Itse olen potenut ahdistus ja paniikkihäiriötä jo pari vuotta. Kokopäiväinen ahdistus alkoi kesällä luultavasti työn aiheuttamien paineiden vuoksi. Luulen, että olen saanut paniikin jo hyvin aisoihin, mutta ahdistus ei meinaa lakata millään. Nyt olen ollut onneksi kuukauden verran työttömänä, että saa rauhassa ajatella ja olla. Olen harjoittanut itsehoitotekniikoita ja pystyn lähtemään hoitamaan asioita ja käymään kaupungilla jne. Olen psyykannyt itseäni niin, että kyllä sen saan lakkaamaan, normaali olo palaa, ajatellut positiivisesti tulevaisuutta, kuinkas muutenkaan sillä en halua enää pilata tai rajoittaa elämäni tälläisellä, mutta joka päivä saan huomata, että sitkeästi ahdistus silti pitää pintansa. Oloni on kyllä huomattavasti parempi kuin vaikka kuukausi sitten ja haluan tosissani selätää tämän ongelma. Mikä siis avuksi tämän sairauden lopulliseen tai ainakin väliaikaiseen murtamiseen ? Lääkkeisiin en miellelläni koske, yhden rauhoittavan reseptin lääkäri joskus kirjoitti, mutta muuten oli kyllä koko lääkäri reissu ihan turha.
Toivoisin hyviä neuvoja, tosin tämä palsta niitä on varmasti täynnä, mutta sain sentään vähän avautua, perhe ei tahdo oikein ymmärtää tätä harmi...
Toivoisin hyviä neuvoja, tosin tämä palsta niitä on varmasti täynnä, mutta sain sentään vähän avautua, perhe ei tahdo oikein ymmärtää tätä harmi...
Vastaukset 2
Vanhimmat
Jos ahdistuneisuus on kovaa, kannattaa niitä lääkkeitä kuitenkin harkita, jotta saa omaa toimintakykyä takaisin.
Useimmat eivät pääse ahdistuneisuudesta eroon ilman hyvää keskusteluapua, jonka kanssa käydä asiaa läpi ja pohtia ahdistuksen alkusyytä. Pyydä lähete psykiatrian poliklinikalle/ mielenterveystoimistoon. Olethan muistanut liikkua riittävästi. Liikunnan vaikutusta ei kannata aliarvioida, jos on vain kykenevä lähtemään liikkeelle.
Moi M24
Olen 18 vuotias ja itse viimiset 6 vuotta taistellut jos jonkinlaista masennusta sun muuta häiriötä vastaan ja kun viimein noin vuosi sitten pääsin eroon masennuksesta niin pamahti hirveä ahdistus. Jatkuvaa päivästä toiseen "maanpäällistä helvettiä", tosin olen tällä hetkellä työttömänä ja tunnen oloni rauhallisemmaksi ja turvalliseksi omassa kodissa. Olen vähitellet lähtenyt siitä että istun hetken parvekkeella päivässä ja ystäväni tulee joka päivä katsomaan salatut elämät kanssani. Vaikka en puhuisikaan hänelle ahdistuneisuushäiriöstäni niin tiedän hänen ymmärtävän ja hän juttelee mukavia vaikka itsellä olisikin huono päivä.
Itsehoito oppaiden lukemisesta on ollut myös jonkin verran apua, esim "Perhosia vatsassa" .
Sain lääkäriltä reseptin Opamox , silloin kun ahdistuskohtaus on tuloillaa pitäisi lääke ottaa.
Olen nyt n. 30 kappaletta ehtinyt niitä ottaa enkä ole kovinkaan tyytyväinen.
Ne tuovat levollisen olon, melkeimpä tulee sellainen vihannes olo, sellainen että voi vaan istua hiljaa omissa maailmoissaan muiden joukossa. Toimii siis mutta kovin epäinhimillisellä tavalla. Nuo lääkkeet myös koukuttavat ja se olisi viimeinen asia mitä haluan joten luovuin noista lääkkeistä. Käyn viikoittain juttelemassa polilla ongelmistani. Siitä on ollut pitemmällä tähtäimellä apua, mutta kovin on kuin tervassa hiihtäisi. Omien korvien välissä tuo ongelma on, hoitaja tarjoaa vain olkapäätä josta ottaa tukea noustessa.
Tsemppiä!