Kun onnen hylkynä

Joka onnensa hylyksi asettaa ei hän sitä koskaan ole omannutkaan.
Katsonut kaukaa rannalta laivaa matkaavaa, hänestä irrallaan, katsonut kaukaa kamppailut sen, apuaan antamatta, sekä myös haaksirikon lopullisen.

Onni on tässä. Syvällä sinussa, mutta avaamattomana. Mutta hulluina miehet jahtaavat kuvitelmaa kultaisista kaupungeista, Eldoradosta, Shangri-Lasta, ja portti on heissä jokaisessa itsessään. Ihminen itse karkoitti itsensä paratiisista, unohtaen sulki tiensä sinne takaisin. Ja vangittu toivo laulaa - se laulaa vain - kuin hopeinen lelu, pieni metallinen lintu, jonka selän vieteriä muistot jännittävät yhä uudelleen.

http://youtu.be/Oj0NRwhAYig

Linnun liverrys oksalla
yksin se visertää lauluaan
rakkaus
kaipuuta kaihoa kait vain
sydän mi tyhjäksi jäädä kun sai.

Laulu sen kiirii
kuuleeko hän, jolle hän visertää
kauniisti saanojaan sävelmään.

Yksin on lintunen oksalla puun
suru seurana
ei kuule hän ei kuu.

.....lle.

ja mietelmiä, elämästä kai. Sanat kaiken vai yhdenkö vain.. Ei näistä tiedä ei kuullakaan voi, täällä surujen laulu soi.

Näppärästi linnun voi häkittää..
vie vain aikansa ennen kuin laulu heläjää
Lintu pieni ahdinkoa tuntee... vankina olemisesta
eikä uskalla enää soinnukkaasti visertää
Pelkää vielä pahempaa...ja pimeää
Laulajana taitavana vain hiukan väräjää..
***
Mutta jos lintu on syntynyt häkissä
sehän on lintukodossa
jossa sitä on emokin varjellut ja ruokkinut
Lintu onnesta virittelee ääniä uusia
Välillä kuuntelee kuuluuko jostain vastauken sirityksiä... jospa vaikka sittenkin

Syntyi kaaokseen hän
kuinka kiiriä, lentää huikeasti
siivet heikot on hänellä
oksalla kylmällä värjöttää
katsoa sivusta hän.

Hän oksalla yksin värjöttää
varjoon tummaan syntyi
nälkä, ahdinko toverinaan
kuinka selviätä voi hän
lennolla elämän kummallisella tiellä.

Miksi luoja, niin kovin kohteli häntä
pienen hylkäsi se
siipi oma suojanaan
oksalla istuupi hän, tutkii maailmaa
yksin tiellä on hän.

Mitä ne miettivät pienet linnut
metsässä syksyisessä,
kun pilvet riippuu ja mätäs on märkä
ja kuuset on kyynelissä?
...
Ja sitä ne laulavat pienet linnut:
"Syksy kun rinnan riittää,
jää elon pieniä iloja paljon,
josta voi Häntä kiittää"
...
Astelin metsässä syksyisessä,
pikkulintuja kuulin,
tunsin ma rintani riemahtavan
jonka jo kuolleen luulin..

Oksan katveessa istuu
lintu pienoinen
alas katsoo hän, seuraa
kuka kumma on tuo
lehtiä potkii kulkija
mitä miettinee hän
tunteetko rakkauden, sen tuskan
elämän kulun kumman tään.

Kun laulun sointuvan kuulen,
min muinoin lauloi hän,
niin tuskasta melkein luulen
tän sydämen särkyvän...

Näihin runoihin palaan yhä uudelleen. Taitavaa ja kaunista tekstiä, sydämeni täyttyy herkistä toiveikkaista ajatuksista. Kiitän.

Onnen sinistä lintua yritin pyydystää,
elävänä vangita ja häkissä elättää.

Vapauden tunnetta koetin tavoittaa;
kaikki korvikkeet kokeilin – silti

Kai onni ei ollut myötä, sain tehdä turhaa työtä.
Ei vapautta voi omistaa, eikä rakkautta ostaa milloinkaan.
Onni täytyy oivaltaa ennen kuin se sinut ohittaa.

Lintu sininen lentää ylöspäin…