Miten toimia ja miten huomioin enemmän lastani??
Lapsi on 7v ekaluokkalainen, asuu lähi-äidin (minun)luona.
Sisaruksia löytyy. Tavallinen tasa-painoinen normi elämä, lapsi todettu koulussa ikäistään lapsekkaammaksi ja herkäksi.
Nyt yllätyksenä puskan takaa selvisi, että on lapselle puhellut jo kesästä asti omasta identiteetti muutoksestaan (trans-nainen) lapselle erinäisiä kierteleviä totuuksia. Ihmettelinkin lapsen mietteitä *voiko poika muuttua tytöksi* jnee..
Isä on koko syksyn pitänyt silikoneja ja puhellut transuudesta kierrellen lapselle, kunnes isä ilmoitti minulle, että hänestä tulee aikanaan trans-nainen.
Järkytyin, enkä vieläkään tiedä miten asiaan suhtautua.
Puhuin lapseni kanssa isän tulevasta muutoksesta.
Lapsi oli sitten isällään ja sai kuulla kadulla jonkun aikuisen kummastelua *miksi tuo mies pukeutuu korkokenkiin*, eli lapsi sai kuulla tälläistä kritiikkiä kadulla isästään joka käveli kadulla mekossa ja korkkareissa.
Lisäksi isä tuli sitten kerralla kaapista ja pukeutuu 100% ajasta lapsen kanssa naiseksi. Lapsi puhelee avoimesti kaikille asiasta ja etsii tukea selkeästi.
Nyt mietin miten tämä kaikki vaikuttaa lapseen, perheeseemme ja kaikkeen.
Voiko tuosta seurata lapselle traumoja??
Auttakaa hyvät ihmiset..
ps. en hauku taikka manipuloi lasta isää vastaan. Siinä ei olisi järkeä,
Lapsi on 7v ekaluokkalainen, asuu lähi-äidin (minun)luona.
Sisaruksia löytyy. Tavallinen tasa-painoinen normi elämä, lapsi todettu koulussa ikäistään lapsekkaammaksi ja herkäksi.
Nyt yllätyksenä puskan takaa selvisi, että on lapselle puhellut jo kesästä asti omasta identiteetti muutoksestaan (trans-nainen) lapselle erinäisiä kierteleviä totuuksia. Ihmettelinkin lapsen mietteitä *voiko poika muuttua tytöksi* jnee..
Isä on koko syksyn pitänyt silikoneja ja puhellut transuudesta kierrellen lapselle, kunnes isä ilmoitti minulle, että hänestä tulee aikanaan trans-nainen.
Järkytyin, enkä vieläkään tiedä miten asiaan suhtautua.
Puhuin lapseni kanssa isän tulevasta muutoksesta.
Lapsi oli sitten isällään ja sai kuulla kadulla jonkun aikuisen kummastelua *miksi tuo mies pukeutuu korkokenkiin*, eli lapsi sai kuulla tälläistä kritiikkiä kadulla isästään joka käveli kadulla mekossa ja korkkareissa.
Lisäksi isä tuli sitten kerralla kaapista ja pukeutuu 100% ajasta lapsen kanssa naiseksi. Lapsi puhelee avoimesti kaikille asiasta ja etsii tukea selkeästi.
Nyt mietin miten tämä kaikki vaikuttaa lapseen, perheeseemme ja kaikkeen.
Voiko tuosta seurata lapselle traumoja??
Auttakaa hyvät ihmiset..
ps. en hauku taikka manipuloi lasta isää vastaan. Siinä ei olisi järkeä,
Vastaukset 6
Vanhimmat
tukea ja tietoa http://www.transtukipiste.fi/
Ei tuollaisesta mitään traumoja tule jos aikuiset käyttäytyvät lämpimästi ja asiallisesti, eivätkä syyllistä ketään tai skitsoidu tai raivoa ym. -> on tärkeää olla luonnollinen, koska asiakin on luonnollinen. Vanhempien ei pidä siirtää omaa mahdollista hämmennystään, ahdistustaan, syyllisyyttään tai katkeruuttaan lapsiin.
Eikä ennakkoluulojaan! Eli jos joku arvostelee isää, lapselle sanotaan että se arvostelija on joku sairas ihminen, joku häiriintynyt.
Voimia!
Kyllä tuo jotenkin lapseen vaikuttaa, mutta tuskin nyt mitään traumoja tulee. Eli vaikuttaa siis siten kuin sinäkin omalla persoonallasi väistämättä vaikutat lapseen. Lapsesta voi tulla jopa tavallista avarakatseisempi ja suvaitsevampi, koska näkee läheltä mitä on olla erilainen.
Hei
Ota yhteyttä SETA:n sateenkaariperheisiin tai transtukipisteeseen. Sateenkaariperheiden tapaamisissa ja retkillä isän transseksuaalisuuteen osataan suhtautua asiallisesti ja lapsi saa leikkiseuraa ja todennäköisesti myös kaipaamaansa tukea ja hyväksyntää toisilta lapsilta ja aikuisilta.
Lapsesi tuskin traumatisoituu isän takia mutta ahdasmielinen ja tuomitseva ympäristön suhtautuminen varmasti ahdistaa. Arvostelijoiden ehdoilla ei pidä elää vaan kertoa lapselle, että arvostelija on vain tietämätön, ennakkoluuloinen ja pelkäävä.
Maailmaan mahtuu monenlaisia perheitä ja vaikka tilanne nyt tuntuu kriisiltä, se voi vielä kääntyä voimavaraksi ja mahdollistaa uusia näkemyksiä, mielenkiintoisia kohtaamisia ja seikkailuja.
Tukekaa toisianne ympäristön paineissa ja käykää yhdessä jossakin.
En ole transseksuaali enkä edes transvestiitti mutta naamioidun joskus huvikseni mieheksi ja käyn ulkona mieheni kanssa, hän naiseksi ja minä mieheksi pukeutuneena.
Sukupuoli on pitkälle performanssia ja sen huomaa vasta sitten kun esittää sitä vastakkaisena pidettyä. Suosittelen lämpimästi kaikille. Biletyspaikka kannattaa tietysti valita oikein.
Huomauttelijoita ei tarvitse huomioida - ei myöskään sietää loputtomiin.
Mieti, voisitko hakea itsellesi tukea jostakin ja miten voisit tukea miestäs ja lastasii muutoksessa.
Monilla transihmisillä on alussa oma tyyli hakusessa, joka voi aiheuttaa turhaa huomiota ja nälvimisiä esim. juuri kadulla. Ehkä voisit antaa exällesi meikkaus- ja pukeutumisneuvontaa, jos hän vaikuttaa neuvottomalta. Myös ihonhoito- ja kampaustietoudelle olisi varmasti käyttöä.
SInä todennäköisesti tunnet hänet parhaiten, tiedät hänen piirteensä , vartalonsa, liikkumistyylinsä ja värityksensä eli tiedät parhaiten mikä häntä pukee.
Tyylikursseja järjestävät toki transihmisten tukijärjestötkin, jos sinun apusi ei kelpaa.
Ko mies on ex-ni..jo 6v. En usko. että ottaa vastaan neuvojani. Enkä ole ollut paikalla ihmisten aukoessa typeryyksiä kadulla, vaan lapsi on ollut isällään ja he ovat kulkeneet yhdessä silloin kadulla :( Eli en ole voinut oikaista asiaa.