oon seurustellu 8-vuotta ihanan miehen kanssa...Välillä on ollu vaikeeta, mutta sehän on normaalia. Rakastetaan toisiamme, mutta pikkuhiljaa on alkanu tuntumaan, että onko tämä meidän suhde muuttunut vain ystävyydeksi. Ollaan mietitty naimisiinmenoa ja lapsia.
Toinen asia on se, että viimeaikoina olen miettinyt luvattoman paljon toista miestä, jota en tunne edes hyvin. Voiko ihastua toiseen vaikka olisi kuinka hyvässä suhteessa? Onko normaalia, että on tunteita toista miestä kohtaan? Onko ihastuminen toiseen sen merkki, että nykyinen suhde ei voi kestää? Harmittaa, ku ollaan oltu niin kauan yhdessä ja mies on ihana.Ollaan juteltu asiasta, mutta ei tästä ihastumisesta. Poikaystäväni yrittää olla niinkuin kaikki olisi hyvin...
Toinen puoli minusta haluaa saada asiat taas järjestykseen ja toinen puoli minusta haluaa pitää taukoa yhteiselossa ja miettiä asioita.
Toinen asia on se, että viimeaikoina olen miettinyt luvattoman paljon toista miestä, jota en tunne edes hyvin. Voiko ihastua toiseen vaikka olisi kuinka hyvässä suhteessa? Onko normaalia, että on tunteita toista miestä kohtaan? Onko ihastuminen toiseen sen merkki, että nykyinen suhde ei voi kestää? Harmittaa, ku ollaan oltu niin kauan yhdessä ja mies on ihana.Ollaan juteltu asiasta, mutta ei tästä ihastumisesta. Poikaystäväni yrittää olla niinkuin kaikki olisi hyvin...
Toinen puoli minusta haluaa saada asiat taas järjestykseen ja toinen puoli minusta haluaa pitää taukoa yhteiselossa ja miettiä asioita.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Hei,
Ota rauhallisesti. On aivan normaalia ihastua toiseen mieheen, vaikka omassa suhteessa asiat olisivatkin loistavasti.
Oletko harkinnut ollenkaan sellaista asiaa kuin, että tahtoisit taas elää ja mennä?
- Minä seurustelin puoli vuotta sen aikaisen poikaystäväni kanssa, kunnes häntä tuli levottomat tuulet taas hakemaan.
No, palasimme lopultakin taas yhteen, tällä kertaa se vain olin minä, joka tahtoi taas vapautensa takaisin. Itseasiassa ihastuin toiseen mieheen ja tein valinnan. Vaikean valinnan.
Hypätäkkö uuteen suhteeseen vai polkeakko paikallaan turvallisesti?
Mutta, venla, ihastuminen toiseen ei ole merkki siitä, etteikö nykyinen suhteesi voisi kestää.
Se on vain merkki siitä, että sinun on aika tehdä valinta.
Kumpi on sinulle tärkeämpi?
Kumman kanssa tosiaan tahdot elää?
.. Minun oli tässä vaiheessa hyvin helppo mokata, olenhan kuitenkin niin kovin nuori vielä. Löydän vielä miehen. Hyvän sellaisen.
Toivottavasti siinä oli sinulle jotain apua edes. :)
Tsemppiä jatkoon!
Swt_Lil_Marilyn
..ihastua silloin tällöin. Minulle sattuu tuota jatkuvasti. Tai no, sanotaan että parin kolmen vuoden välein.
Joskus ihastus on molemminpuolista ja yhtä poikkeusta lukuunottamatta on mennyt ohitse aivan itsestään.
Kiitos neuvoista. Mä en tosiaankaan tiedä mitä pitäis tehä. Ahistaa vaan paljo. välillä tuntuu, että pitää erota, mutta sitte hetken päästä tuntuu, että ei haluais päästää toisesta irti!
Muistakaa, että rakkaus on pitkälti tahdon asia. Toiseen ihmiseen sitoutuminen ei vaadi kuin päätöksen: tämän ihmisen kanssa olen nyt ja aina. Ihastuksia tulee ja menee - takuuvarmasti meillä kaikilla! Jos rupeaa haikailemaan aina parempaa kumppania ja aina parempaa, kiihkeämpää suhdetta, niin kannattaa lyödä hanskat tiskiin heti. Siitä ei loppua tule. Jos teet päätöksen jäädä suhteeseen, anna itsellesi lupa ihastua, äläkä koe siitä huonoa omaatuntoa. Ihastuminen on elämän suola! Mutta ihastukset kannattaa jättää juurikin vain ihastuksiksi, mukaviksi tunnetiloiksi. Jos rakkautesi on kumppanisi luona, kaikki on hyvin. Tahdolla niitä suhteita koossa pidetään!
niin kai se on...Onhan niitä ihastuksia ollut ja äkkiä ovat ohi menneet. Nyt vaan tunne on voimakkaampi, mutta toivon tosiaankin, että tämäkin tunne menisi ohi.
Eniten minua kuitenkin mietityttää meidän kahden suhde. Välillä tuntuu tosiaan, että olemme vain ystäviä. Joskus kaipaisi enemmän intohimoa, yllätyksellisyyttä ja sitä tunnetta, että toinen vie ns.jalat alta, mutta onko tämä vaan turhaa haaveilua. Kenties olen katsonut liikaa elokuvia? :) Muuttuuko pitkä parisuhde ennen pitkää arkiseksi olemiseksi? Olisi ihanaa saada itselle mielenrauha. Ollaan aloitettu seurustelu aika nuorena. Olemme molemmat nyt 25-vuotiaita...
Sitähän parisuhteesssa eläminen juuri on -arkista olemista. Alkuajan ihastuminen ja mahan kouriminen on ihana muisto ja kantaa pitkälle, mutta illuusiot ihastumisen tunteen säilymisestä läpi vuosikymmenien jatkuvan parisuhteen ovat elokuvateollisuuden luomia. Intohimo on kemiaa, on luonnollista että se hiipuu vähitellen. Muualta löydät varmasti uuden suhteen, jossa intohimo leiskuaa - mutta vain rajallisen ajan. Tähän leikkiin lähtiessä joutuu siis ikuiseen oravanpyörään.
Se, että olette ystäviä keskenänne on kultaakin kalliimpi asia parisuhteessanne! Juuri tämä on tärkeintä yhdessä elämisessä. Kun intohimo tasoittuu ja jalat alkavat pysyä maassa, on vierellä kumppani, rakastettu, hyvä ystävä, jonka kanssa arki on hyvä jakaa. Yhteiset harrastukset, projektit ja puuhailut lujittavat suhdetta. Ei parisuhteen ole mahdollistakaan olla jatkuvaa mahan kourimista ja jalkojen pettämistä, vaan hyvinkin arkista aherrusta. Onni täytyy oppia löytämään arjesta, johon se on niin kovin pieninä murusina ripoteltu.
Jos ihastuu toiseen ihmiseen parisuhteen ulkopuolella, voisi pääsääntöisesti sanoa, että se on ohimenevää eikä asian suhteen kannata tehdä mitään. Jos tunne on todella voimakas, vain sinä tiedät, onko se suhteen lopettamisen arvoista. Valitettavasti tällaisen päätöksen jälkeen usein joutuu pettymään. Uuden suhteen intohimo hiipuu ja arki alkaa, huomaa, että edellinen, pitkäaikainen kumppani olikin se oikea jakamaan tuon arjen kanssasi. Silloin voi asian korjaaminen olla jo liian myöhäistä. Tietenkin asiat voivat mennä toisinkin, sydämen asiat ovat niin vaikeita ennustettavia.
Ainoa neuvo jonka osaan sinulle antaa on, että arvosta parisuhdettasi enemmän kuin hetkellistä intohimoa. Vaali ystävyyttänne parisuhteessanne. Opi tunnistamaan onnen muruset jokapäiväisessa arjessanne. Älä anna huijata itseäsi - intohimo ei säily missään suhteessa läpi elämän, joten sen jahtaamiseen on turha tuhlata energiaa. Rakastakaa toisianne!
pitäisi oppia vaan arvostamaan sitä mitä meillä on! Tarkemmin kun ajattelee, on meissä paljon hyvää. Täytyy vaan jotenkin löytää keino, että oppisi arvostamaan kaikkea sitä. Ehkä pieni välimatka antaisi uutta näkökulmaa asioille?!Näkisi asiat vähän eri kantilta...kiitos kun annat minulle eri näkökulmaa asioihin!
itselläni on 6v. seurustelua takana. olemme myös vielä nuoria (minä 22v. ja mies 21v. samanlaiset tunteet on minullakin usein mielessä. onko se nyt tässä? ei enää muita? onko tämä nyt varmasti se oikea?
varsinkin kesällä tuntuu että haluisi lähteä omille teille tuulen vietäväksi.. kerran olinkin saman päätöksen edessä kuin sinä nyt. valitsin poikaystäväni ja olen siitä onnellinen.
neuvoksi annan: ota poikakaverin kuva käteen ja mieti menneitä ja tulevaisuutta. millaista elämä olisi ilman häntä? tulisiko ikävä?
minä huomasin että olin vain arjessa unohtanut millainen prinssi minulla todella on ja tämä ihastus oli vain hetken huumaa siitä että joku haluaa minut ja saa sydämen jälleen sykkimään himosta!
kerro ihmeessä mihin ratkaisuun päädyit! toivottavasti valitset oikein!
toisaalta uskon että kaikki tapahtuu jostain syystä, joten kumminpäin vaan päätät niin se on tarkoitettu:)
Niin, mäkin oon miettiny, et onko sitä vaan niin otettu, ku joku toinenkin mies antaa paljon huomiota ja tuntuu, että sanookin niin ihania asioita. Mutta niinhän se aina alussa on. Toivottavasti tämä on vaan sellanen kriisi, joka herättää mut ja mun poikaystävän miettimään asioita uudelleen. Ehkä meidän suhde on tämän jälkeen entistä vahvempi. Toivottavasti. Jos me nyt erottaisiin siinä romuttuis meidän yhteiset haaveet tulevaisuudesta. Mietittiinkin yks päivä, että meidän olis pitäny tavata vähän aikuisemmalla iällä, niin oltaisiin keretty kokee enemmän kumpikin tahollaan.
pidä ihmeessä kiinni miehestäs. mun mies jätti mut toissa päivänä 6 vuoden seurustelun jälkeen! suru on sanaton:(
Ei lisättävää...
heippa venla. mikäli elät huippuhyvässä suhteessa et haikaile toisen perää! näin vain on. tarvitset jotain muuta, älä jää tottumaan tyydyttämättömään suhteeseen.....
venlukka, parisuhdeterapiaa kannattaa kokeilla ennekuin suhde on ihan platoninen - ammattilainen osaa ohjata ydinasioiden äärelle. katsokaa sitten mitä teette...
Sitähän se on! Kun tiedät, että joku on sinusta kiinnostunut! Imartelevaahan se on! Sitten sitä haluaa itse pitää yllä. Se on niin mukavaa, kun pitkästä aikaa joku on ihastunut sinuun. Tulee niitä ihania tuntemuksia, joita silloin joskus tuli, kun aloitti nykyisen kanssa. Itselläni kokemusta tästä. Olin seurustellut 5 vuotta erään miehen kanssa. Tai no.. Poikahan hän oli. Olimme kovin nuoria aloittaessamme seurustelun. No tapasin sitten toisen. Tai oikeastaan se meni niin, että huomasin tämän toisen olevan ihastunut minuun ja se tuntui mukavalle! Jotain vaihtelua arkeen ;) Mutta pelkäsin, että hänen ihastuksensa hiipuu, kun kuulee, että seurustelen. Olin jopa kihloissa ja asuin tämän miehen kanssa. Siispä oli tehtävä asialle jotain. Pidin yllä hänen ihastustaan ja puhuin vääriä totuuksia poikaystävästäni.. Kerroin, että hän on tylsä ja ikävä ihminen ja että meillä menee huonosti.. Mikä ei siis pitänyt paikkaansa. Näin tämä mies pysyi ihastuksessaan minuun. Ja hups! Ihastuin itsekin! Tuntui, että intohimo välillämme oli niin suurta, etten ollut vastaavaa kokenut koko viiden vuoden seurustelun aikana edes yhteensä! Kemia välillämme oli suunnatonta. Niinpä olin vaikean päätöksen edessä; jättää nykyinen turvallinen suhde ja kaikki tulevaisuuden suunnitelmat vai hypätä tuntemattomaan katsomaan, mitä voisikaan tulla.. Päätin ottaa hypyn tuntemattomaan.. Vaikea päätös eikä syntynyt ihan kivuttomasti.. Mutta tunsin, että se oli ainoa oikea ratkaisu.
No, upeaahan meillä olikin. Koko sen vuoden ajan, jonka seurustelumme kesti.. Ja sitten loppui yks kaks.. Vieläkään en oikeastaan tiedä syytä, mutta jotenkin vain ahdistuin. Vaikka minulla piti olla unelmieni prinssi! Vanha kihlattuni löysi nopeasti hänet jätettyäni uuden ja seurusteli onnellisesti. Ei ollut paluuta siihenkään. Jäin yksin. Ensimmäistä kertaa elämässäni. Se oli tuskallista. Mutta opettavaista.
Nyt siitä, kun tapasin tuon exän ja jätin kihlattuni on kulunut aikaa n. kolme vuotta. Ja näin ollen erostani tämän ihastuksen kanssa on kaksi vuotta. Runsaan vuoden elelin sinkkuna ja viiletin tukka putkella =) Teki hyvää! Haikaillen tosin samalla kovasti tämän vuoden kestäneen suhteen perään.. Mutta sitten löysin miehen. Nyt olemme seurustelleet 8 kuukautta ja yhdessä asumme. Vauva syntyy tammikuussa =)
Mikä oli tarinani tarkoitus? No, minulle ei kumpikaan noista miehistä ollut oikea.. En kadu päätöstäni, että jätin pitkäaikaisen suhteeni ihastuksen vuoksi, mutta toisaalta.. Tuo suhde ihastukseen kesti tosiaan vain sen vuoden.. Mutta oli hyvä, että sen päätöksen tein, sillä muuten en varmaankaan olisi tavannut nykyistäni =) Mutta neuvoksi annan, että ei se yleensä vaihtamalla parane.. Uusi suhde kesti minulla viisi kertaa vähemmän aikaa kuin entinen! Se tosiaan oli vain upeaa huumaa, joka sitten hiipui.. Mutta tämä oli vain minun tarinani, sinun tarinastasi tulee toivottavasti toiselainen. En voi sanoa, mitä sinun pitäisi tehdä, kummallakin päätöksellä on puolensa. Mutta annoin ainakin esimerkkejä kummankin päätöksen hyvyydestä ja huonoudesta. Nyt sinun tehtäväsi on punnita ne oman suhteesi kannalta. Tsemppiä päätökseen! Ja voimia. Ja hei, kyllä sä pärjäät ;)
kiitos ku kerroit oman tarinas...mä oon nyt ollu sitä mieltä, että pidän kiinni nykyisestä. Mutta välillä mieli meinaa muuttua. Mitään ei ole tapahtunut tämän toisen miehen ja minun välillä...Asiat on vielä ihan kesken. Me ei oikeen avomieheni kanssa tiedetä mitä meidän pitäisi tehdä...Ei oikeen saada mitään ratkaisua aikaiseksi. Vaikea päätöshän se on! Tuntuu, että jos mitään päätöstä ei saada aikaan, niin suhteemme hiipuu itsestään... :(