Tänä syksynä mulla todettiin taas masennus, neljäs kerta.
Tässä onkin se hassua, että en edes tiennyt olevani masentunut :D
Niin monta kertaa masentunut luulisi tunnistavan oireensa!!! Jos/kun uusiutuisi..mutta toisin kävi.
Fyysiset oireet vei mua lääkäristä hammaslääkäriin. Pelkäsin, että kuolisin. Olin ahdistunut oireistani..sillä tiesin, että kaikki ei ollut hyvin.
Lopulta hain itse psykiatriselle sairaanhoitajalle aikaa. Ja sainkin sen, vaikkei lääkäri ollut kirjoittanut lähetettä. Kerroin puhelimessa oireista, joihin ei löytynyt syytä. Pyysin tulla juttelemaan jos hän osaisi auttaa. Viikko myöhemmin istuin hänen vastaanotollaan, testit näytti, että olin masentunut ja asiat lähti rullamaan.
Ensimmäiseksi sain oman lääkärin terveyskeskukseen, joka laittoi lähetteen psykiatriselle puolelle..huomenna ensimmäinen käynti psykologilla. Hieman jännittää ja ahdistaa. Olenkin ollut nää muutamat päivät todella kärttyinen.
Mietin kuitenkin sitä, kuinka en ollut huomannut??? Kuinka oma mieli voi huijata itseään..
Nyt jälkeenpäin kun miettii..kaikkihan oli selvää.
Opiskelin unelma-ammattiani ja juuri viiminen viikko, jolloin näyttökokeet..en tehnyt mitään. En saanut niitä läpi. Ei kiinnostanut. :o
En enää ollut kiinnostunut lähtemään treffeille, kun mua pyydettiin. Kämppä oli sekava, ajattelin sen johtuvan, että muutto uuteen asuntoon saisi taas kämpän ihanaksi..toisin kävi. Muutto tuli, muuttolaatikot pyörivät kotona ja kaaos oli kaamea kauan aikaa. Olin äkänen. Suutuin ihan pienistä asioista, heittelin jopa suutuspäissäni tavaroita. Olin väsynyt koko ajan. Luulin kaiken johtuvan alhaisesta hemoglobiinista.
Nyt kun tiedostan masennuksen, huomaan selkeämmin oireeni. Ja olenkin saanut noita fyysisiä oireita helpottumaan :) rauhottamalla itseäni. Ajattelemalla, että kaikki on hyvin ja hengittämällä rauhallisesti. Mutta kun fyysiset oireet pienenivät niin samaan aikaan henkinen pahaolo kasvoi. Mutta hyvä niin, tämä on tuttua, tämän kestän paremmin.
Outoa tässä masennuksessa on se..että olen ihmeen positiivinen. Tiedän selviäväni tästä. Tämä on kuin vuoden kestävä flunssa, josta parannun..niin terveeksi kuin voin (diagnisoitu uusiutuva masennus, vakava masennus, yleistynyt ahdistuneisuushäiriö).
Vasta tämän sairauden aikana olen alkanut näkemään ympärilläni upeita, ihania ihmisiä :) Monet on auttanut mua tietämättään ja osa tiedostaen. Kuinka oon voinut ennen olla niin sokea :D
Nooh, kirjotuksesta varmaankin huomaa, että tänään ihan ok ilta. Ahdistus jäynää taka-alalla ja painaa rintaa pahasti..mutta en anna sen häiritä. Toivon vain että huominen on hyvä päivä..
Jaksamisia kaikille
Tässä onkin se hassua, että en edes tiennyt olevani masentunut :D
Niin monta kertaa masentunut luulisi tunnistavan oireensa!!! Jos/kun uusiutuisi..mutta toisin kävi.
Fyysiset oireet vei mua lääkäristä hammaslääkäriin. Pelkäsin, että kuolisin. Olin ahdistunut oireistani..sillä tiesin, että kaikki ei ollut hyvin.
Lopulta hain itse psykiatriselle sairaanhoitajalle aikaa. Ja sainkin sen, vaikkei lääkäri ollut kirjoittanut lähetettä. Kerroin puhelimessa oireista, joihin ei löytynyt syytä. Pyysin tulla juttelemaan jos hän osaisi auttaa. Viikko myöhemmin istuin hänen vastaanotollaan, testit näytti, että olin masentunut ja asiat lähti rullamaan.
Ensimmäiseksi sain oman lääkärin terveyskeskukseen, joka laittoi lähetteen psykiatriselle puolelle..huomenna ensimmäinen käynti psykologilla. Hieman jännittää ja ahdistaa. Olenkin ollut nää muutamat päivät todella kärttyinen.
Mietin kuitenkin sitä, kuinka en ollut huomannut??? Kuinka oma mieli voi huijata itseään..
Nyt jälkeenpäin kun miettii..kaikkihan oli selvää.
Opiskelin unelma-ammattiani ja juuri viiminen viikko, jolloin näyttökokeet..en tehnyt mitään. En saanut niitä läpi. Ei kiinnostanut. :o
En enää ollut kiinnostunut lähtemään treffeille, kun mua pyydettiin. Kämppä oli sekava, ajattelin sen johtuvan, että muutto uuteen asuntoon saisi taas kämpän ihanaksi..toisin kävi. Muutto tuli, muuttolaatikot pyörivät kotona ja kaaos oli kaamea kauan aikaa. Olin äkänen. Suutuin ihan pienistä asioista, heittelin jopa suutuspäissäni tavaroita. Olin väsynyt koko ajan. Luulin kaiken johtuvan alhaisesta hemoglobiinista.
Nyt kun tiedostan masennuksen, huomaan selkeämmin oireeni. Ja olenkin saanut noita fyysisiä oireita helpottumaan :) rauhottamalla itseäni. Ajattelemalla, että kaikki on hyvin ja hengittämällä rauhallisesti. Mutta kun fyysiset oireet pienenivät niin samaan aikaan henkinen pahaolo kasvoi. Mutta hyvä niin, tämä on tuttua, tämän kestän paremmin.
Outoa tässä masennuksessa on se..että olen ihmeen positiivinen. Tiedän selviäväni tästä. Tämä on kuin vuoden kestävä flunssa, josta parannun..niin terveeksi kuin voin (diagnisoitu uusiutuva masennus, vakava masennus, yleistynyt ahdistuneisuushäiriö).
Vasta tämän sairauden aikana olen alkanut näkemään ympärilläni upeita, ihania ihmisiä :) Monet on auttanut mua tietämättään ja osa tiedostaen. Kuinka oon voinut ennen olla niin sokea :D
Nooh, kirjotuksesta varmaankin huomaa, että tänään ihan ok ilta. Ahdistus jäynää taka-alalla ja painaa rintaa pahasti..mutta en anna sen häiritä. Toivon vain että huominen on hyvä päivä..
Jaksamisia kaikille
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.