Olen masentuneen nuoren äiti ja kohta masennun itsekin vakavasti kun sivusta seuraa lapsensa masentunutta elämää eikä tiedä miten häntä auttaa.
Ahdistaa ihan mielettömästi kun miettii hänen tulevaisuuttaan ja varsinkin kun pelkää sitä pahinta eli ettei ole muuta tulevaisuutta kuin hautajaiset.
Yritän käydä töissä ja elää ns normaalia elämää ja tsempata lastani ilman että aiheuttaisin hänelle ahdistusta "vaatimuksillani".
Miten minä voisin parhaiten häntä auttaa, hän on vasta 20 vuotias ja asuu vielä kotona, mutta muuta elämää eikä ystäviä hänellä ole.
Ahdistaa ihan mielettömästi kun miettii hänen tulevaisuuttaan ja varsinkin kun pelkää sitä pahinta eli ettei ole muuta tulevaisuutta kuin hautajaiset.
Yritän käydä töissä ja elää ns normaalia elämää ja tsempata lastani ilman että aiheuttaisin hänelle ahdistusta "vaatimuksillani".
Miten minä voisin parhaiten häntä auttaa, hän on vasta 20 vuotias ja asuu vielä kotona, mutta muuta elämää eikä ystäviä hänellä ole.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Toivottavasti nuori saa jo jotain ammattiapua. Ei tuosta muuten voi selvitäkään. Ensin mielenterveys kuntoon, sitten työt tai opiskelut ja sitä kautta tulee myös kavereita. VOIMIA molemmille.
Ehdottomasti ammattiapua tuossa tilanteessa. Kotoa olisi myös hyvä päästä pois, sinne tuppaa kiinnittymään liiaksi eikä oikein saa mitään aikaa (kokemusta on..) etenkin jos vähän syrjemmässä asutte.
Voimia.
Itse sain apua mielenterveyskuntoutujien omaisten tukiryhmästä. Suosittelen ...............(OMTIS)
Onko pojallasi lääkitys? Ehdottomasti masennuslääkitys päälle ja tietysti terapia siinä sivussa mutta jos on periytyvä masennustyyppi niinkuin minun pojallani (11 v.) joka on viettänyt hyvin suojattua elämää ja silti sairastunut masennukseen, tuskin terapia auttaa, vaan saattaa olla synnynnäinen serotoniinipuutos aivoissa niinkuin pojallani. Hänellä on lääkityksenä Sepram 35 mg, ja tällä hetkellä erittäin hyvässä kunnossa verrattuna aikaan ennen lääkkeitä.