Ihmisen ratkaisuvalta

teapot

Raamatun mukaan ihmisellä on valta ratkaista pelastuksen ja pyhityksen asiassa. Hän saa ja voi ratkaista ottaako vastaan Jumalan, joka pelastaa. Ja onko sitten avoin Jumalan teoille, kuuliainen Hänen tahdolleen, niin että Jumala voi pyhittää. Nyt jotkut pyrkivät Lutheriin ja Lutherin esittämään "sidottuun ratkaisuvaltaan" vedoten väittämään, että tällainen oppi on epäraamatullinen ja lahkohenkinen, ja että uskonratkaisuun eli armon vastaanottamiseen kehoittaminen korottaa Kristuksen sijasta ihmisen tekoja, ja että uskonratkaisu näin ollen on perkeleellistä omavanhurskautta. Mutta kuinka asia on?

Kumpi lopultakin on ihmistekoista uskonnollisuutta, se että otetaan Jeesus vastaan, vai se että ei uskalleta ottaa Jeesusta vastaan, koska pelätään että Jeesuksen vastaanottaminen olisi kaikki-tekevän-Jumalan loukkaamista?

Mitä Raamattu pelastuksen asiasta sanoo? Millaiseen ajatteluun Jumala meitä ohjaa sanassaan?

Jumala kutsuu ihmistä ottamaan pelastuksen vastaan. Ihminen ottaa pelastuksen vastaan. Jumalalle kuuluu kaikki kunnia siitä, että ihminen on ottanut pelastuksen vastaan.

On myös ihmisiä, jotka Jumalan kutsusta huolimatta eivät ota pelastusta eli Jeesusta vastaan, ja siitä tulee heille, ei Jumalalle, iankaikkinen vahinko ja häpeä.

Ei Paavali sano: "Älkää antako sovittaa itseänne Jumalan kanssa, sillä ette te siihen kuitenkaan kykene, se olisi vain omaa tekoa ja ihmispäätöksiin turvaamista. Kyllä Jumala teidät sitten johtaa sovitukseen ja uskoon jos johtaa, ihan kokonaan riippumatta annatteko Hänen tehdä niin vai ettekö anna. Lopettakaa kaikki antaminen ja päättäminen ja Jumalan puoleen kääntyminen, silä ne ovat ihmistekoista omavanhurskautta, jättäkää vain nämä asiat kokonaan Hänen huolekseen - - ".

"Siis, jos joku on Kristuksessa, niin hän on uusi luomus; se, mikä on vanhaa, on kadonnut, katso, uusi on sijaan tullut. Mutta kaikki on Jumalasta, joka on sovittanut meidät itsensä kanssa Kristuksen kautta ja antanut meille sovituksen viran. Sillä Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa eikä lukenut heille heidän rikkomuksiaan, ja hän uskoi meille sovituksen sanan. Kristuksen puolesta me siis olemme lähettiläinä, ja Jumala kehoittaa meidän kauttamme. Me pyydämme Kristuksen puolesta: antakaa sovittaa itsenne Jumalan kanssa. Sen, joka ei synnistä tiennyt, hän meidän tähtemme teki synniksi, että me hänessä tulisimme Jumalan vanhurskaudeksi."
2.Kor.5:17-21.

Tämä on Jumalan sanaa. Huomaa: Jumalan sanaa, ei helluntailaisten oppia. Helluntailaisten oppia se on vain siinä mielessä että nämä turvaavat Jumalan sanaan ja luterilaisen hapatuksen sijaan luottavat siihen mitä Jumala puhuu.

Uskova ihminen KEHOITTAA maailman ihmisiä VASTAANOTTAMAAN armon. Jumala itse kehoittaa USKOVIEN KEHOITUSTEN KAUTTA. Ja lupauksensa mukaisesti Jumala tulee niiden sydämiin, jotka kehoituksen kuultuaan VASTAANOTTAVAT. Tämä on raamatullinen oppi.

Asia 1. Syntistä ihmistä kehoitetaan vastaanottamaan Jumalan armo eli tulemaan kristityksi: "Hänen työtovereinaan me myös kehoitamme teitä vastaanottamaan Jumalan armon niin, ettei se jää turhaksi. Sillä hän sanoo: 'Otollisella ajalla minä olen sinua kuullut ja pelastuksen päivänä sinua auttanut.' Katso, nyt on otollinen aika, katso, nyt on pelastuksen päivä." 2.Kor.6:1,2.

Asia 2. Kristittyä kehoitetaan elämään Jumalan armossa niin ettei hän paaduttaisi sydäntään, koska uskovankin sydäntä voi itsekkyyden ja synnin tähden tulla kuuroksi Jumalan kutsuille ja johdatuksille:

"Sentähden, niinkuin Pyhä Henki sanoo: 'Tänä päivänä, jos te kuulette hänen äänensä, älkää paaduttako sydämiänne, niinkuin teitte katkeroituksessa, kiusauksen päivänä erämaassa - - '."
Hebr.3:7,8.

"Katsokaa, veljet, ettei vain kenelläkään teistä ole paha, epäuskoinen sydän, niin että hän luopuu elävästä Jumalasta, vaan kehoittakaa toisianne joka päivä, niin kauan kuin sanotaan: 'tänä päivänä', ettei teistä kukaan synnin pettämänä paatuisi; sillä me olemme tulleet osallisiksi Kristuksesta, kunhan vain pysymme luottamuksessa, joka meillä alussa oli, vahvoina loppuun asti."
Hebr.3:12-14.

Raamatun mukaan nämä (kohdat yksi ja kaksi) ovat Jumalan työtä, ja joka näissä elää elää Jumalan teoissa. Mutta joka kieltäytyy tekemästä ratkaisua, vastaanottamasta armoa ja elämästä pyhityselämää - koska pelkää loukkaavansa Jumalan kunniaa ja turvaavansa ihmistekoihin ja menevänsä lakihenkisyyteen - juuri hän elää ihmisteoissa ja epäraamatullisen uskonnollisuuden hengessä.

Vai kuinka asia sinun mielestäsi on? Toisella tavalla ajattelevilta toivon asiallisia perusteluja ja mielellään Raamatun kohtia, miksi ja miten ajattelet Jumalan olevan toista mieltä.

74

185

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • teapot

      Ihmisen tulee siis ratkaista suhteensa Jumalaan. Hänen tulee ottaa Jumalan kutsu vakavasti - silloinkin, kun ei ymmärrä sen olevan Jumalan kutsu, kun vain kokee sisimmässään jotakin, mikä tekee hänet pieneksi ja heikoksi hengellisten kysymysten edessä ja herättää hänessä vilpitiöntä kaipausta totuuteen. Jumalan työn voi sisimmässään myös torjua, tietoisesti tai tiedostamattaan. Tämä on vakava kysymys. Sama on pyhityselämän suhteen. Kun Jumala sanassaan ja Pyhän Henkensä kautta kutsuu ja puhuttelee uskovaa ihmistä tekemään oikeita ratkaisuja, on vaarallista armoon vedoten jatkaa synnin tekemistä ja kiertää Jumalan tahto.

      Ihminen ei voi ratkaista suhdettaan Jumalaan ellei Jumala häntä kutsu. Jos Jumala on lakannut kutsumusta syntistä pelastukseen - koska syntinen ihminen ei ole ottanut kutsua vakavasti - ei hän enää voi ottaa pelastusta vastaan. Hän on menettänyt etsikkoaikansa.

      Ihminen ei sitten enää ymmärrä Jumalan kutsuvan evankeliumin tarkoitusta vaan selittää asiat oman mielensä mukaan, joko pilkaten Jumalaa tai turvaten omiin uskonnollisiin muotoihin ja tunteisiinsa joilla evankeliumi vääristetään.

      Tästä asiasta Jari-Pekan hyvä aloitus

      http://keskustelu.suomi24.fi/node/10210331

      Ottakaahan kantaa J-P:n aloitukseen, ja myös tässä esitettyihin ajatuksiin. Kuinka asia sinun mielestäsi on? Mitä Raamattu asiasta todella puhuu?

      Millaisia vääristymiä asiassa voi tapahtua suuntaan tai toiseen.

      • Jees, "teapot".

        Oli ilo lukea nuo kirjoituksesi :)

        Aamen.


    • Kyllä minä ainakin olen ymmärtänyt niin, että Raamatun esimerkit paljastavat niin sanonun "ratkaisukristillisyyden" jo apostolien aikoina olleen käytäntö.

      Jumala ei ole kaukana yhdestäkään ihmisestä, ja Hän tietää pelastaa ne, jotka Häntä etsivät. Mutta Hän käyttää tässä ihmisiä. Jeesus itse meni taivaaseen ja käski apostolien mennä ja kertoa kaikkeen maailmaan ilosanoma, ja kastamaan ne, jotka uskovat.

      Kun etiopialainen hoviherra oli etsikon paikalla, Herran Henki lennätti Filippuksen vaunujen luo. Seurasi usko, ratkaisu ja kaste.

      Jeesus tyrmäsi Saulin maahan. Mutta ei itse johtanut Saulia elämän tielle. Vaan lähetti Ananiaan Saulin luokse, ja panemaan kätensä hänen päälleen. Ja kohta Saul oli Jeesuksen todistaja.

      Eli todellakin meidän on mentävä ja kerrottava ilosanoma Jeesuksesta. Ja jos joku haluaa ottaa tuon sovituksen Sanan vastaan, tulee meidän osata johdattaa tämä ihminen Jeesuksen luo. Eikä tietenkään saisi jättää syntynyttä pienokaista siihen, vaan auttaa eteenpäin Elämän tiellä.

      • teapot

        Hienoa että käytät sanaa ratkaisukristillisyys. Olen samoilla linjoilla, Kalamos. Kristillisyyteen aivan olennaisesti kuuluu ratkaisu, koska ihminen on vastuullinen olento. Jumala ei ratkaise ihmisen puolesta.

        Ja erityisen hienoa että laitoit ratkaisukristillisyyden lainausmerkkeihin, koska asiasta on paljon väärinymmärrystä. Äärikirkollinen luterilaisuuden siipi käyttää sanaa armokristillisyyden vastakohtana...

        KRISTUSKESKEISYYS on tärkeä asia. Terve kristillisyys ei painota ratkaisuja ja tekoja vaan Kristusta. Hän on sydänten Herra, ihana Vapahtaja. Mutta kuinka tämän Vapahtajan omaksi päästään ja kokemaan Hänen ihanuuttaan käytännössä, elämään todeksi Jumalan kaikkiriittävä armo?

        Oikein käsitettynä juuri "ratkaisukristillisyys" on Kristuskeskeistä, se johtaa Jeesuksessa olevan armon löytymiseen ja todeksi elämiseen. Mutta "armokristillisyys" (ratkaisua väheksyvänä uskonnollisuutena) pitää yllä ihmistekoista, suorittavaa ritualismia.

        Äärikirkollisessa luterilaisessa armokristillisyydessä Ihmiseltä odotettavat suoritteet tosin pyritään asettamaan mahdollisimman alhaiselle tasolle, koska ei tunneta ristin ja Pyhän Hengen voimaa. Sellainen uskonnollisuus saattaa siis paljon puhua armoa lahjoittavasta Jumalasta (joka vanhurskauttaa syntisen, lahjoittaa pelastuksen ilman tekoja jne.) mutta ei todellisesti sisällä armoa ja vanhurskautusta, pelastusta. Siitä juuri puuttuu (vastuullisen ihmisen ratkaisun kautta tuleva) armollisen, vanhurskauttavan, pelastavan ja pyhittävän Jeesuksen läsnäolo.!

        Ilman Jumalan valtakunnan elävää todellisuutta armo on pelkkä uskonnollinen käsite jolla voidaan oikeuttaa jos minkälainen laittomuus ja piittaamattomuus. Todellinen, vastaanotettu armo Jeesuksessa Kristuksessa johtaa Jumalaa kunnioittavaan, kiitolliseen elämänasenteeseen. Raamatun mukaan juuri pyhityselämä on elämää armossa:

        "Sillä Jumalan armo on ilmestynyt pelastukseksi kaikille ihmisille ja kasvattaa meitä, että me, hyljäten jumalattomuuden ja maailmalliset himot, eläisimme siveästi ja vanhurskaasti ja jumalisesti nykyisessä maailmanajassa..."
        Tiit.2:11,12.

        Armoa synnin peitoksi vetävä luopumuskristillisyys ei todella tunne armoa, ja siksi se haluaa selittää ja maalata Jumalaa rakastavan pyhityselämän omavanhurskaudeksi ja lakihenkisyydeksi.


      • teapot kirjoitti:

        Hienoa että käytät sanaa ratkaisukristillisyys. Olen samoilla linjoilla, Kalamos. Kristillisyyteen aivan olennaisesti kuuluu ratkaisu, koska ihminen on vastuullinen olento. Jumala ei ratkaise ihmisen puolesta.

        Ja erityisen hienoa että laitoit ratkaisukristillisyyden lainausmerkkeihin, koska asiasta on paljon väärinymmärrystä. Äärikirkollinen luterilaisuuden siipi käyttää sanaa armokristillisyyden vastakohtana...

        KRISTUSKESKEISYYS on tärkeä asia. Terve kristillisyys ei painota ratkaisuja ja tekoja vaan Kristusta. Hän on sydänten Herra, ihana Vapahtaja. Mutta kuinka tämän Vapahtajan omaksi päästään ja kokemaan Hänen ihanuuttaan käytännössä, elämään todeksi Jumalan kaikkiriittävä armo?

        Oikein käsitettynä juuri "ratkaisukristillisyys" on Kristuskeskeistä, se johtaa Jeesuksessa olevan armon löytymiseen ja todeksi elämiseen. Mutta "armokristillisyys" (ratkaisua väheksyvänä uskonnollisuutena) pitää yllä ihmistekoista, suorittavaa ritualismia.

        Äärikirkollisessa luterilaisessa armokristillisyydessä Ihmiseltä odotettavat suoritteet tosin pyritään asettamaan mahdollisimman alhaiselle tasolle, koska ei tunneta ristin ja Pyhän Hengen voimaa. Sellainen uskonnollisuus saattaa siis paljon puhua armoa lahjoittavasta Jumalasta (joka vanhurskauttaa syntisen, lahjoittaa pelastuksen ilman tekoja jne.) mutta ei todellisesti sisällä armoa ja vanhurskautusta, pelastusta. Siitä juuri puuttuu (vastuullisen ihmisen ratkaisun kautta tuleva) armollisen, vanhurskauttavan, pelastavan ja pyhittävän Jeesuksen läsnäolo.!

        Ilman Jumalan valtakunnan elävää todellisuutta armo on pelkkä uskonnollinen käsite jolla voidaan oikeuttaa jos minkälainen laittomuus ja piittaamattomuus. Todellinen, vastaanotettu armo Jeesuksessa Kristuksessa johtaa Jumalaa kunnioittavaan, kiitolliseen elämänasenteeseen. Raamatun mukaan juuri pyhityselämä on elämää armossa:

        "Sillä Jumalan armo on ilmestynyt pelastukseksi kaikille ihmisille ja kasvattaa meitä, että me, hyljäten jumalattomuuden ja maailmalliset himot, eläisimme siveästi ja vanhurskaasti ja jumalisesti nykyisessä maailmanajassa..."
        Tiit.2:11,12.

        Armoa synnin peitoksi vetävä luopumuskristillisyys ei todella tunne armoa, ja siksi se haluaa selittää ja maalata Jumalaa rakastavan pyhityselämän omavanhurskaudeksi ja lakihenkisyydeksi.

        Minulla olisi teapotin ja kalamoksen kirjoituksiin yksi
        pieni lisäys; AAMEN! Muita lisäyksiä eikä kommentteja minulla sitten olekaan eikä tarvitse olla. Kiitos veljet ja siunausta Herrassa Jeesuksessa Kristuksessa ( 2 Kor 13:13).


    • Kyllä syntistä Uskova voi pelastua jos hän ei ole niin ylpeä että hän turvaa Jumalaan eikä tuon lässyn läsyn armon joka niin paljon tässä liberaalisen teoloogisen aikakaudessa missä vääryys on tullut sisään seurakuntiin että ne muuttuu percelen kirkkoix ekumeenisessä huumassa.

      • teapot

        Näin se on, Savis.

        Tien kummallakin reunalla on oja. Vasemmassa reunassa antinomismi, liberaalinen luopumus, laittomuus. Oikeassa reunassa legalismi, suorituskeskeinen itsepyhitys, lakihenkisyys. Jokaisella on taipumusta jompaan kumpaan.

        Elämänvaiheiden saatossa taipumukset voi vaihdella äärilaidasta toiseen, niin että tänään uutistenkin katsominen on syntiä, mutta huomenna pornoleffatkin on jo ok, tai toisinpäin että tänään naapurin vaimoa voi bylsiä Jumalan luomiin tunteisiin ja armoon vedoten, mutta huomenna omaankaan vaimoon ei saa tuntea seksuaalista halua ja lapset pitää tehdä peiton alla pimeässä. Niin ne heittelee ihmisen käsitykset ja mielihalut virtausten vietävänä.

        Kristus on tie. Häneen keskittyen voimme välttää kumpaakin ojaa, ja kasvaa ja parantua Jumalan ihmeellisessä armossa. Se on itsetutkistelun paikka, mutta ei itseään tonkien ja vikoillen.

        Jumalan lampun valossa, totuutta rakastaen, riippuvaisina Kristuksesta ymmärrämme että erityisesti minulla itselläni - juuri minulla - on päivittäinen parannuksen paikka. Se ei ole alistavaa eikä häpeällistä, koska ristin luona kohtaamme hyväksyvän Jeesuksen, joka ei väsy pesemään omiaan, niitä jotka Häntä tarvitsevat.

        Häntä katsellen me muutumme.

        Siunausta sinun elämääsi ja vaellukseesi Herran tiellä!

        -teapot


    • Ihminen ei itse voi millään keinoin pelastua.
      Ihmisille se on mahdotonta,
      mutta Jumalalle on kaikki mahdollista. (Matt 19:25)
      Se, että kerran tulin Jeesuksen tykö,
      ei ollut minun hyvä tekoni. Se oli Jumalan hyvä teko.
      Isä veti minua Poikansa puoleen. (Joh 6:44)
      Niin voimakkaasti,
      että lopulta en enää jaksanut pistää hanttiin.
      Ihminen ei voi kuin irrottaa otteensa,
      silloin kun Jumala haluaa pelastaa hänet.

      • eenokki 12

        Hyvä kalamos Täysin oikea "ratkaisu" eikä siihen ole muuta sanomista kuin Aamen!


    • Jumala ei todenäköisesti ole persoona lainkaan vaan ihmisten välinen rakkaus. Sitähän Jeesus opetti.
      Kun kielillä puhumiset ja profetoimiset ovat kadonneet, niin jäljelle on jäänyt enää rakkaus.

      • Tämä menee nyt kyllä kovin kauas aloituksen aiheesta,
        mutta ajatteletko sinä lappix todellakin niin, että
        alussa "ihmisten välinen rakkaus" loi taivaat ja maan?


      • kalamos kirjoitti:

        Tämä menee nyt kyllä kovin kauas aloituksen aiheesta,
        mutta ajatteletko sinä lappix todellakin niin, että
        alussa "ihmisten välinen rakkaus" loi taivaat ja maan?

        En puhunut ihmisten välisestä rakkaudesta, joka olisi luonut taivaan ja maan. Ihmisiä ei silloin vielä ollut, mutta rakkaus oli. Näkymättömänä ja aineettomana, jota kutsutaan Jumalaksi.


      • lappix kirjoitti:

        En puhunut ihmisten välisestä rakkaudesta, joka olisi luonut taivaan ja maan. Ihmisiä ei silloin vielä ollut, mutta rakkaus oli. Näkymättömänä ja aineettomana, jota kutsutaan Jumalaksi.

        Eli sinun mielestäsi
        persoonaton, näkymätön ja aineeton rakkaus
        loi taivaat ja maan?
        Puhui ihmisille, kertoi, mitä syödä ja mitä ei.
        Käyskenteli paratiisissa, niin että askeleet kuuluivat.


      • kalamos kirjoitti:

        Eli sinun mielestäsi
        persoonaton, näkymätön ja aineeton rakkaus
        loi taivaat ja maan?
        Puhui ihmisille, kertoi, mitä syödä ja mitä ei.
        Käyskenteli paratiisissa, niin että askeleet kuuluivat.

        Jos niin toimittaisiin, niin emme me täällä kinastelisi järkemme päätelmillä Jumalan olemuksesta. Jumala on niiden sisimmässä, joilla on keskinäinen rakkaus.
        Ei meillä ole tarvetta pohtia tai olettaa Jumalaa ja Hänen tekemisiään. Hän toimii niiden sisimmässä, joilla on Jumalan Henki.


      • lappix kirjoitti:

        Jos niin toimittaisiin, niin emme me täällä kinastelisi järkemme päätelmillä Jumalan olemuksesta. Jumala on niiden sisimmässä, joilla on keskinäinen rakkaus.
        Ei meillä ole tarvetta pohtia tai olettaa Jumalaa ja Hänen tekemisiään. Hän toimii niiden sisimmässä, joilla on Jumalan Henki.

        Jospa vastaisit kysymykseeni!
        Sinun mielstäsi siis
        persoonaton, näkymätön ja aineeton rakkaus
        loi taivaat ja maan?
        Puhui ihmisille, kertoi, mitä syödä ja mitä ei.
        Käyskenteli paratiisissa, niin että askeleet kuuluivat.


      • lappix
        kalamos kirjoitti:

        Jospa vastaisit kysymykseeni!
        Sinun mielstäsi siis
        persoonaton, näkymätön ja aineeton rakkaus
        loi taivaat ja maan?
        Puhui ihmisille, kertoi, mitä syödä ja mitä ei.
        Käyskenteli paratiisissa, niin että askeleet kuuluivat.

        Kyllä vaan, koska Raamattu ilmoittaa, että Jumala on rakkaus. Se on minun Jumalani.


      • lappix kirjoitti:

        Kyllä vaan, koska Raamattu ilmoittaa, että Jumala on rakkaus. Se on minun Jumalani.

        Eli sinun mielestäsi
        Jumala, joka käyskenteli paratiisissa, ja jonka askeleet kuuluivat,
        ei ollut Persoona?


      • Lainaus:
        Jumala ei todenäköisesti ole persoona lainkaan vaan ihmisten välinen rakkaus. Sitähän Jeesus opetti.
        Kun kielillä puhumiset ja profetoimiset ovat kadonneet, niin jäljelle on jäänyt enää rakkaus.


    • Nm. ”teapot” sanoi:
      ”Toisella tavalla ajattelevilta toivon asiallisia perusteluja ja mielellään Raamatun kohtia, miksi ja miten ajattelet Jumalan olevan toista mieltä.”

      Ohessa vastaus Teppo Vuorenmaan sivustolta linkistä. http://koti.mbnet.fi/teppov/ratkaisu.htm

      Lainaus alkaa.
      Monet uskovat kertovat tehneensä uskonratkaisun ja antavat ymmärtää, että heidän uskoontulonsa syy on heidän tekemänsä uskonratkaisu. Pahimmassa tapauksessa he luottavat pääsevänsä taivaaseen uskonratkaisunsa perusteella. Mutta katsotaanpa tarkemmin, mitä Raamattu asiasta sanoo.

      Room. 3:9-12: KAIKKI ovat synnin vallassa. Onhan kirjoitettu: - Ei ole yhtäkään vanhurskasta, ei yhtäkään ymmärtäväistä, ei ketään, joka etsii Jumalaa. Kaikki ovat luopuneet ja käyneet kelvottomiksi. Ei ole ketään, joka tekee hyvää, ei ainoatakaan.
      Joh. 15:5: Ilman minua te ette voi tehdä mitään.
      Joh. 6:44: Ei kukaan voi tulla minun luokseni, ellei ISÄ, joka minut on lähettänyt, vedä häntä.
      Joh. 6:29: "Se on JUMALAN teko, että te uskotte häneen, jonka Jumala on lähettänyt."
      Ap.t. 16:14: Ja HERRA avasi hänen sydämensä ottamaan vaarin siitä, mitä Paavali puhui.
      Fil. 2:13: JUMALA on se, joka teissä vaikuttaa sekä tahtomisen että tekemisen.
      Fil. 1:29: Teille on SUOTU se ARMO, että saatte uskoa Kristukseen
      Ef. 2:8: Armosta JUMALA on teidät pelastanut antamalla teille uskon. Pelastus ei ole lähtöisin teistä, vaan se on Jumalan lahja.
      Jaak 1:17: Jokainen hyvä anti ja jokainen täydellinen lahja tulee ylhäältä, valkeuksien Isältä
      1. Kor. 4:7: Ja mitä sinulla on, jota et ole lahjaksi saanut?
      Joh. 15:16: Ette te valinneet minua, vaan MINÄ valitsin teidät
      Luuk. 24:45: HÄN (Jeesus) avasi heidän mielensä ymmärtämään kirjoitukset.
      1. Kor 2:14: Ihminen EI luonnostaan ota vastaan Jumalan Hengen puhetta, sillä se on hänen mielestään hulluutta.
      2. Kor. 3:5: Ei niin, että meillä itsellämme olisi kykyä ajatella jotakin, ikäänkuin se tulisi meistä itsestämme, vaan se kyky, mikä meillä on, on JUMALASTA
      1. Moos 6:5: Kaikki heidän sydämensä aivoitukset ja ajatukset olivat kaiken aikaa ainoastaan pahat
      Jer. 10:23: "Minä tiedän, Herra, ettei ihmisen tie ole hänen omassa vallassaan eikä kukaan itse ohjaa askeleitaan"
      Sananl. 21:1: Kuin kastelupuro on Herran kädessä kuninkaan sydän, HÄN ohjaa sen minne tahtoo.
      Joh. 3:27: "Kukaan ei voi ottaa mitään, ellei sitä anneta hänelle taivaasta"
      Ef. 1:11: Hänessä me myös olemme saaneet perintöosan, ollen siihen edeltämäärätyt hänen aivoituksensa mukaan, hänen, joka vaikuttaa kaikki oman tahtonsa päättämän mukaan
      Room 9:18: JUMALA siis armahtaa kenet tahtoo ja paaduttaa kenet tahtoo.
      2. Tim 1:9: HÄN on meidät pelastanut ja kutsunut pyhällä kutsullaan, ei meidän tekojemme perusteella vaan oman päätöksensä ja armonsa mukaisesti
      Ef. 1:4-5: Jo ennen maailman luomista HÄN on valinnut meidät Kristuksessa olemaan edessään pyhiä ja nuhteettomia Kristuksesta osallisina
      Room. 9:16: Ratkaisevaa ei siis ole, mitä ihminen tahtoo tai ehtii, vaan se että JUMALA armahtaa.
      Room. 2:4: Etkö ymmärrä, että JUMALAN hyvyys johtaa sinut kääntymiseen?
      Ef. 2:8-9: Armosta Jumala on teidät pelastanut antamalla teille uskon. Pelastus ei ole lähtöisin teistä, vaan se on Jumalan lahja. Se ei perustu ihmisen tekoihin, jottei kukaan voisi ylpeillä.

      Näin ollen on käynyt harvinaisen selväksi, että jos yritämme itsestämme puristaa uskoa, niin yritykseksi jää. Uskomme ja pelastuksemme syy on Jumalan armo Kristuksessa eikä oma "uskonratkaisumme". Mikä on siis ihmisen osuus parannuksessa eli kääntymyksessä? TULLA KÄÄNNYTETYKSI. Ihminen ei siis itse saa aikaan kääntymystä eli uskoon tuloa, vaan JUMALA saa meissä sen aikaan sanansa ja sakramenttiensa välityksellä. Me voimme vain vastustaa Jumalaa ja juosta häntä karkuun. Siihen me pystymme liiankin hyvin. Juoksetko sinä Jumalaa karkuun?

      Moni vieläkin kuvittelee, että Jumalan osuus pelastumisessa on esimerkiksi 99%, ja ihmisellä itselläänkin on esim. 1 %:n osuus asiaan. Mutta todellisuudessa pelastuminen on kokonaan, sataprosenttisesti, Jumalan työtä. Jos väitetään, että ihminen myötävaikuttaa kääntymykseensä, silloin pelastus tulee riippuvaiseksi ihmisen ansiosta. Vapaan ratkaisun avullahan pyritään juuri siihen, että saataisiin tilaa ansioille. MUTTA SILLOIN PELASTUS EI OLEKAAN ENÄÄ YKSIN ARMOSTA.

      Raamatun oppi Jumalan armovalitsemuksesta on toisille kauhistukseksi, mutta toisille lohdullinen. Niille, jotka ajattelevat itsestään löytyvän vielä jotain hyvää ja kykyä auttaa itseään pelastuksen asiassa, Raamatun oppi armovalitsemuksesta ja sidotusta ratkaisuvallasta on kauhistava, koska se murskaa heidän koko uskontonsa, johon he katsovat oman ratkaisun kuuluvan. Lohdullinen oppi armovalitsemuksesta on niille, jotka Jumalan lain iskeminä ovat joutuneet täydelliseen epätoivoon omasta itsestään ja näkevät ainoan pelastuksensa sulassa vapaassa armossa.
      Lainaus loppuu.

      Kannattaa lukea koko kirjoitus ”Uskonratkaisusta”. Itse yhdyn kirjoituksessa esitettyihin ajatuksiin.

      • No "teapot", vastaappa nyt jotakin edellä esitettyyn.

        Kun itse pyysit esittämään raamatunkohtia.
        Miten sinä ne tulkitset?



      • teapot
        Jonah kirjoitti:

        No "teapot", vastaappa nyt jotakin edellä esitettyyn.

        Kun itse pyysit esittämään raamatunkohtia.
        Miten sinä ne tulkitset?

        Kiitos Jonah, vastaan tähän kunhan ehdin. Tänään vapaapäivä mutta pitää tehdä muutakin kuin roikkua netissä, huomenna taas kiireinen työpäivä. Jos en ehdi tänään vastata niin loppuviikolla viimeistään.



      • Jonah kirjoitti:

        Mielestäni kommenttisi 30.10. klo 18.07 oli hyvä kommentti.

        Tuossa sinun pitkässä lainauksessasi Tapio Vuorenmaan sivustosta
        oli mielestäni samoja ajatuksia
        kuin tuossa minun lyhyessä tunnustuksessani.
        Siksi kysyin, miten koet sen.
        Ja ilmeisesti olit havainnut nuo yhtäläisyydet.

        Minä en kuitenkaan aivan yhdy Tapio Vuorenmaan lopputulemaan.
        Nimittäin Sana sanoo:

        "Tehkää parannus (kääntykää)
        JA
        uskokaa evankeliumi".

        Tuon kääntymisen seurauksena vasta saamme lahjaksi uskon.
        Eli vain jos käännymme Jeesuksen puoleen, meissä voi syntyä usko.
        Ja vasta kääntymisen jälkeen voimme sitten elää Jumalan Pojan uskossa.

        Eli kääntyminen / mielenmuutos / parannuksen tekeminen
        on meidän itsemme tehtävä. Ja Jumalan hyvyys vetää meitä siihen.

        Mutta usko on sitten jo lahja.
        Sitä emme tosiaankaan itsestämme purista ulos.

        Mutta Jeesus jakaa Elämänsä kanssamme,
        vain jos vastaamme Pyhän Hengen kutsuun myöntävästi.
        Jeesus on jo omalta puoleltaan vastannut "Tahdon".
        Jos me teemme saman valinnan,
        niin olemme siitä hetkestä alkaen yhtä Hänen kanssaan.


      • eenokki 12
        kalamos kirjoitti:

        Tuossa sinun pitkässä lainauksessasi Tapio Vuorenmaan sivustosta
        oli mielestäni samoja ajatuksia
        kuin tuossa minun lyhyessä tunnustuksessani.
        Siksi kysyin, miten koet sen.
        Ja ilmeisesti olit havainnut nuo yhtäläisyydet.

        Minä en kuitenkaan aivan yhdy Tapio Vuorenmaan lopputulemaan.
        Nimittäin Sana sanoo:

        "Tehkää parannus (kääntykää)
        JA
        uskokaa evankeliumi".

        Tuon kääntymisen seurauksena vasta saamme lahjaksi uskon.
        Eli vain jos käännymme Jeesuksen puoleen, meissä voi syntyä usko.
        Ja vasta kääntymisen jälkeen voimme sitten elää Jumalan Pojan uskossa.

        Eli kääntyminen / mielenmuutos / parannuksen tekeminen
        on meidän itsemme tehtävä. Ja Jumalan hyvyys vetää meitä siihen.

        Mutta usko on sitten jo lahja.
        Sitä emme tosiaankaan itsestämme purista ulos.

        Mutta Jeesus jakaa Elämänsä kanssamme,
        vain jos vastaamme Pyhän Hengen kutsuun myöntävästi.
        Jeesus on jo omalta puoleltaan vastannut "Tahdon".
        Jos me teemme saman valinnan,
        niin olemme siitä hetkestä alkaen yhtä Hänen kanssaan.

        Ei niin kalamössö:
        Eli kääntyminen / mielenmuutos / parannuksen tekeminen
        on meidän itsemme tehtävä. Ja Jumalan hyvyys vetää meitä siihen.


        Kyllä sinulla täytyy olla kova tahto ja usko itseesi että voit tahtoa sellaista mihin et itse pysty.
        Sinuako on Jumala vetänyt puoleensa kun ensin olet "tehnyt tekoja" kuten parannuksen, mielenmuutoksen ja mitä muuta kalamössö?
        Se että olet tehnyt jotain merkittävää pelastuaksesi ajatellen että kun olen tehnyt voitavani Kristus ristillä täyttää tekoni ja Jumala vanhurskauttaa lukemalla uskoni vanhurskaudeksi.


      • eenokki 12 kirjoitti:

        Ei niin kalamössö:
        Eli kääntyminen / mielenmuutos / parannuksen tekeminen
        on meidän itsemme tehtävä. Ja Jumalan hyvyys vetää meitä siihen.


        Kyllä sinulla täytyy olla kova tahto ja usko itseesi että voit tahtoa sellaista mihin et itse pysty.
        Sinuako on Jumala vetänyt puoleensa kun ensin olet "tehnyt tekoja" kuten parannuksen, mielenmuutoksen ja mitä muuta kalamössö?
        Se että olet tehnyt jotain merkittävää pelastuaksesi ajatellen että kun olen tehnyt voitavani Kristus ristillä täyttää tekoni ja Jumala vanhurskauttaa lukemalla uskoni vanhurskaudeksi.

        Miksi nimittelet? Sinun pitäisi tehdä siitä parannus!
        http://keskustelu.suomi24.fi/node/10210696#comment-51883578

        Ei minulla tarvinnut olla kovaa tahtoa.
        Sillä Jumala veti minua Poikansa tykö ja lujasti.
        Hänellä oli voimakas tahto.
        MInun piti vain irrottaa, kuten aiemmin kerroin.

        Jumala on jo kääntynyt meidän puoleemme.
        Mutta meidän on myös käännyttävä Hänen puoleensa.
        Hän huutaa meitä niinkuin huusi ensimmäistäkin ihmistä.
        Muta meidän on Aadamin lailla pysähdyttävä
        ja käännyttävä ja sitten käytävä oikeutta Jumalan kanssa.
        Ja silloin meidät sovitetaan. Puetaan Kristukseen.

        "Niin tulkaa, käykäämme oikeutta keskenämme, sanoo Herra.
        Vaikka teidän syntinne ovat veriruskeat, tulevat ne lumivalkeiksi;
        vaikka ne ovat purppuranpunaiset, tulevat ne villanvalkoisiksi."

        Kääntyminen / parannuksen teko / mielenmuutos
        olivat synonyymeja. Mutta sinä sen teet tai olet tekemättä,
        ei Jumala tee sitä puolestasi.


      • teapot kirjoitti:

        Kiitos Jonah, vastaan tähän kunhan ehdin. Tänään vapaapäivä mutta pitää tehdä muutakin kuin roikkua netissä, huomenna taas kiireinen työpäivä. Jos en ehdi tänään vastata niin loppuviikolla viimeistään.

        Odotan mielenkiinnolla vastaustasi, teapot. Niin voin pohtia vastauksesi raamatun mukaisuutta.

        Viikonloppu koittaa.


    • eenokki 12

      Kääntyminen / parannuksen teko / mielenmuutos
      olivat synonyymeja. Mutta sinä sen teet tai olet tekemättä,
      ei Jumala tee sitä puolestasi.
      Eivät ole synonyymeja.
      Sinä voit tehdä parannuksen sitten jos vain tahdot ja jos ei tahtosi riitä niin Jumalan tahto tulee avuksesi ja näin selität parannuksesi, kykenet muuttamaan mielesi ja kääntyminenkin on vain ratkaisuasi vailla ja vielä kehtaan sanoa tätä "mössöäsi" Jumalan teoksi
      Kyllä sinulta pitäisi irroittaa pää ja kiinnittää se paremmin ruuveilla kiinni ?

      Ei minulla tarvinnut olla kovaa tahtoa.
      Sillä Jumala veti minua Poikansa tykö ja lujasti.
      Hänellä oli voimakas tahto.
      MInun piti vain irrottaa, kuten aiemmin kerroin.

      Jumalako sinut pelasti tahtonsa voimakkuudella no onpas pojalla uskoa jota ei ole edes riivajillakaan.
      Kumman käden irroitit?
      Liitelitkö ilmassa Jeesuksen luokse kun ei välttämättömyyden pakko pelastuaksesi ole saanut sinussa aikaan mitään muuta kuin "ilmassa liitelyä"
      Liitelehän nyt palstalta pois mene vaikka yrjönkadun uimahalliin virkistäytymään.

      • Kerran vielä. Vaikka epäuskoinen jo olenkin. Tuskin ymmärrät.
        Mutta tietänet, että Raamatussa spitaali on synnin vertauskuva.

        Jeesus paransi ne spitaaliset, jotka kääntyivät Hänen puoleensa asiassa.
        Tätä on kääntymys. Kääntymys ei ole sitä, että sinä parantelet itseäsi.

        Nämä spitaaliset halusivat eroon spitaalistaan,
        ja tulivat Jeesuksen tykö.

        Ei niin, että ensin he pyyhkivät spitaalin itsestään,
        ja tulivat sitten Jeesuksen tykö, että kelpaako.


    • teapot

      Vastausta Jonahille 1/10.
      TARVITAANKO USKOONTULOA?

      >Monet uskovat kertovat tehneensä uskonratkaisun ja antavat ymmärtää, että heidän uskoontulonsa syy on heidän tekemänsä uskonratkaisu. Pahimmassa tapauksessa he luottavat pääsevänsä taivaaseen uskonratkaisunsa perusteella.<

      Mielenkiintoista että uskonratkaisua kritisoivassa kirjoituksessa kuitenkin käytetään sanaa uskoontulo:

      "Antavat ymmärtää, että heidän USKOONTULONSA syy on heidän tekemänsä uskonratkaisu". Olemme uskonratkaisua vastaan tai puolella, joka tapauksessa myönnämme että uskoontulo tarvitaan.

      Tämä lienee lähtökohta tarkastellessamme nyt uskonratkaisun käsitettä?

      Ihminen ei pelastu ilman uskoa, ja koska hänessä luontaisesti ei ole uskoa, tarvitaan uskoontulo.

      * ASIA YKSI. Pidämme lähtökohtana että 1) ihmisellä ei ole uskoa itsessään eli luontaisessa tilassaan, itsensä varassa, ja että 2) uskon täytyy tulla häneen jostakin hänen ulkopuoleltaan, hänen ulkopuolisen voiman synnyttämänä ja/tai antamana.

      Vastausta Jonahille 2/10.
      MIKÄ ON KRISTILLISEN USKON OLEMUS?

      Uskon olemus on elävä suhde Jumalaan, se on sisällinen yhteydentila ja tässä yhteydentilassa toteutuvaa dialogia ja seurusteluelämää. Käytännöllinen uskonelämä eli toimiva usko sitten on tästä yhteydestä ja seurustelusta kumpuavaa toimintaa. Vain tällainen Pyhän Hengen elävöittämä toiminta on toimintaa uskossa, muunlaiset "uskon teot" ovat sielullisia, ihmisen omaa uskottelua.

      Voimmeko olla yhtä mieltä tästä määritelmästä?

      Tämän mukaisesti on erotettava pelastava usko eli hengellinen tila (yhteys Jumalaan) ja toimiva usko eli tässä yhteydentilassa tapahtuva ja sen todellisuutta (Pyhän Hengen osallisuutta) ilmentävä toiminta. Hyvin usein kun UT puhuu uskosta se puhuu nimenomaan toimivasta uskosta, siis uskosta joka voi olla vain niillä jotka ensinnäkin ovat tulleet uskoon eli yhteyteen Jumalan kanssa, ja jotka sitten vaeltavat Häneen sitoutuneina, Hänen yhteydestään ammentaen, Hänen todellisuuttaan vastaanottaen ja kanavoiden.

      "Jos joku janoaa, niin tulkoon minun tyköni ja juokoon. Joka uskoo minuun, hänen sisimmästään on, niinkuin Raamattu sanoo, juokseva elävän veden virrat." Joh.3:37,38.

      "Totisesti, totisesti minä sanon teille: joka uskoo minuun, myös hän on tekevä niitä tekoja, joita minä teen, ja suurempiakin, kuin ne ovat, hän on tekevä; sillä minä menen Isän tykö, ja mitä hyvänsä te anotte minun nimessäni, sen minä teen, että Isä kirkastettaisiin Pojassa." Joh.14:12,13.

      Ihmisen täytyy siis ensin tulla uskoon, voidakseen toimia uskossa. Ja koska kristillisen uskon olemus on yhteys Jumalaan, niin ei toimiva usko voi olla mitään muuta kuin seurausta yhteydestämme Jumalaan. Se on sitoutumisen ja alamaisuuden kautta tulevaa hedelmää. Huomaa: Jeesuksen nimi ei ole jotakin minkä kristitty voisi vetää rukouksen päätesanaksi saadakseen siten, Jumalan lupaukseen vedoten, itsehaluamiaan asioita.

      Ainoastaan Jumalaan turvaava ja Hänelle antautunut rukouselämä, jossa rukoilija haluaa ennen kaikkea Jumalan tahdon toteutumista, tulee siunatuksi Jeesuksen nimen rikkaudella, kaikella siihen kuuluvalla arvovallalla. Kiitos Jumalalle.

      "Pysykää minussa, niin minä pysyn teissä. Niinkuin oksa ei voi kantaa hedelmää itsestään, ellei se pysy viinipuussa, niin ette tekään, ellette pysy minussa. Minä olen viinipuu, te olette oksat. Joka pysyy minussa ja jossa minä pysyn, se kantaa paljon hedelmää; sillä ilman minua te ette voi mitään tehdä." Joh.15:4,5.

      Viinipuu voi tehdä luontonsa mukaista hedelmää vain niissä, jotka 1) ovat puun oksia, ja 2) pysyvät sen yhteydessä.

      * ASIA 2. Toteamme siis, että 1) ainoastaan ne, jotka Jumala on liittänyt yhteyteensä - niin että he ovat tulleet Kristuksesta osallisiksi kuten oksa on osallinen puusta - ovat uskossa. Heissä on jumalallinen elämä sisällisenä todistuksena yhteydestä Jumalaan, kuten puun elämä oksissa virraten todistaa niiden kuuluvan puun yhteyteen. Ja että 2) ainoastaan tässä tilassa eli yhteydessä Jumalaan ihminen voi toimia uskossa, ilmentäen Jumalan valtakunnan todellisuutta. Ja että 3) voimme toimia ja ilmentää Jumalan valtakunnan todellisuutta vain siinä määrin kuin toimimme pään eli Kristuksen alaisuudessa, kuten oksa toimii sen elämän vaikutuksesta ja alaisuudessa joka siinä virtaa.

      Toimiva uskonelämä vaatii näin ollen jokapäiväistä antautumista ja kuuliaisuutta koska lihan ja hengen välinen kamppailu on edelleenkin olemassa ja koska kristittykin, ilman ristin todellisuutta, ammentaa oman sielunsa tarpeista ja haluista, seurakunnallisesta tapakulttuuristaan ym. taipumuksistaan ja näkemyksistään.

    • teapot

      Vastausta Jonahille 3/10.
      USKONRATKAISUN MERKITYS USKOONTULOSSA - SYY VAI SEURAUS?

      >Monet uskovat kertovat tehneensä uskonratkaisun ja antavat ymmärtää, että heidän uskoontulonsa SYY on heidän tekemänsä uskonratkaisu.<

      Myönsimme ettei kukaan ole uskossa (sisällisessä yhteydentilassa ja siinä toteutuvassa rakkaussuhteessa Jumalaan) luontaisesti, vaan että jotain täytyy tapahtua tähän tilaan pääsemiseksi.

      Nyt kysymme, millä tavalla uskoon (sisälliseen yhteyteen ja alamaisuuteen Kristuksen herraudelle) tullaan, eli millä tavalla ja mitä kautta elävä usko (kiinteä rakkaussuhde Jumalaan ja Jumalan kanssa) pääsee tulemaan ihmiseen?

      Voiko ihminen tulla uskoon ilman että tekee minkäänlaista ratkaisua, valintaa, päätöstä - ilman että kääntyy, tulee parannukseen, tahtoo - ilman että ottaa vastaan, hyväksyy, suostuu - ilman että pyytää anteeksi, antautuu, sitoutuu? Nämä kaikki ovat uskonratkaisun synonyymejä ja oikein ymmärrettyinä ilmaisevat mistä on kysymys:

      Jumalan pelastavasta teosta ihmisessä.

      En voi ajatella että tekemäni uskonratkaisu, jonka Jumala minussa vaikutti, olisi uskoontuloni syy.

      Uskoontulon syy on Jumalan pelastusteko Jeesuksessa Kristuksessa, Hänen valintansa ja kutsuva rakkautensa. Kaikki nämä ovat armoa.

      1. Jumalan pelastusteko Jeesuksessa Kristuksessa.
      Tämä on jotakin mitä Jeesus on tehnyt ulkopuolellani ja minusta riippumatta voidakseni Hänessä päästä Jumalan yhteyteen. Jumalallinen sovitus- eli pelastusteko sisältää kaikki ihmiset. Jeesus ei kantanut ainoastaan joidenkin ihmisten syntejä vaan koko maailman synnit. Hän ei kuollut vain niiden puolesta, jotka tulevat uskomaan Häneen, vaan kaikkien puolesta. Näin jokaiselle ihmiselle on varattu pelastuksen mahdollisuus.

      2. Jumalan valinta.
      Hän on jo aikojen alussa tai ennen aikaa, iankaikkisuudessa päättänyt pelastuksen joidenkin ihmisten osaksi. Tästä enemmän kohdassa 8/10.

      3. Jumalan kutsuva rakkaus.
      Sen lisäksi, että Jeesus on kantanut jokaisen ihmisen synnit (ja näin valmistanut jokaiselle pelastuksen mahdollisuuden) Jumala myös kutsuu ihmistä pelastuksen vastaanottamiseen, koska ilman yksilökohtaista vastaanottamista pelastusteko jää hyödyttömäksi. Tästä Jumalan kutsusta käytetään nimityksiä herätyksen tila, synnintuntoon tuleminen, etsikkoaika, Jumalan kutsun alla oleminen.

      Uskoontulon tärkein syy, kaikkia ihmisiä koskeva pelastus, tapahtui ihmisen ulkopuolella ja hänestä riippumatta, niin myös Jumalan kutsu tapahtuu "ihmisestä riippumatta", mutta ei hänen ulkopuolellaan.

      Kukaan ei voi tulla pelastukseen jos Jumala ei häntä vedä. Kutsu on siis yksilökohtainen kutsu, jossa Jumala puhuttelee ihmisen omaatuntoa. Ihmistä kutsutaan uskonratkaisuun eli nöyrtymiseen omalle paikalleen maailmankaikkeudessa, syntisenä ihmisenä suuren Jumalan eteen, ja että ihminen näin, kokonaan Jumalasta ja Hänen pelastusteoistaan riippuvaisena, ottaisi vastaan Jeesuksen, jossa pelastus on.

      Kutsu kohdistuu yksilöön ja tapahtuu hänen henkilöhistoriassaan. Vain henkilökohtaisesti vastaanotettu eli yksilön historiassa toteutuva "ihmisen ulkopuolella ja hänestä riippumatta suoritettu sovitus eli pelastusteko" todella koituu pelastukseksi, muuten se jää hyödyttömäksi.

      * ASIA 3. Pelastuksen lähtökohta on vain ja ainoastaan Jumalassa. Se on pelastusteoissa jonka Hän on tehnyt jo ennen syntymääni. Tämä pelastusteko sisältää kaikki ihmiset.

      • Kiitokseni teapot vastauksesta.

        Perehdyn siihen paremmalla ajalla.


      • teapot
        Jonah kirjoitti:

        Kiitokseni teapot vastauksesta.

        Perehdyn siihen paremmalla ajalla.

        Heip, Jonah. Sorry että vastaukseni viipyi. Puuttuvat kohdat on luonnosteltuna mielessäni ja osittain jo koneellakin, niiden yhteydessä tulen paremmin ottamaan kantaa myös lainaamiisi raamatunkohtiin. Halusin antaa mahdollisimman kattavan vastauksen jossa olisi näkökohtia joista voit poimia asioita joiden pohjalta mahdollisesti haluat jatkaa keskustelua. Vapaus vallitkoon siinäkin asiassa. Palataan asiaan.

        -teapot


    • teapot

      Vastausta Jonahille 4/10.
      KUTSUN VASTAANOTTAMINEN - RATKAISUN TARPEELLISUUS.

      Ihmisen ulkopuolella tapahtunut ja hänestä riippumaton pelastusteko ei riitä pelastuksen todeksi tulemiseen yksilön kohdalla. Jumalan herättelevä ja kutsuva vaikutus ei myöskään riitä. Yksilökohtaisesti tärkeintä eli uskoontulon kannalta ratkaisevaa on kutsun vastaanottaminen. Vasta silloin ihminen tulee sisälle armoon.

      Jumalan pelastusteko, valinta ja kutsu ovat armoa. Myös kutsun vastaanottaminen on armoa.

      Pelastus ei missään kohtaa ole ihmisen teko, se on kauttaaltaan Jumalan armoteko.

      Kaikesta huolimatta se on armoteko joka toteutuakseen tarvitsee ratkaisua, valintaa, päätöstä eli henkilökohtaista kutsuun vastaamista.!

      Tätä Jumala ei voi tehdä ihmisen puolesta. Hän ei voi hypätä ulos omasta persoonastaan, muuttua kutsutun ihmisen persoonaksi ja siinä, ihmisenä ihmisen puolesta, vastata itselleen "kyllä". Tietyssä mielessä Hän on jo tehnyt ihmisen puolesta näin, sovittaessaan jokaisen (ihmisestä riippumaton pelastusteko) ja valitessaan omikseen ne, jotka suostuvat ottamaan Kristuksen vastaan (iankaikkisuudessa tehty valinta, ennaltamäärääminen), mutta tämän toteutuminen yksilön kohdalla vaatii hänen ratkaisuaan, suostumistaan.

      Jumala on omalta puoleltaan tehnyt kaiken tarvittavan, mutta ihminen ei ole robotti eikä pelastus ole automaatio. Ihmiselle on annettu käsittämättömän suuri, suorastaan huikaiseva vastuu eli ratkaisuvalta ottaa vastaan Jumalan armo tai kieltäytyä siitä.

      Uudestisyntyneelle kristitylle uskonratkaisu on Jumalan [ihmisestä riippumattoman, kaikkia koskevan] pelastusteon seuraus, ei suinkaan sen syy! Ihminen voi kuitenkin kieltäytyä, jolloin Jumalan armo [ihmisessä toteutuvana pelastuksena] ei tule hänen osakseen. Golgatan ristillä aikaansaatu armo jää hänen kohdallaan tyhjäksi, merkityksettömäksi eli vaille [omakohtaisena pelastuksena ilmenevää] seurausta.

      Ihmisestä riippumaton, kaikkia koskeva pelastusteko koituu yksilön pelastukseksi vain vastaanottamisen kautta.

      Korostan vielä, että pelastuksen perusteet ovat olemassa jokaisen ihmisen kohdalla. Tässä ei ole erotusta ihmisten välillä. Jeesuksen ristintyö koskee kaikkia ja jokainen saa ja voi ottaa Jumalan pelastustyön vastaan, koska Jumala kutsuu ihmistä vetäen häntä parannukseen eli mielenmuutokseen eli kääntymään pelastavan Kristuksen puoleen.

      * ASIA 4. Kun ihminen sisimmässään kääntyy ja ottaa pelastuksen eli Jeesuksen vastaan hänestä tulee, Jumalan armon tähden ja sen vaikutuksesta, uusi luomus eli Jumalan lapsi. Tämä on kokonaan Jumalan teko. Jumala ei kuitenkaan tee tätä (yksilöllistä eli yksilön henkilöhistoriassa konkretisoituvaa pelastustekoa) ilman ihmisen omakohtaista suostumista. Siksi ihmisellä on äärimmäisen suuri, suorastaan käsittämätön vastuu. Tällaisena yleisenä vastuuttomuuden ja heikkouksiin vetoamisen aikakautena, jolloin armokin yritetään vääntää alkuperäisestä viitekehyksestään eli Kristuksen yhteydestä joksikin muuksi - synnintekoa ja laittomuutta suosivaksi uskonnolliseksi abstraktioksi - on hyvä pysähtyä miettimään omia ratkaisujaan ja asenteitaan suhteessa todelliseen armoon: saako armo minussa vaikuttaa tekoja joissa ja joiden kautta elävä vesi virtaa minusta maailmaan? Sellaisia asioita tekee vain Jumala... ja lupauksensa mukaan Hän tekee niitä jokaisessa, joka suostuu.

    • teapot

      Vastausta Jonahille 10/10.
      TEAPOTIN VASTAUKSET KYSYMYKSIIN SYYN JA SEURAUKSEN SUHTEISTA.

      1. Onko uskonratkaisu uskoontulon syy?

      EI OLE. Uskoontulon eli uskonratkaisun syy on Jumalan pelastusteko, valinta ja kutsu.

      2. Onko uskonratkaisu uskoontulon seuraus?

      Kummallinen kysymys, mutta saattaisi olla mahdollista jos Jumala ennen aikojen alkua olisi arpomalla päättänyt: nämä ja nämä tulevat uskoon, eli olisi edeltä päättänyt ja sinetöinyt heidän uskoontulonsa, niin että se tavallaan jo on Jumalan mielessä tapahtuneena. Tällöin uskonratkaisu [ajassa tapahtuvana vastauksena Jumalan kutsuun] olisi seuraus Jumalan päättämästä [ja tavallaan siis jo toteutuneesta] uskoontulosta.

      Välttyäksemme moiselta saivartelulta ja vatsanväänteitä tuottavalta filosofoinnilta:
      EI, uskonratkaisu ei ole uskoontulon SYY eikä myöskään sen SEURAUS.!

      3. Onko lopullinen, maanpäällisen kilvoituksen päätteeksi toteutuva pelastus (eli uskossa säilyminen) pyhityselämän ansiota?

      On ja ei. On siinä mielessä että ilman pyhitystä kukaan ei ole näkevä Herraa, Hebr.12:14. Jumalan tahdosta piittaamaton, lihallinen vaellus johtaa tappioon ja näin kristitty voi menettää saamansa pelastuksen. Vaikka elävä usko (Jumalan lapseksi tuleminen ja toimiva yhteys) on kokonaan Jumalan teko, ihminen voi omilla teoillaan (itsekkäästi elämällä eli pyhityksestä kieltäytymällä) menettää saamansa pelastuksen.

      Ihminen on Jumalan edessä vastuullinen.
      Jumalan armo ei mitätöi ihmisen omakohtaista vastuullisuutta:
      "Älkää eksykö, Jumala ei salli itseänsä pilkata; sillä mitä ihminen kylvää, sitä hän myös niittää" Gal.6:7.

      Pyhitys - jonka kautta pelastus pysyy yllä ja säilyy - ei ole ihmisen teko. Tässä mielessä ihminen ei pelastu pyhityselämän ansiosta, vaan Jumalan ansiosta joka pyhityksen vaikuttaa.

      "Mutta itse rauhan Jumala pyhittäköön teidät kokonansa, ja säilyköön koko teidän henkenne ja sielunne ja ruumiinne nuhteettomana meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen tulemukseen. Hän, joka teitä kutsuu, on uskollinen, ja hän on sen myös tekevä."
      1.Tess.5:23,24.

      SUMMA SUMMARUM:
      Niin pelastus (uudestisyntyminen uskoontulossa ja sitä edeltävät syyt: ihmisestä riippumaton pelastusteko, valinta ja kutsu) kuin pyhityskin (Jumalan kasvattava ja puhdistava työ, jonka kautta ihminen alkaa vaelluksessaan ilmentää pelastajansa tahtoa ja luonnetta) ovat armoa. Armo on armoa eli lahjaa. Se on kokonaan Jeesuksen ansiota, mutta kumpaankin asiaan vaaditaan ihmisen nöyrtyminen eli suostuminen Jumalan todellisuuteen, siihen mitä on.

      Elänkö Jumalan teoissa vai omissa teoissani? Tahdonko elää todeksi Jumalan pyhittävän, kasvattavan, uudistavan ja parantavan armon? Annako Hänen löytää itseni ja suostunko pysymään Hänen löytämänään, elävän rakkautensa kohteena, vastaanottaen ja elämäni kautta kanavoiden Jumalan hyvyyttä? Tahdonko elää suhteessa Jumalaan, rakastaa Häntä enemmän kuin mitään muuta - elää sitä hyvää elämää, jota Hänen armonsa saa aikaan?

      Tästä on kyse ihmisen ratkaisuvallassa.

      Suostunko itsessäni ansiottomana ottamaan vastaan Jumalan pelastavan armon, ja suostunko sitten myös elämään armossa - suostunko rakkaussuhteeseen Jumalan kanssa, niin että Hän saa minussa vaikuttaa armonsa mukaisia asioita, kasvua ja puhdistumista.

      VALINTA ON SINUN.

      Valitse oikein.

      "Herra Jeesus, minä en voi itseäni pelastaa, en saada itsessäni aikaan uskoontuloa, en myöskään uskossa pysymistä. Olen kaikessa riippuvainen sinusta, sinun teoistasi. Tahdon nyt ottaa vastaan sinun pelastavan tekosi, anna syntini anteeksi ja tule elämääni, sydämeeni. Tunnustan että Jeesus Kristus on Herra, ainoa pelastaja. Kiitos pitkämielisyydestäsi. Kiitos että nyt olet lupauksesi mukaisesti ottanut minut vastaan, auta minua kaikessa kiintymään sinuun ja elämään kunniaksesi. Auta minua yhä syvemmin ymmärtämään kuinka riippuvainen sinusta olen, ja antamaan sinulle kunnia kaikista hyvistä teoistasi, joita elämässäni ja elämäni kautta teet. Amen."

    • herätyskristitty

      http://fi.wikipedia.org/wiki/Arminiolaisuus

      ihmisen vallassa on kuitenkin torjua tai hyväksyä tämä Jumalan lahjana tarjoama pelastus.


      Siksi kaikki eivät pääse taivaaseen. Jumalan tahtoo pelastaa kaikki ihmiset ja tarjoaa pelastusta kaikille mutta kunnioittaa ihmisen tahtoa eikä pakota ketään pelastukseen.

      • teapot

        Kiitos äärimmäisen hyvästä linkistä.!

        Enpä ole ennen kuullut termiä "arminiolaisuus".
        Ainakin näiltä osin olen samaa mieltä arminiolaisuuden esittämien väittämien kanssa:

        "Kristus kuoli kaikkien (ei vain valittujen) puolesta, mutta vain uskovat pelastuvat: ihminen täyttää ennaltamäärätyn pelastuksen ehdon uskomalla. Arminiolaisuus opettaa monergistista pelastuskäsitystä, jonka mukaan pelastus on yksinomaan Jumalan työtä, mutta korostaa vastoin predestinaation kannattajia, että ihmisen vallassa on kuitenkin torjua tai hyväksyä tämä Jumalan lahjana tarjoama pelastus. Siksi kaikki eivät pääse taivaaseen. Jumalan tahtoo pelastaa kaikki ihmiset ja tarjoaa pelastusta kaikille mutta kunnioittaa ihmisen tahtoa eikä pakota ketään pelastukseen. Arminiolaiset ovat kritisoineent predestinaation kannattajia siitä, että nämä hylkäävät Jumalan yleisen pelastustahdon opettamalla, että Jumala olisi ennalta määrännyt vain jotkut tietyt ihmiset pelastumaan ja siten muut kadotukseen."
        http://fi.wikipedia.org/wiki/Arminiolaisuus

        Arminiolaisuuden sanotaan sijoittuvan universalismin ja partikularismin väliin. Universalismi opettaa kaikkien pelastusta (universalismin tunnetuimpia suomalaisia edustajia Antti Kylliäinen kirjallaan "Kaikki pääsevät taivaaseen"). Partikularismin mukaan Kristus kuoli vain valittujen puolesta.

        Universalismi:
        http://fi.wikipedia.org/wiki/Universalismi_(kristinusko)

        Arminiolaisuudesta löytyi linkki myös monergismiin.
        http://fi.wikipedia.org/wiki/Monergismi

        Wikipedian mukaan luterilaisuus hyväksyy monergistisen teologian kolme ensimmäistä väitettä (Sola Gratia - yksin armosta, Sola Fide - yksin uskosta, Sola Scriptura - kirjoitusten mukaan) ja hylkää kaksi viimeistä (Solus Christus - yksin Kristuksessa, Soli Deo Gloria - vain Jumalan kunniaksi).

        Tuntematta tarkemmin merkityksiä joita teologia näihin käsitteisiin on ladannut voin täysin yhtyä ensimmäiseen neljään ja viidenteenkin ehdollisesti. Neljättä kohtaa pidän tärkeimpänä ja juuri se antaa sisällön kolmelle aiemmalle. Jeesus Kristus on keskeisin ja YKSIN HÄNESSÄ on pelastus.

        Viides kohta (Soli Deo Gloria - ainoastaan Jumalan kunniaksi) on tulkinnallinen. Pelastus toki ilmentää Jumalan kunniaa. Se tuo henkivalloille(kin) tiettäväksi Jumalan täydellisen voiton ristillä. Voiton synnistä, kuolemasta ja perkeleestä. Asettaen sielunvihollisen ja sen joukot julkisen häpeän alaiseksi. En kuitenkaan voi ajatella että tämä on Jumalan pelastusteon ainoa motiivi - pikemminkin pelastusteon seuraus suhteessa sielunviholliseen?

        Jumalan pelastusteon keskeisin ja olennaisin motiivi on rakkaus ihmiseen.
        Soli Deo Gloria on ok jos otetaan huomioon Jumalan rakkaudesta käsin tapahtuva toiminta, silloin kohta tulkitaan oikein ja palvelee tarkoitusta, mutta jos rakkaus ihmiseen (pelastuksen keskeisimpänä motiivina) ohitetaan, on kyseessä väärä tai ainakin puutteellinen kristillisyyden tulkinta.

        Samoin on tietysti laita neljännen kohdan kohdalla - jos pelastus on ainoastaan Kristuksen tähden (että Hän saisi tyydytyksen voidessaan pelastaa ja rakastaa ihmistä) mutta ei ollenkaan ihmisen tähden (että ihminen voisi kokea pelastuksen ilon tullessaan Kristuksen rakastamaksi) ollaan jälleen vieraannuttavassa, kristillistä dialogia ja rakkaussuhdetta vähättelevässä teologiassa.


      • teapot

        Synergismistä wikipedia sanoo: "Synergismissä päätös pelastuksesta ja sen hyväksymisestä on viime kädessä ihmisen kädessä - hän voi joko hyväksyä tai hylätä pelastuksen. Tämä puolestaan vaatii taakseen vapaan tahdon käsitteen. Synergismillä tarkoitetaan tässä yhteydessä yksinkertaisesti käsitystä siitä, että ihmisen oma toiminta ja käyttäytyminen vaikuttavat hänen eskatologiseen pelastumiseensa."

        http://fi.wikipedia.org/wiki/Synergismi

        Niin monergismissa kuin synergismissäkin on mielestäni paljon totta, kristityn todellisuutta kuvaavaa, mutta äärimmäisesti julistettuna kumpikin johtaa vinoutuneeseen kristilliseen elämään jonka todellinen keskus ei enää olekaan Kristus vaan ihminen ja ihmisen tulkinta, olkoonkin että hän tulkinnoissaan kuvittelee edustavansa ja korostavansa Kristusta.!

        Tärkeämpää kuin se, olemmeko tai ajattelemmeko olevamme tämän tai tuon painotuksen kannattajia, on, että olemme todellisesti Jeesuksen omia, uskomme Häneen. Jeesus Kristus on Herra ja Hänessä on pelastus, olemme sitten vinksallaan tähän tai tuohon ojaan... pääasiassa että sydämissämme on elävä tie, joka on persoona.

        Minun käsitykseni on että Hänen yhteyteensä tullaan uskoontulon kautta. Mielestäni vähintäänkin nurinkurinen on sellainen käsitys jossa uskoontuloa väheksytään, jopa väitetään ettei uskoontullut voi olla uskossa koska todelliseen uskoon ei tulla vaan se saadaan lapsikasteessa. Eräiden mukaan asia on siis niin, että jos joku sanoo tulleensa uskoon, hän ei vielä ole uskossa. Uskossa ihminen on vasta sitten kun hyväksyy että Jumala on tämän asian hänen puolestaan ratkaissut kasteessa. Vasta sen uskominen on oikeaa uskoa. Mutta eikö tämäkin (lapsikasteen nyväksyminen itselleen pelastukseksi) ole valinta, ihmisen ratkaisu eli päätös hyväksyä ja omaksua jotakin? Mielestäni juuri siinä on kyse ihmisen teoista jotka vieraannuttavat ja hämärtävät Jumalan teon ja Pyhän Hengen elävän toiminnan.

        Eräs luterilainen pappi sanoi suoraan ettei käytä termiä "tulla uskoon" vaan puhuu sen sijaan uskon tulemisesta ihmiseen! Hänen mukaansa ihminen ei tule uskoon vaan usko tulee ihmiseen. No, milloin usko sitten on häneen tullut ja kuinka? Hänen mukaansa usko tuli häneen lapsikasteessa.

        Ihmisen tuleminen uskoon ja uskon tuleminen ihmiseen ovat sama asia. Ihminen tulee Kristukseen ja Kristus tulee ihmiseen. Ihminen ottaa vastaan ja Jumala antaa. Jumala löytää ihmisen ja ihminen Jumalan. Nämä ovat saman asian kaksi puolta. Jos otat toisen puolen pois ei toinenkaan ole enää totta.

        Uskon tuleminen ihmiseen ilman uskoontulemista on eenokkilaista höpöpuhetta.

        Vielä kerran kiitos asiallisesta linkistä, herätyskristitty.


      • teapot

        Ns. partikularismista...

        Suhteeni väitteeseen "Kristus kuoli vain valittujen puolesta" on kahtalainen. Mielestäni UT:ssa on selvää viittausta kumpaankin suuntaan: Kristus kuoli kaikkien puolesta - Kristus kuoli vain niiden puolesta jotka uskovat. Olen omaksunut näkemyksen joka sisältää kummatkin puolet.

        Golgatan sovitustyö koskee kaikkia. Oletan että kaikkien ihmisten, niidenkin jotka eivät usko eli koko maailman synnit sälytettiin Kristuksen kannettavaksi, ja Hän kuoli niiden alla. MAHDOLLISUUS PELASTUKSEEN ON OLEMASSA JOKAISELLA. Mielestäni tämä on UT:n mukainen näkemys.

        Kuitenkin tämä toteutuu vain niissä jotka ottavat Kristuksen vastaan. Mahdollisuus pelastukseen toteutuu pelastuksena ainoastaan niissä, jotka ottavat Kristuksen vastaan eli tulevat uskoon. Tässä mielessä Jeesus Kristus kuoli vain niiden puolesta jotka uskovat:

        Ainoastaan nämä ovat Kristuksessa niin, että voivat katsoa itseensä - "missä olin kun Kristus kuoli" - ja Kristukseen katsoen vastata: olin Hänessä. Niin kuin kirjan väliin laitettu paperilappunen tai SIIHEN KIRJOITETTU TEKSTI on kirjan välissä ja kirjassa, niin kristitty aivan varmasti on Kristuksessa hänen kuollessaan ja ylösnoustessaan. Jumalan valinnan perusteella tiedän olevani pelastettu Golgatan ristillä. En ole pelastettu nykyhetken perusteella jossa olen ottanut Jeesuksen vastaan ja nyt elän yhteydessä Häneen - olen pelastettu jo kauan ennen syntymääni.

        Ainoastaan ne, jotka ovat saaneet Jumalan armon osakseen eli ovat uskossa, ovat Kristuksessa tällä tavalla.!

        Jeesus siis kuoli kaikkien puolesta (jokaisella on mahdollisuus) ja monien puolesta (vain niiden, jotka ottavat pelastuksen vastaan).

        Predestinaatio eli ennaltamäärääminen voidaan esittää yksinkertaisesti: Jumala on ennalta päättänyt että pelastus on vain Kristuksessa. Siis ainoastaan ne, jotka tulevat ottamaan pelastuksen vastaan, pelastuvat. Järkevin, mielestäni parhaiten UT:n ilmoitusta ja evankeliumin henkeä vastaava suhtautumistapa predestinaatioon on hahmottaa asia enneltanäkemisestä/ennaltatietämisestä käsin.

        Partikularismin kannattaja olen siis siinä mielessä että vain valitut pelastuvat. Tämä ei kuitenkaan tee tyhjäksi Jumalan pelastustekoa KAIKKIA IHMISIÄ KOSKIEN eli jokaiselle TARJOLLA OLEVAA pelastuksen mahdollisuutta.

        Vaikka Jumala on iankaikkinen, ennen aikaa oleva ja ajasta riippumaton, suhteessaan ihmiseen Hän kuitenkin on määrätyssä mielessä sitoutunut aikaan, on ajassa, ihmiskunnan historiassa ja henkilöhistoriassa parhaillaan kutsuva, pelastava, uudistava ja parantava Jumala. Kuinka Hänen pelastava, pyhittävä ja parantava tahtonsa pääsee toteutumaan on paljolti riippuvainen nykyhetkessä tekemistämme valinnoista. Se että Jumala ennalta näkee eli tietää valintamme ei millään tavalla vielä mitätöi ihmisen tahtoa ja vastuullisuutta.

        Tässä mielessä yksinkertaisinta ja parhaiten todellisuutta vastaavaa, ihmisen ja hänen ymmärryksensä kannalta keskeistä, tarkoitusta palvelevaa, on sanoa että Jumala on valmistanut pelastuksen kaikille ja että Hän ei ole määrännyt ketään kadotukseen, ja että juuri sinulla on mahdollisuus pelastua jos käännyt, otat Hänet vastaan ja niin tulet osalliseksi Jumalan pelastavasta tahdosta.

        Kaikki muu on ihmisen kannalta vähemmän keskeistä opillista hahmottamista, teologista muotoilua. Niin tärkeää kuin oppi ja teologia onkin ihminen ei pelastu asioiden opillisen ymmärtämisen (ja mahdollisimman oikean muotoilun) kautta, hän pelastuu Jumalan armon tähden ja armossa - ottaessaan vastaan nykyhetkessä kutsuvan ja pelastavan Jumalan! Jumalan kutsua ei tule tehdä tyhjäksi ja mitätöidä paeten uskonnolliseen filosofointiin ja saivarteluun. Tässä ja nyt olemme vastuullisia kutsuvan, rakastavan Jumalan edessä.

        Äärimuotoista partikularismia (Jeesus ei kuollut kaikkien puolesta, ei sovittanut koko maailman syntejä) en voi hyväksyä. Se on ennaltanäkemisestä erotettua predestinaatiota (jossa Jumala ilman ihmisen tahtoja ja valintoja on päättänyt toiset pelastukseen, toiset iankaikkiseen rangaistukseen ja häpeään). Oppi on epäraamatullinen ja muotoiltu ajamaan vain tietyn porukan omia kirkollisia rakenteita ja äärimmäisyysoppeja.


    • eenokki 12

      Pelastus ei missään kohtaa ole ihmisen teko, se on kauttaaltaan Jumalan armoteko.
      Kaikesta huolimatta se on armoteko joka toteutuakseen tarvitsee ratkaisua, valintaa, päätöstä eli henkilökohtaista kutsuun vastaamista.! Näin sanoi teapot.

      Mikä armoteko pelastus on silloin kun teapotin mukaan pelastus tulee Jumalan armoteoksi vasta sitten kun se toteutuu tarvittavan ratkaisun, valinnan,tai päätöksen tuovan pelastuksen, minkä ihminen tekee.

      Ilman minua te ette voi mitään tehdä sanoi Jeesus, mutta teapot näkyy omaavan lusiferin luonnon ja viisauden jota hiirulaista teapottia ei moni poika kykene arvostelemaan.

      Teapot näkyy olevan niitä järkimiehiä joita joskus sikiää uskonnollisissa yhteisöissä kuin hiirulaisia jotka sitten tunkevat häntä vipattaen oikein uskovien asuntoihin näin talven tullessa..

      • Onko se ihmisen teko vai Jumalan, että hänestä tulee hellari, adventisti, jehovan todistaja, mormooni, lesta, vapaakirkkolainen, ym uskonnollisen liikkeen jäsen.


      • teapot

        >Kaikesta huolimatta se on armoteko joka toteutuakseen tarvitsee ratkaisua, valintaa, päätöstä eli henkilökohtaista kutsuun vastaamista.! Näin sanoi teapot.<

        Niinpä sanoi ja sanoo edelleen Raamatussa pitäytyen ja Vapahtajan sanoihin vedoten:

        "Jos joku janoaa, niin tulkoon minun tyköni ja juokoon. Joka uskoo minuun, hänen sisimmästään on, niinkuin Raamattu sanoo, juokseva elävän veden virrat." Joh.7:37,38.

        JOS JOKU JANOAA, NIIN TULKOON. Vääristelet viestejäni kun väität että minun edustamani oppi asettaa ihmisen pelastuksen siihen että hän tulee. Näin en ole tehnyt. Pelastus on Jumalan armoteko Golgatalla ja se on ihmisestä riippumatonta armoa. Mutta tämä pelastusteko ei tapahdu ilman ihmisen tulemista. Kuinkas teet tyhjäksi Johannes 7:37,38 sanat, jotka ovat Kristuksen sanoja?

        "Ja Henki ja morsian sanovat: 'Tule!' Ja joka kuulee, sanokoon: 'Tule!' Ja joka janoaa, tulkoon, ja joka tahtoo, ottakoon elämän vettä lahjaksi." Ilm.22:17.

        JA JOKA TAHTOO, OTTAKOON. Millä ilveellä sinä Eenokki voit - vastoin Jumalan pyhää sanaa - väittää ettei ihmisen tahdolla ja vastaanottamisella ole MITÄÄN merkitystä? Se minua kummastuttaa!

        Lihansa päivinäkin Jeesus kysyi monta kertaa: MItä tahdot että sinulle tekisin? Ja nyt Eenokki sanoo ettei ihmisen tahdolla ole mitään merkitystä.


      • teapot

        Uskon Jumalan sanaan, uskon Jeesukseen ja tiedän että olen kokonaan Hänestä riippuvainen niin pelastuksen kuin pyhityksenkin suhteen, ja Hänestä riippuvaisena myönnän että olen erehtyväinen ja siksi minun tarvitsee paljon viettää aikaa Hänen edessään rukoillen sydämelleni nöyryyttä ja hiljaisuutta, ottaakseni köyhänä vastaan sen mitä Hän rakkaudessaan vaikuttaa. Itsessäni en mitään voi. Kaikki kunnia niin pelastuksesta kuin jokaisesta oikeasta ja hyvästä asiasta elämässäni ja elämäni kautta kuuluu yksin Kristukselle.

        Ja sitten sinä Eenokki sanot että kaikki Jumalan teot elämässäni ovatkin omia tekojani, etten tiedä pelastuksesta enkä pyhityksestä mitään, että olen harhassa ja perkeleen oma, minulla on lusiferin luonto jne.

        Mietipä omaa luontoasi mistä omatekoisen pelastusoppisi tuottama pöhötys ja lahkohenkinen kiivailu toisia kristittyjä kohtaan kumpuaa?

        Itse kyllä näet vihaa ja demoneita toisissa kristityissä, mutta oman vihasi, yksioikoiset ja mustavalkoiset tulkintasi selität evankeliumin mukaiseksi puheeksi, niinkö? Haloo!

        En viitsi lähteä edustamasi vihapuheen ja solvauksen linjoille, mutta sanon mahdollisimman kärkevästi minäkin, oppiasi tarkastellen:

        Edustamassasi predestinaatiossa ja sidotun ratkaisuvallan opissa ei ole olemassa minkäänlaisia mahdollisuuksia, niinhän?

        Sinun edustamasi pelastuskäsitys ei koske kaikkia ihmisiä, koska Kristus on kuollut vain ja ainostaan niiden puolesta jotka on määrätty pelastumaan? ihmisellä ei ole mitään merkitystä. Ihmisen ja Jumalan seurustelusuhde eli rakkaussuhde ja dialogi on täysin tehty tyhjäksi. Ihmisellä ei ole tahtoa eikä tajuntaa jolla voisi olla suhteessa Jumalaan, koska kaikki hänen tahdonliikkeensä suhteessa Jumalaan on ennaltapäätetty ja Jumalan tekemiä hänen puolestaan, ja koska ihmisen tajunta, tietoisuus ja mieli ei edes Jumalan vaikutuksesta voi kyetä mihinkään suhteessa Jumalaan. Pelastuksen ja pyhityksen asiassa ihminen on passiivinen ja ulkoaohjattu robotti.

        Näin ollen kristinuskon koko sisältö on:
        Ihmisestä riippumaton ja itselleen (ihmisen kautta) monologia esittävä Jumala. Ihmisen osa korkeintaan sivustakatsojan ja sätkynuken osa!

        Ja tällaista oppia esität raamatullisena. Vihan kiihkossa parjaten niitä, jotka henkilökohtaisesti ovat kokeneet Jumalan rakkauden ja tahtovat elämässään etsiä ja toteuttaa Hänen tahtoaan? Eipä tietenkään heidän rakkausuhteellaan, rukouselämällään ja Jumalan tahdon etsimisellään ole mitään merkitystä - ei voi olla, koska se vähentäisi luterilaisen ritualismin ja sakramenttimagian merkitystä, joita kuvittelet Jumalan teoiksi. Voi sentään Eenokki...

        Eenokkilainen ennaltamääräämisoppi on muhamettilaisuuden, ei kristinuskon ennaltamääräämisoppia. Ja surullista on että tällaiseen oppiin äärikirkolliset luterilaiset sitten harhauttavat muitakin.


      • teapot

        Sanon vielä kuten olen ennenkin sanonut etten voi enkä tahdo mitätöidä pelastustasi. En myöskään väheksy sinua ihmisenä, joka Jumalan luomana (on sinulla usko Jeesukseen tai ei) olet arvokas.

        Jumala sydämesi tietää. Jos sinulla on pelastava usko Jeesukseen olen siitä äärettömän kiitollinen. Se on suurenmoinen Jumalan lahja jonka pohjalta voin sinuakin pitää veljenäni Herrassa vaikka näkemyksemme ovat niin kuin ovat. Jumalan työ on se mikä ratkaisee, ei meidän näkemykset toisistamme.

        Jeesuksen pelastustyön pohjalta hyväksyn omalta puoleltani veljekseni ja siskokseni Herrassa jokaisen joka Jeesukseen uskoo. Sinutkin, Eenokki. Erotuksetta. Jeesuksen ristintyötä kunnioittaen. Mutta äärimmäisiä tulkintojasi ja kielenkäyttöä jolla näkemyksiäsi ajat en voi hyväksyä, niitä en pidä raamatun hengen mukaisina ja oikeana.


      • eenokki 12
        teapot kirjoitti:

        Sanon vielä kuten olen ennenkin sanonut etten voi enkä tahdo mitätöidä pelastustasi. En myöskään väheksy sinua ihmisenä, joka Jumalan luomana (on sinulla usko Jeesukseen tai ei) olet arvokas.

        Jumala sydämesi tietää. Jos sinulla on pelastava usko Jeesukseen olen siitä äärettömän kiitollinen. Se on suurenmoinen Jumalan lahja jonka pohjalta voin sinuakin pitää veljenäni Herrassa vaikka näkemyksemme ovat niin kuin ovat. Jumalan työ on se mikä ratkaisee, ei meidän näkemykset toisistamme.

        Jeesuksen pelastustyön pohjalta hyväksyn omalta puoleltani veljekseni ja siskokseni Herrassa jokaisen joka Jeesukseen uskoo. Sinutkin, Eenokki. Erotuksetta. Jeesuksen ristintyötä kunnioittaen. Mutta äärimmäisiä tulkintojasi ja kielenkäyttöä jolla näkemyksiäsi ajat en voi hyväksyä, niitä en pidä raamatun hengen mukaisina ja oikeana.

        Harhailevalle ja suurelle eksyttäjälle ja muille eksytetyille:

        Toisaalta taas jos Jumala vaikuttaa meissä, niin meidän tahtomme Pyhän Hengen muuttamana ja hellästi henkeyttämänä jälleen mielihyvin ja taipuisasti tahtoo ja toimii, ei pakonalaisena. Sitä eivät mitkään vastustavat voimat voi muuksi muuttaa, eivät edes tuonelan portit voi sitä voittaa: se yhä jatkuvasti tahtoo, halajaa ja rakastaa hyvää, niinkuin se ennen tahtoi, halasi ja rakasti pahaa. Tämänkin jälleen kokemus todistaa. Kuinka horjumattomia ja lujia olivatkaan nuo pyhät miehet, kun heitä väkivaltaisesti koetettiin pakottaa johonkin muuhun: siitä he yhä enemmän yltyivät tahtomaan, aivan samoin kuin tuuli paremminkin sytyttää tulen kuin sitä sammuttaa. Niin kauan kuin siis Henki ja Jumalan armo säilyvät ihmisessä, ei ole mitään vapautta eli vapaata ratkaisuvaltaa kääntyä muuanne tai tahtoa jotakin muuta.

        Kaiken kaikkiaan, jos olemme tämän maailman jumalan alamaisina - vailla tosi Jumalan vaikutusta ja Henkeä -, tämän maailman jumalan, joka on meidät vanginnut tahtoansa tekemään, niinkuin Paavali Timoteus-kirjeessään sanoo, niin emme voi tahtoa muuta kuin mitä hän itse tahtoo. Hänhän on se väkevä aseellinen, joka niin vartioitsee kartanoaan, että ne, joita hän pitää hallussaan, ovat turvassa voimatta herättää eloon ainoatakaan häntä vastustavaa mielenliikettä tai ajatusta, muussa tapauksessahan saatanan valtakunta riitaantuisi itsensä kanssa eikä pysyisi pystyssä; mutta Kristushan vakuuttaa sen pysyvän pystyssä. Ja näin me teemme halusta ja mielihyvin, tahdon olemuksen mukaisesti; jos näet tahtoa pakotetaan, se ei ole mikään tahto; pakko on pikemminkin niin sanoakseni tahtomattomuutta. Mutta kun väkevämpi karkaa hänen päällensä, voittaa hänet ja ottaa meidät ryöstösaaliikseen, olemme me jälleen Pyhän Hengen avulla väkevämmän orjia ja vankeja - mikä kuninkaallinen vapaus! - niin että me halulla tahdomme ja teemme kaikkea, mitä hän itse tahtoo. Näin inhimillisen tahdon asema on keskellä, juhtana; jos Jumala istuu sen selkään se tahtoo ja kulkee, kunne Jumala tahtoo, niinkuin psalmissa sanotaan "Minä olin sinun edessäsi kuin juhta"; jos taas saatana istuu sen selkään, se tahtoo ja menee, minne saatana tahtoo. Sen omassa määräysvallassa ei ole rientäminen jommankumman ratsastajan luo tai niiden etsiminen; ratsastajat itse kiistelevät sen haltuunsaamisesta ja omistamisesta.

        Lainaus M.Luther Sidottu ratkaisuvalta


      • eenokki 12
        teapot kirjoitti:

        Uskon Jumalan sanaan, uskon Jeesukseen ja tiedän että olen kokonaan Hänestä riippuvainen niin pelastuksen kuin pyhityksenkin suhteen, ja Hänestä riippuvaisena myönnän että olen erehtyväinen ja siksi minun tarvitsee paljon viettää aikaa Hänen edessään rukoillen sydämelleni nöyryyttä ja hiljaisuutta, ottaakseni köyhänä vastaan sen mitä Hän rakkaudessaan vaikuttaa. Itsessäni en mitään voi. Kaikki kunnia niin pelastuksesta kuin jokaisesta oikeasta ja hyvästä asiasta elämässäni ja elämäni kautta kuuluu yksin Kristukselle.

        Ja sitten sinä Eenokki sanot että kaikki Jumalan teot elämässäni ovatkin omia tekojani, etten tiedä pelastuksesta enkä pyhityksestä mitään, että olen harhassa ja perkeleen oma, minulla on lusiferin luonto jne.

        Mietipä omaa luontoasi mistä omatekoisen pelastusoppisi tuottama pöhötys ja lahkohenkinen kiivailu toisia kristittyjä kohtaan kumpuaa?

        Itse kyllä näet vihaa ja demoneita toisissa kristityissä, mutta oman vihasi, yksioikoiset ja mustavalkoiset tulkintasi selität evankeliumin mukaiseksi puheeksi, niinkö? Haloo!

        En viitsi lähteä edustamasi vihapuheen ja solvauksen linjoille, mutta sanon mahdollisimman kärkevästi minäkin, oppiasi tarkastellen:

        Edustamassasi predestinaatiossa ja sidotun ratkaisuvallan opissa ei ole olemassa minkäänlaisia mahdollisuuksia, niinhän?

        Sinun edustamasi pelastuskäsitys ei koske kaikkia ihmisiä, koska Kristus on kuollut vain ja ainostaan niiden puolesta jotka on määrätty pelastumaan? ihmisellä ei ole mitään merkitystä. Ihmisen ja Jumalan seurustelusuhde eli rakkaussuhde ja dialogi on täysin tehty tyhjäksi. Ihmisellä ei ole tahtoa eikä tajuntaa jolla voisi olla suhteessa Jumalaan, koska kaikki hänen tahdonliikkeensä suhteessa Jumalaan on ennaltapäätetty ja Jumalan tekemiä hänen puolestaan, ja koska ihmisen tajunta, tietoisuus ja mieli ei edes Jumalan vaikutuksesta voi kyetä mihinkään suhteessa Jumalaan. Pelastuksen ja pyhityksen asiassa ihminen on passiivinen ja ulkoaohjattu robotti.

        Näin ollen kristinuskon koko sisältö on:
        Ihmisestä riippumaton ja itselleen (ihmisen kautta) monologia esittävä Jumala. Ihmisen osa korkeintaan sivustakatsojan ja sätkynuken osa!

        Ja tällaista oppia esität raamatullisena. Vihan kiihkossa parjaten niitä, jotka henkilökohtaisesti ovat kokeneet Jumalan rakkauden ja tahtovat elämässään etsiä ja toteuttaa Hänen tahtoaan? Eipä tietenkään heidän rakkausuhteellaan, rukouselämällään ja Jumalan tahdon etsimisellään ole mitään merkitystä - ei voi olla, koska se vähentäisi luterilaisen ritualismin ja sakramenttimagian merkitystä, joita kuvittelet Jumalan teoiksi. Voi sentään Eenokki...

        Eenokkilainen ennaltamääräämisoppi on muhamettilaisuuden, ei kristinuskon ennaltamääräämisoppia. Ja surullista on että tällaiseen oppiin äärikirkolliset luterilaiset sitten harhauttavat muitakin.

        Ethän sinä tiedä mitä lutherilaisuudessa käsitellään oppia ennaltatietämisestä ei se ole kuten valheen huulillasi julistat sitä saadaksesi ne perkkeleen opeillasi sitoa uskoontulleiden kädet vielä lujemmin ja heidän suut tukit huudollasi.
        Osta Sidottu ratkaisuvalta ja opettele ymmärtämään lutherilaista opetusta niin ei sinun tarvitsisi valehdella.
        Ymmärrän kyllä tyhmyytesi ja valheesikin koska et saata itseäsi muuten puolustaa.
        Teapotti valehtelee tahallisesti tai sitten hän on perkkeleen värmäämä hajoittaja helluntaipalstalla.
        Kyllä ihmisen täytyy pelastuakseen tulla uskoon siitä ollaan yhtä mieltä, mutta olemmeko me tulleet uskoon itsemme kautta vaiko yksin uskosta yksin armosta ilman lain tekoja, siitä on kysymys.


      • teapot
        eenokki 12 kirjoitti:

        Ethän sinä tiedä mitä lutherilaisuudessa käsitellään oppia ennaltatietämisestä ei se ole kuten valheen huulillasi julistat sitä saadaksesi ne perkkeleen opeillasi sitoa uskoontulleiden kädet vielä lujemmin ja heidän suut tukit huudollasi.
        Osta Sidottu ratkaisuvalta ja opettele ymmärtämään lutherilaista opetusta niin ei sinun tarvitsisi valehdella.
        Ymmärrän kyllä tyhmyytesi ja valheesikin koska et saata itseäsi muuten puolustaa.
        Teapotti valehtelee tahallisesti tai sitten hän on perkkeleen värmäämä hajoittaja helluntaipalstalla.
        Kyllä ihmisen täytyy pelastuakseen tulla uskoon siitä ollaan yhtä mieltä, mutta olemmeko me tulleet uskoon itsemme kautta vaiko yksin uskosta yksin armosta ilman lain tekoja, siitä on kysymys.

        Missä kohtaa olen vääristellyt, Eenokki? Ja muistaakseni kysyin sinulta toisessa ketjussa mitä minun sitten pitäisi tehdä, että voisit hyväksyä minut uskovaksi, kuinka minun tulisi uskoa? Jos nyt oletetaan vaikka tilanne että luoksesi tulee henkilö joka haluaa tulla uskoon, minkä tien hänelle neuvot, kun et voi neuvoa häntä turvaamaan Jeesukseen eli vastaanottamaan Hänet?

        En muista vastasitko kysymykseen mutta vastaapa nyt.

        >Kyllä ihmisen täytyy pelastuakseen tulla uskoon siitä ollaan yhtä mieltä, mutta olemmeko me tulleet uskoon itsemme kautta vaiko yksin uskosta yksin armosta ilman lain tekoja, siitä on kysymys.<

        Nimenomaan siitä on kysymys. Miksi sitten olet halunnut käsittää viestini niin kuin väittäisin että kyse on jostain muusta ja opettaisin toisin? Ainoastaan siitä syystäkö kun kastenäkemyksemme on toisistaan poikkeavat?

        Viestisi ovat niin perinjuurin kärkeviä ja hyökkääviä että olen nyt ottanut kantaa opetukseesi kärkevästi minäkin, nimittäen eenokkilaisuudeksi käsitystä jossa ihminen ei saa tulla uskoon vaan hänen pitää, pelastuakseen, jättää kaikki uskominen eli lahjan vastaanottaminen Jumalan huoleksi, joka sitten vaikuttaa uskon jos vaikuttaa. Mitään ratkaisua eli valintaa eli tyhjän käden avaamista Jumalan puoleen ei saa olla, koska se on kaikki ihmisen tekoa.

        Minä uskon pelastukseen yksin armosta, yksin uskosta ja ilman lain tekoja. Mutta en ilman uskoontulemista. Ja sen tähden väität että uskoni on omavanhurskautta ja petosta. Syytöksissäsi ei ole päätä eikä häntää.


      • eenokki 12
        teapot kirjoitti:

        >Kaikesta huolimatta se on armoteko joka toteutuakseen tarvitsee ratkaisua, valintaa, päätöstä eli henkilökohtaista kutsuun vastaamista.! Näin sanoi teapot.<

        Niinpä sanoi ja sanoo edelleen Raamatussa pitäytyen ja Vapahtajan sanoihin vedoten:

        "Jos joku janoaa, niin tulkoon minun tyköni ja juokoon. Joka uskoo minuun, hänen sisimmästään on, niinkuin Raamattu sanoo, juokseva elävän veden virrat." Joh.7:37,38.

        JOS JOKU JANOAA, NIIN TULKOON. Vääristelet viestejäni kun väität että minun edustamani oppi asettaa ihmisen pelastuksen siihen että hän tulee. Näin en ole tehnyt. Pelastus on Jumalan armoteko Golgatalla ja se on ihmisestä riippumatonta armoa. Mutta tämä pelastusteko ei tapahdu ilman ihmisen tulemista. Kuinkas teet tyhjäksi Johannes 7:37,38 sanat, jotka ovat Kristuksen sanoja?

        "Ja Henki ja morsian sanovat: 'Tule!' Ja joka kuulee, sanokoon: 'Tule!' Ja joka janoaa, tulkoon, ja joka tahtoo, ottakoon elämän vettä lahjaksi." Ilm.22:17.

        JA JOKA TAHTOO, OTTAKOON. Millä ilveellä sinä Eenokki voit - vastoin Jumalan pyhää sanaa - väittää ettei ihmisen tahdolla ja vastaanottamisella ole MITÄÄN merkitystä? Se minua kummastuttaa!

        Lihansa päivinäkin Jeesus kysyi monta kertaa: MItä tahdot että sinulle tekisin? Ja nyt Eenokki sanoo ettei ihmisen tahdolla ole mitään merkitystä.

        JA JOKA TAHTOO, OTTAKOON. Millä ilveellä sinä Eenokki voit - vastoin Jumalan pyhää sanaa - väittää ettei ihmisen tahdolla ja vastaanottamisella ole MITÄÄN merkitystä? Se minua kummastuttaa! Teepotit kirjoittamaa hheresiaa.

        Näen kyllä että sinä luet joka tahtoo., ottakoon
        Ajattelet että kun näin sanotaan sinä voit ottaa etkä ymmärrä millä tavalla armo otetaan vastaan.
        Ihmisen tahto on pimeää materiaalia joka ei kelpaa Jumalalle eikä ihminen voi päättää saati toteuttaa tullakseen uskoon ja uudestisyntyäkseen.
        Jumala valitsee omansa, päättää ja toteuttaa.
        Jumalan ennaltatietäminen ei sovi teapotin väitteisiin vaan teapotti ajaa asiaansa tehden sen sellaiseksi että Jumala näyttäisi tietävän jotain sattumanvaraisesti johon vaikuttaa ihmisen ratkaisut ja päätökset ja vastaanottamiset että ne syrjäyttävät Jumalan ennaltatietämisen muuttaen ne uudestaan toisiksi kun ihminen tahtoo ja ratkaisee, ottaakseen jotain vastaan. Kaikki teot mitä Hän on ennen luomistekojaan nähnyt ihmisissä joissa vaikuttaa, tehden kaiken iankaikkisen, muuttumattoman erehtymättömän tahtonsa voimalla. Kyselemättä ihmisiltä jahka nyt tahdotte, puristakaa nyt vapaasta tahdostanne jotain hyvää ja ansiollista kuten teettekin sanoessanne me voimme päättää ja toteuttaa ottamalla vastaan, Me voimme ratkaista me hyväksymme evankeliumin ja päätöksemme on luopua synneistä ja mitä teemmekin se on yhtä Kristuksen työn kanssa jonka Herra on tehnyt. Uskomme ihmisen kykyihin päättää ja toteuttaa uskoon tulemisen vaikka uskoamme sanotaan ansioksi.


      • eenokki 12
        teapot kirjoitti:

        Missä kohtaa olen vääristellyt, Eenokki? Ja muistaakseni kysyin sinulta toisessa ketjussa mitä minun sitten pitäisi tehdä, että voisit hyväksyä minut uskovaksi, kuinka minun tulisi uskoa? Jos nyt oletetaan vaikka tilanne että luoksesi tulee henkilö joka haluaa tulla uskoon, minkä tien hänelle neuvot, kun et voi neuvoa häntä turvaamaan Jeesukseen eli vastaanottamaan Hänet?

        En muista vastasitko kysymykseen mutta vastaapa nyt.

        >Kyllä ihmisen täytyy pelastuakseen tulla uskoon siitä ollaan yhtä mieltä, mutta olemmeko me tulleet uskoon itsemme kautta vaiko yksin uskosta yksin armosta ilman lain tekoja, siitä on kysymys.<

        Nimenomaan siitä on kysymys. Miksi sitten olet halunnut käsittää viestini niin kuin väittäisin että kyse on jostain muusta ja opettaisin toisin? Ainoastaan siitä syystäkö kun kastenäkemyksemme on toisistaan poikkeavat?

        Viestisi ovat niin perinjuurin kärkeviä ja hyökkääviä että olen nyt ottanut kantaa opetukseesi kärkevästi minäkin, nimittäen eenokkilaisuudeksi käsitystä jossa ihminen ei saa tulla uskoon vaan hänen pitää, pelastuakseen, jättää kaikki uskominen eli lahjan vastaanottaminen Jumalan huoleksi, joka sitten vaikuttaa uskon jos vaikuttaa. Mitään ratkaisua eli valintaa eli tyhjän käden avaamista Jumalan puoleen ei saa olla, koska se on kaikki ihmisen tekoa.

        Minä uskon pelastukseen yksin armosta, yksin uskosta ja ilman lain tekoja. Mutta en ilman uskoontulemista. Ja sen tähden väität että uskoni on omavanhurskautta ja petosta. Syytöksissäsi ei ole päätä eikä häntää.

        En ole vastaan uskoontulemistasi vaan siihen olen puuttunut kun uskoontulleet yleensä ajautuvat harhaisiin käsityksiin armosta, kuten minäkin.
        Kirjoitan vain auttaakseni muita eikä tarvitse närkästyä jos käytän voimakkaita ilmaisuja.
        Voit kirjoittaa aivan vapaasti ja suorasanaisesti se ei minua suututa vaan ehkä innostaa vastaamaan asiallisesti kirjoittajan viestin mukaisesti.
        Onhan sinulla oikeita avauksia mutta kun niissä piilee se vanha ihminen ettei peräti saa...niin velvollisuuteni on kirjoittaa uskon asioista että jokainen saisi mietittävää ja Jumala kyllä henkensä kautta opettaa tuntemaan Hänen asiansa syvällisen luonteen ja sanan kanssa yhtäpitävyyteen.


      • teapot
        eenokki 12 kirjoitti:

        En ole vastaan uskoontulemistasi vaan siihen olen puuttunut kun uskoontulleet yleensä ajautuvat harhaisiin käsityksiin armosta, kuten minäkin.
        Kirjoitan vain auttaakseni muita eikä tarvitse närkästyä jos käytän voimakkaita ilmaisuja.
        Voit kirjoittaa aivan vapaasti ja suorasanaisesti se ei minua suututa vaan ehkä innostaa vastaamaan asiallisesti kirjoittajan viestin mukaisesti.
        Onhan sinulla oikeita avauksia mutta kun niissä piilee se vanha ihminen ettei peräti saa...niin velvollisuuteni on kirjoittaa uskon asioista että jokainen saisi mietittävää ja Jumala kyllä henkensä kautta opettaa tuntemaan Hänen asiansa syvällisen luonteen ja sanan kanssa yhtäpitävyyteen.

        >En ole vastaan uskoontulemistasi vaan siihen olen puuttunut kun uskoontulleet yleensä ajautuvat harhaisiin käsityksiin armosta, kuten minäkin.<

        Kyllä sinä olet palstalla puuttunut minun ja monien muidenkin uskoontulemiseen täysin mitätöiden uskomme. Tarvitseeko kahlata viestit läpi ja laittaa esimerkkejä sanomisistasi?

        Et ole puuttunut vain johonkin "mihin uskoontulleet yleensä ajautuvat" vaan olet jo lähtökohtaisesti pitänyt useiden kirjoittajien viestejä, mm. minun, perkeleellisiä harhoja edustavina ja ihmisen tekoa korostavina.

        Pyydän sinulta Eenokki kahta asiaa.

        Osoita selkeästi lainauksen kanssa missä kohtaa olen sanonut vanhan ihmisen ja peräti saa-tanan mukaisen armoa väheksyvän, ihmisen tekoja korostavan käsityksen. Perustele sitten miksi se mitä olen sanonut on väärin. Ei ole järkevää jankuttaa "sinä nyt vain olet saatanasta oppiesi kanssa" -levyä ilman yksilöityä argumentointia. Pysy asiassa ja esitä perusteltuja esimerkkejä...

        Toinen asia. Kuten jo pyysinkin.
        Jos nyt oletetaan vaikka tilanne että luoksesi tulee henkilö joka haluaa tulla uskoon, minkä tien hänelle neuvot, kun et voi neuvoa häntä turvaamaan Jeesukseen eli vastaanottamaan Hänet?

        Asiassa pysyviä ja tarkennettuja kommentteja ylimalkaisten syytösten ja parjausten sijaa, kiitos. Näin voimme jatkaa keskustelua ja minäkin pääsen ymmärtämään mitä sinä oikeasti ajattelet ja esität.


      • teapot
        eenokki 12 kirjoitti:

        Harhailevalle ja suurelle eksyttäjälle ja muille eksytetyille:

        Toisaalta taas jos Jumala vaikuttaa meissä, niin meidän tahtomme Pyhän Hengen muuttamana ja hellästi henkeyttämänä jälleen mielihyvin ja taipuisasti tahtoo ja toimii, ei pakonalaisena. Sitä eivät mitkään vastustavat voimat voi muuksi muuttaa, eivät edes tuonelan portit voi sitä voittaa: se yhä jatkuvasti tahtoo, halajaa ja rakastaa hyvää, niinkuin se ennen tahtoi, halasi ja rakasti pahaa. Tämänkin jälleen kokemus todistaa. Kuinka horjumattomia ja lujia olivatkaan nuo pyhät miehet, kun heitä väkivaltaisesti koetettiin pakottaa johonkin muuhun: siitä he yhä enemmän yltyivät tahtomaan, aivan samoin kuin tuuli paremminkin sytyttää tulen kuin sitä sammuttaa. Niin kauan kuin siis Henki ja Jumalan armo säilyvät ihmisessä, ei ole mitään vapautta eli vapaata ratkaisuvaltaa kääntyä muuanne tai tahtoa jotakin muuta.

        Kaiken kaikkiaan, jos olemme tämän maailman jumalan alamaisina - vailla tosi Jumalan vaikutusta ja Henkeä -, tämän maailman jumalan, joka on meidät vanginnut tahtoansa tekemään, niinkuin Paavali Timoteus-kirjeessään sanoo, niin emme voi tahtoa muuta kuin mitä hän itse tahtoo. Hänhän on se väkevä aseellinen, joka niin vartioitsee kartanoaan, että ne, joita hän pitää hallussaan, ovat turvassa voimatta herättää eloon ainoatakaan häntä vastustavaa mielenliikettä tai ajatusta, muussa tapauksessahan saatanan valtakunta riitaantuisi itsensä kanssa eikä pysyisi pystyssä; mutta Kristushan vakuuttaa sen pysyvän pystyssä. Ja näin me teemme halusta ja mielihyvin, tahdon olemuksen mukaisesti; jos näet tahtoa pakotetaan, se ei ole mikään tahto; pakko on pikemminkin niin sanoakseni tahtomattomuutta. Mutta kun väkevämpi karkaa hänen päällensä, voittaa hänet ja ottaa meidät ryöstösaaliikseen, olemme me jälleen Pyhän Hengen avulla väkevämmän orjia ja vankeja - mikä kuninkaallinen vapaus! - niin että me halulla tahdomme ja teemme kaikkea, mitä hän itse tahtoo. Näin inhimillisen tahdon asema on keskellä, juhtana; jos Jumala istuu sen selkään se tahtoo ja kulkee, kunne Jumala tahtoo, niinkuin psalmissa sanotaan "Minä olin sinun edessäsi kuin juhta"; jos taas saatana istuu sen selkään, se tahtoo ja menee, minne saatana tahtoo. Sen omassa määräysvallassa ei ole rientäminen jommankumman ratsastajan luo tai niiden etsiminen; ratsastajat itse kiistelevät sen haltuunsaamisesta ja omistamisesta.

        Lainaus M.Luther Sidottu ratkaisuvalta

        Kiitos lainauksesta. Kommentoin sitä myöhemmin.

        -teapot


      • teapot
        eenokki 12 kirjoitti:

        JA JOKA TAHTOO, OTTAKOON. Millä ilveellä sinä Eenokki voit - vastoin Jumalan pyhää sanaa - väittää ettei ihmisen tahdolla ja vastaanottamisella ole MITÄÄN merkitystä? Se minua kummastuttaa! Teepotit kirjoittamaa hheresiaa.

        Näen kyllä että sinä luet joka tahtoo., ottakoon
        Ajattelet että kun näin sanotaan sinä voit ottaa etkä ymmärrä millä tavalla armo otetaan vastaan.
        Ihmisen tahto on pimeää materiaalia joka ei kelpaa Jumalalle eikä ihminen voi päättää saati toteuttaa tullakseen uskoon ja uudestisyntyäkseen.
        Jumala valitsee omansa, päättää ja toteuttaa.
        Jumalan ennaltatietäminen ei sovi teapotin väitteisiin vaan teapotti ajaa asiaansa tehden sen sellaiseksi että Jumala näyttäisi tietävän jotain sattumanvaraisesti johon vaikuttaa ihmisen ratkaisut ja päätökset ja vastaanottamiset että ne syrjäyttävät Jumalan ennaltatietämisen muuttaen ne uudestaan toisiksi kun ihminen tahtoo ja ratkaisee, ottaakseen jotain vastaan. Kaikki teot mitä Hän on ennen luomistekojaan nähnyt ihmisissä joissa vaikuttaa, tehden kaiken iankaikkisen, muuttumattoman erehtymättömän tahtonsa voimalla. Kyselemättä ihmisiltä jahka nyt tahdotte, puristakaa nyt vapaasta tahdostanne jotain hyvää ja ansiollista kuten teettekin sanoessanne me voimme päättää ja toteuttaa ottamalla vastaan, Me voimme ratkaista me hyväksymme evankeliumin ja päätöksemme on luopua synneistä ja mitä teemmekin se on yhtä Kristuksen työn kanssa jonka Herra on tehnyt. Uskomme ihmisen kykyihin päättää ja toteuttaa uskoon tulemisen vaikka uskoamme sanotaan ansioksi.

        Hei Eenokki...

        Palaan viestiisi vielä myöhemminkin, paremmalla aikaa, mutta nyt tahtoisin hyvin käytännölliseltä tasolta ja kolmen esimerkin valossa kommentoida erästä viestisi kohtaa, tätä:

        >puristakaa nyt vapaasta tahdostanne jotain hyvää ja ansiollista kuten teettekin sanoessanne me voimme päättää ja toteuttaa ottamalla vastaan<

        Tuo on tulkintaasi väitteistäni sen perusteella millaisten ennakko-oletusten läpi luet. En usko että ihminen voi pelastaa itseään, ei millään tavalla, edes Jumalan avulla. Pelastus on kokonaan Jumalan teko, ja kuitenkin se on teko joka ihmisen pitää ottaa vastaan, että se toteutuisi hänessä.

        Uskon Jumalaan joka valitsee, vaikuttaa ja päättää - mutta en sillä tavalla kuin ihmisen tahdon mitätöivässä predestinaatiossa, jossa Jumala oman valintansa nojalla ja täysin ihmisestä riippumatta, ennen ihmistä ja huolimatta siitä miten näkee ihmisen tulevan toimimaan, päättää toiset taivaaseen ja helvettiin.

        Sellaiseenko sidottuun ratkaisuvaltaan ja ennaltamääräämiseen sinä uskot, Eenokki? Että Jumala nyt vain on päättänyt toiset taivaaseen ja toiset helvettiin, ja että kummassakaan tapauksessa ei ole mitään merkitystä kuinka ihminen päättää, valitsee ja tekee?

        Mitä se tarkoittaa käytännössä? Lue:

        Jos ihmisellä on jonkinlainen suhtautumistapa Jumalaan, myönteinen tai kielteinen, niin se on joka tapauksessa kokonaisuudessaan Jumalan työ, ilman minkäänlaista ihmisen oman tahdon vaikutusta tai suostumista! Joillain on kielteinen suhtautumistapa evankeliumiin, koska Jumala on niin päättänyt - eihän ihmisen suhde Jumalaan voi olla mitään muuta kuin kielteinen, jos Jumala ei hänessä jotakin muuta vaikuta. Koska siis Jumala ei halua heissä vaikuttaa myönteistä suhtautumista Jeesukseen, siksi he ovat ja pysyvät kielteisyydessään eivätkä voi pelastua.

        Toisilla on myönteinen tapa, koska Jumala on sen vaikuttanut - mutta näiden kohdalla Jumala jättää vaikutuksensa kesken, koska ei halua heidän pelastuvan. Hän saattaa vaikuttaa esimerkiksi siinä määrin, että ihminen kiinnostuu Jeesuksesta, mutta ei kuitenkaan siinä määrin, että hänessä syntyisi usko Jeesukseen. Jumala siis on päättänyt, että tämän ihmisen tarkoitus on tulla Jumalan puhuttelemaksi ja kutsumaksi, mutta ei pelastamaksi?

        Sitten on niitäkin - harvoja ja valittuja (koska Jeesuksen sanojen mukaan tie on kaita ja vain harvat sen löytävät) - jotka Jumala on päättänyt eli ennaltamäärännyt eli sanellut - automaattisesti ja näiden voimatta itse asiaan millään tavalla vaikuttaa - löytämään eli tulemaan uskoon. Ainoastaan näissä ihmisissä Jumala on päättänyt synnyttää uskon, näissä harvoissa, jotka Hän jo ennen aikojen alkua ja irrallaan ennaltanäkemisestään, irrallaan siitä kuinka jo ennalta tietää ihmisen elävän elämää ja käyttävän tahtoaan, on päättänyt pelastumaan.

        Tämän mukaanhan asia on niin, kuten ns. monergismia (sen äärimuodossa, jota ilmeisesti edustat) syytetään: Jumala vain "arpoo" toiset pelastukseen, toiset kadotukseen. Seurauksena on fatalismi.

        On aivan sama mitä teen, valitsen ja kuinka suhtaudun Jumalaan, koska pelastukseni joka tapauksessa on Hänen vallassaan ja Hän, riippumatta siitä kuinka päätän Häneen suhtautua, tuomitsee minut joko taivaaseen tai helvettiin.

        Käytännön esimerkki. On kolme uskovaa miestä, joille jostain kumman syystä - no, tietenkin omasta pahasta mielestä jonka Perkele on sitonut tahtoaan tekemään ja joka ei mitään muuta voi ellei Jumala toisin päätä - kiusaus varastaa.

        Ensimmäinen: "Minä olen vain heikko ihminen ja Jumala ymmärtää minua, Hän on armollinen ja antaa anteeksi. En kykene mihinkään parempaan". Hän varastaa. Seuraavana päivänä hän varastaa jälleen. Asiasta tulee tottumus, omatunto alkaa paatua. Hän tutustuu toisiin varkaisiin ja alkaa elää heidän seurassaan. Seurakuntayhteys jää. Hän alkaa juopotella ja rienata Jumalaa. Menettää uskonsa. Kaikki tämä tapahtuu synnin vaikutuksen tähden, koska on Jumalan armoon vetoamalla hylätty Hänen sanansa ohjeet rististä ja sen kautta saatavasta voitosta kiusauksissa.

        Toinen: "Jeesus tahtoo minun elävän Hänen kunniakseen, siksi päätän ottaa ristini ja annan Hänen saada voiton kiusauksistani, kieltäydyn varastamasta ja luotan että Jumala voittaa tämän asian minussa kun kävelen tavaran ohi enkä ota sitä käsiini, kiitos Jeesus sinun voitostasi, halleluja, vihollisen valta on voitettu."

        Kolmas: "On ihan sama mitä teen koska se joka tapauksessa on Jumalan päättämää. Voin siis ihan yhtä hyvin varastaa, koska jos Jumala tahtoisi Hän vaikuttaisi minussa sellaisen rakkauden itseensä ja tahtoonsa, etten varastaisi." Mies ottaa tavaran ja menee kotiin kiittäen Jumalaa joka ihmisestä riippumatta päättää, tahtoo ja valitsee.

        Uskon että kaikki rakkaus Jumalaa kohtaan (ja rakkaudesta kumpuava elämä) on Jumalan synnyttämää ja siitä kuuluu kunnia yksin Hänelle. Mutta en usko sellaiseen predestinaatioon (ennalta säädettyyn kohtaloon) jonka mukaan, sinun viestejäsi johdonmukaisesti tulkiten, ainoastaan kolmas miehistä oli kelvollinen Jumalalle!


      • eenokki 12
        teapot kirjoitti:

        >En ole vastaan uskoontulemistasi vaan siihen olen puuttunut kun uskoontulleet yleensä ajautuvat harhaisiin käsityksiin armosta, kuten minäkin.<

        Kyllä sinä olet palstalla puuttunut minun ja monien muidenkin uskoontulemiseen täysin mitätöiden uskomme. Tarvitseeko kahlata viestit läpi ja laittaa esimerkkejä sanomisistasi?

        Et ole puuttunut vain johonkin "mihin uskoontulleet yleensä ajautuvat" vaan olet jo lähtökohtaisesti pitänyt useiden kirjoittajien viestejä, mm. minun, perkeleellisiä harhoja edustavina ja ihmisen tekoa korostavina.

        Pyydän sinulta Eenokki kahta asiaa.

        Osoita selkeästi lainauksen kanssa missä kohtaa olen sanonut vanhan ihmisen ja peräti saa-tanan mukaisen armoa väheksyvän, ihmisen tekoja korostavan käsityksen. Perustele sitten miksi se mitä olen sanonut on väärin. Ei ole järkevää jankuttaa "sinä nyt vain olet saatanasta oppiesi kanssa" -levyä ilman yksilöityä argumentointia. Pysy asiassa ja esitä perusteltuja esimerkkejä...

        Toinen asia. Kuten jo pyysinkin.
        Jos nyt oletetaan vaikka tilanne että luoksesi tulee henkilö joka haluaa tulla uskoon, minkä tien hänelle neuvot, kun et voi neuvoa häntä turvaamaan Jeesukseen eli vastaanottamaan Hänet?

        Asiassa pysyviä ja tarkennettuja kommentteja ylimalkaisten syytösten ja parjausten sijaa, kiitos. Näin voimme jatkaa keskustelua ja minäkin pääsen ymmärtämään mitä sinä oikeasti ajattelet ja esität.

        teepotta ei tiedäkään että olen niitä "käännyttäjiä" joka kyllä puhuu uskottomille vaan ei lahkolaisille.
        En minä ketään kotiin kutsu kyllä ihmisiä tapaa kaikkialla.

        Sinun ja monien usko on kuten olen sanonut väärää uskoa joka ei ole sitä uskoa josta raamattu puhuu.
        Olet itseuskoinen ja epäilen että olet mormooni tai muu uskovaisuuden ulkopuolella oleva väijy?
        Luuletko saavasi minut kurjien vääräuskoisten sekaan ehei puluseni minä lisään kaasua jos se on tarpeen.
        Et ymmärrä sanojani ja vaika ne pullosta suuhusi kaadettaisiin koska olet itseuskoinen kerettiläinen ja oppisi on tehnyt sinut sellaiseksi jota myös pitää varoa.
        En halua alkaa taivuttaa rautalangasta kyllä kirjoittamani sisältää sen kaiken tarvitsevan.


      • eenokki 12
        teapot kirjoitti:

        Hei Eenokki...

        Palaan viestiisi vielä myöhemminkin, paremmalla aikaa, mutta nyt tahtoisin hyvin käytännölliseltä tasolta ja kolmen esimerkin valossa kommentoida erästä viestisi kohtaa, tätä:

        >puristakaa nyt vapaasta tahdostanne jotain hyvää ja ansiollista kuten teettekin sanoessanne me voimme päättää ja toteuttaa ottamalla vastaan<

        Tuo on tulkintaasi väitteistäni sen perusteella millaisten ennakko-oletusten läpi luet. En usko että ihminen voi pelastaa itseään, ei millään tavalla, edes Jumalan avulla. Pelastus on kokonaan Jumalan teko, ja kuitenkin se on teko joka ihmisen pitää ottaa vastaan, että se toteutuisi hänessä.

        Uskon Jumalaan joka valitsee, vaikuttaa ja päättää - mutta en sillä tavalla kuin ihmisen tahdon mitätöivässä predestinaatiossa, jossa Jumala oman valintansa nojalla ja täysin ihmisestä riippumatta, ennen ihmistä ja huolimatta siitä miten näkee ihmisen tulevan toimimaan, päättää toiset taivaaseen ja helvettiin.

        Sellaiseenko sidottuun ratkaisuvaltaan ja ennaltamääräämiseen sinä uskot, Eenokki? Että Jumala nyt vain on päättänyt toiset taivaaseen ja toiset helvettiin, ja että kummassakaan tapauksessa ei ole mitään merkitystä kuinka ihminen päättää, valitsee ja tekee?

        Mitä se tarkoittaa käytännössä? Lue:

        Jos ihmisellä on jonkinlainen suhtautumistapa Jumalaan, myönteinen tai kielteinen, niin se on joka tapauksessa kokonaisuudessaan Jumalan työ, ilman minkäänlaista ihmisen oman tahdon vaikutusta tai suostumista! Joillain on kielteinen suhtautumistapa evankeliumiin, koska Jumala on niin päättänyt - eihän ihmisen suhde Jumalaan voi olla mitään muuta kuin kielteinen, jos Jumala ei hänessä jotakin muuta vaikuta. Koska siis Jumala ei halua heissä vaikuttaa myönteistä suhtautumista Jeesukseen, siksi he ovat ja pysyvät kielteisyydessään eivätkä voi pelastua.

        Toisilla on myönteinen tapa, koska Jumala on sen vaikuttanut - mutta näiden kohdalla Jumala jättää vaikutuksensa kesken, koska ei halua heidän pelastuvan. Hän saattaa vaikuttaa esimerkiksi siinä määrin, että ihminen kiinnostuu Jeesuksesta, mutta ei kuitenkaan siinä määrin, että hänessä syntyisi usko Jeesukseen. Jumala siis on päättänyt, että tämän ihmisen tarkoitus on tulla Jumalan puhuttelemaksi ja kutsumaksi, mutta ei pelastamaksi?

        Sitten on niitäkin - harvoja ja valittuja (koska Jeesuksen sanojen mukaan tie on kaita ja vain harvat sen löytävät) - jotka Jumala on päättänyt eli ennaltamäärännyt eli sanellut - automaattisesti ja näiden voimatta itse asiaan millään tavalla vaikuttaa - löytämään eli tulemaan uskoon. Ainoastaan näissä ihmisissä Jumala on päättänyt synnyttää uskon, näissä harvoissa, jotka Hän jo ennen aikojen alkua ja irrallaan ennaltanäkemisestään, irrallaan siitä kuinka jo ennalta tietää ihmisen elävän elämää ja käyttävän tahtoaan, on päättänyt pelastumaan.

        Tämän mukaanhan asia on niin, kuten ns. monergismia (sen äärimuodossa, jota ilmeisesti edustat) syytetään: Jumala vain "arpoo" toiset pelastukseen, toiset kadotukseen. Seurauksena on fatalismi.

        On aivan sama mitä teen, valitsen ja kuinka suhtaudun Jumalaan, koska pelastukseni joka tapauksessa on Hänen vallassaan ja Hän, riippumatta siitä kuinka päätän Häneen suhtautua, tuomitsee minut joko taivaaseen tai helvettiin.

        Käytännön esimerkki. On kolme uskovaa miestä, joille jostain kumman syystä - no, tietenkin omasta pahasta mielestä jonka Perkele on sitonut tahtoaan tekemään ja joka ei mitään muuta voi ellei Jumala toisin päätä - kiusaus varastaa.

        Ensimmäinen: "Minä olen vain heikko ihminen ja Jumala ymmärtää minua, Hän on armollinen ja antaa anteeksi. En kykene mihinkään parempaan". Hän varastaa. Seuraavana päivänä hän varastaa jälleen. Asiasta tulee tottumus, omatunto alkaa paatua. Hän tutustuu toisiin varkaisiin ja alkaa elää heidän seurassaan. Seurakuntayhteys jää. Hän alkaa juopotella ja rienata Jumalaa. Menettää uskonsa. Kaikki tämä tapahtuu synnin vaikutuksen tähden, koska on Jumalan armoon vetoamalla hylätty Hänen sanansa ohjeet rististä ja sen kautta saatavasta voitosta kiusauksissa.

        Toinen: "Jeesus tahtoo minun elävän Hänen kunniakseen, siksi päätän ottaa ristini ja annan Hänen saada voiton kiusauksistani, kieltäydyn varastamasta ja luotan että Jumala voittaa tämän asian minussa kun kävelen tavaran ohi enkä ota sitä käsiini, kiitos Jeesus sinun voitostasi, halleluja, vihollisen valta on voitettu."

        Kolmas: "On ihan sama mitä teen koska se joka tapauksessa on Jumalan päättämää. Voin siis ihan yhtä hyvin varastaa, koska jos Jumala tahtoisi Hän vaikuttaisi minussa sellaisen rakkauden itseensä ja tahtoonsa, etten varastaisi." Mies ottaa tavaran ja menee kotiin kiittäen Jumalaa joka ihmisestä riippumatta päättää, tahtoo ja valitsee.

        Uskon että kaikki rakkaus Jumalaa kohtaan (ja rakkaudesta kumpuava elämä) on Jumalan synnyttämää ja siitä kuuluu kunnia yksin Hänelle. Mutta en usko sellaiseen predestinaatioon (ennalta säädettyyn kohtaloon) jonka mukaan, sinun viestejäsi johdonmukaisesti tulkiten, ainoastaan kolmas miehistä oli kelvollinen Jumalalle!

        ethän sinä näytä tietävän Lutherin oppiakaan joten syytät valheellisesti ja ehkä tahallisestikin?
        On hyödytöntä ilmaista itseään ja asiaansa tietämättömyyden ollessa läsnä.


      • teapot
        eenokki 12 kirjoitti:

        JA JOKA TAHTOO, OTTAKOON. Millä ilveellä sinä Eenokki voit - vastoin Jumalan pyhää sanaa - väittää ettei ihmisen tahdolla ja vastaanottamisella ole MITÄÄN merkitystä? Se minua kummastuttaa! Teepotit kirjoittamaa hheresiaa.

        Näen kyllä että sinä luet joka tahtoo., ottakoon
        Ajattelet että kun näin sanotaan sinä voit ottaa etkä ymmärrä millä tavalla armo otetaan vastaan.
        Ihmisen tahto on pimeää materiaalia joka ei kelpaa Jumalalle eikä ihminen voi päättää saati toteuttaa tullakseen uskoon ja uudestisyntyäkseen.
        Jumala valitsee omansa, päättää ja toteuttaa.
        Jumalan ennaltatietäminen ei sovi teapotin väitteisiin vaan teapotti ajaa asiaansa tehden sen sellaiseksi että Jumala näyttäisi tietävän jotain sattumanvaraisesti johon vaikuttaa ihmisen ratkaisut ja päätökset ja vastaanottamiset että ne syrjäyttävät Jumalan ennaltatietämisen muuttaen ne uudestaan toisiksi kun ihminen tahtoo ja ratkaisee, ottaakseen jotain vastaan. Kaikki teot mitä Hän on ennen luomistekojaan nähnyt ihmisissä joissa vaikuttaa, tehden kaiken iankaikkisen, muuttumattoman erehtymättömän tahtonsa voimalla. Kyselemättä ihmisiltä jahka nyt tahdotte, puristakaa nyt vapaasta tahdostanne jotain hyvää ja ansiollista kuten teettekin sanoessanne me voimme päättää ja toteuttaa ottamalla vastaan, Me voimme ratkaista me hyväksymme evankeliumin ja päätöksemme on luopua synneistä ja mitä teemmekin se on yhtä Kristuksen työn kanssa jonka Herra on tehnyt. Uskomme ihmisen kykyihin päättää ja toteuttaa uskoon tulemisen vaikka uskoamme sanotaan ansioksi.

        En usko täysin vapaaseen tahtoon. Ajattelen että ihminen omassa itsessään, luontaisessa tilassaan, on ainoastaan kielteinen todellista elävää Jeesusta ja Hänen pelastustekoaan kohtaan. Kaikki todellinen rakkaus Jumalaa kohtaan on Jumalan synnyttämää.

        Mutta en usko sellaiseen predestinaatioon jonka mukaan:

        Ensimmäisen miehen Jumala on säätänyt kadotukseen, koska Hänelle ei ole annettu kestävää, loppuun saakka pysyvää uskoa.

        Toisen miehen Jumala on säätänyt kadotukseen, koska hänen uskonsa on pelkkää omavanhurskautta ja itsepyhitystä, jossa turvataan omiin päätöksiin ja luullaan että ihminen Jumalan auttamana voi tahdossaan toimia oikein, ikäänkuin pelastus ja pyhitys olisivat ihmisen ja Jumalan yhteistyötä.

        Kolmannen miehen Jumala on päättänyt taivaaseen, vaikuttaen hänessä pyhän ja Jumalaan turvaavan uskon, joka ei katso itseensä ja tekoihinsa vaan kaikessa luottaa Jumalaan joka tekee sen minkä tekee, ihmisestä ja ihmisen valinnoista riippumatta.


      • teapot
        eenokki 12 kirjoitti:

        ethän sinä näytä tietävän Lutherin oppiakaan joten syytät valheellisesti ja ehkä tahallisestikin?
        On hyödytöntä ilmaista itseään ja asiaansa tietämättömyyden ollessa läsnä.

        Katsos nyt Eenokki, en minä usko että ihminen voi itsestään pusertaa mitään hyvää suhteessa Jumalaan, se on Jumalan teko, mutta minä voin torjua Jumalan vaikutuksen tai ottaa ristini ja suostua toimimaan sen mukaan, ja tämä on minun tahdonvalintani jonka Jumala on jättänyt minun, ihmisen päätettäväksi. Suostunko Hänen armoonsa vai en. Siitä on kyse ihmisen ratkaisuvallassa.

        Kuinka tämä voi olla mahdollista jos kerta ihmisen tahto on niin paha ettei se itsessään mitään voi? En tiedä kuinka se on mahdollista, mutta minulle riittää että se on mahdollista, koska Jumalan sana - puhuessaan monessa kohtaa tahdosta ja kehottaessaan ihmistä tahtomaan oikein - niin vakuuttaa ja ohjaa.

        En mitenkään voi ajatella että tuo kolmas, eenokkilaisen äärimonergismin harhauttama mies, olisi Jumalan edessä se oikea, pyhästi Jumalaan ja Hänen armoonsa turvaava kristitty, jonka Jumala on säätänyt pelastukseen...

        Rukoilen että voisin olla esimerkkitapausten toinen mies, nöyrästi Jumalaa kunnioittaen kristillistä elämää elävä, kokea Hänen voittoaan ja syventyä Hänen armonsa tuntemisessa, tullen yhä riippuvaisemmaksi rakkaasta Kristuksestani, kaikessa turvaten Häneen, en omaan itseeni - mutta sinulle tämä on omavanhurskautta ikäänkuin ihminen voisi itsessään jotakin kunnioittaa, se on ihmisen omia yrityksiä ja itsestä puserrettua hyvää elämää ja sen kuvittelemista Kristuksen voitoksi synnin yli.

        Niinkö?

        Voin siis ihan hyvin käyttää tahtoani kielteisesti ja jatkaa synnissä rypemistä - ja vielä uskovanakin yhtä hyvin toteuttaa maailmallisia halujani jos minua huvittaa - koska jos Jumala haluaa niin Hän tulee muuttamaan mieleni, etten enää haluakaan rypeä synnissä.

        Niin kauan kuin Hän ei toisin vaikuta voin ihan hyvin elää mieleni mukaan, parjata ihmisiä, varastaa ja tappaa, koska Jumala ei ole pahaan mieleeni mitään muutakaan vaikuttanut.

        Turha minun on kuvitellakaan että voisin, edes uskovana, omassa tahdossani tehdä jotain hyvää rakkaudesta Jumalaan, en tietenkään voi. Siksi on syytä elää rehellisesti synnissä ja jättää kaikki tahtominen ja päättäminen ja rakkaussuhde Jumalan huoleksi, kyllä Hän minussa sitten rakkauden vaikuttaa ja pakottaa minut pois synnistä tahtoaan tekemään, jos haluaa, turha minun on edes yrittää elää Jumalan tahdon mukaista elämää kuvitellen että se olisi Hänen vaikutustaan, koska se olisi vain omavanhurskautta.

        Näinkö se on, Eenokki? Turha minun on yrittääkään mitään Jumalalle kelpaavaa hyvää elämää, kuvitellen että se olisi Hänen vaikutustaan, koska se joka tapauksessa on omavanhurskautta?

        Pakkohan sen on olla omavanhurskautta, ainakin minun kohdallani, koska olen käynyt uskovien upotuskasteella ja pidän yllä opetusta uskonratkaisusta, jossa ihmistä kutsutaan ojentamaan avuton, tyhjä kätensä vastaanottamaan Jumalan lahja.

        Pakkohan sen on olla omavanhurskautta ja itsepyhitystä, vanhan aatamin tekoja, itse pääpaholaisen luonteen ilmentymistä, eksyttääkseen todellisia uskovia ja etsiviä ihmisiä! Muttapa mitäpä siitä, koska Jumala joka tapauksessa ja eksytyksistä huolimatta on päättänyt jotkut löytämään ja pelastumaan, toiset eksymään ja kadotukseen?

        Niinpä sinunkin kirjoituksesi palstalla ovat turhia, koska on ylpeyttä ja uppiniskaisuutta luulla että niillä voisit jotakin vaikuttaa, ethän sinä voi mitään vaikuttaa - ja turha luulla, että Jumala käyttäisi kirjoituksiasi pelastavan työnsä välikappaleina johtamaan ihmisiä vanhurskauttavan Jumalan tykö, koska sellainen luulo perustuu käsitykseen ihmisen ja Jumalan yhteistyöstä - ainoastaan Jumala tekee eikä tarvitse siihen meidän viestejämme, viestimme ovat jopa vahingollisia itsellemme, koska osoittavat luottamusta ihmistekoihin?

        Huomaatkos mihin edustamasi monergismi äärimuodossaan johtaa? Se johtaa ihmiset solmuun, neuroottiseen pelkoon todellista uskonratkaisua ja Pyhän Hengen työtä kohtaan, mutta myöskin neuroottisuuteen omassa uskonnollisuudessaan, että ei enää tiedä millä mielellä ottaa sakramentit vastaan vai pitäisikö jättää ottamatta, koska ehtoollisen nauttiminenkin voi olla omavanhurskautta, sehän on ihmisen teko kun kävelee alttarille ja polvistuu ja luulee siinä yhteistyössä (ihminen polvistuu ja ottaa vastaan - Jumala antaa) jotakin saavansa!


      • teapot
        eenokki 12 kirjoitti:

        teepotta ei tiedäkään että olen niitä "käännyttäjiä" joka kyllä puhuu uskottomille vaan ei lahkolaisille.
        En minä ketään kotiin kutsu kyllä ihmisiä tapaa kaikkialla.

        Sinun ja monien usko on kuten olen sanonut väärää uskoa joka ei ole sitä uskoa josta raamattu puhuu.
        Olet itseuskoinen ja epäilen että olet mormooni tai muu uskovaisuuden ulkopuolella oleva väijy?
        Luuletko saavasi minut kurjien vääräuskoisten sekaan ehei puluseni minä lisään kaasua jos se on tarpeen.
        Et ymmärrä sanojani ja vaika ne pullosta suuhusi kaadettaisiin koska olet itseuskoinen kerettiläinen ja oppisi on tehnyt sinut sellaiseksi jota myös pitää varoa.
        En halua alkaa taivuttaa rautalangasta kyllä kirjoittamani sisältää sen kaiken tarvitsevan.

        >Teepotta ei tiedäkään että olen niitä "käännyttäjiä" joka kyllä puhuu uskottomille vaan ei lahkolaisille.<

        >On hyödytöntä ilmaista itseään ja asiaansa tietämättömyyden ollessa läsnä.<

        On siinäkin perusteet... Niin että ei kannata heittää helmiä (sakramenttimagiaa tukevaa kirkollista hölynpölyä) teepottapossujen tallotavaksi, jotka pimentyneessä mielessään eivät voi mitään ymmärtää eikä tietää? Mutta vastaisit nyt edes niiden tätäkin keskustelua mahdollisesti lukevien etsivien ja tietävien vuoksi, jotka ehkä kykenevät ymmärtämään logiikkaasi.

        Kuinka ohjaat pelastukseen niitä, jotka kysyvät:
        Eenokki, mitä minun tulisi tehdä löytääkseni uskon? Kuinka pelastun?

        Vastaat että et halua alkaa taivuttaa rautalangasta, ja että kirjoittamasi sisältää kyllä kaiken tarvittavan.!

        Varsinkaan tähän olennaiseen kysymykseen viestisi eivät sisällä mitään vastausta etsivälle, pelastusta ja pelastusvarmuutta kaipaavalle ihmiselle. Niin että onko sinussa miestä vastaamaan kysymykseen vai eikö ole?


      • teapot
        eenokki 12 kirjoitti:

        teepotta ei tiedäkään että olen niitä "käännyttäjiä" joka kyllä puhuu uskottomille vaan ei lahkolaisille.
        En minä ketään kotiin kutsu kyllä ihmisiä tapaa kaikkialla.

        Sinun ja monien usko on kuten olen sanonut väärää uskoa joka ei ole sitä uskoa josta raamattu puhuu.
        Olet itseuskoinen ja epäilen että olet mormooni tai muu uskovaisuuden ulkopuolella oleva väijy?
        Luuletko saavasi minut kurjien vääräuskoisten sekaan ehei puluseni minä lisään kaasua jos se on tarpeen.
        Et ymmärrä sanojani ja vaika ne pullosta suuhusi kaadettaisiin koska olet itseuskoinen kerettiläinen ja oppisi on tehnyt sinut sellaiseksi jota myös pitää varoa.
        En halua alkaa taivuttaa rautalangasta kyllä kirjoittamani sisältää sen kaiken tarvitsevan.

        Sinulle olen kerettiläinen koska uskon Jeesukseen. Koska olen elämässäni ollut tilanteessa jossa ymmärsin olevani niin perinjuurin avuton itseäni pelastamaan ja totuuden tietä löytämään, että siinä elämäntilanteessa, jossa Jumala valaisi sydämelleni että Jeesus on todellinen pelastaja ja että juuri Hän on se joka minulta puuttuu, rukoilin ja pyysin Häneltä: "Anna Jeesus syntini anteeksi ja tule elämääni ja tee minussa tahtosi mukaista työtä." Ja tämän uskonratkaisun tähden minä sitten olen kerettiläinen jota pitää varoa, ja pahinta kerettiläisyyttä on että kehotan muitakin ymmärtämään oman avuttomuutensa ja riippuvuutensa Jumalan pelastusteosta, että ottaisivat Hänet vastaan.

        Sinulle se on pahinta kerettiläisyyttä, koska: ihminen ei voi mitään ratkaista, ei ottaa vastaan eikä luovuttaa itseään Jumalalle.

        Voitko vastata siihen kysymykseen jonka esitin vai etkö voi? Jos luulet että voit kaikkien heittämiesi solvausten jälkeen, tuomittuasi uudestisyntyneet, Jeesuksen verellä pestyt kristityt helvettiin, vetäytyä keskustelusta, vedoten vaarallisten kerettiläisten ja heidän heresioidensa välttämiseen, niin siitä vaan sitten.

        Rukoilen kuitenkin sinun puolestasi, Eenokki, että Herramme Jeesuksen Kristuksen rakkaus avartaisi sydämesi ymmärtämään että uskovia on myös niissä, jotka ovat tulleet uskoon ratkaisun kautta, ei ainoastaan niissä jotka ajattelevat Jumalan ratkaisseen asian lapsikasteessa.

        En sitä paitsi ole koskaan opettanut että uskonratkaisun täytyy tapahtua vain yhdellä tavalla, että ihmisellä täytyy olla osoittaa joku määrätty hetki ja kellonaika, jossa ovat hyväksyneet Jumalan pelastusteon. Minun kohdallani tuollainen hetki on olemassa, mutta sitä edelsi pitkä prosessi jossa minua Jumalan kutsun alla taivuteltiin Hänen armonsa hyväksymiseen. Kaikilla ei ole osoittaa sellaista hetkeä mutta minun mielestäni tärkeintä on että ihminen omakohtaisesti uskoo Jeesukseen. Siinä tapauksessa uskonratkaisu on hänen kohdallaan tapahtunut - jossain ja jollain tavalla, vaikka ei samalla tavalla kuin minun kohdalla.

        Voihan se olla asteittainenkin ratkaisu, että ihmisen sisin kypsyy ymmärtämään ja hyväksymään Jeesuksen. Jokin omakohtainen valinta siinä kuitenkin on, koska ei ihminen ilman omakohtaista hyväksyntää, tahdottomana ja ajatuksettomana idioottina, tyhjänä automaattina ole uskossa. Hän itse on se joka uskoo. Jumala ei usko meidän puolestamme.

        Kristitty uskoo ja tunnustaa Jeesuksen Herrakseen. Se on Jumalan teko. Jumalan suurenmoinen lahja. Tämä on se mihin minä uskon.

        Ja jollakin omalaatuisella sidotun ratkaisuvallan teologialla väännät sen kerettiläisyydeksi ja heresiaksi, saadaksesi defensiivisyydessäsi torjutuksi epämiellyttävän ajatuksen, että myös uskonratkaisua ja uskovien upotuskastetta kannattava voisi ihmistekojen sijasta turvata Jumalan armoon, kokea riippuvaisuutta Kristuksesta ja omistaa Hänen lahjoittamansa pelastuksen. Onko se liian kauhistuttava ajatus?


    • herätyskristitty

      jumala on suorittanut pelastuksen objektiivisen puolen mutta ilman ihmsen subjektiivista hyväksyntää tuo jumalan suorittama pelastustoimi ei astu voimaan ihmisen elämässä.

      sydämen uskolla tullaan vanhurskaaksi ja suuntunnustuksella pelastutaan.

      pelastuksessa on sekä objektiivinen että subjektiivinen puoli.

      pelastava usko on aina henkilökohtaista uskoa.

      ja henkilökohtaista uskoa seuraavat aina uskon teot. Jaakob puhuu uskon teoista ei lain teoista.

      Paavalia ja Jaakobia pitää lukea yhdessä evankeliumien kautta.

      • teapot

        Voiko tätä enää paremmin sanoa...

        Lyhyessä viestissäsi olet täsmällisesti määritellyt sen minkä sanomiseen minulta on mennyt ties kuinka monta viestiä. :)

        No, haluan antaa keskustelun aihetta ja tarttumapintaa ko. asioihin. Että mahdollisimman moni voisi löytää itseä puhuttelevia näkökohtia... Aihe on laaja ja siitä on monia väärinymmärryksiä ja tulkintoja.

        Joskus on hyvä pohdiskella asioita eri kantilta ja ottaa huomioon että sinänsä oikeistakin opeista voi vetää vääriä johtopäätöksiä ja painotuksia.

        >Jumala on suorittanut pelastuksen objektiivisen puolen mutta ilman ihmisen subjektiivista hyväksyntää tuo Jumalan suorittama pelastustoimi ei astu voimaan ihmisen elämässä.<

        Juuri näin sen ymmärrän olevan Raamatun mukaan.

        Uskon että pelastus on KOKONAAN JUMALAN TYÖ kuten ns. monergismissa määritellään, mutta en usko monergismin ääripartikularistiseen ja ennaltanäkemisestä irrotettua predestinaatiota tukevaan tulkintaan, joka sivuuttaa ja mitätöi ihmisen tahdon.

        Pelastus on kokonaan Jumalan työ ja toteutuu niissä, jotka sen ottavat vastaan. Piste.

        Vapaaseen tahtoon en usko, koska ihminen (varsinkin pelastumaton, vielä synneissään oleva) on aina sidottu itseensä ja sitä kautta synnillisiin vaikutteisiin, tähän maailmaan ja Perkeleeseen (joka on "sitonut ihmiset tahtoaan noudattamaan") mutta uskon, että ihmisen tahto on kyllin vapaa ottamaan pelastuksen vastaan silloin, kun Jumala sitä tarjoaa.

        Tämä vapaus on Jumalan vaikuttamaa ja sitä voidaan käyttää ainoastaan silloin kun Jumala kutsuu.

        Ilman Jumalan kutsua ja vaikutusta ihmisen tahto Häneen nähden on täysin pimeydessä ja sidottu. Näin ollen Jumalan kutsun kuuleminen ja siihen vastaaminen on täydellistä armoa, se on Jumalan valmistama mahdollisuus pelastukseen.

        Korostan sanaa mahdollisuus.


      • eenokki 12
        teapot kirjoitti:

        Voiko tätä enää paremmin sanoa...

        Lyhyessä viestissäsi olet täsmällisesti määritellyt sen minkä sanomiseen minulta on mennyt ties kuinka monta viestiä. :)

        No, haluan antaa keskustelun aihetta ja tarttumapintaa ko. asioihin. Että mahdollisimman moni voisi löytää itseä puhuttelevia näkökohtia... Aihe on laaja ja siitä on monia väärinymmärryksiä ja tulkintoja.

        Joskus on hyvä pohdiskella asioita eri kantilta ja ottaa huomioon että sinänsä oikeistakin opeista voi vetää vääriä johtopäätöksiä ja painotuksia.

        >Jumala on suorittanut pelastuksen objektiivisen puolen mutta ilman ihmisen subjektiivista hyväksyntää tuo Jumalan suorittama pelastustoimi ei astu voimaan ihmisen elämässä.<

        Juuri näin sen ymmärrän olevan Raamatun mukaan.

        Uskon että pelastus on KOKONAAN JUMALAN TYÖ kuten ns. monergismissa määritellään, mutta en usko monergismin ääripartikularistiseen ja ennaltanäkemisestä irrotettua predestinaatiota tukevaan tulkintaan, joka sivuuttaa ja mitätöi ihmisen tahdon.

        Pelastus on kokonaan Jumalan työ ja toteutuu niissä, jotka sen ottavat vastaan. Piste.

        Vapaaseen tahtoon en usko, koska ihminen (varsinkin pelastumaton, vielä synneissään oleva) on aina sidottu itseensä ja sitä kautta synnillisiin vaikutteisiin, tähän maailmaan ja Perkeleeseen (joka on "sitonut ihmiset tahtoaan noudattamaan") mutta uskon, että ihmisen tahto on kyllin vapaa ottamaan pelastuksen vastaan silloin, kun Jumala sitä tarjoaa.

        Tämä vapaus on Jumalan vaikuttamaa ja sitä voidaan käyttää ainoastaan silloin kun Jumala kutsuu.

        Ilman Jumalan kutsua ja vaikutusta ihmisen tahto Häneen nähden on täysin pimeydessä ja sidottu. Näin ollen Jumalan kutsun kuuleminen ja siihen vastaaminen on täydellistä armoa, se on Jumalan valmistama mahdollisuus pelastukseen.

        Korostan sanaa mahdollisuus.

        Vapaaseen tahtoon en usko, koska ihminen (varsinkin pelastumaton, vielä synneissään oleva) on aina sidottu itseensä ja sitä kautta synnillisiin vaikutteisiin, tähän maailmaan ja Perkeleeseen (joka on "sitonut ihmiset tahtoaan noudattamaan") mutta uskon, että ihmisen tahto on kyllin vapaa ottamaan pelastuksen vastaan silloin, kun Jumala sitä tarjoaa.

        Ei se tahto ole silloinkaan vapaa tahto vaan yhä oma tahtosi joka on kykenemätön osallistumaan pelastukseen.
        Sinun pitää todistaa Raamatulla uskosi..että ihmisen tahto on kyllin vapaa ottaakseen pelstuuksen vastaan.
        Ja perustella myös missä vaiheessa Jumala sitä pelastusta sinulle tarjoaa.
        Et ymmärrä syntiinlankeemusta vaan näet valoa ja mahdollisuuksia itsessäsi ja tämä taas on Kristuksen työhön puuttumista ja Jumalan pilkkaamista.
        Perisynti mitä se on ja mitä se on saanut aikaan ihmisissä?
        Tämä olisi hyvä ensin selvittää itsellesi ja muillekin.
        On aivan turha rakentaa pelastusvarmuus omalle uskoontulolle tai uudestisyntymiselle, ratkaisuille tai armon vastaanottamiselle ne ovat ne eivät Jumalalle kelpaa.
        Pelastus ja varmuus siitä on kun parannuksen jälkeen sydämen rauha todistaa että minäkin olen jättäytynyt Jumalan huomaan siinä uskossa että Herra minut pelastaa eikä minulla ollut muuta mahdollisuutta koska minussa ei asu mitään hyvää.Sokea näkee jälleen ja kuollut iloitsee uudesta elämästä.
        Mistähän teapotti löytää sitä Jumalalle kelpaavaa hyvyyttä joka on teologisesti sanottuna, ansiollisuutta?


      • mieti sitä
        eenokki 12 kirjoitti:

        Vapaaseen tahtoon en usko, koska ihminen (varsinkin pelastumaton, vielä synneissään oleva) on aina sidottu itseensä ja sitä kautta synnillisiin vaikutteisiin, tähän maailmaan ja Perkeleeseen (joka on "sitonut ihmiset tahtoaan noudattamaan") mutta uskon, että ihmisen tahto on kyllin vapaa ottamaan pelastuksen vastaan silloin, kun Jumala sitä tarjoaa.

        Ei se tahto ole silloinkaan vapaa tahto vaan yhä oma tahtosi joka on kykenemätön osallistumaan pelastukseen.
        Sinun pitää todistaa Raamatulla uskosi..että ihmisen tahto on kyllin vapaa ottaakseen pelstuuksen vastaan.
        Ja perustella myös missä vaiheessa Jumala sitä pelastusta sinulle tarjoaa.
        Et ymmärrä syntiinlankeemusta vaan näet valoa ja mahdollisuuksia itsessäsi ja tämä taas on Kristuksen työhön puuttumista ja Jumalan pilkkaamista.
        Perisynti mitä se on ja mitä se on saanut aikaan ihmisissä?
        Tämä olisi hyvä ensin selvittää itsellesi ja muillekin.
        On aivan turha rakentaa pelastusvarmuus omalle uskoontulolle tai uudestisyntymiselle, ratkaisuille tai armon vastaanottamiselle ne ovat ne eivät Jumalalle kelpaa.
        Pelastus ja varmuus siitä on kun parannuksen jälkeen sydämen rauha todistaa että minäkin olen jättäytynyt Jumalan huomaan siinä uskossa että Herra minut pelastaa eikä minulla ollut muuta mahdollisuutta koska minussa ei asu mitään hyvää.Sokea näkee jälleen ja kuollut iloitsee uudesta elämästä.
        Mistähän teapotti löytää sitä Jumalalle kelpaavaa hyvyyttä joka on teologisesti sanottuna, ansiollisuutta?

        Kuvitteleeko Eenokki, että uudestisyntynyt ihminen ei olisi myös synnil-
        listen vaikutusten alainen???
        Miksihän Raamattu kehoittaa meitä kuolettamaan maallisia himoja, jos
        niitä ei enää olisi???

        Jos ihmisellä ei olisi vapaata tahtoa ottamaan vastaan pelastus, niin
        miksi Raamattu sanoo:
        "Kaikille, jotka OTTIVAT HÄNET VASTAAN, Hän antoi voiman tulla Jumalan
        lapseksi; niille, jotka uskovat Hänen nimeensä." Joh 1

        Minkä varaan eenokki rakentaa pelastusvarmuutensa?
        Vanhepiesi tekoihinko????


      • eenokki 12
        mieti sitä kirjoitti:

        Kuvitteleeko Eenokki, että uudestisyntynyt ihminen ei olisi myös synnil-
        listen vaikutusten alainen???
        Miksihän Raamattu kehoittaa meitä kuolettamaan maallisia himoja, jos
        niitä ei enää olisi???

        Jos ihmisellä ei olisi vapaata tahtoa ottamaan vastaan pelastus, niin
        miksi Raamattu sanoo:
        "Kaikille, jotka OTTIVAT HÄNET VASTAAN, Hän antoi voiman tulla Jumalan
        lapseksi; niille, jotka uskovat Hänen nimeensä." Joh 1

        Minkä varaan eenokki rakentaa pelastusvarmuutensa?
        Vanhepiesi tekoihinko????

        En kuvittele uskova on syntinen ja vanhurskas, mutta sinä kuvittelet kun ensin et usko että syntiinlankeemuksen tähden ihmisen tahto ei voi tehdä sitä mitä Jumala tahtoo. Onhan tämän maailman jumala sellainen armoton herra joka kyllä valjastaa omansa, hyppää selkään ja ratsastaa etsien kenenkä oikeauskoisen voisi niellä.
        Ottaa Hänet vastaan merkitsee välttämättömyyden pakkoa asiassa jossa ihmisen vapaa tahto ei ole mikään muu kuin oma tahto.
        Olen kasteessa ja sen kautta uudestisynnyin 3 vuotiaana jolloin tuskin osasin puhuakaan.Liekö olin 2 vuotias en tiedä?
        Vanhemmat opettivat iltarukouksen ja puhuivat Jeesuksesta ja minä otin vastaan Jeesuksen en vapaalla tahdollani koska en silloin osannut päättää ja toteuttaa, ottaa vastaan enkä ymmärtänyt mitään vapaasta tahdosta vaan Jumalan tekona
        sulasta armosta olen "esimerkki" uskovasta joka on uudestisyntynyt ja uudistunut uskossa vaikka sitä et välttämättä uskoisikaan.
        Lapsen uskoon ei sekoitu ansiollisuutta eikä ratkaisuja saatikka ottaa vastaan harhakäsitettä.Usko on syntynyt minussa sanan kuulemisen kautta enkä halunnut kuulla kenestäkään muusta kuin Jeesuksesta.
        Aikuisen tietoisuus ja synnillinen tahto uskon piirissä on johtanut monia seuraamaan tämän maailman jumalan muokkaamia uskonkäsityksiä.


      • voi sokeutta
        eenokki 12 kirjoitti:

        En kuvittele uskova on syntinen ja vanhurskas, mutta sinä kuvittelet kun ensin et usko että syntiinlankeemuksen tähden ihmisen tahto ei voi tehdä sitä mitä Jumala tahtoo. Onhan tämän maailman jumala sellainen armoton herra joka kyllä valjastaa omansa, hyppää selkään ja ratsastaa etsien kenenkä oikeauskoisen voisi niellä.
        Ottaa Hänet vastaan merkitsee välttämättömyyden pakkoa asiassa jossa ihmisen vapaa tahto ei ole mikään muu kuin oma tahto.
        Olen kasteessa ja sen kautta uudestisynnyin 3 vuotiaana jolloin tuskin osasin puhuakaan.Liekö olin 2 vuotias en tiedä?
        Vanhemmat opettivat iltarukouksen ja puhuivat Jeesuksesta ja minä otin vastaan Jeesuksen en vapaalla tahdollani koska en silloin osannut päättää ja toteuttaa, ottaa vastaan enkä ymmärtänyt mitään vapaasta tahdosta vaan Jumalan tekona
        sulasta armosta olen "esimerkki" uskovasta joka on uudestisyntynyt ja uudistunut uskossa vaikka sitä et välttämättä uskoisikaan.
        Lapsen uskoon ei sekoitu ansiollisuutta eikä ratkaisuja saatikka ottaa vastaan harhakäsitettä.Usko on syntynyt minussa sanan kuulemisen kautta enkä halunnut kuulla kenestäkään muusta kuin Jeesuksesta.
        Aikuisen tietoisuus ja synnillinen tahto uskon piirissä on johtanut monia seuraamaan tämän maailman jumalan muokkaamia uskonkäsityksiä.

        Eenokki on oman päähänpinttymänsä vanki:
        "et usko että syntiinlankeemuksen tähden ihmisen tahto ei voi tehdä sitä mitä Jumala tahtoo"

        Missä noin on kirjoitettu?
        Minkähän takia Aabel kykeni tekemä'än sellaisia ratkaisuja joita Jumala tahtoi???
        Samoin Joosua ja Kaaleb, Raahab, jne jne
        Miksi Jumala kehoittaa ihmistä valitsemaan?

        Eenokin pelastusvarmuus riippuu täysin hänenh vanhempoiensa teoista.
        Vanhemmat veivät hänet kasteelle, vanhemmat opettivat hänelle ilta-
        rukouksen, jne.
        Mihin Eenokki tarvitsee Jeesusta ja Pyhää Henkeä????


    • teapot

      Puuttuvissa vastauksissani Jonahille olen alustavasti ajatellut käsitellä:

      5/10. RIIPPUVAISUUTEMME KRISTUKSESTA.
      6/10. LUTERILAISUUDEN ONGELMALLINEN SUHDE RATKAISUUN.
      7/10. ESIRUKOUSTEN MERKITYS PELASTUKSEN ASIASSA.
      8/10. PREDESTINAATIO - ENNALTAMÄÄRÄTTY PELASTUS.
      9/10. YHTEENVETO EDELLISISTÄ KOHDISTA.

      Laitan tässä jo pohdiskelua "predestinaatiosta" niin kuin tänään on keskustelun lomassa koneelleni syntynyt.

      Pelastuksen vastaanottaminen on vapaaehtoista ja tapahtuu ihmisen nykyhetkessä. Jumala kuitenkin on ennaltanähnyt ketkä tulevat vastaamaan "kyllä" Hänen kutsuunsa, ja on sinetöinyt heidän pelastuksensa Kristuksessa: tämä ja tämä ihminen pelastuu, nuo eivät pelastu. Tässä mielessä Hän on jo ennen aikojen alkua valinnut tietyt ihmiset pelastumaan.

      Järkevin, mielestäni parhaiten UT:n ilmoitusta ja evankeliumin henkeä vastaava suhtautumistapa predestinaatioon on hahmottaa asia enneltanäkemisestä/ennaltatietämisestä käsin.

      Vaikka Jumala on iankaikkinen, ennen aikaa oleva ja ajasta riippumaton, suhteessaan ihmiseen Hän kuitenkin on määrätyssä mielessä sitoutunut aikaan, on ajassa, ihmiskunnan historiassa ja henkilöhistoriassa parhaillaan kutsuva, pelastava, uudistava ja parantava Jumala. Kuinka Hänen pelastava, pyhittävä ja parantava tahtonsa pääsee toteutumaan on paljolti riippuvainen nykyhetkessä tekemistämme valinnoista. Se että Jumala ennalta näkee eli tietää valintamme ei millään tavalla vielä mitätöi ihmisen tahtoa ja vastuullisuutta.

      Tässä ja nyt olemme vastuullisia kutsuvan, rakastavan Jumalan edessä.

      Äärimuotoista partikularismia (Jeesus ei kuollut kaikkien puolesta, ei sovittanut koko maailman syntejä) en voi hyväksyä. Se on ennaltanäkemisestä erotettua predestinaatiota (jossa Jumala ilman ihmisen tahtoja ja valintoja on päättänyt toiset pelastukseen, toiset iankaikkiseen rangaistukseen ja häpeään). Oppi on epäraamatullinen ja muotoiltu ajamaan vain tietyn porukan omia kirkollisia rakenteita ja äärimmäisyysoppeja.

      Eenokin omaksuma tulkinta sidotusta ratkaisuvallasta merkitsee ihmisen ratkaisuista riippumatonta predestinaatiota, jossa Jumala ilman ennaltanäkemistään, ilman ihmisen tahdon, ratkaisujen ja tekojen huomioimista on päättänyt toiset taivaaseen, toiset helvettiin. Tai jos Hän ehkä ottaakin huomioon ihmisen tahdon, ratkaisun ja teot, on Hän itse vaikuttanut ja säätänyt ihmisen tahdon, ratkaisun ja teot menemään juuri tietyllä tavalla niin, ettei mitään muuta mahdollisuutta ole. Tämä on fatalismia eli kohtalouskoa: kaikki on jo ennaltapäätetty joten on yhdentekevää mitä teen, asiat tulevat joka tapauksessa menemään niin kuin menevät.

      Äärimmäinen partikularismi, ennaltanäkemisestä erotettu predestinaatio ja fatalismi ovat epäraamatullisia ja epäkristillisiä harhoja mitätöiden ihmisen tahdon ja vastuun. Tällöin myös rakkaussuhde Jumalaan on mahdoton, kyse on korkeintaan pakotetusta ja manipuloidusta suhteesta, joka on rakkaussuhteen irvikuva. Jumalan ja ihmisen suhde ei enää olekaan Jumalan ja ihmisen suhde, dialogi, vaan on Jumalan suhde itseensä, monologi, koska Jumala ennaltamäärää ja sanelee eli päättää ihmisen ajatukset, tahdon ja valinnat. Seurustellessaan ihmisen kanssa Hän puhuu itselleen sen minkä ihmisen suuhun asettaa. Näin ihmisen pelastus ja pyhitys on tarkoin määrätty, ihmisestä ja hänen tahdostaan riippumaton automaatio.

      Kristinuskon ennaltamääräämisopissa kaikki sitoutuu Kristukseen. Jumala on ennalta päättänyt että pelastus on VAIN Kristuksessa ja VAIN NE JOTKA OTTAVAT KRISTUKSEN VASTAAN ovat pelastettuja. Tämä ei vielä ole muhamettilaisuuden ja islamin edustamaa fatalismia. Muhamettilaisuuden edustamaksi fatalismiksi ennaltamäärääminen muuttuu kun ihmisen tahto täysin mitätöidään, kuten mm. Eenokki pyrkii - sidottuun ratkaisuvaltaan vedoten! - tekemään. Sellaisella uskonnolla ei ole mitään olennaista eroa esim. muhamettilaisuuden nähden, koska - kärjistäen:

      Jumala on ennaltapäättänyt toiset kadotukseen joutuviksi ateisteiksi, muslimeiksi, hinduiksi, teosofeiksi, jehovantodistajiksi, mormoneiksi ja helluntailaisiksi, toiset lapsikasteen kautta pelastuviksi luterilaisiksi!

      Kannattaa tsekata linkki monergistiseen pelastusnäkemykseen:
      http://fi.wikipedia.org/wiki/Monergismi

      Monergismin yksipuolinen äärimuoto, joka ei ainoastaan sivuuta vaan mitätöi ihmisen tahdon ja elämänvalintojen merkityksen, johtaa epäkristilliseen fatalismiin eli kohtalouskoon.

      Wikipedia:
      "Monergismia on arvosteltu ennen muuta siitä, että se johtaa väistämättä fatalismiin: mitä mieltä on edes yrittää elää Jumalan sääntöjen mukaan, jos omilla toimillaan ei mitenkään kykene vaikuttamaan pelastukseensa? Monergismia voidaan perustellusti verrata arpajaisiin: jos Jumala yksin päättää, kuka pelastuu ja kuka kadotetaan, tällöin ihmisen itsensä kannalta kysymys on samasta asiasta kuin jos Jumala arpoisi pelastukseen ja kadotukseen joutuvat, sillä ihminen itse ei voi vaikuttaa arpajaisten lopputulokseen."

    • teapot

      Pelastusteko on tapahtunut ulkopuolellani ja minusta riippumatta, mutta tulee osakseni vasta ja vain vastaanottamisen kautta. Joillekin vastaanottaminen eli uskonratkaisu on kumma mörkö jota pitää ihan jo periaatteessa vastustaa, kun luullaan että se jotenkin tekisi pelastuksesta ihmisen teon tai vähentäisi Jumalan kunniaa.

      Miten ihmeessä se vähentää Jumalan kunniaa? Ja kuinka voidaan ajatella että tuottaa kunniaa Jumalalle sellainen "rakkaussuhde" ihmiseen, että ihminen on Jumalan käsissä vain sätkynukke jonka piuhoista Hän nykii? Mitä sellainen dialogi on? Koko rukouselämän käsitekin menettää sitten merkityksensä. Ei ole mitään aitoa rukoussuhdetta ihmisen ja Jumalan välillä. On vain ihmisen kautta itsetiedostustaan harjoittava Jumala - tämä on näkemyksenä hyvin lähellä hinduistista ja teosofista pelastuskäsitystä.

      Itämainen joogameditaatio juuri pyrkii tilaan jossa ihminen on täysin tahdoton, passiivinen. Ainoastaan tässä tilassa, kaikesta tekemisestään ja pyrkimyksestään vapautuen, hän saavuttaa jumalakokemuksen. Lieneekö sitten outoa että äärikirkollisissa luterilaisissa ja muissa sakramenttiteologiaa korostavissa on huomattavan paljon "hiljaisuuden retriittien" ja suoranaisen joogan harrastajia?

      Kun elävä, kokemusperäinen usko vaikuttavaan Jumalaan puuttuu - kun ei ole tehty eikä tahdota tehdä uskonratkaisua, koska halutaan elää omaehtoista uskonnollista elämää, luovuttamatta itseä Jumalalle - ja kun kuitenkin on kaipuu hengellisten asioiden puoleen, sitten elävöitetään omaa uskonnollisuutta erakkoisien mystiikalla yms.

      HIljentyminen on ok mutta tahdoton, passiivinen meditaatio, jossa häivytetään ero uskojan ja uskon kohteen Kristuksen väliltä, johtaa sielulliseen hartauteen, altistaen riivaajien vaikutukselle.

      Ihmiselle on annettu tahto, se kuuluu yksilön elämään olennaisesti ja juuri ihmisen tahtoa Jumala puhuttelee, tahtoessaan pelastaa. Ihminen sitten ratkaisee ottaako Jumalan pelastusteon vastaan tai ei...

      Tästä on kyse ihmisen luovuttamattomassa ratkaisuvallassa, jonka Jumala on meille antanut ja jonka yli Hän ei kävele. Jumala on jo ratkaissut omalta puoleltaan. HÄN ON TEHNYT KAIKEN TARVITTAVAN IHMISEN PELASTUMISEKSI. Jeesuksen kuolemassa ja ylösnousemuksessa saatu voitto on täydellinen.

      Näin ollen kaikki on Jumalan vallassa. Ja oman suvereenin kaikkivaltiutensa nojalla Hän on päättänyt sitoa hyvän tahtonsa toteutumisen ihmisen, rakkautensa kohteen tahtoon ja valintoihin, ihmisen yksilölliseen suostumiseen ja alistumiseen, niin kuin Hän sanassaan ilmaisee.

      Ihminen ei omilla ratkaisuillaan voi itseään pelastaa - mutta hänen valtaansa eli ratkaisuunsa on jätetty, ottaako hän vastaan Jeesuksen joka pelastaa ja niin tulee osalliseksi Jeesuksessa olevasta elämästä. Ihminen voi myös hylätä Jumalan teon kieltäytymällä sen vastaanottamisesta ja korvaten Jumalan vaikuttaman yhteyden esim. uskonnollisilla rituaaleilla ja hartaudenharjoituksilla...

      Yksipuolinen ja väärin tulkittu ratkaisuteologia, joka johtaa ihmisratkaisujen korostamiseen ja painottamiseen, ja sitä kautta omavanhurskauteen ja legalismiin, samoin kuin yksipuolinen ja väärin tulkittu Jumala-tekee-kaiken -teologia, joka johtaa passiivisuuteen ja neuroottiseen ratkaisujen välttämiseen ettei vain sorruttaisi omavanhurskauteen ja legalismiin, ovat kummatkin kristillisen teologian ääri-ilmiöitä ja vääristymiä.

      Uskon että jos kristitty on Jumalan edessä avoin, tahtoo keskittyä Kristukseen ja elää rakkaussuhteessa Häneen, siinä parannusta tehden ja omia näkemyksiään Sanan valossa tarkastellen, aivan varmasti hän löytää tien, on hän muuten painottunut tuon tai tuon ojan suuntaan. Pysyen tarvittavissa määrin tiellä ja sitä kautta, Kristuksesta käsin, oppien rakastamaan ja kunnioittamaan myös niitä kristittyjä, joilla on erilaisia painotuksia.

      "Kunhan vain, mihin saakka olemme ehtineetkin, vaellamme samaa tietä!" Fil.3:16.

      Jeesus Kristus on tie, totuus ja elämä.

    • Kyllä on kaukana haettu ----> koska pelkää loukkaavansa Jumalan kunniaa ja turvaavansa ihmistekoihin ja menevänsä lakihenkisyyteen - juuri hän elää ihmisteoissa ja epäraamatullisen uskonnollisuuden hengessä.

      Oliko tä nyt Uskova ja ei Uskova joka pelkää ja uskoo loukkavansa Jumalan Kunnia ???

      • teapot

        "Mutta joka kieltäytyy tekemästä ratkaisua, vastaanottamasta armoa ja elämästä pyhityselämää - koska pelkää loukkaavansa Jumalan kunniaa ja turvaavansa ihmistekoihin ja menevänsä lakihenkisyyteen - juuri hän elää ihmisteoissa ja epäraamatullisen uskonnollisuuden hengessä."

        Eihän se ole lainkaan kaukaa haettu, Savis. Kyllä jokaisessa ihmisessä, myös sinun lihassa, ja minun lihassa, on taipumusta inhimilliseen uskonnollisuuteen, että päästäisin pois Jumalan pyhän katseen edestä.

        Jumalan edessä ihminen on vastuullinen teoistaan ja ratkaisuistaan. Sitä olen tässä yrittänyt Eenokille tolkuttaa. Ei Jumala ota pois ihmisen vastuuta. Hän kyllä kutsuu ihmistä Jeesuksen luo ja OTTAA VASTUULLEEN NIIDEN IHMISTEN PELASTUKSEN jotka Jeesuksen tykö tulevat ja Hänelle rehellisesti antautuvat. Ei ole Jumalan syy että jotkut joutuvat kadotukseen, niin kuin eenokkilainen monergismin äärimuoto esittää, että Jumala on muka ennalta päättänyt toiset helvettiin ja toiset taivaaseen.

        Minua hän sitten sanoo kerettiläiseksi kun väitän että ihmisen tulee ratkaista suhteensa Jumalaan ottamalla vastaan Jeesus ja suostumalla pyhityselämään jonka Jumala haluaa vaikuttaa.

        Minun mielestäni juuri hänen edustamansa oppi, ainakin siinä äärimuodossa missä hän sitä esittää, on eksyttävä harha, jolla äärikirkollinen luterilaisuus yrittää estää lapsikastettuja tulemasta uskoon.

        Että nämä pysyisivät kirkollisen liberalismin talutusnuorassa, sanoakseni asian kärjistetyksi, ja etteivät alkaisi pitämään evankeliumia esillä, koska elävä evankeliumi on eenokkilaisten mielestä harhaoppia, joka häiritsee muotojumalista kirkkokansaa ja heidän hurskasta uneksintaansa!

        Uskonnollisuudella ja omavanhurskaudella on monet muodot. Ainoastaan Jeesuksen turvaamalla ja Hänen edessään vajavaisuutemme tunnustaen voimme tulla vapautetuiksi omista uskonnollisista taipumuksista ja Jumalan tahdon ja tarkoituksen pakenemisista.

        Niin että risti ja Pyhä Henki saa meissä tehdä JUMALAN pyhittävää työtä. Rakkaudessa Jumalaan ja lähimmäisiin. Se on Jumalan tahto ja tarkoitus.

        Tarkoitin siis sitä, että on uskonnollisia luterilaisia joille kirkon papit ovat vastoin Jumalan sanaa valehdelleet että ihminen pelkän kasteen ja konfirmaation kautta on uudestisyntynyt ja uskova kristitty, ja että näitä ihmisiä pelotellaan väittämällä että uskonratkaisu on omavanhurskautta ja ihmistekoihin turvaamista. Niinpä he ajattelevat että on Jumalalle kunniaksi kun ihminen ei uskon asioissa tee mitään, ei varsinkaan antaudu Jumalalle.

        Heidän mielestään antautuminen eli Jeesuksen vastaanottaminen on luottamista ihmistekoon, mutta kasteeseen luottaminen on luottamista Jumalan tekoon.

        Minä väitän että juuri silloin, kun eivät tee ratkaisua Jumalan puoleen eivätkä löydä Jumalan vaikuttamaa pyhityselämää, he jäävät vaille Jumalan tekoa ja elävät kirkon teoissa, luullen sitä oikeaksi kristillisyydeksi.

        Jos evankelisluterilaisen kirkon tunnustuskirjat ja niiden mukainen oppi on on ristiriidassa Jumalan sanan kanssa, täytyy hylätä tunnustuskirjat ja hyväksyä Jumalan sana, mutta tätä ei lahkomielinen luterilainen tahdo tehdä, koska hänen mielestään Raamattu voidaan ymmärtää vain tunnustuskirjojen valossa, samoin kuin adventistit ymmärtävät Raamattua E.G.:n selitysten valossa ja mormonit oman kirjansa valossa.

        Äärimmäiskirkollisessa muodossaan luterilaisuus painottaa USKOA KASTEESEEN JA EHTOOLLISEEN syrjäyttäen uskon Jeesukseen, ja juuri tätä USKOA KASTEESEEN JA EHTOOLLISEEN he pitävät uskona Jeesukseen. Seuraukset ovat surullisia ja niitä edustaa mm. Eenokki sidotun ratkaisuvallan tulkinnoillaan.


      • eenokki 12
        teapot kirjoitti:

        "Mutta joka kieltäytyy tekemästä ratkaisua, vastaanottamasta armoa ja elämästä pyhityselämää - koska pelkää loukkaavansa Jumalan kunniaa ja turvaavansa ihmistekoihin ja menevänsä lakihenkisyyteen - juuri hän elää ihmisteoissa ja epäraamatullisen uskonnollisuuden hengessä."

        Eihän se ole lainkaan kaukaa haettu, Savis. Kyllä jokaisessa ihmisessä, myös sinun lihassa, ja minun lihassa, on taipumusta inhimilliseen uskonnollisuuteen, että päästäisin pois Jumalan pyhän katseen edestä.

        Jumalan edessä ihminen on vastuullinen teoistaan ja ratkaisuistaan. Sitä olen tässä yrittänyt Eenokille tolkuttaa. Ei Jumala ota pois ihmisen vastuuta. Hän kyllä kutsuu ihmistä Jeesuksen luo ja OTTAA VASTUULLEEN NIIDEN IHMISTEN PELASTUKSEN jotka Jeesuksen tykö tulevat ja Hänelle rehellisesti antautuvat. Ei ole Jumalan syy että jotkut joutuvat kadotukseen, niin kuin eenokkilainen monergismin äärimuoto esittää, että Jumala on muka ennalta päättänyt toiset helvettiin ja toiset taivaaseen.

        Minua hän sitten sanoo kerettiläiseksi kun väitän että ihmisen tulee ratkaista suhteensa Jumalaan ottamalla vastaan Jeesus ja suostumalla pyhityselämään jonka Jumala haluaa vaikuttaa.

        Minun mielestäni juuri hänen edustamansa oppi, ainakin siinä äärimuodossa missä hän sitä esittää, on eksyttävä harha, jolla äärikirkollinen luterilaisuus yrittää estää lapsikastettuja tulemasta uskoon.

        Että nämä pysyisivät kirkollisen liberalismin talutusnuorassa, sanoakseni asian kärjistetyksi, ja etteivät alkaisi pitämään evankeliumia esillä, koska elävä evankeliumi on eenokkilaisten mielestä harhaoppia, joka häiritsee muotojumalista kirkkokansaa ja heidän hurskasta uneksintaansa!

        Uskonnollisuudella ja omavanhurskaudella on monet muodot. Ainoastaan Jeesuksen turvaamalla ja Hänen edessään vajavaisuutemme tunnustaen voimme tulla vapautetuiksi omista uskonnollisista taipumuksista ja Jumalan tahdon ja tarkoituksen pakenemisista.

        Niin että risti ja Pyhä Henki saa meissä tehdä JUMALAN pyhittävää työtä. Rakkaudessa Jumalaan ja lähimmäisiin. Se on Jumalan tahto ja tarkoitus.

        Tarkoitin siis sitä, että on uskonnollisia luterilaisia joille kirkon papit ovat vastoin Jumalan sanaa valehdelleet että ihminen pelkän kasteen ja konfirmaation kautta on uudestisyntynyt ja uskova kristitty, ja että näitä ihmisiä pelotellaan väittämällä että uskonratkaisu on omavanhurskautta ja ihmistekoihin turvaamista. Niinpä he ajattelevat että on Jumalalle kunniaksi kun ihminen ei uskon asioissa tee mitään, ei varsinkaan antaudu Jumalalle.

        Heidän mielestään antautuminen eli Jeesuksen vastaanottaminen on luottamista ihmistekoon, mutta kasteeseen luottaminen on luottamista Jumalan tekoon.

        Minä väitän että juuri silloin, kun eivät tee ratkaisua Jumalan puoleen eivätkä löydä Jumalan vaikuttamaa pyhityselämää, he jäävät vaille Jumalan tekoa ja elävät kirkon teoissa, luullen sitä oikeaksi kristillisyydeksi.

        Jos evankelisluterilaisen kirkon tunnustuskirjat ja niiden mukainen oppi on on ristiriidassa Jumalan sanan kanssa, täytyy hylätä tunnustuskirjat ja hyväksyä Jumalan sana, mutta tätä ei lahkomielinen luterilainen tahdo tehdä, koska hänen mielestään Raamattu voidaan ymmärtää vain tunnustuskirjojen valossa, samoin kuin adventistit ymmärtävät Raamattua E.G.:n selitysten valossa ja mormonit oman kirjansa valossa.

        Äärimmäiskirkollisessa muodossaan luterilaisuus painottaa USKOA KASTEESEEN JA EHTOOLLISEEN syrjäyttäen uskon Jeesukseen, ja juuri tätä USKOA KASTEESEEN JA EHTOOLLISEEN he pitävät uskona Jeesukseen. Seuraukset ovat surullisia ja niitä edustaa mm. Eenokki sidotun ratkaisuvallan tulkinnoillaan.

        Äärimmäiskirkollisessa muodossaan luterilaisuus painottaa USKOA KASTEESEEN JA EHTOOLLISEEN syrjäyttäen uskon Jeesukseen, ja juuri tätä USKOA KASTEESEEN JA EHTOOLLISEEN he pitävät uskona Jeesukseen. Seuraukset ovat surullisia ja niitä edustaa mm. Eenokki sidotun ratkaisuvallan tulkinnoillaan.

        Eenokki vastaa:
        Eikö sinulle tollolle kelpaa sanani että tuo ylläileva ei kuulu lutherilaisuuteen jos sitä ajatellaan tehtynä tekona.
        Jos taas kasteen ja ehtoollisen merkitys sisällöltään uskotaan niin taivas on avoin.
        Sidottu ratkaisivalta on lutherin kirja ei minun joka olen vain sellainen lutterin oppilas.

        Ja taas valehtelet ja vääristelet kirjoituksiani.kas tässä:
        Jumalan edessä ihminen on vastuullinen teoistaan ja ratkaisuistaan. Sitä olen tässä yrittänyt Eenokille tolkuttaa. Ei Jumala ota pois ihmisen vastuuta. Hän kyllä kutsuu ihmistä Jeesuksen luo ja OTTAA VASTUULLEEN NIIDEN IHMISTEN PELASTUKSEN jotka Jeesuksen tykö tulevat ja Hänelle rehellisesti antautuvat. Ei ole Jumalan syy että jotkut joutuvat kadotukseen, niin kuin eenokkilainen monergismin äärimuoto esittää, että Jumala on muka ennalta päättänyt toiset helvettiin ja toiset taivaaseen.

        !.Olet keksinyt uuden sanan ANTAUTUMINEN jolla pyrit syöttämään uskoontulleita etteivät vain pääsisi taivaaseen. Onko mielestäsi antautuminen tarpeeksi iskevä sanonta jotta se johtaisi muut lahkolaiset lujittaakseen heidän vääriä uskoontulokertomuksiaan?

        2. Jokainen ihminen on vastuussa itsessään valitseeko sen että Jumala saa yksin pelastaa ilman ihmisen valmisteluja ja puuhasteluja.

        3. Ne jotka itse ratkaisevat, valitsevat omat puuhansa ja tekonsa koska ne näyttävät tyhmien ja vähä älyisten silmissä olevan helposti saatavissa.

        4. Tunnustuskirjat ovat yksimielisyyden ohje ettei syntyisi eriseuralaisuutta.
        Ei tunnustuskirjakaan takaa etteikö syntyisi eriäviä mielipiteitä josta saattaisi syntyä sitten uutta oppia korostuksineen.

        5. Lopuksi sanon lahkoista kun niillä ei ole yhteistä tunnustusta vaan oppi ja elämä kulkee miehen mukana ja uudestikastajien henkeä kuljetetaan viinalekkerissä ja joka tahtoo se ryypyn ottakoon ja vaviskoon.


      • hyvä, hyvä
        eenokki 12 kirjoitti:

        Äärimmäiskirkollisessa muodossaan luterilaisuus painottaa USKOA KASTEESEEN JA EHTOOLLISEEN syrjäyttäen uskon Jeesukseen, ja juuri tätä USKOA KASTEESEEN JA EHTOOLLISEEN he pitävät uskona Jeesukseen. Seuraukset ovat surullisia ja niitä edustaa mm. Eenokki sidotun ratkaisuvallan tulkinnoillaan.

        Eenokki vastaa:
        Eikö sinulle tollolle kelpaa sanani että tuo ylläileva ei kuulu lutherilaisuuteen jos sitä ajatellaan tehtynä tekona.
        Jos taas kasteen ja ehtoollisen merkitys sisällöltään uskotaan niin taivas on avoin.
        Sidottu ratkaisivalta on lutherin kirja ei minun joka olen vain sellainen lutterin oppilas.

        Ja taas valehtelet ja vääristelet kirjoituksiani.kas tässä:
        Jumalan edessä ihminen on vastuullinen teoistaan ja ratkaisuistaan. Sitä olen tässä yrittänyt Eenokille tolkuttaa. Ei Jumala ota pois ihmisen vastuuta. Hän kyllä kutsuu ihmistä Jeesuksen luo ja OTTAA VASTUULLEEN NIIDEN IHMISTEN PELASTUKSEN jotka Jeesuksen tykö tulevat ja Hänelle rehellisesti antautuvat. Ei ole Jumalan syy että jotkut joutuvat kadotukseen, niin kuin eenokkilainen monergismin äärimuoto esittää, että Jumala on muka ennalta päättänyt toiset helvettiin ja toiset taivaaseen.

        !.Olet keksinyt uuden sanan ANTAUTUMINEN jolla pyrit syöttämään uskoontulleita etteivät vain pääsisi taivaaseen. Onko mielestäsi antautuminen tarpeeksi iskevä sanonta jotta se johtaisi muut lahkolaiset lujittaakseen heidän vääriä uskoontulokertomuksiaan?

        2. Jokainen ihminen on vastuussa itsessään valitseeko sen että Jumala saa yksin pelastaa ilman ihmisen valmisteluja ja puuhasteluja.

        3. Ne jotka itse ratkaisevat, valitsevat omat puuhansa ja tekonsa koska ne näyttävät tyhmien ja vähä älyisten silmissä olevan helposti saatavissa.

        4. Tunnustuskirjat ovat yksimielisyyden ohje ettei syntyisi eriseuralaisuutta.
        Ei tunnustuskirjakaan takaa etteikö syntyisi eriäviä mielipiteitä josta saattaisi syntyä sitten uutta oppia korostuksineen.

        5. Lopuksi sanon lahkoista kun niillä ei ole yhteistä tunnustusta vaan oppi ja elämä kulkee miehen mukana ja uudestikastajien henkeä kuljetetaan viinalekkerissä ja joka tahtoo se ryypyn ottakoon ja vaviskoon.

        Nyt "eenokki" kumoaa omia kirjoituksiaan:
        "2. Jokainen ihminen on vastuussa itsessään valitseeko sen että Jumala saa yksin pelastaa ilman ihmisen valmisteluja ja puuhasteluja."

        Aikaisemmin eenokki vaahtosi, että syntiinlangennut ihminen ei voi valita
        oikein.
        Nyt oppi onkin muuttunut.

        Tuokin kohta pitää paikkansa:
        "3. Ne jotka itse ratkaisevat, valitsevat omat puuhansa ja tekonsa koska ne näyttävät tyhmien ja vähä älyisten silmissä olevan helposti saatavissa."

        Totta. Tuo pätee vauvakasteeseen, kun vanhemmat ratkaisevat omat puuhansa ja yrittävät omilla ratkaisuillaan, jotka todella vähä-älyisten silmissä näyttävät olevan helposti saatavissa,
        pelastaa pientä , viatonta vauvaa!!!


      • eenokki 12
        hyvä, hyvä kirjoitti:

        Nyt "eenokki" kumoaa omia kirjoituksiaan:
        "2. Jokainen ihminen on vastuussa itsessään valitseeko sen että Jumala saa yksin pelastaa ilman ihmisen valmisteluja ja puuhasteluja."

        Aikaisemmin eenokki vaahtosi, että syntiinlangennut ihminen ei voi valita
        oikein.
        Nyt oppi onkin muuttunut.

        Tuokin kohta pitää paikkansa:
        "3. Ne jotka itse ratkaisevat, valitsevat omat puuhansa ja tekonsa koska ne näyttävät tyhmien ja vähä älyisten silmissä olevan helposti saatavissa."

        Totta. Tuo pätee vauvakasteeseen, kun vanhemmat ratkaisevat omat puuhansa ja yrittävät omilla ratkaisuillaan, jotka todella vähä-älyisten silmissä näyttävät olevan helposti saatavissa,
        pelastaa pientä , viatonta vauvaa!!!

        Ja mistä näitä lahkojuntteja sikiää kun eivät ymmärrä kirjoitettua yekstiä.
        Näen riivaajien merkit lahkojunteissa
        Pelastus on Jumalan teko johon ei saa lisätä lahkopuuhia.


      • teapot
        eenokki 12 kirjoitti:

        Äärimmäiskirkollisessa muodossaan luterilaisuus painottaa USKOA KASTEESEEN JA EHTOOLLISEEN syrjäyttäen uskon Jeesukseen, ja juuri tätä USKOA KASTEESEEN JA EHTOOLLISEEN he pitävät uskona Jeesukseen. Seuraukset ovat surullisia ja niitä edustaa mm. Eenokki sidotun ratkaisuvallan tulkinnoillaan.

        Eenokki vastaa:
        Eikö sinulle tollolle kelpaa sanani että tuo ylläileva ei kuulu lutherilaisuuteen jos sitä ajatellaan tehtynä tekona.
        Jos taas kasteen ja ehtoollisen merkitys sisällöltään uskotaan niin taivas on avoin.
        Sidottu ratkaisivalta on lutherin kirja ei minun joka olen vain sellainen lutterin oppilas.

        Ja taas valehtelet ja vääristelet kirjoituksiani.kas tässä:
        Jumalan edessä ihminen on vastuullinen teoistaan ja ratkaisuistaan. Sitä olen tässä yrittänyt Eenokille tolkuttaa. Ei Jumala ota pois ihmisen vastuuta. Hän kyllä kutsuu ihmistä Jeesuksen luo ja OTTAA VASTUULLEEN NIIDEN IHMISTEN PELASTUKSEN jotka Jeesuksen tykö tulevat ja Hänelle rehellisesti antautuvat. Ei ole Jumalan syy että jotkut joutuvat kadotukseen, niin kuin eenokkilainen monergismin äärimuoto esittää, että Jumala on muka ennalta päättänyt toiset helvettiin ja toiset taivaaseen.

        !.Olet keksinyt uuden sanan ANTAUTUMINEN jolla pyrit syöttämään uskoontulleita etteivät vain pääsisi taivaaseen. Onko mielestäsi antautuminen tarpeeksi iskevä sanonta jotta se johtaisi muut lahkolaiset lujittaakseen heidän vääriä uskoontulokertomuksiaan?

        2. Jokainen ihminen on vastuussa itsessään valitseeko sen että Jumala saa yksin pelastaa ilman ihmisen valmisteluja ja puuhasteluja.

        3. Ne jotka itse ratkaisevat, valitsevat omat puuhansa ja tekonsa koska ne näyttävät tyhmien ja vähä älyisten silmissä olevan helposti saatavissa.

        4. Tunnustuskirjat ovat yksimielisyyden ohje ettei syntyisi eriseuralaisuutta.
        Ei tunnustuskirjakaan takaa etteikö syntyisi eriäviä mielipiteitä josta saattaisi syntyä sitten uutta oppia korostuksineen.

        5. Lopuksi sanon lahkoista kun niillä ei ole yhteistä tunnustusta vaan oppi ja elämä kulkee miehen mukana ja uudestikastajien henkeä kuljetetaan viinalekkerissä ja joka tahtoo se ryypyn ottakoon ja vaviskoon.

        Olen keksinyt uuden sanan "antautuminen"? Jaa, minunko keksintöä tuokin sitten on... Otetaan nyt vaikka tämä raamatunkohta, joka ensimmäiseksi tulee mieleen:

        "Antakaa sovittaa itsenne Jumalan kanssa..."

        Antakaa sovittaa. Onko tämä Jumalan sanaa vai eikö ole? Eikö antaminen tässä merkitse että suostuu siihen mitä toinen tekee, antautuuu Hänen tekonsa varaan eli Hänen sovitettavakseen?

        Kyllä uskoontuloon sisältyy itsensä antaminen toiselle - Jumalalle - koska sitten ei enää voi elää omien halujen mukaan.

        "Vai ettekö tiedä, että teidän ruumiinne on Pyhän Hengen temppeli, joka Henki teissä on ja jonka te olette saaneet Jumalalta, ja ettette ole itsenne omat? Sillä te olette kalliisti ostetut. Kirkastakaa siis Jumala ruumiissanne." 1.Kor.6:19,20.

        Ja jos minä nyt sanon, tämän raamatunkohdan mukaisesti, siihen mitään lisäämättä: kirkastakaa Jumala ruumiissanne. Niin eenokkilaisuus heti älähtää että "helluntailaiset ja muut lahkojuntit kuvittelevat että ihminen voisi Jumalaa kirkastaa, kyllä se on Jumala joka itsensä kirkastaa".

        Tämä on se käyttäytymismalli mitä viestisi ovat tulvillaan. Ja minun mielestäni ei ole väärin sanoa että se on luterilaisten korostusten ja pelottelun synnyttämää neuroottisuutta. Oikeasti Jumalaan ja Jumalan tekoihin turvaava ihminen on sellaisesta neuroottisuudesta vapaa. Hän uskaltaa lukea niin kuin sanassa on kirjoitettuna "antakaa" ja "kirkastakaa" ilman että heti tulee hirvittävä pelko ja puristus: ei kai tässä nyt vain mennä omavanhurskauteen ja legalismiin jos luetaan Jumalaan sanaa niin kuin se on.

        Niin sokea olet vimmassasi ettet huomaa meidän luottavan Jumalan pyhään sanaan vaan käännät asian niin että juuri me emme osaa lukea, ja sinä muka luotat Jumalan sanaan ja Jumalan tekoihin vaikka et hyväksy edes sitä mitä tässä on sanottu:

        ANTAKAA. KIRKASTAKAA. Se on Jumalan pyhää sanaa, joka julistaa meille "lahkojunteille" kuinka riippuvaisia olemme Jumalasta ja Hänen teoistaan, ja sen sinä käännät ihmistekoihin turvaamiseksi. Jumalan synnyttämää uskoa vähätellen herjaat ja nimittelet Hänen omiaan. Kaiken lisäksi näet heissä riivaajien tunnusmerkkejä, kun vastoin sinun kirkolliista itsekerskaustasi turvaavat Jumalaan ja Hänen tekoihinsa. Haloo Eenokki, onko jotain jäänyt huomaamatta?


      • teapot
        eenokki 12 kirjoitti:

        Äärimmäiskirkollisessa muodossaan luterilaisuus painottaa USKOA KASTEESEEN JA EHTOOLLISEEN syrjäyttäen uskon Jeesukseen, ja juuri tätä USKOA KASTEESEEN JA EHTOOLLISEEN he pitävät uskona Jeesukseen. Seuraukset ovat surullisia ja niitä edustaa mm. Eenokki sidotun ratkaisuvallan tulkinnoillaan.

        Eenokki vastaa:
        Eikö sinulle tollolle kelpaa sanani että tuo ylläileva ei kuulu lutherilaisuuteen jos sitä ajatellaan tehtynä tekona.
        Jos taas kasteen ja ehtoollisen merkitys sisällöltään uskotaan niin taivas on avoin.
        Sidottu ratkaisivalta on lutherin kirja ei minun joka olen vain sellainen lutterin oppilas.

        Ja taas valehtelet ja vääristelet kirjoituksiani.kas tässä:
        Jumalan edessä ihminen on vastuullinen teoistaan ja ratkaisuistaan. Sitä olen tässä yrittänyt Eenokille tolkuttaa. Ei Jumala ota pois ihmisen vastuuta. Hän kyllä kutsuu ihmistä Jeesuksen luo ja OTTAA VASTUULLEEN NIIDEN IHMISTEN PELASTUKSEN jotka Jeesuksen tykö tulevat ja Hänelle rehellisesti antautuvat. Ei ole Jumalan syy että jotkut joutuvat kadotukseen, niin kuin eenokkilainen monergismin äärimuoto esittää, että Jumala on muka ennalta päättänyt toiset helvettiin ja toiset taivaaseen.

        !.Olet keksinyt uuden sanan ANTAUTUMINEN jolla pyrit syöttämään uskoontulleita etteivät vain pääsisi taivaaseen. Onko mielestäsi antautuminen tarpeeksi iskevä sanonta jotta se johtaisi muut lahkolaiset lujittaakseen heidän vääriä uskoontulokertomuksiaan?

        2. Jokainen ihminen on vastuussa itsessään valitseeko sen että Jumala saa yksin pelastaa ilman ihmisen valmisteluja ja puuhasteluja.

        3. Ne jotka itse ratkaisevat, valitsevat omat puuhansa ja tekonsa koska ne näyttävät tyhmien ja vähä älyisten silmissä olevan helposti saatavissa.

        4. Tunnustuskirjat ovat yksimielisyyden ohje ettei syntyisi eriseuralaisuutta.
        Ei tunnustuskirjakaan takaa etteikö syntyisi eriäviä mielipiteitä josta saattaisi syntyä sitten uutta oppia korostuksineen.

        5. Lopuksi sanon lahkoista kun niillä ei ole yhteistä tunnustusta vaan oppi ja elämä kulkee miehen mukana ja uudestikastajien henkeä kuljetetaan viinalekkerissä ja joka tahtoo se ryypyn ottakoon ja vaviskoon.

        Eenokki:
        >Jokainen ihminen on vastuussa itsessään valitseeko sen että Jumala saa yksin pelastaa ilman ihmisen valmisteluja ja puuhasteluja.<

        Juuri näin minä uskon! Tässä olet yhteen lauseeseen kiteyttänyt uskonratkaisun keskeisen sisällön. Se on antautumista siihen että YKSIN JUMALA PELASTAA ILMAN IHMISEN VALMISTELUJA JA PUUHASTELUJA. Kiitos Jumalalle hänen pelastusteostaan johon ei ole mitään lisäämistä.

        Kirjoituksissasi on mieletön ristiriita...

        Toisaalta sinä täysin kiellät ihmisen vastuullisuuden suhteessa Jumalaan, mutta sitten kun on kyse on sinun oppisi hyväksymsestä, käännät takkisi. Äkkiä onkin ihmisen vastuulla hyväksyä sinun luterilainen tapasi tulkita ja painottaa asioita, ja jos ihminen ei niin tee hän on sitten kadotettu lahkojuntti?

        En turvaa johonkin "omaan antautumiseeni" vaan Jeesukseen Kristukseen. Ei pelastukseni ole minun antautumisessani ja ratkaisussani vaan Kristuksessa. Mutta huomaa, että minulla ei nyt olisi Jeesusta Kristusta sydämeni Herrana ja Vapahtajana - muuna kuin korkeintaan filosofisena pään uskomuksena ja sielullisena tunteiluna ja uskonnollisena harrastuksena, niin kuin uskonnollisella ihmisellä on! - jos en olisi suostunut antautumaan Hänen omakseen kun Hän minua kutsui ja vaikutti minussa sen ymmärryksen, että juuri Hän on se kutsuva rakkaus.

        Tämä antautuminen juuri on monelle se vaikea paikka mikä estää tekemästä ratkaisua Jumalan puoleen... uskontoa voidaan kyllä harrastella, mutta luovuttaa itsensä kokonaan toisen hallintavaltaan, olkoonkin että tuo toinen on pyhä Jumala joka varmasti minua paremmin tietää mikä minulle on hyväksi...niin perinjuurin itseriittoinen, omaa keinotekoista autonomiaansa (itsemääräämisoikeus) varjeleva on ihminen, että viimeiseen saakka pitää elämästään kiinni jonakin joka kuuluu hänelle itselleen, hänen hallintavaltansa ja päätöstensä varaan.

        Koska juuri uskoontulossa ihminen astuu itseriittoisuutensa varasta Jumalan varaan ja suostuu tulemaan riippuvaiseksi Hänestä ja Hänen teoistaan. Toisin sanoen, suostuu ottamaan vastaan kutsuvan ja tekevän Jumalan, joka tulee suostuvaan sydämeen sen Herraksi.


    • eenokki 12

      "Antakaa sovittaa itsenne Jumalan kanssa..." Ja sinä alat sitä sovittamaan omin teoin etkä suostu siihen että Jumala sen tekisi.

      Kyllä uskoontuloon sisältyy itsensä antaminen toiselle - Jumalalle - koska sitten ei enää voi elää omien halujen mukaan.Niin se mitä sanoit minä sanoisin niin että itsensä antamisen sijasta tulee tehdä sitä mitä Jumala vaatii ja mikä on Hänen tahtonsa.
      Kylläpä voidaan elää omatahtoisesti sanoohan Jeesus:löytäneekö uskoa maan päältä..Kovin on köykäistä ja jumalatonta järkeilyä sinun teologiasi.

      Lahkoissa Jumalan nimi tulee pilkatuksi kun taas Jumalan teoissa pysyvät kirkastavat Jumalaa koska Herra on heidän kanssaan. Jumalan nimi tulee siis heidän kauttaan kirkastetuksi ovathan tosi uskovat Jumalan kunnia.
      Ja taas väännät asian kieroutuneen mielesi mukaan.

      Tosi lutherilaisuus vaatii aikaa ja kilvoitusta koska uskon asioissa tulee monasti vastaan kiperiä kysymyksiä ja eivät ne heti selkeä.
      Kantapään kautta jos näin sanoisin.

      Eihän teille puhdas Jumalan sana riitä vaan sitä pitää korjata lisäyksin ja ottaa pois jotta omat käsitykset saisivat jotain näkyväisyyttä olemattomalle uskolle.

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Oletko varattu minulle?

      Mieheltä kysyn.
      Ikävä
      259
      10962
    2. Mitä ensi viikolla tapahtuu?

      Mitä toivot, että ensi viikolla tapahtuu?
      Ikävä
      128
      6942
    3. Mitä Ajattelit Kun Näit Kaivattusi

      Ensimmäistä Kertaa?
      Ikävä
      95
      5623
    4. Vanhempi mies

      Jos yritän ajatella sinut pois sydämestäni, ikävä ja surullinen kaipuu tulee kaksin verroin kovempana. Olit mun unessa
      Ikävä
      33
      4950
    5. Noloa että kaipasin sinua

      Toivottavasti et tunnistanut itseäsi. Ikävissään sitä on aika typerä.
      Ikävä
      52
      4211
    6. Minne sä aina välillä joudut

      Kun pitää hakemalla hakea sut sieltä ja sitten oot hetken aikaa esillä kunnes taas menet piiloon, en ymmärrä 🤔❤️ Oot ta
      Ikävä
      30
      3769
    7. On niin paha olla

      Tarviin jotain jolla turruttaa... Kuka voi auttaa.
      Ikävä
      61
      3474
    8. On niin vaikea olla lähelläsi

      En saa ottaa kädestäsi kiinni, en saa halata. En saa silittää hiuksiasi. Enkä saa sinua koskaan omakseni. ☔ Miehelle na
      Ikävä
      32
      3422
    9. Nyt peukut pystyyn

      Nyt kaikki peukut pystyyn, siirtopersu on aikeissa muuttaa Kannuksesta pois. Facebookissa haukkui tänään Kannuksen peru
      Kannus
      22
      2908
    10. Pehmeää laskua

      Sinulle. Muutaman kilsan päästä. Mieheltä, joka salaa välittää.
      Ikävä
      58
      2680
    Aihe