Hilla; n. 20:n ikävuoden alkupuolella oleva kiinnostava nuorinainen.
Tapahtumahetki oli n. klo 15:00 – 16:00
Kävelin yksin, hajamielisenä, syviin ja raastaviin ajatuksiini takertuneena Kofeiinikomppanian ohi, kunnes yht'äkkiä ohitimme toisemme kyseisen komppanian kohdalla katua ja minä yritin saada katsekontaktia sinuun, jotta ymmärtäisin, mitä sinä ajattelet minusta – ehkäpä tervehtiäkin, ehkäpä rupatellakin.
Ensivaikutelmasi oli hätkähtänyt ja aloit asetella tarkoituksellisen hitaasti päähinettä päähäsi kuin suojautuen sen alle ja samalla huomasin pääsi kääntyvän vasemman korvasi suuntaan, joten en pystynyt enää näkemään kasvojasi kokonaan.
Mutta aivan kuin suloisiin poskiisi olisi tullut hieman lisää väriä ja huulesi paljastivat sinun hymyilevän. Se ei ollut vihamielinen hymy, vaan mieluumminkin yllätetyn ihmisen "häpeily/nolostumis-reaktio”, joissa ei minun mielestäni ole mitään hävettävää saati sitten nolostuttavaa. Hymy itsessään antoi kokonaisvaltaisesti ajateltuna positiiviselta vaikuttavan kuvan – aivan kuin olisit kuitenkin ollut tyytyväinen siitä tilanteesta, joka sai sinut hymyilemään.
Tätä kertosäettä minä olen kuunnellut mielessäni aina kaupungin kaduilla kuljeskellessani – tänäänkin, SILLOINKIN.
Anna Eriksson - Kaikista kasvoista (2003)
" kaikista kasvoista /
kaikista katseista /
etsin sinua, sinua vain /
kaikista kasvoista /
käsistä, huulista /
aina sinua, sinua hain /
tyhjistä vuosista, tuulista /
paljon kyyneleitä mä sain /
kaikista kasvoista, katseista /
etsin sinua, sinua vain "
http://youtu.be/UX8mQKbx4cI
Voiko joku vieras ihminen pystyä ikinä ymmärtämään, kuinka äärettömän tärkeä hän voi olla jollekin toiselle vieraalle ihmiselle?
Kiitos sinulle siitä, Hilla.
P.S. Jos todellakin vain vaivaan sinua ja aiheutan sinulle mielipahaa, niin tee asia minulle suoraan selväksi ja minä lopetan tämän epäilyjen äärettömyyksillä kalastelun ja mielipahan tuottamisen, koska sitä minä en missään tapauksessa halua sinulle aiheuttaa. Enkä minä tosiaankaan loukkaannu semmoisista.
Jos tunnet minua kohtaan jotain samankaltaista, kuin mitä minä tunnen sinua kohtaan, niin eikö meidän kannattaisi vaihtaa edes joskus jokunen sana? Tai jotain? Mitä siinä on menetettävää?
Tapahtumahetki oli n. klo 15:00 – 16:00
Kävelin yksin, hajamielisenä, syviin ja raastaviin ajatuksiini takertuneena Kofeiinikomppanian ohi, kunnes yht'äkkiä ohitimme toisemme kyseisen komppanian kohdalla katua ja minä yritin saada katsekontaktia sinuun, jotta ymmärtäisin, mitä sinä ajattelet minusta – ehkäpä tervehtiäkin, ehkäpä rupatellakin.
Ensivaikutelmasi oli hätkähtänyt ja aloit asetella tarkoituksellisen hitaasti päähinettä päähäsi kuin suojautuen sen alle ja samalla huomasin pääsi kääntyvän vasemman korvasi suuntaan, joten en pystynyt enää näkemään kasvojasi kokonaan.
Mutta aivan kuin suloisiin poskiisi olisi tullut hieman lisää väriä ja huulesi paljastivat sinun hymyilevän. Se ei ollut vihamielinen hymy, vaan mieluumminkin yllätetyn ihmisen "häpeily/nolostumis-reaktio”, joissa ei minun mielestäni ole mitään hävettävää saati sitten nolostuttavaa. Hymy itsessään antoi kokonaisvaltaisesti ajateltuna positiiviselta vaikuttavan kuvan – aivan kuin olisit kuitenkin ollut tyytyväinen siitä tilanteesta, joka sai sinut hymyilemään.
Tätä kertosäettä minä olen kuunnellut mielessäni aina kaupungin kaduilla kuljeskellessani – tänäänkin, SILLOINKIN.
Anna Eriksson - Kaikista kasvoista (2003)
" kaikista kasvoista /
kaikista katseista /
etsin sinua, sinua vain /
kaikista kasvoista /
käsistä, huulista /
aina sinua, sinua hain /
tyhjistä vuosista, tuulista /
paljon kyyneleitä mä sain /
kaikista kasvoista, katseista /
etsin sinua, sinua vain "
http://youtu.be/UX8mQKbx4cI
Voiko joku vieras ihminen pystyä ikinä ymmärtämään, kuinka äärettömän tärkeä hän voi olla jollekin toiselle vieraalle ihmiselle?
Kiitos sinulle siitä, Hilla.
P.S. Jos todellakin vain vaivaan sinua ja aiheutan sinulle mielipahaa, niin tee asia minulle suoraan selväksi ja minä lopetan tämän epäilyjen äärettömyyksillä kalastelun ja mielipahan tuottamisen, koska sitä minä en missään tapauksessa halua sinulle aiheuttaa. Enkä minä tosiaankaan loukkaannu semmoisista.
Jos tunnet minua kohtaan jotain samankaltaista, kuin mitä minä tunnen sinua kohtaan, niin eikö meidän kannattaisi vaihtaa edes joskus jokunen sana? Tai jotain? Mitä siinä on menetettävää?
Vastaukset 1
Vanhimmat
Kasvahan mieheksi nynny!!