kaksosten samanlaisuus

Samanlaisia lahjoja? Ei jumalauta. Kyllä ny vanhempien pitäis ymmärtää, että ne kaksosetkin ovat omia yksilöitetään!

Tää oli varmaan joku vitsi taas. Meillä identtiset kaksostytöt ja puemme eritavalla jne.

No en ainakaan antaisi tuollaisia kummallisia nimiä lapsille. Varmaa on että kiusataan nimien takia lapsiasi.

Mulla vasta 6kk vanhat kaksostytöt, mutta aina puen samanlailla ja meinaan tehdä niin jatkossakin. Kaikki muukin on samanlaista, sängyt, lakanat, yms...en usko, että se jotenkin tukahduttaisi lapsen yksilöllisyyttä.

Jo alle viisivuotiaana meidän lapset (kaksoset ja "yksöset") ovat itse vaikuttaneet vaatevalintoihinsa ja kaksosetkin useimmiten valinneet erilaiset vaatteet aamuisin ylleen. Korostakaa lasten erilaisuutta, kaksoset eivät ole yksi lapsi vaan kaksi yksilöä. Omanlaisiaan molemmat. Jos puetaan samanlaisesti, vanhemmat eivät näe lapsiaan erilaisina yksilöinä vaan yhtenä kaksosparina. vaikuttaa varmasti tulevaisuudessa lasten minäkuvaan vahingollisesti.

Hei!
Huomaan että ketju on vanha, mutta ehkäpä tänne eksyy vielä joku. On ihan pakko kommentoida tätä.
Olen siis itsekin kaksonen, minulla on epäidenttinen kaksoissisar ja lapsena sain tympääntymiseen asti tottua saamaan samanlaisia lahjoja, vaikka vain erivärisia tms. Itse vihasin tätä yhdistämistä tavattomasti jo lapsena. Emme riitele sisareni kanssa juuri koskaan ja hän on minulle tärkeä, mutta tärkeää on myös, että saamme olla ja toimia yksilöinä!

Vanhemmat! Kasvattakaa kaksoslapsenne yksilöinä, siis ihan kuten tavalliset sisaruksetkin kasvattaisitte! Esim. lahjoissa täytyy vain osata antaa suunnilleen samanarvoinen lahja, mutta itse olisin pienenä (ja yhä!) ollut valmis ottamaan vaikka vähän huonompiakin lahjoja - kunhan erilaisia!

Kadehdin aina vanhemman sisareni poikkeavuutta, kuinka vanhemmat eivät liittäneet häntä johonkuhun toiseen. Kuinka kahlitsevaa se on! Jo pienelle lapselle tulisi opettaa yksilönä kuinka tärkeä juuri Hän on, ei te kaksi, vaan hän. Molemmille lapsille tulisi järjestää yksityistä aikaa vanhempien kanssa. Itse olen aina saanut kärsiä hieman siitä, että vanhempani ovat yrittäneet kasvattaa minua ja sisartani liikaa samaan muottiin (en toki muuten moiti heitä, mahtavia vanhempia molemmat! :) Erityisesti läheisyys vanhempiin on saanut kärsiä, kovin läheistä sidettä en lapsena onnistunut luomaan kun vanhemmat tällätavoin toimivat eivätkä panostaneet vain kahdenkeskeiseen aikaan ilman sisartani. Ehkäpä nyt myöhemmin, hieman vanhempana ja vihdoinkin vapaana itsenäistymään olemme lähentyneet.

Kaksosia ei saa kasvattaa liikaa yhteen muottiin, tämä tulee siis kaksosen suusta.

Itsekin kaksosena olen joutunut kärsimään "yhdistämisestä". Vaatteet olivat samanlaisia, samat harrastukset, samat ystävät. Olemme kasvaneet yhteen, meitä on aina vertailtu toisiimme, ja meistä yritetään aina etsiä eroavaisuuksia. En tiedä johtuuko se kasvatuksesta, mutta minulla ja siskollani on sama musiiki- ja vaatemaku.

Yhdistämisellä tarkoitan juuri tätä samat vaatteet, samat harrastukset - periaatetta. Lisäksi yksi mokaa, kaikki kärsii -tyylisiä rankaisuja. Kun siskoni aloitti haitarinsoiton, ihmeteltiin, että miksi minä en aloittanut. Jos on perheessä yksi lapsi, siitä ei olisi sellaista hulabaloota syntynyt! Kun yhdessä sisareni kanssa todettiin, että minä olen parempi piirtämään, alkoi äiti motkottamaan; ei toista saa noin alentaa, te molemmat olette yhtä hyviä. Niin. minun on oltava siskoni kanssa samanlainen, yhtä hyvä kaikessa.

Myös kaikki lahjat yhteiseksi saaminen ei ole kannattavaa. Toki joku vähän isompimuotoisempi (ei varmaan ole kunnollinen sana mutta menköön) lahja voi olla yhteinen, mutta että melkein kaikka! Kaupassa käydessämme olemme pienenä saaneet molemmat samanlaiset lelut tai vastaavat. Toinen löytää hienon nuken niin toinen saa samanlaiset. Myöhemmin kun emme ole suostuneet samanlaista saamaan, on toiselle väkisin etsitty vastine. Siinä oon mielemme vähän kieroutuneet, että jos toinen saa jotain, toisenkin on saatava jotain heti. Ei ole kelvannut kompromissit; Ei ensikerralla vaan nyt!

Kuten joku jo aimmin mainitsi, puhuttelulla on suuri merkitys. Tahkolan kaksoset (Nimi muutettu) ei ole yhtä hyvä kuin esim. Tarja ja Marjaana.

Suosittelen siis kaikille vanhemmille kaksosten erillään kasvattamista. Yhdistäminen voi taistelusta huolimatta tarttua myös lapsiin itseensä, eivätkä he opi kunnioittamaan itseään sellaisena kuin on.

Hei kaikki!
Mielenkiintoista lukea kaksosten kokemuksia tästä asiasta! Itse odotan esikoisiamme.
Omassa suvussani on epäidenttisiä kaksosia ja olenkin kysellytkin ympäriinsä kuinka he ovat kokeneen varttumisen kaksosena. Kaikki, mitä olen kuullut on ollut samantyylistä kuin edellä olevat kertomukset.

Meillä on sillätavalla "helpompi" tilanne, että odotamme tyttöä ja poikaa, joten yksilöllistäminen luultavasti tulee aika luonnostaan. :) Olen kuitenkin varalta tehnyt lähipiirilemmekin selväksi, että toivomme heidän kohtelevan tulevia kaksosia selkeästi kahtena eri lapsena eikä yhtenä pakettina. Toivon, että lapsistamme kasvaa itsenäisiä ja varmoja omasta identiteetistään, kykeneviä tekemään asioita ja päätöksiä itsenäisesti ja itsevarmasti tarvitsematta välttämättä aina toista ihmistä "selustaansa".

Ollaan mieheni kanssa jo sovittu, että pidätään aina välillä isä-tytär, äiti-poika ja isä-poika, äiti-tytär päiviä, jolloin silloinen vanhempi keskittyy yksin toiseen lapsista ja näin ajateltiin pitää huoli siitä, että lapset saavat tuntea itsensä "erityiseksi" silloin tällöin. :) Meillä kun ei ole kokemusta yhdestäkään lapsesta, eikä näin ollen kasvatuksesta, tuntuu valmistautuminen ja asioista sopiminen hyvältä. :)

Olisi mukava lukea lisää kaksosten kokemuksia ja kuulla mitä mieltä te kaksosina kasvaneet olette omista suunnitelmistamme.

Ei ei ei ei ei.... Älä vaan pistä samanlaisia vaatteita! Itselläni on kaksoissisko, ja meidät on lapsena puettu aina samalla tavalla. Samat lahjat ollaan aina saatu. Kuitenkaan ei koskaan olla oltu täysin samanlaisia ja se on johtanut vertailuun. "Sinä olet parempi piirtämään kuin siskosi," tai "mikset sinä soita mitään soitinta, vaikka siskosikin soittaa?" Se ei tee hyvää itsetunnolle. Teini-iän tienoilla (ainakin meillä) iski kapina, minähän en samanlaisia vaatteita siskoni kanssa käytä. Älä missään nimessä yhdistä lapsia, anna molemmilla olla omat mielipiteensä, kuuntele molempia tasapuolisesti.

Itselläni on kaksoisveli, joten eipä ole tuota ongelmaa, että meidät puettaisiin samanlaisiin vaatteisiin. Vain nimemme alkavat samalla kirjaimella, ja se taas ei haittaa.
Lisäksi harrastuksetkin on erilaiset. Hänellä kilpajuoksu ja minulla uinti. Kirja-ja musiikkimaku sen sijaan ovat samanlaiset.
Ja se että on kaksonen, on valtava etuoikeus. Se tunne, kun on joku tosi tosi tärkeä ihminen.... Esim. on huonompi asia, jos joku loukkaa kaksostani kuin minua. Suutun siitä enemmän ja puolustan kaksostani automaattisesti. Kaksoselleni on myös aina helpompi puhua ja hänen kanssaan jakaa asioita, joita ei pikkuveljilleen anna