kyllä tekis mieli vaa jonku kanssa chillata ja ihmetellä ja keksiä että mitä sitä tekis. baariin ei yksin viitti lähtiä ja yksin ei kämpilläkään sen ihmeemmin mene... kukaan ei soita ja koitin soittaa moneen paikkaan niin joko rahat loppu taikka sitte ei vastata... ja tää on nyt jo niin mones kerta että en sitte tiiä mistä johtuu... kyllä tää vähän musertaa ku tällästä aina:/
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 38
Vanhimmat
Sama täällä! Olen vieraantunut kavereistani eivätkä he halua minua mukaan minnekään. Menevät vaan keskenään ja itse saan mädäntyä yksin kotona. Joskus erittäin harvoin ottavat säälistä mukaan, ja silloinkin huomaan miten he ovat jotenkin hieman vaivaantuneita, tai sitten vain kuvittelen omiani... Toki tähänkin joku sanoo, että voisin mennä yksin... mutta ei siinä ole minusta mitään itua.
tuntuu vaa siltä että jos haluaa ees jonkinlaista seuraa nii pitää vaa painuu sitte baarii aivottomaan seuraan mut jos juon tarpeeks nii varmasti pääsen siihe samaan olotilaa nii ei kait tässä sit muu auta... nyt ku on kaks vaihtoehtoo et yksin kotona taikka päissään pöllöjen kanssa nii se jälkimmäine houkuttelee enemmä joten olkoot...
Mulla viimeiset ystävyys suhteet jäivät jo vuosia sitten. Sen jälkeen on ollut aina silloin tällöin lyhyempiä kaveri suhteita, siis jos ei seurustelua lasketa. Viimeisestä seurustelustakin on jo useampi vuosi. Kyllä tähänkin jotenkin tottuu että ei ole mitään sosiaalisia kontakteja elämässä.
Mites olis jos yhdessä poistettaisiin yksinäisyyttä huomenna? Vaikka jossakin ravintolassa. Ainut ehto minulta sinulle on että olisit pk-seudulta. Itse olen 27v. mies pk-seudulta.
Absolutismi on sairaus josta voi parantua!
Entäs koko viikonloppu ja yksin?
Entäs koko viikko ja yksin?
Entäs koko vuosi ja yksin?
Jos oot vaan välil perjantaisin yksin... Oot onnekas. :)
Komppaan kimppakyytiä. Itselläni nyt sentään hieman sosiaalisia kontakteja, mutta avopuolison lähdettyä olen saattanut hyvin olla viikkoja tapaamatta ketään (koska olen opiskeluista sairauslomalla) ja päiviä puhumatta kenenkään kanssa. Huolestunut äiti soittelee silloin tällöin ja sille on pakko vastata, yksinäiselle ihmiselle. Omapa on toisaalta vikani, olen aika nirso seuran suhteen, vaikkei olisi varaa olla. Mieluummin yksin sitten.
Tämä on kuin minun kirjoittmani. Avopuoliso lähti kuulemma fiksumman matkaan 9 vuoden jälkeen (eipä koskaan omasta fiksuudestani sanonut mitään). Suurin osa entisistä kavereista on parisuhteessa, ainoastaan yhtä nään kerran kaksi kuukaudessa. Viikonloput menee sitten yksin harrastaessa ja sitten kalsarikännejä viettäessä. Ei jaksais tosiaan yksin paariin, tulee jotenkin aamarin tyrkky olo. Ja kuitenkaan en ole mikään variksen pelätin mutta kuitenkin aika ujo luonteeltaan. Nettitreffitkin tuntuvat olevan sama kun aina pokerissa tuplais väärin.
siis oon aikalailla kokoajan yksin. ei ystäviä ja paria hassuu juomakaverii lukuunottamatta ei oo oikeestaan mitään... ei sillä että oisin ainoastaan viikonloppusin yksin mut aika lailla kokoajan ja oon paljon yrittäny ottaa yhteyttä mut ei niin ei... vaikka sosiaalisuutta ja kontaktia haluis nii ei silti... en tiiä sitte johtuuko se ihan siit et en kait tiiä et miten sosialisoitua taikka jotain... on tää vaikeaa...
Ota niistä parista hassusta juomakaverista sit kaikki irti mitä saat.. Kai sä töissä/koulus käyt jos näät ihmisii? Onks tää sellasta ´´vapaa-ajan hyvä ystävä jolle voi puhua puuttuu´´ yksinäisyyttä?
Kuitenki jos voit baarissa joidenki kanssa käydä, voi sitä aina tutustuu uusiin ihmisiin. peukut pystyyn.
Miten noin hyvän näkönen nuori mies voi olla sinkku? Ei niin, että olisin niin pinnallinen, että ajattelisin sen olevan pelkkä ulkonäkökysymys, mutta kuitenkin. Luulis, että naiset suorastaan parveilisi sun ympärillä! Tai minä ainakin, jos olisin siellä päin ja sinkku! Hei nyt et masennu siellä! Ylös ulos ja elämään komistus heti ens viikonloppuna. Tiedän, ettei se ole aina helppoa, mutta potkit itseäs vähän persuksille :)
Hohhoh, mul oli ihan sama mielessä mutten kehdannu mainita. :)) koska ei asiat aina mee niin yksinkertasesti.
Itsesääli tekee ihmisestä kuin ihmisestä ruman.
Asut profiilin mukaan Turussa, niin jos ilmainen liikunta kiinnostaa ja olet 20-28-vuotias, niin tule pelaamaan
http://www.turku.fi/public/default.aspx?contentid=147131
Ainakin Kupittaan ja Sirkkalan koululla on porukkaa käynyt ihan kivasti.
Voi että :( Itselläni meinaa nykyään olla välillä vähän sama ongelma.
Onhan noita kavereita tietenkin jonkin verran, mutta tällä hetkellä ongelmana taitaa olla vähän se, että kun erosin ukostani ja vaikka meillä on hyvät välit niin hänen uusi tyttöystävänsä on samasta kaveripiiristä eikä sitten voi sietää minua. Joo, pieni paikkakunta, pienet piirit ja sitä rataa. Itse sitten vähän jättäytynyt syrjään juurikin tuon tilanteen vuoksi ja nyt sitten vain odotellessa sitä päivää, että se vähän rauhottuu. :) Ja siis todellakin on rauhoittumisen tarpeessa, viimeksi nähdessämme tytteli kävi suoraan käsiksi. Kun onhan se yhteisille kavereillekin sitten aika kiusallinen tilanne, jos kaksi (tai siis oikeasti yksi, minulla ei mitään kaunoja ole ketään kohtaan) ihmistä on sotajalalla keskenään.
Muttajoo, tiedänpä tunteen, se on vain niin blaaaaaaa viettää se viikonloppu itsekseen möllistellen ja baariin ei todellakaan tule lähdettyä yksin. :P Ja on siinä vähän ongelmana sekin, että vaikka periaatteessa olisinkin ihan sosiaalinen ihminen, niin vähän ujo kuitenkin ja uusiin ihmisiin tutustuminen ei aina ole minulle se helpoin tehtävä.
Mullakin on kaikki kaverit kaikonneet lukion jälkeen. Vaikka eipä ne kovin hyviä kavereita enää olleet. Yläasteella jo elämät lähti aika eri suuntiin ja luotettavaa ystävää ei ole oikeastaan KOSKAAN ollut.
Olen ehkä hieman erikoinen persoona, tai sellaisena uskon ihmisten minua pitävän. Olen kuitenkin todella huumorintajuinen ja ns. uskollinen ystävä. Pidän eläimistä, luonnosta, taiteesta, elokuvista, hyvästä ruuasta jne. En ole ilkeä enkä kateellinen. Naisten kanssa on vaikeampi jotenkin tulla juttuun. Miesten kanssa on jotenkin helpompaa olla. Olen töissä terveydenhoitoalalla ja saan päivittäin olla paljon ihmisten kanssa tekemisissä ja minulla on miesystävä, joten usein jopa kaipaan omaa rauhaa.
Minua kuitenkin ahdistaa, kun mietin miksei minulla ole ystäviä. En ole ystävystynyt opiskelukavereihin tai työkavereihinkaan kovin syvällisesti. Olen mielestäni yrittänyt kyllä, mutta en tiedä mitä teen väärin. Vierestä seuraan, kun toiset ystävystyvät nopeasti, sopivat tapaamisia ja kertovat asioita toisilleen, minä olen vain työkaveri tai kelpaan kuuntelijaksi, jos jotain ikävää on tapahtunut töissä.
Olisi ihanaa, jos olisi joku sellainen ystävä, joka tuntisi minut ja hyväksyisi minut tällaisena. Joku jonka kanssa voisi käydä kahvilla ja kaupungilla, tai olla vaan kotona ja selailla lehtiä ja juoda viiniä. Katsella tv:tä, käydä ulkoilemassa tai vaihdella reseptejä tai leipoa yhdessä.
Miten enää n. 30-vuotias nainen voi löytää ystäviä? Pelottaa jo yrittää ystävystyä, kun aina "saa pakit".
Joo kyllähän tuo kolmekymppisenä alkaa olla myöhäistä enää ystäviä hankkia. Suosittelen että otat yhteyttä johonkin psykologiin jonka kanssa keskustelemalla toteatte ettei tilanteelle enää voi mitään ja opit hyväksymään yksinäisyytesi. Tämän jälkeen voit löytää elämällesi muuta sisältöä esimerkiksi työn tai harrastusten parista. Joidenkin ihmisten on tarkoituskin olla yksin mutta se ei tarkoita etteivät he olisi tärkeitä yhteisölleen ja yhteiskunnalle. Hyvää työntekijää arvostetaan aina!
Joo tosi lohdullista luettavaa. Itse olen 30 vee nainen ja ystäviä/kavereita tasan nolla. Eli ei kannata siis edes yrittää, tai yritetty on, mutta kun kaveruudellekin luodaan niin kauheat vaatimukset, varsinkin naispuolisilla se on vikana. Yhteiskunnalle olen hyödytön työtön yksilö. Psykologit ei kauhiasti auta ketään. Mutta pitää elää niin kauan ku jaksaa ja olla sitten jaksamatta.
Toi Julia5555.n mielipide on kyllä aikalailla väärässä.
Kyllä aikuisenakin voi ystäviä ja jopa seurustelukumppaninkin löytää.
Mulla lähti poikuus vasta kolmekymppisenä :)
Vielä keski-iässäkin ja jopa vanhuksenakin voi ihan hyvin ystävystyä
Mun täti meni naimisiin 60 vuotiaana ja ehti olemaan 27 vuotta aviossa
eli kuolemaansa asti.
Mun kauimmin kestänyt seurustelu alkoi 40 vuotiaana
Nyt olen ollut yksin noin 10 vuotta eli olen jo aika iäkäs
Ei kannata toivoansa menettää... Tsemppiä kaikille !!
Mulla kans käy aina niin, että yritän ystävystyä jonkun kanssa, mutta yhtäkkiä en enää kelpaakaan seuraksi. Tai että olen varakaveri tai puolituttu. Kukaan ei halua olla läheinen mun kanssa. Tai siis naisista on kyse, miesystäviä mulla on ollut ja on tälläkin hetkellä, mutta ystäviä ei. Oon ihan normaali, ehkä en ole ihan niin ulospäinsuuntautunut, kuin nuoret naiset ja arkakin saatan olla just sen takia, kun aina mut hylätään kuitenkin.
Tulen juttuun kaiken ikäisten kanssa, enkä ole seurasta kovin ronkeli, tietenkin jotain yhteistä pitää olla, että on juteltavaa jne. En yritä tunkea väkisin kenenkään seuraan ja mielestäni olen kiva ja hyväksyn ihmiset sellaisina kuin he ovat. Ehkä olen liian tylsää seuraa sitten, joku menee kuitenkin aina pieleen.
Esimerkkinä viimeisin juttu mikä on tapahtunut: Meille tuli n. vuosi sitten uusi ihminen töihin, olkoon vaikka hän Terhi nimeltään. Muut suhtautuivat häneen aika varauksella ja hänestä jopa leviteltiin ikäviä juoruja. Minä olin alusta asti hänelle mukava, opetin työasioita ja kannustin alkuvaikeuksien yli ja autoin sopeutumaan uuteen työpaikkaan ja vieraaseen kaupunkiin. Muut tuntuivat vain arvostelevan hänen työpanostaan ja haukkuivat häntä keskenään, etenkin eräs nainen, olkoon hän Karoliina.
Vuoden aikana tilanne muuttui ja hän sopeutui pikkuhiljaa porukkaan. Nyt nämä naiset Terhi ja Karoliina ovatkin niin hyviä ystäviä ja minä olen lähes ilmaa. Miten näin voi aina käydä? Jos olisin ilkeä, kertoisin tälle Terhille miten Karoliina häntä haukkui, mutta en viitsi tehdä sitä.
No voi hellureij ja hellät o tunteet. Ite olen totaalinen erakkoluonne ja vietän pääasiassa aikaa yksinäni. Ainoat ihmiskontaktit ovat koulun ja töiden kautta. Menkää töihin niin saatte kavereita. Sitä on ihmiskunta Suomessa asunu kautta aikain "keskellä mettää" ilman niitä kavereita. Kuka keksi sen että niitä on PAKKO olla?
Eihän niitä olekaan pakko olla, mutta entäpä jos kaipaa seuraa. Ihminen kun käsittääkseni on sosiaalinen eläin. Yksinäisyys aiheuttaa oikeasti mielenterveysongelmia ihmisille! Mutta jos olet todellinen erakko, et voi ymmärtää sitä seuran kaipuuta. Jos on kuunnellut vain hiljaisuutta yksin neljän seinän sisällä, tuntuu, että sydän pakahtuu. Tai katsoo ikkunasta ulkona olevia ihmisiä, joilla on hauskaa yhdessä, elämää, naurua läheisyyttä ja itsellä vain tv:n äänet ja kellon raksutus.
huomenna on taas perjantai. Tuskin jaksan edes ulos lähteä, kun ei vaan huvita.
Jebajeee, viikko vitutusta ja yksinäisyyttä kohta takana. Viikonlopullinen samanlaista gaggaa edessä.. ._.
Kaikki vaan viikonloppuna baariin tutustumaan toisiin ihmisiin. aina sieltä löytyy joku jonka kanssa väitellä jostain vaikka sen yhden illan vaan:)
Baariin vai, ei kyllä yhtään innosta Pitäis olla ylimääräistä rahaakin sitä varten eikä mulla ole.
hirvee meteli ja puoli/täyskännisiä ihmisiä...
Leffaan vois mennä mutta aika orpoo mennä yksin ja sali täynnä pareja tai perheitä.
ite täytän maaliskuussa 30 aloittaja kun mainitsi noista ryyppy kavereista niin nekin nauraa mulle kun heillä on vaimo lapsia ja mä vaan oon outo sinkku vituttavin kommentti oli kaverilta joka on ollu paras kaveri 5 vuotiaasta lähtien joka totes että hei kasva miehen mittoihin niin saat naisia tarkoittaen sitä että olen 158 "pitkä"eli en normaali ihminen ja sitähän en oo tietysti ite huomannutkaan!
Täälläkin vietellään perjantaita yksin...
tsemppiä kaikille samassa tilanteessa oleville!
ei kannata menettää toivoaan!
Perjantai ja viikonloppu yksin..
ei uutta auringon alla.
Joo vituttaa... No eipä oo ihan ensimmäinen ja tuskin viimenen perjantai ( eli viikonloppu) yksin...
yksinäisyys on helvetin paska juttu. täällä mäkin yksikseni istuskelen ja kirjottelen kun ei oo oikein muuta. kukaan ei ikinä soita
Maanantai yksin, tiistai yksin, keskiviikko yksin, Torstai yksin, perjantai yksin, Lauantai yksin, Sunnuntai yksin. Kyllä toivo on jo mennyt
ensi vuonna on karkausvuosi, yksi päivä lisää yksinäisyyttä♥ omassa kaupungissa kun on vaan yksi kaveri niin ei tuu kyllä enää mitään tehtyä. tiistaina alotan jonku liikuntaryhmän seukkarilla ja torstaina joku taideryhmä, tulee niistä vähän jotain hommaa ja pakko lähteä sitten uloskin. mutta ei tuo ole sama asia kun jonkun kanssa ajan viettäminen ja chillailu.
Lauantai-ilta ja meikäläinen yksin kotona... niinkuin tavallsesti kaikki viikonloput. Kaverit ryypiskelee ties missä. Eipä täs muuta kuin kattella tv:tä ja kuunnella oikein masentavaa musaa... http://www.youtube.com/watch?v=Rymgm3jcuWc auttaa kummasti.
Itekin olen aina yksin koska ei mulla ole kavereita jonka kanssa olla vapaa-ajalla.
Koulussa chillaan luokkakavereiden kanssa mutten oikeastaan välitä niistä paskan vertaa (ei ole niinku mun tyyppisiä kavereita). On mulla kyllä yks kaveri jonka kanssa sitten lanitetaan CS ja juodaa ES (yllätys yllätys) kerran 4 kuukaudessa. Et silleen...
Lisäksi olen masentunut tuosta että olen aina yksin. Tiedän että kavereita ei yleensä saa koneen ääressä muttei ole energiaa lähtä minnekään.
Menkää baariin vaikka sitten yksin! Siellä tutustuu kyllä ihmisiin :) Itse olin lauantaina kavereiden kanssa baarissa ja vähän aikaa istuin yksinäni, kun kaverit kävivät tilaamassa, niin heti yksi mies tuli juttelemaan. Oli yksin liikenteessä enkä pitänyt sitä mitenkään outona, ettei hänellä ollut kavereita mukana. Ja hän sai mieleni paljon paremmaksi, sillä olin sillä hetkellä surkeana, koska poikaystäväni teki minut tahallaan mustasukkaiseksi siellä baarissa ja teki tyhmyyksiä. Tämä mies halasi ja sanoi, että voi mennä sanomaan poikkikselleni suorat sanat ja vetää tarvittaessa vaikka turpaan. :D Siinä sitten juteltiin varmaan puoli tuntia ja tulin paljon paremmalle mielelle :)
"Menkää baariin vaikka sitten yksin! Siellä tutustuu kyllä ihmisiin :)"
Ei tutustu, jos sattuu olemaan ujo mies.
En etsi miestä vaan ystävää, en edes pidä baareista. Olen pyörinyt niissäkin, mutta en ole sitä sorttia. Anteeksi nyt vaan, mutta mun kokemus baareista on lähinnä kännisiä urpoja, joille en jaksa kovin kauaa hymyillä kauniisti. Ja jotenkin biletyspaikassa yksin oleva näyttää jotenkin "säälittävältä". Eri asia käydä päivällä kaljalla ja lukemassa päivän lehti baarissa, mut menepä yksin orpona notkumaan johonkin clubille. No thanks. Pitäis olla ainakin joku rauhallisempi paikka sitten.