Ikää on 31. Olen nainen. Ei lapsia, omasta tahdosta lapseton. Rakastava mies löytyy. Käyn 2vuoro töissä.
Töihin lähtö tuntuu todella vaikealta, varsinkin herääminen tuntuu mahdottomalta. Kaikki asiat ärsyttää, olen koko ajajn äksynä, siis silloin kun en itke. itken vähintään 2tuntia päivässä. Rakastin ennen suihkussa käymistä ja hiusteni hoitoa, en enää. Suihkuun meno tuntuu mahdottomalta suoritukselta. Seksiä oli ennen niin usein että voisi sanoa sitä harrastukseksi, mutta en enää jaksa innostua. En jaksa ulkoilla. En tee enää ruokaa, ennen se oli hauskaa. En siivoa. en pese astioita. En pyykkää. En enää pysty kuvittelemaan asioita, esim jos joku kysyy että jos voittaisit lotossa mitä tekisit. En muista mitä tein esim eilen töitten jälkeen, en kai mitään, itkin varmaan. Välillä itken töissäkin esim vessassa. Itseni tappaminen on käynyt mielessä syksyn aikana useaan kertaan. Mutta pitäsisi keksiä varma ja nopea tapa kuolla.
Puhuin asiasta eilen työterveyshoitajalle, kun kävin rokotuksessa. Hän ei tuntunut ymmärtävän että olen tosissani. Kaikki vaan sanoo että olen vaan herkkä. Sanoin elokuussa äidilleni että tarvitsen varmaan sairaslomaa, kun en enää jaksa, sekin sanoi että et kai tosissasi. En jaksa enää pitää yhteyttä kavereihini.
Että minne minä voin mennä puhumaan tästä masennuksesta, alakuloisuudesta tai mitätämänytonkaan?
Uskooko lääkäri jos sellaiselle saisi ajan että en vaan jaksa?
Töihin lähtö tuntuu todella vaikealta, varsinkin herääminen tuntuu mahdottomalta. Kaikki asiat ärsyttää, olen koko ajajn äksynä, siis silloin kun en itke. itken vähintään 2tuntia päivässä. Rakastin ennen suihkussa käymistä ja hiusteni hoitoa, en enää. Suihkuun meno tuntuu mahdottomalta suoritukselta. Seksiä oli ennen niin usein että voisi sanoa sitä harrastukseksi, mutta en enää jaksa innostua. En jaksa ulkoilla. En tee enää ruokaa, ennen se oli hauskaa. En siivoa. en pese astioita. En pyykkää. En enää pysty kuvittelemaan asioita, esim jos joku kysyy että jos voittaisit lotossa mitä tekisit. En muista mitä tein esim eilen töitten jälkeen, en kai mitään, itkin varmaan. Välillä itken töissäkin esim vessassa. Itseni tappaminen on käynyt mielessä syksyn aikana useaan kertaan. Mutta pitäsisi keksiä varma ja nopea tapa kuolla.
Puhuin asiasta eilen työterveyshoitajalle, kun kävin rokotuksessa. Hän ei tuntunut ymmärtävän että olen tosissani. Kaikki vaan sanoo että olen vaan herkkä. Sanoin elokuussa äidilleni että tarvitsen varmaan sairaslomaa, kun en enää jaksa, sekin sanoi että et kai tosissasi. En jaksa enää pitää yhteyttä kavereihini.
Että minne minä voin mennä puhumaan tästä masennuksesta, alakuloisuudesta tai mitätämänytonkaan?
Uskooko lääkäri jos sellaiselle saisi ajan että en vaan jaksa?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kyllä minun mielesteäni oireesi viittaavat aivan selvään masennukseen.
Kannattaisi pyytää työterveydestä pääsy joko psykiatrille tai ainakin juttelemaan psykologille. Jos sitä kautta ei pääse, niin voisitko mennä yksityiselle.
Itselläni oli ihan samanlainen olo, joka vielä paheni. Sitten pääsin terapiaan ja kävin psykiatrilla säännöllisesti. Olin sairauslomalla vuoden ennen kuin aloin toipua, ja sittenkin vielä jatkoin Kelan tukemaa terapiaa, yhteensä 3 vuotta.
Hae ihmeessä apua, älä välitä muiden vähättelystä.
Voimia!
Googleta mielenterveystoimisto ja käväise siellä. Siellä tietävät miten jatkat, ainakin minulle sattui aika osaava ponihäntäpoika. Tosin nyt taas on ankea olo, pitäisi mennä taas. Oliskohan tämä aika vaan niin epävarmaa kaikkine euroopanlaajuisine konkursseineen, ei ole varma mistään, saako pitää työpaikkansa. Missään ei löydy iloisia asioita, kaikki tiedotusvälineet vaan paasaa onnettomuuksista, rahanpuutteesta, oikeudenkäynneistä, pahoinpitelyistä...
Löytäisitpä jonkun henkisellä älykkyydellä varustetun juttelukaverin. Ihminen on kolmiyhteinen ja siksi hänellä on ruumis ja sielu, eli psyykke ja henkisyys. Usein henkinen ihminen kituu ravinnon puutteessa. Sielu, eli psyykke kyllä saa ravintoa, mutta sellaista, mitä hengellinen puoli ei voi ottaa vastaan.
Itse kävin kauan sitten syvän masennuksen läpi, mutta usko Jumalaan poisti sen. Minä en saanut apua muualta kuin Uudesta Testamentista ja sieltä kumpuavasta viisaudesta. Sain huomata, että minun ei ole pakko ajatella synkästi ja kielteisesti, vaan saan itse päättää ajattelenko positiivisesti ja lämpimästi. Sen opin Jeesuksen opetuksista.
Olisiko aika mennä verikokeeseen?
Voisi selvittää mahdollisen kilpirauhasen vajaatoiminnan. Ja jos tulos on edes siellä suunnalla että on pientäkään mahdolisuutta vajaatoimintaan, aloittaisi koelääkityksen. Siihen terveyskeskuslääkärien hyssyttelyyn "tarkkaillaan tilannetta" ei kannata suostua.
Toinen mikä kannattaisi selvittää on D-vitamiinitaso. Toki, kun tuota saa kaupasta ilman reseptiä, niin sitä voi ottaa tähän vuodenaikaan aikalailla suuriakin määriä.
Jotakin alkaa varmaan ärsyttämään nämä patenttivastaukset toisten ihmisten masennuksen ratkaisemiseksi, ärsyttäisi itseänikin varmaan masentuneena. Mutta... olen huomannut, ainakin omalla kohdallani, että on helpompaa ensin selvittää ihan perusasioiden kunnossaolo. On kivempi/helpompi aloittaa vitamiineillä/hivenaineilla/hormoneilla ennenkuin alkaa syömään masennuslääkkeitä... joilla on sitten aika mielenkiintoisiakin haittavaikutuksia.