ole olemassa, senkaltaosta rakkauttakaan ei ole.
On ainoastaan kemiallisia reaktioita pään alueella ja sähköimpulsseja
jotka aiheuttavat kyseisiä tunneraktioita, kuten apinoillakin oleva hoivaamisvietti"

Oikeastaan jumaltuntemuksissa ja rakkaudessa on kyse tunteista ihmisen pään sisällä.

On oikeastaan aika hölmöä ajatella, että jos mielikuvitushahmo, jonka me kuvittelimme antaneen meille reaalimaailman tuntemuksia, havaitaan mielikuvituksen tuotteeksi, niin reaaliset tunteet katoaisivat mielikuvitushahmon myötä.

Se että uskomisen ja rakastamisen toimintamekanismit aivoissa on saatu selvitettyä, ei tarkoita tietenkään sitä, ettei niitä enää voisi tuntea ja rakkaudesta ei voisi nauttia. Jumaluskosta nauttiminen tosin sen jälkeen kun on ymmärtänyt uskon olevan vain psykologinen tarve, saattaa olla jo haasteellista ja edellyttää aikamoista itsepetosta.

"Uskooko ateisti oikeasti, että evoluutio on johtanut esim. Avioliittoihin."

Eikö teisti todellakaan huomaa miten sama kaava toistuu eläinkunnassa: Kaksi eläinyksilöä sitoutuu hoitamaan yhdessä jälkeläisiään? Evoluutio on suosinut pareja, joiden keskinäinen suhde on ollut kiinteä.

Savvy?

Ateisti uskoo siihen,että hänellä on rakastamisen vapaus.Saamme vapaasti rakastaa ketä haluamme.Ei pakkorakkautta,kiitos.Ei se onnistu,vaikka olisikin naamioitu peloksi,vihaksi ja ahdistukseksi.Kuka hullu sellaisia tunteita huolii?

Ei evoluutio johda avioliittoihin. Se on ihmisten keksimä juridinen sopimus. Ihmiset voivat rakastua ja elää yhdessä ilman avioliittoakin.

Tottakai on!Kiintymys tulee pikkuhiljaa,koska kumppani tyydyttää tarpeet.Mitä tasa-arvoisemmin tarpeita tyydytetään, sen onnellisempi parisuhde on.

avioliitto on taloudellinen etu, etenkin naiselle, sekä ennen muinoin ollut tae etenkin miehelle siitä, että lapsi todella on hänen eikä kenenkään muun miehen.
Ja kyllä, hoivaamisvietti on äärimmäisen voimakas ihmisillä, varsinkin naisilla (myös miehillä.) Minkäs muun takia ihmiset ottavat koiria, kissoja ja jyrsijöitä paapottavaksi???
Ihmisillä on luontainen tarve läheisyyteen, joka on ehkä alituinen muistikuva äidin lämmöstä ja hoivasta. Seksi on välttämätön tarve, jotta uusia lapsukaisia syntyy ylipäätään. Monesti pariskuntien into lopahtaakin muutaman vuoden yhdessäolon jälkeen ja tiet eroavat.

''Jos kerran Jumala on rakkaus, koko käsite on epäuskottava
Koska Jumalaa ei ole olemassa, senkaltaosta rakkauttakaan ei ole.''
Se, että uskovainen on liittänyt rakkauden jumalaansa, ei tarkoita sitä, että rakkaus katoaisi vaikka uskovan jumalaa ei olisi olemassa. Se tarkoittaa vain sitä, että uskovainen on käsittänyt asian väärin.

"Miksi ateisti uskoo rakkauteen"

Koska uskon ihmisen hyvyyteen. Uskovaisen mielestä ihminen on paha ja syntinen.

"Uskooko ateisti oikeasti, että evoluutio on johtanut esim. Avioliittoihin."

Avioliittoihin? En, mutta kahdestaan on turvallisempaa ja niin niitä jälkeläisiäkin syntyy.

"Miksi ateisti uskoo rakkauteen"

Koska siitä on havaintoja.

"Jos kerran Jumala on rakkaus, koko käsite on epäuskottava"

Koska rakkaudesta on havaintoja, mutta Jumalasta ei, niin onkin epäuskottava väite, että Jumala olisi rakkaus.

"Uskooko ateisti oikeasti, että evoluutio on johtanut esim. Avioliittoihin. "

Ilman evoluutiota ei olisi ihmistä tekemässä juridisia sopimuksia.

Jep. Tunnetilat ja tunnesiteet ovat aivan tavallisia arkipäiväisi aivojen tuotoksia. Enkä ole kertaakaan keknkään nähnyt tai kuullut kerrottavan että Jumala olisi ihmisille omin silmin nähnyt rakkauden saavan aikaan. Joten rakkaus ja moraali ovat vain ihmisten suobjektiivisia mielipiteitä asioista. Mikä siinä niin ihmeellistä on?

Synnyttäjä rakastaa aina omia lapsiaan ja asia on koettu ja todettu ihmisten ja eläinten parissa. Jumalan synnyttämästä maailmankaikkeudesta ja rakkaudesta
me olemme pieni maamerkki, mutta jokaisessa meissä itää ihan samankaltainen
ominaisuus, joka on rakkaus. Korkeammille eläinlajeille on myös luotu omatunto
Olkoonkin osa affektiivisten ominaisuuksien aikaansaannosta, silti suurta välittämisen ja hoivaamisen tarvetta esiintyy myös eläinkunnassa, kuten ihmisillä

Jokainen uskonto tunnustaa rakkauden olevan jumalallinen tai vähintäinkin ihmisen järjen yli menevä asia, jota on hyvin vaikea, mahdotonta tutkia tieteellisesti. Tiedämme vain mitä hormoneja erottuu, mutta itse syy pysyy
hämärän peitossa, ikuisesti. Tämä on Jumalan tahto ja se on maailmankaikkeuden suurin energia joka on kaiken alku ja loppu.

Rakkaus ei ole uskon asia, eikä sillä ole mitään tekemistä jumalien kanssa

Rakkaus on ajaton maailmankaikkeudellinen voima joka pitää taivaankappaleetkin radoillaan
Ihmisen ego joka on materiasta syntynyt, ei voi tietää sen olemassaolosta, vaikka hänen elämänsä on osa sitä
Rakkaudella ei ole syytä eikä aiheuttajaa,mutta miksi ihminen ei rakasta vaikka sanoo rakastavansa, siksi että hänellä on syy miksi rakastaa, eikä se silloin ole todellista rakkautta
Jos maailmassa olisi rakkautta edes sinapin siemenen verran niin maailma olisi toisenlainen
Ei olisi sotia väkivaltaa ja kärsimystä

Kärsivällisesti tuo rakkaus varjostaa ihmistä vuosituhannesta toiseen ja odottaa
milloin ihmine avaa portin rakkaudelle, ja tuo portti on materiasta kehityksen kautta syntynyt ego
Mielemme perusta on ajatonta rakkautta elämää, mutta mielen sisältö aijasta syntyneen egon hallinnassa, eikä tuo ego ole todellinen se on vain erillisyyden harhaa

No eiköhän se ole jo tullut selväksi,että krisselikäsitys rakkaudesta on täysin käsittämätön.

Minä annan arvon kokemuksille joita minä koen, sen perusteella miksikä minä koen mitä minä koen, eikä sillä miksi minä koen mitä minä koen, ole mitään tekemistä sen suhteen millaisena minä koen mitä minä koen.
Joten se mistä rakkauden kokeminen johtuu on täysin yhdentekevä arvolle ja merkitykselle jonka minä rakkaudelle annan.

Toisaalta minä olen myös todella utelias ja haluan todella tietää, en ainoastaan jostakin tietystä asiasta vaan yleisesti, miten jokin asia todella on. Tästä johtuen minä myös haluan tietää mitä rakkaus on.
Kaikki seikat jotka me tiedämme viittaavat siihen että tunteet ylipäätään riippuvat aivojen sähkökemiallisesta tilasta, minkä seurauksesta myös rakkaus on jotakin joka aiheutuu kemiallisen reaktion aikaansaamana.

Tämä tarkoittaa sitä että on jonkin asian kohdalla, kuten rakkaus, on olemassa kaksi toisistaan erillistä arvoa.
Totuusarvo ja tunnearvo.

Totuusarvo tulee jonkin asian todellisen tilan tietämisestä.
Tunnearvo puolestaan on arvo joka jollakin on, sen pohjalta millaiseksi henkilökohtaisesti kokee jonkin asian.

Nämä kaksi ovat myös täysin riippumattomia toisistaan.

Mikä tarkoittaa sitä että mm: rakkauden kohdalla minun kokemukseni siitä mitä rakkaus on, on jotakin joka antaa minulle merkityksen ja arvon jonka minä rakkaudelle annan.
Kun puolestaan totuusarvo, yksinkertaisesti kertoo sen mikä tilanne on, riippumatta totaalisesti siitä millainen minun henkilökohtainen mielipiteeni taikka kokemukseni tilanteesta on.

Niille jotka vaivautuvat lukemaan tämän tähän asti ja pitävät kirjoitustani.....kliinisenä huolimatta aiheesta: Tämä johtuu siitä että kirjoittaessani jotakin, mistä tahansa aiheesta pyrin objektiivisuuteen ja täsmällisyyteen sillä minun henkilökohtainen kokemukseni jostakin asiasta, voi olla ainoastaan todiste minulle itselleni ei kenellekään muulle.

Mistä johtuen minä katson että tunne syyt ja arvot joita minulla on, ovat täysin yhdentekeviä kenenkään muun kannalta: Johtuen siitä että minä en katso itselläni, taikka kenelläkään, olevan minkäänlaista oikeutta taikka perusteltavissa olevaa asemaa kertoa kenellekään mitä kenenkin tulisi tuntea missään tilanteessa.

Joten miksi minä uskon rakkauden olemassaoloon??
Koska rakkaudella on olemassa sekä totuus että tunnearvo.
Me voimme osoittaa mitä vaikutuksia rakkauden tuntemiseen liittyy, silloin kun puhutaan jonkun fysiologisesta tilasta.
Minkä lisäksi minulla on henkilökohtainen tunne rakkauden olemassaolosta.
Koska minun henkilökohtaisella kokemuksellani on yhteys havaittavaan todellisuuteen, on täysin perusteltavissa sanoa että kokemus rakkaudesta on tosi, rakkauden ollessa itsessään kokemus.

Minä siis uskon rakkauden olemassaoloon.

Mil 000 na
24.10.2011 09:56

>>>Miksi ateisti uskoo rakkauteen

Vuosikymmenten kokemuksen perusteella olen sekä kokenut että nähnyt, miten jumalaan uskovilla ihmisillä tuntuu aina olevan kaikkein vähiten rakkautta ja empatiaa ja ymmärrystä ja suvaitsevaisuutta muita ihmisiä kohtaan. Vihaa ja ahdasmielistä suvaitsemattomuutta sitten sitäkin enemmän. Vihaavat vaikka omia lapsiaan, jos nämä eivät jaa samaa pyhää vihaa eli uskontoa.

Jos näiden ihmisten mielestä heidän jumalansa on rakkaus, niin miksi he osoittavat tämän "rakkauden" aina vihalla ja sorrolla ja ahdasmielisellä suvaitsemattomuudella? MIkseivät sano suoraan, että heidän jumalansa on aina vihainen ja hyvin ahdasmielinen, eikä tosiaankaan rakasta uskonnottomia, väärin uskovia tai väärää uskontoa harjoittavia, vaan vihaa tiukasti näitä kaikkia, aivan kuten vihaavat uskovatkin, ja aivan erityisen palavasti jumala vihaa homoja ja lesboja, aivan kuten uskovatkin.

Ei muutu se palava pyhä viha rakkaudeksi millään selittelyllä.