elämä taas potkii per*uuksille

tyttöasdffgg kirjoitti:

Joo, mulla oli koko ylä-asteen ajan masennus, vähitellen vaan paheni. Totesin sit että sama käydä psykiatrilla, eipä ollut mitään menetettävääkään. Se prklehän sit anto m1-lähetteen kun suunnittelin itsaria (ja kuulemma oikein raa'alla tavalla, puukottamalla) ja osastollehan jouduin. siellä sit jouduin olee jonku pari kk ja masennus lähti. Sain siellä myös peruskoulun loppuun ja pääsin opiskelemaan minne hain. Vaan eipä se kauaa kestanyt kun sitten lopetin nekin opinnot... vaan ei minusta opiskelemaan olisikaan kun en vaan voi keskittyä eikä tulevaisuus kiinnosta. Nyt sitten päivästä toiseen vaan makaan tällä kotona, tekemättä oikeastaan mitään. Valvon yöt, nukun päivät. Kävin jossain tarkistus käynnillä missä kyseltiin miten menee nyt, kysyttiin tarvitsenko jotain jatko juttuja, suostuin kuntoutus kotiin. Sitä saikin sitten odotella ihan mukavan aikaa, stressi ja masennus vaan kasaantui. Nyt sitten viimein soittivat ja ilmoittivat että en sitten pääsekkään kuntoutuskotiin vaan hommaavat jonkun tukihenkilön??!! Ja *itut minä semmosella mitään teen! Minulla on kyllä kavereita jos haluan jollekkin puhua! Ja tämä "koti" ei todellakaan ole mikään paikka jossa minulta masennus lähtisi, äitikin vaan vertailee mitenkä minä olen niin huonompi verrattuna sisaruksiin ja miten epänormaali olen... varsinkin silloin kun suuttuu eikä siihen paljon tarvita. Ja ei kiitos nyt mitää Jeesus juttuja.....

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä