Homma kusee tai voi kusta joka tapauksessa. Osoitukset tai pakot eivät takaa nuoren tilanteen paranemista. Orjatyönkannattajat sen sijaan saavat hyvän mielen. Alle 18v vanhempien luona asuvan nuoren valinnat ja vastuut kuuluvat hänen ja vanhempiensa harteille.
Hyvällä tuurilla nuori kokee pakkokeinot liian uhkaaviksi ja päättää päivänsä. Huonommalla hän haluaa mennä osoituksen mukaiseen työhön (tai koulutukseen), jossa saa osakseen nöyryytystä ja pelkkää paskaa kädet täyteen. Lopputuloksena on nuoren oman motivaation tuhoutuminen. Sitäkö pitäisi olla pohjoismaalainen hyvinvointi? Osoitus hautaan tai mielenterveyspalvelujen asiakkaaksi? Pelkkää saatanan palvontaa? Ei kiitos!
Työ ja yhteiskuntamme täysipainoisena hyväksyttynä jäsenenä oleminen on edelleen luksusta. Tarpeellinen "perusoikeus" maallisessa yhteiskunnassamme on sen perusmaallisen safkan turvaaminen. Kansalaispalkka nykyisen työmarkkinatuen kokoisena tulottomille aikuisille ja työssäkäyville verovähennyksenä olisi oikeudenmukaisempaa ja reilumpaa. Tuskin kukaan kykenevä jää lepäämään laakereille kun on mahdollisuudet parempaan - vaikka lainarahalla opiskeluun.
Nykyisiä "sosiaalietuuksia" soskun luukulta pitäisi kohdentaa enemmänkin houkuttimeksi. Jotta nuori tai vanhempi aikuinen osallistuisi "pakko" toimintaan, luvattaisiin hänelle sama mitä nyt normi työtön sosiaalitoimen asiakas saa (sellainen, joka ei nykyään tee päivääkään työtä). Jos kieltäytyy kaikesta, menettää lisätuet osin tai kokonaan määräajaksi. Vain kansalaispalkka Kelan yleisellä asumistuella jäisi arjen ylläpitoon.
Lisäksi "soskun" toimintaperiaatteet tulisi muuttaa enemmän aktivointiperustaiseksi kuin kyyläilylogiikaksi. Eikä se ole kiveen hakattua että toimijana pitäisi olla nimenomaan sosku tai työkkäri. Työttömiä nuoria aikuisia pyrittäisiin ohjaamaan suoraan koulunpenkille, työhön, työharjoitteluun tai yrittäjäksi. Jos mikään koulutus tai harjoittelu ei päättyisi vuosienkaan jälkeen vakituiseen työhön, olisi painopiste oman yrityksen perustamisessa. Nykyisten työkkärin kurssien "löydä itsesi" sijaan annettaisiin kunnon koulutus yritystoimintaan, ja hävitettäisiin työttömän ja yrittäjän erot.
Nuorten aikuisten kohdalla seurattaisiin yritystoiminnan kehittymistä ja annettaisiin tarvittaessa tukea. Ensimmäisiä vuosia tuettaisiin joko suoraan rahallisella lisätuella tai verovähennyksin. Kun toiminta kannattaa, jäisi vastuu täysin yrittäjälle itselleen. Mikäli joillakin on pelko, että lisätukia (eli sitä samaa summaa mitä nykyään soskun luukulta voi nostaa) väärinkäytettäisiin esim. aloittamalla ja lopettamalla yritystoimintaa, olisi aina yritystoiminnan loputtua odottamassa esim. viiden vuoden karenssi. Mitään lisätukia ei saisi, vain kansalaispalkan. Jokaiselle aikuiselle jäisi näin ensimmäisen tuetun yritystoiminnan jälkeen täysi ja itsenäinen vastuu uusien väylien tai yritysten perustamiseen.
Mitä tulee tarjolla olevan työn ja tekijän kohtaamisongelmiin, olisi yksi hyvä pakkokeino kieltää kohtuuttomien asumismenojen maksaminen toistuvasti. Työtön hesalainen, joka asuisi yksiössä tai kaksiossa yksin ja maksaisi vuokraa esim. yli 700 euroa, kun kohtuuvuokra on about 400, joutuisi ns. "pakkosiirretyksi" esim. Lahteen, jos meinaa saada lisätukia, joilla kustantaa "kalliin" elämän. Pelkkä vuokran määrä ei voisi kuitenkaan olla ainut peruste. Työ-, koulutus- tai harjoittelupaikka esim. Rovaniemeltä voisi olla painavampi syy "pakko"muuttoon.
Mutta tässä siis hieman asioita pohdittavaksi. Tuollainen yksinkertainen pakkotyön idea pitäisi kyetä avaamaan selvemmin. Kaikki osaavat ampua suusta mitä tahansa, mutta asioiden realisointi tai rationalisointi tuntuu olevan yllättävän vaikeaa.
Hyvällä tuurilla nuori kokee pakkokeinot liian uhkaaviksi ja päättää päivänsä. Huonommalla hän haluaa mennä osoituksen mukaiseen työhön (tai koulutukseen), jossa saa osakseen nöyryytystä ja pelkkää paskaa kädet täyteen. Lopputuloksena on nuoren oman motivaation tuhoutuminen. Sitäkö pitäisi olla pohjoismaalainen hyvinvointi? Osoitus hautaan tai mielenterveyspalvelujen asiakkaaksi? Pelkkää saatanan palvontaa? Ei kiitos!
Työ ja yhteiskuntamme täysipainoisena hyväksyttynä jäsenenä oleminen on edelleen luksusta. Tarpeellinen "perusoikeus" maallisessa yhteiskunnassamme on sen perusmaallisen safkan turvaaminen. Kansalaispalkka nykyisen työmarkkinatuen kokoisena tulottomille aikuisille ja työssäkäyville verovähennyksenä olisi oikeudenmukaisempaa ja reilumpaa. Tuskin kukaan kykenevä jää lepäämään laakereille kun on mahdollisuudet parempaan - vaikka lainarahalla opiskeluun.
Nykyisiä "sosiaalietuuksia" soskun luukulta pitäisi kohdentaa enemmänkin houkuttimeksi. Jotta nuori tai vanhempi aikuinen osallistuisi "pakko" toimintaan, luvattaisiin hänelle sama mitä nyt normi työtön sosiaalitoimen asiakas saa (sellainen, joka ei nykyään tee päivääkään työtä). Jos kieltäytyy kaikesta, menettää lisätuet osin tai kokonaan määräajaksi. Vain kansalaispalkka Kelan yleisellä asumistuella jäisi arjen ylläpitoon.
Lisäksi "soskun" toimintaperiaatteet tulisi muuttaa enemmän aktivointiperustaiseksi kuin kyyläilylogiikaksi. Eikä se ole kiveen hakattua että toimijana pitäisi olla nimenomaan sosku tai työkkäri. Työttömiä nuoria aikuisia pyrittäisiin ohjaamaan suoraan koulunpenkille, työhön, työharjoitteluun tai yrittäjäksi. Jos mikään koulutus tai harjoittelu ei päättyisi vuosienkaan jälkeen vakituiseen työhön, olisi painopiste oman yrityksen perustamisessa. Nykyisten työkkärin kurssien "löydä itsesi" sijaan annettaisiin kunnon koulutus yritystoimintaan, ja hävitettäisiin työttömän ja yrittäjän erot.
Nuorten aikuisten kohdalla seurattaisiin yritystoiminnan kehittymistä ja annettaisiin tarvittaessa tukea. Ensimmäisiä vuosia tuettaisiin joko suoraan rahallisella lisätuella tai verovähennyksin. Kun toiminta kannattaa, jäisi vastuu täysin yrittäjälle itselleen. Mikäli joillakin on pelko, että lisätukia (eli sitä samaa summaa mitä nykyään soskun luukulta voi nostaa) väärinkäytettäisiin esim. aloittamalla ja lopettamalla yritystoimintaa, olisi aina yritystoiminnan loputtua odottamassa esim. viiden vuoden karenssi. Mitään lisätukia ei saisi, vain kansalaispalkan. Jokaiselle aikuiselle jäisi näin ensimmäisen tuetun yritystoiminnan jälkeen täysi ja itsenäinen vastuu uusien väylien tai yritysten perustamiseen.
Mitä tulee tarjolla olevan työn ja tekijän kohtaamisongelmiin, olisi yksi hyvä pakkokeino kieltää kohtuuttomien asumismenojen maksaminen toistuvasti. Työtön hesalainen, joka asuisi yksiössä tai kaksiossa yksin ja maksaisi vuokraa esim. yli 700 euroa, kun kohtuuvuokra on about 400, joutuisi ns. "pakkosiirretyksi" esim. Lahteen, jos meinaa saada lisätukia, joilla kustantaa "kalliin" elämän. Pelkkä vuokran määrä ei voisi kuitenkaan olla ainut peruste. Työ-, koulutus- tai harjoittelupaikka esim. Rovaniemeltä voisi olla painavampi syy "pakko"muuttoon.
Mutta tässä siis hieman asioita pohdittavaksi. Tuollainen yksinkertainen pakkotyön idea pitäisi kyetä avaamaan selvemmin. Kaikki osaavat ampua suusta mitä tahansa, mutta asioiden realisointi tai rationalisointi tuntuu olevan yllättävän vaikeaa.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.