Etelä-Karjala
Itärajan tuntumassa ilmestyvät sanomalehdet pitävät uutisoinnissaan Venäjää enemmän mahdollisuutena kuin uhkana. Helsingin yliopiston viestinnän laitoksen tutkijat analysoivat vuosien 2006 ja 2010 välillä kaikkiaan 400 Venäjää käsittelevää artikkelia.
Mukana oli kirjoituksia Helsingin Sanomista, Iltalehdestä, Etelä-Saimaasta, Karjalaisesta, Imatralaisesta sekä Pogostan Sanomista.
Analyysin mukaan lehdet pyrkivät häivyttämään Venäjään liittyviä vahvoja ennakkoluuloja. Tutkija Sanna Ojajärven mukaan lehtien suhtautuminen Venäjään oli aiheesta riippumatta hyvin varovaista.
- Ennakkokäsityksiin viitattiin hyvin hienovaraisesti. Esimerkiksi siten, että "Venäjän poliisi hajotti TAAS mielenosoituksen". Käytettiin tiettyjä sanavalintoja ja sitä toimintaa vähän paheksuttiin, mutta se tosiaan vaati yksittäisten sanojen tarkkuudella lukemista, Ojajärvi sanoo.
- Jutuissa nousi esiin kolme teemaa, joilla Venäjä tavallaan kehystettiin: Uhka, mahdollisuus ja toiseus. Juuri tämä toiseus eli venäläisen kulttuurin erilaisuus nousi eri yhteyksissä esiin.
Valtakunnallisissa lehdissä Venäjään liittyvät uhat saattoivat tarkoittaa esimerkiksi arvaamatonta käytöstä kauppapolitiikassa. Maakuntalehdessä uhka saattoi olla se, että esimerkiksi venäläisiä ostosmatkailijoita ei ole näkynyt Lappeenrannassa odotetusti. Itä- ja Kaakkois-Suomessa lehdet korostivat tietoisesti itänaapuriin liittyviä mahdollisuuksia.
- Varsinkin talouden potentiaali nousi esille. Päätoimittajat perustelivat tätä mahdollisuuden näkökulmaa sillä, että lehtiä lukevalla yleisöllä on negatiivisia ennakkokäsityksiä Venäjästä. Taloudellisilla faktoilla tätä ennakkoluuloista ilmapiiriä pyritään muuttamaan, Sanna Ojajärvi toteaa.
Lehtijuttujen lisäksi tutkijat kävivät läpi eri medioiden Venäjään liittyviä verkkokeskusteluja, joita oli noin 4 000. Rekkajonot, maakaupat ja tax-freeostokset ovat saaneet suomalaisten kielen kannat laulamaan hyvin rajustikin. Sanna Ojajärvi näkee verkkokeskusteluissa myös monia hyviä puolia.
- Kansalaisten keskustelusta löytyy myös monipuolisempaa keskustelua Venäjästä kuin mitä journalismista on mahdollista löytyy. Se asiallinen keskustelu on usein hyvin perusteltua ja positiivisella tavalla rohkeampaa kuin journalistisissa teksteissä, hän toteaa.
Tutkijoiden kirjoittama artikkeli Venäjä-uutisoinnista on osa Näin naapurista -nimistä kirjaa, joka ilmestyy ensi viikolla.
YLE Kymenlaakso / Valtteri Kykkänen
Itärajan tuntumassa ilmestyvät sanomalehdet pitävät uutisoinnissaan Venäjää enemmän mahdollisuutena kuin uhkana. Helsingin yliopiston viestinnän laitoksen tutkijat analysoivat vuosien 2006 ja 2010 välillä kaikkiaan 400 Venäjää käsittelevää artikkelia.
Mukana oli kirjoituksia Helsingin Sanomista, Iltalehdestä, Etelä-Saimaasta, Karjalaisesta, Imatralaisesta sekä Pogostan Sanomista.
Analyysin mukaan lehdet pyrkivät häivyttämään Venäjään liittyviä vahvoja ennakkoluuloja. Tutkija Sanna Ojajärven mukaan lehtien suhtautuminen Venäjään oli aiheesta riippumatta hyvin varovaista.
- Ennakkokäsityksiin viitattiin hyvin hienovaraisesti. Esimerkiksi siten, että "Venäjän poliisi hajotti TAAS mielenosoituksen". Käytettiin tiettyjä sanavalintoja ja sitä toimintaa vähän paheksuttiin, mutta se tosiaan vaati yksittäisten sanojen tarkkuudella lukemista, Ojajärvi sanoo.
- Jutuissa nousi esiin kolme teemaa, joilla Venäjä tavallaan kehystettiin: Uhka, mahdollisuus ja toiseus. Juuri tämä toiseus eli venäläisen kulttuurin erilaisuus nousi eri yhteyksissä esiin.
Valtakunnallisissa lehdissä Venäjään liittyvät uhat saattoivat tarkoittaa esimerkiksi arvaamatonta käytöstä kauppapolitiikassa. Maakuntalehdessä uhka saattoi olla se, että esimerkiksi venäläisiä ostosmatkailijoita ei ole näkynyt Lappeenrannassa odotetusti. Itä- ja Kaakkois-Suomessa lehdet korostivat tietoisesti itänaapuriin liittyviä mahdollisuuksia.
- Varsinkin talouden potentiaali nousi esille. Päätoimittajat perustelivat tätä mahdollisuuden näkökulmaa sillä, että lehtiä lukevalla yleisöllä on negatiivisia ennakkokäsityksiä Venäjästä. Taloudellisilla faktoilla tätä ennakkoluuloista ilmapiiriä pyritään muuttamaan, Sanna Ojajärvi toteaa.
Lehtijuttujen lisäksi tutkijat kävivät läpi eri medioiden Venäjään liittyviä verkkokeskusteluja, joita oli noin 4 000. Rekkajonot, maakaupat ja tax-freeostokset ovat saaneet suomalaisten kielen kannat laulamaan hyvin rajustikin. Sanna Ojajärvi näkee verkkokeskusteluissa myös monia hyviä puolia.
- Kansalaisten keskustelusta löytyy myös monipuolisempaa keskustelua Venäjästä kuin mitä journalismista on mahdollista löytyy. Se asiallinen keskustelu on usein hyvin perusteltua ja positiivisella tavalla rohkeampaa kuin journalistisissa teksteissä, hän toteaa.
Tutkijoiden kirjoittama artikkeli Venäjä-uutisoinnista on osa Näin naapurista -nimistä kirjaa, joka ilmestyy ensi viikolla.
YLE Kymenlaakso / Valtteri Kykkänen
Vastaukset 5
Vanhimmat
Ei ole, mutta sinä olet homo ja ruotsalaisten omistuksessa.
YLE / Raine Martikainen
Kotkaan jo pitkään kaavailtu venäläisen liiketoiminnan ja logistiikan keskuksen Rubiconin konsepti alkaa hahmottua. Kehitysyhtiö Cursorin ohjelmapäällikkö Sergey Troshkovin mukaan Cursorin venäläisyrityksille luotu toimintamalli valmistuu joulukuuksi.
Troshkovin mukaan venäläisten yritysten kiinnostus Kotkaa kohden on kasvamassa. Jos kiinnostus muuttuisi myös yritystoiminnaksi, niin Troshkovin mukaan tiedossa olisi kymmeniä uusia työpaikkoja.
Kotkan houkuttelevuutta pyritään lisäämään valmiilla toimintamallilla, jolla seudulle tulevat venäläisyritykset voidaan ottaa vastaan ja niiden toimintaa kehittää.
Rubicon -keskuksen paikkaa ei ole vielä päätetty. Venäläisyritykset, joiden kanssa neuvotteluja käydään, tarvitsisivat toimisto- ja varastotilojen lisäksi myös tuotantotiloja.
Troshkovin mukaan apu firman pystyttämiseen Suomeen ei venäläisille yksin riitä. Tänne sijoittumista suunnittelevat yritykset tarvitsevat laajaa palvelua, koko kehityskaaren ajan.
YLE Kymenlaakso
"Ojajärvi näkee verkkokeskustelussa myös monia hyviä puolia". Hyvä että kopioit artikkelin tänne. Jestas sentään kun olin aikaisemmin luullut että hää näkee siinä vain huonoa. Myös nopea suunniteltu rantarata Helsingistä Pietariin liippasee kotkaa, mutta juna pyyhkäisee vinhasti kotkan ohi ja porukalla sillä kohdalla kaulukset pystyssä.
eikö ne ryssät jo kerran topattu tali-ihantalassa.
Mitä, oks´ne jo myynneet tämänkin lehden? Oks´omistaja ollut pikkurahan puutteessa?
Tai haitanneeko tuo mittää kuka omistaa lehden?
Vai mitä, Valtsu?