Mun oma Norjan vuonohevonen, Fiandra Lara "Klaara", kuoli... Pääntautiin... Mä en tiiä mitä mä teen.. ehkei välttämättä mitään...mul on niin ikävä sitä... mut silti tiiän että nään sen ehkä vielä joskus sitten...kun... jos mä jotenkin vaan pääsisin sen luo...musta vaan tuntuu että on pakko... mä en halua jättää sitä... mä haluan sen takaisin... mun oman hevoseni... en tiiä muitten ajatusta tästä, mutta musta se vaan olisi oikein.. pääsisin sen luo.. yhdellä ainoalla keinolla... mun rakkaan hevoseni luo.. teen samoin kuin sekin.. haluan takaisin viettämään yhteisiä aikoja...mun on pakko...pakko.. se olis ainoo keino...päästä mun rakkaan hevoseni luo...aamulla mä...mä aion olla sen luona...Klaaran...Mun hevoseni...pakko...pakko...pakko...pakko... en voi elää ilman sitä, joten en myöskään voi elää..mun hevoseni.............
Klaara..
takaisinklaaranluo
3<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Ootko sä hulluks tullut?! et sä nyt voi itsarii tehä jos joku humma delaa!
No ehkei asiat kuitenkaan noin huonosti oo?! Se tuntuu tietenkin ensiksi tosi kauhealta kun oma hevonen kuolee mut ajan kanssa helpottaa... Maailmassa on muitakin hevosia jotka odottaa sua jossain kulman takana. Kunhan annat vain niille mahdollisuuden. Kyllä se siitä!
otan osaa! Harmillista!