Periaatteessa kaikki hyvin, on työpaikka, kiva asunto.. mutta. elämä ihan persiillään. avioeron jälkeen ei ole löytynyt kumppania, kunnollista/rehellistä miestä. Rahat aina loppu, hengissä pysyn jotenkin ja saan laskut maksettua, mutta ei ole kiva kun tilistä jää muutama kymppi laskujen maksun jälkeen elämiseen.
Ainoa valopilkku on kun tytär odottaa vauvaa, muuten en jaksaisi jatkaa, haluan nähdä sen vauvan. Onhan mulla neljä lasta ja lapsenlapsia tulee vielä lisääkin kai joskus, mutta nyt just ei jaksa ajatella niin pitkälle.
Tuleekohan tähän koskaan parannusta vai olisiko parempi vaan luovuttaa ja vaihtaa 'hiippakuntaa'?
Ainoa valopilkku on kun tytär odottaa vauvaa, muuten en jaksaisi jatkaa, haluan nähdä sen vauvan. Onhan mulla neljä lasta ja lapsenlapsia tulee vielä lisääkin kai joskus, mutta nyt just ei jaksa ajatella niin pitkälle.
Tuleekohan tähän koskaan parannusta vai olisiko parempi vaan luovuttaa ja vaihtaa 'hiippakuntaa'?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Elämä on keskimäärin ihmisen parasta aikaa...
Jos olet terve, koita nauttia siitä, lapsistasi ja lapsenlapsistasi. He tarvitsevat sinua. Tarpeettomuuden ja epäonnistumisen tunteet kuuluu tähän kuvioon, ei voi mitään...Se on yksi hetki ja se "oikea" saattaa löytyä. Suomi on pullollaan niitä"kunnollisia" kumppanikokelaita. Meille perus tyypeille se usein tuntuu löytyvän juuri silloin kun vähiten odottaisi ja vähiten tekee asian eteen.
Vanha klisee "aloita jokin harrastus" toimii kuitenkin usein! ikäisellesi ihmiselle voisi sopia esim. lavatanssi. Siellä käy monenlaisia ihmisiä ja alkoholi ei kuulu varsinaisesti siihen kuvaan, mikäli niin ei siis halua. Kursseille pääsee edukkaasti, eikä tanssiliput mahdottomia maksa...
Leuka rintaan ja kohti uusia vastoinkäymisiä sanotaan...
Kerrankin tervepäinen neuvo tällä palstalla!
Aloittajalle suosittelisin vielä tutustumaan työväenopiston kursseihin. Siellä on vaikka mitä ja kurssit on edullisia. Lisäksi usein löytyy uusia ystäviäkin. Miten olisi vaikkapa jokin uusi kieli jota opiskella?
Mitä tahansa teetkin, älä tuhlaa aikaasi tai rahojasi ennustajiin, selvännäkijöihin tai muihin huijareihin.
En ole yhteenkään maksulliseen ennustajaan laittanut rahojani, näillä palstoilla vaan joskus kirjoitellut.
Mitä tulee harrastuksiin niin mielelläni menisin mutta kun kertakaikkiaan en jaksa, teen raskasta siivoustyötä, välillä päivät venyvät 8-9 tuntisiksi ja työkohteita on monia eli työn päälle vielä ajelut paikasta toiseen. viikonloput sitten teen kotona kaikki hommat kun viikolla ei jaksa, enkä oikeastaan käy missään. netistä olen etsinyt seuraa mutta tuntuvat olevan ne miehet ikuisia etsijöitä tai muuten luusereita.
Toimeentulotukea voi hankkia työssäkäyväkin, jos on tiukkaa. Kirkon diakoniastakin voi saada ruokarahaa!
kansalaisopistollakin on kursseja tarjolla. Pitäisi muistaa ulkoilla riittävästi!
sinulle sanoisin,että vaihtamalla hiippakuntaa et voita mitään.Oman lapseni itsemurhan jälkeen oma elämä ja sisarusten muuttui.Ilo katosi pitkäksi aikaa elämästämme ja ainainen syyllisyys jäi.
Itse olen työkyvyttömyyseläkkeellä ja tulot alle tuhannen euron niin on minulla kylläkin aviomies ja hän työelämssä.Mutta elämä silti joskus taistelua rahan kanssa tiukkaa tekee,mutta iloa antaa munulle ihanat lapsenlapsenikin.
ei tarvitse aina olla kalliita harrastuksia ja lenkkipolulta voit löytää elämän elämän kumppanisikin.Itse käyn paljon kirpputoreilla tekemässä löytöjä ia muutaman tiukan ajanjakson aikana myös leipäjonossa,kun mies joutui hetkeksi työttömäksi.
Toivon iloa elämääsi ja ja jos tunnet masennusta voisi hyvä halea muutamaksi viikoksi sairaslomalle akkujaan lataamaan.