Jos olen jo yrittänyt kaikkeni saada tulevan lapsen isää tajuamaan että vastuu on myös hänellä, ja asioista pitäisi keskustella niinkuin aikuiset tekee.. Ei lapsen vika ole jos hänen isä on vastuuton kusipää joka ei ajattele kuin uutta akkaansa, jonka otti viikko eron jälkeen. Toivottavasti ovat nyt onnellisia.
Onko minulla oikeus tuntea vihaa? Turhautumista? Vai pitäisikö syyttää itseään?
Anteeksi alkuun hirveä tilitys.Pistää vaan välillä ärsyttämään.
Olen siis kohta 19 vuotisas tyttö ja raskaana :) Haluaisin kuulla muiden mielipiteitä asiaan liittyen:) En koskaan kuvitellut että olisin alusta asti yksin.
Onko minulla oikeus tuntea vihaa? Turhautumista? Vai pitäisikö syyttää itseään?
Anteeksi alkuun hirveä tilitys.Pistää vaan välillä ärsyttämään.
Olen siis kohta 19 vuotisas tyttö ja raskaana :) Haluaisin kuulla muiden mielipiteitä asiaan liittyen:) En koskaan kuvitellut että olisin alusta asti yksin.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Käsitykseni mukaan kaikki alle 24-vuotiaat joutuu kantamaan yksin vastuun lapsestaan, koska miehet ei kykene sitoutumaan perheeseen tuossa iässä.
Ajattelen näin koska yksikään liitto, mitä tiedän lähipiiristäni, ei ole kestänyt lapsen syntymää pidemmälle. Loputkin ikäiseni pariskunnat olivat eronneita, ennen kuin täytin 35-vuotta.
Vaikka olinkin onnellisesti aviliitossa jo 10-vuotta, päätin, että jos teen lapsen - sen teen vain itselleni, enkä asiassa ripustaudu mieheeni. Olihan ystävättärilläni kokemuksia yksin hylkäämisestä ja käsitin, että tämä voisi olla omakin kohtaloni. Saimme 2 poikaa peräjälkeen kun olin lähes 40 vuotias. Osoittautui, että mieheni on pojillemme paras isä maailmassa, ja avioliittomme jatkuu edelleen.
On lähes käsittämätöntä, miten hyväuskoisia nuoret naiset on, kun hankkivat lapsia - ja luottavat toiseen ihmiseen. Yleensä jo seurusteluvaiheessa olen nähnyt ettei liitto kestä pitkään, kun esim nuori mies-isä kiroilee. Oma mieheni ei ole uskaltanut tätä virheitä tehdä, koska nähtävästi kunnioittaa minua.
Ei lapsen kanssa elämiseen tarvita miestä, ja 2 ystävääni onkin saattaneet itsensä raskaiksi tietoisena siitä, että jäävät yksinhuoltajiksi. Ratkaisu on ollut pakko tehdä, koska muutoin yli 30-iässä he olisivat jääneet kokonaan lapsettomiksi.
Ei sinun kannata olla katkera, ole vain onnellinen lapsesi vuoksi. Oikeastaan hyvää on se, että liittonne päättyi ajoissa, eikä elämästänne mennyt vuosia hukkaan. Enemmin tai myöhemmin löydät uuden miehen elämääsi, sitä toivon sinulle.
"Ratkaisu on ollut pakko tehdä, koska muutoin yli 30-iässä he olisivat jääneet kokonaan lapsettomiksi."
Mistäs niin päättelet? Perusteluja väitteellesi, kiitos. Naisen hedelmällinen ei ole vielä ohi yli 30-vuotiaana.
Hei 19v tuleva äippä, oon käynyt samaa läpi kun olin 19v raskaana ja kiukkunen kun poikaystävä päätti jatkaa elämänsä sinkkuna ja pelimiehenä. Olin kertakaikki MAASSA vihaa ja turhautunut niinkuin sinäkin, mut se muuttui kun lapsi syntyi. Mä en ollenkaa ottanut yhteyttä häneen. harmitti tietenkin, koska kaikki halua lapselleen isää mut pidin pääni pystyssä ja olin lapselleni paras mahdollinen sekä äiti että isä. meni 3,5v ennenkun tää tajusi mistä kaikesta se on paitsi jäänyt ja alkoi itkeä mua takaisin. roikkuu muhun, halusi sopia ja nähdä poikansa, mä vein sitä meille se vaan itki ja halasi poikaa, mutkun poikani ei tuntenut sitä, se oli täysin tuntematon hänelle. poika kyseli: "äiti kuka hän on?" ja tää Biologinen iskä luuli että tästä se alkaa, se saa mut takaisin ja aloitamme kaikki alusta jne.. mutkun nää maailman asiat ei vaan pyöri noin, En oo enää sitä 16v tyttö joka korvien myöten oli rakastunut häneen, olin kasvanut naiseksi ja huolehtinut pojastani yksin kaikki nää ajat. saanut koulut käytty ja vakituinen työpaikka on. mulla oli kaikki hyvin. Ei melkein 4v jälkeen voi vaan tulla lapsen elämään "hei mä oon isääs" niin pyysin sitä harkitsemaan viel 2viikkoa ja tulla käymään meille keskustelee. selvensin sille maailman faktoja: MEISTÄ EI TUU KOSKAAN MITÄÄN!! Ehdotin rupea tapailla poikaa, mut sen täytyy tapahtua hitaasti ja säännöllisesti,et poika tottuis rutiiniin. joko oot täysillä omistaunut isä pojalles tai et ollenkaan! tää 25v ei vieläkää tiiä mitä se halua elämästä, viimeiset 3,5 v se on vaan matkustellut thaimaassa ja elämän ykkösjärjestys on ollut vkloput ja bileet missä on v***sti naisii, se ei tehnyt hyvää vaikutusta muhun, sillä oli vaan paha morkkis et on hylkänyt omaa poikansa. ja minun silmissä se on kelvoton isä! Enää ei mua vaivaa koko asiaa.. ehkä joskus sitkun hän on vanhempi, vastuullisempi ja vakiintunut yhteen paikkakuntaan tai maahan.. niin voin taas harkita.
Olin samassa tilanteessa. Mies halusi että teen abortin kun en suostunut tää lähti lätkimään uuden eukkonsa kanssa. Nyt sit hoidan yksin vauvaa joka on kohta 2 kuinen. Itellä ikää 18.. Älä itteäs syytä eipä se sun vikas ole että mies ei osaa yhtään ottaa vastuuta.
ihan oikein teillä vosut! mitäs levittelette niitä haarojanne:) tottakai me miehet voidaan lähteä lätkimään, jos halutaan:D
Ei ketään voi pakottaa isäksi, exäni teki minulle samoin. Olen nyt jo vanhempi ja en yhtä naiivi kuin tuolloin, onneksi. Onnea sinulle odotukseen ja luultavasti tulet olemaan yksin, niin siinä käy jos ottaa vastuuttoman miehen. Turhaa sitä asiaa on rueta kaunistelemaan, se on tosiasia. Ruusunpunaisten lasien läpi elämä näyttää aina ihanalta, mutta ei se sitä ole.
Toivottavasti saat tukea perheeltäsi tai muilta läheisiltäsi lapsen syntyessä. Se on muuten aika rankkaa jos ketään ei ole. Tsemppiä.