Lapsi on ollut kadoksissa perjantaista lähtien. Poliiseilla varmaan on jokin teoria. Onko minkäänlaista selvää epäilyksenmurua olemassa? Vieläkö etsinnät jatkuvat? Nyt alkaa olla kriittinen aika.
Myötätuntomme.
Myötätuntomme.
Eikö mitään toivoa ole?
Raumalainen
6830
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Se on jo melko varmaa, että mikäli ei ole rikosta tapahtunut tai poika ole jokeen hukkunut niin tuskin on elossa enää. Ei 5-vuotias ainakaan hengissä selviä näin pitkää aikaa. Poliisit alkavat olla jo melko varmoja jokeen putoamisesta tai että joku on napannut pojan mukaansa. Etsinnät jatkuvat edelleenkin, mutta entistä enemmän keskitytään joen penkomiseen. Itse olin auttamassa etsinnöissä heti lauantaina ja vielä sunnuntainakin, mutta nyt olen kyllä toivosta luopunut, että ainakaan poika ei enää kaupungilla harhaile. Tunnen pojan papan ja tätä kautta olen ollut etsinnöissä mukana.
"...mikäli ei ole rikosta tapahtunut tai poika ole jokeen hukkunut niin tuskin on elossa enää."
Siis jos ei ole hukkunut niin tuskin on elossa?
on nähty linnansillan pielessä roikkumassa perjantaina.
luki uutisissa..
Noissa kirjoitetuissa viesteissä on kaksi korjattavaa asiaa.
Siis poliisilla EI OLE työn alla minkäänlaisia sieppauksia tai nappauksia. On vain epäily pojan joutumisesta jokeen.
Toiseksi poikaa ei ole nähty minkäänlaisella sillan kaiteella, vaan aivan jokirannassa rannan kivistä tehdyn laiturimaisen ulokkeen reunalla tutkimassa. Sen reunalta on veteen huomattava pudotus. Tämä havainto on siis Perjantain iltapäivältä hieman jälkeen katoamisen.
Olen jo muutaman päivän uskonut, ettei poikaa enää löydy vaan sateen liukastamasta rannasta hän on veteen luiskahtanut.
..itkettää oikein kun ajattelen sitä pientä poikaa. Itselläni on samanikäinen pieni tyttö. Alkaa näyttää huonolta tuo Antonin kohtalo, ei pieni poika selviä viikkoa ilman juotavaa ja syötävää. Olisiko sittenkin tippunut veteen?
Joka tapauksessa, syvä osanottoni pojan vanhemmille!
lueskelin näitä muiden juttuja Anttonista...
ja ajattelin itsekkin ottaa kantaa.
Muakin on koskettanut tää katoaminen todella paljon! niinkuin varmaan satoja muitakin...
Minulla on kotona 3,5 vuotias poika ja jotenkin varmaan alitajunnassa pelkään omani puolesta.
Kun lehdestä luin katoamisesta...olin aivan toistaitoinen!ihan hysteerinen jopa!
Tuli masentava olo, en pystynyt mitenkään auttamaan.
Mä nään painajaisia vieläkin...heräilen 2 tunnin välein enkä saa asiaa pois mielestä.
unissani löydän Anttonin mutta en saa otetta...
Todella turhauttavaa, tekisin mitä vain että poika löytyisi.Vaikka en tunne poikaa enkä vanhempia.
Lähetän nyt tässä vanhemmille voimia ja toivoa...
tämä on todella surullinen tapaus...