tässä jonkin aikaa olen miettinyt, että kärsinkö pakko-oireisesta häiriöstä.
tahtoisin nyt teidän mielipiteitä, ja ideoita mitä minun kannattaa tehdä tämän suhteen.
jo ihan pienenä mulla oli ihan kauhee tarve päästä aina hyppäämään sohvalle ennen kuin tv ohjelma jatkui tai alkoi. se tunne oli tosi ahdistava,ja muistan sen tosi hyvin vaikka niin nuori olinkin. (jotain 5-7)
ja joo tiedän että kuulostaa tyhmältä.
sitten joskus varmaan 4 luokalla alkoi se, että kotoa lähteminen oli todella vaikeaa. varsinkin jos lähdin niin ettei kukaan muu jäänyt sinne.
silloin huolenani oli vain se että ovi oli varmasti lukittu. kokeilin moneen kertaan aina ja palasin yleensä vielä puolimatkasta takaisin tarkistamaan että ovi oli lukossa.
nyt parivuotta sitten mukaan tulivat myös suoristusrauta, hella, vesihanat, tv ja jääkaappi.
tää on jotenki niin outoa. aina kun lähden johonkin, niin vien suoristusraudan pihalle, (vaikka en sitä olisi käyttänytkään) ja otan siitä kuvan puhelimeeni. koen että jos en tee näin, niin ahdistuisin päivän aikana ja pelkäisin kokoajan suoristusraudan olevan seinässä. lisäksi en anna itselleni lupaa poistaa kuvia, sillä aina alan miettiä että " jos mä nyt poistan nää kuvat, ni jotain kamalaa tapahtuu" ja niin edespäin.
hellasta otan myös kuvia kun olen ensin moneen kertaan tarkistanut levyjen olevan pois päältä.
vesihanat on kauheita. painan hanan kiinni, ja kuivaan sen jutun mist se vesi tulee kädelläni _moneen_ kertaan. ja joo kuulostaa taas niin järkevältä..
jääkaapin avaan,suljen,avaan,suljen,avaan... nii.
lisäksi ihan hetki sitten mulle tuli joku ihme ongelma, että nypin ihoani. tai oikeastaan pureskelen käsiini pieniä haavoja. en ymmärrä mitä järkeä siinä on, mutta aina kun olen hetken yksin alan tekemään tätä. ja vielä oudompaa siitä minulle tekee se, että olen aina tykännyt olla rauhassa ja yksin.
ja sitten vielä yksi, ehkä kaikkein pahin ongelma minulle.
joskus tulee sellaisia ihme ajatuksia, että on pakko saada joku tekemään jotain. esimerkiksi monesti olen saanut päähäni että kaverini pitää kävellä johonkin ja sanoa jotain. jos hän ei tee niin kuin pyydän, niin ahdistun ihan hirveästi, huudan ja itken ja pyydän että hän tekee kuin olin pyytänyt.
jälkeenpäin asia ei tunnu enää miltään. yritän aina olla ajattelematta mitään sellaista, sillä tiedän kuinka paljon ahdistun siitä.
tää on ihan kamalaa ja vaikeuttaa elämää jo aika paljon siihen nähden että olen vasta 15.
ja nyt tuli muuten mieleen. pienenä ( noin 8-10 vuotiaana) oli aina sellaisia "kausia" että oli kokoajan pakko sanoa joku kirjain tai muuten hymistä jotenkin.
tyyliin "mm........mm...........mm.......mm" niin vaikee selittää, mut vanhemmat ainakin huomautteli usein tästä.
ja ei, en kerjännyt huomiota.
sitten ala asteella jossain vaiheessa oli sellasta silmien ihme muljauttelua. en muista missä vaiheessa tuo vaiva hävisi, mutta kaverit huomautti tosi usein siitä, ja häpesin niin paljon...
eiköhän tää tässä nyt ollut. olisi kiva saada jotain ihan järkeviä vastauksia ja kuulla onko muilla ollut mitään näistä ongelmista
tahtoisin nyt teidän mielipiteitä, ja ideoita mitä minun kannattaa tehdä tämän suhteen.
jo ihan pienenä mulla oli ihan kauhee tarve päästä aina hyppäämään sohvalle ennen kuin tv ohjelma jatkui tai alkoi. se tunne oli tosi ahdistava,ja muistan sen tosi hyvin vaikka niin nuori olinkin. (jotain 5-7)
ja joo tiedän että kuulostaa tyhmältä.
sitten joskus varmaan 4 luokalla alkoi se, että kotoa lähteminen oli todella vaikeaa. varsinkin jos lähdin niin ettei kukaan muu jäänyt sinne.
silloin huolenani oli vain se että ovi oli varmasti lukittu. kokeilin moneen kertaan aina ja palasin yleensä vielä puolimatkasta takaisin tarkistamaan että ovi oli lukossa.
nyt parivuotta sitten mukaan tulivat myös suoristusrauta, hella, vesihanat, tv ja jääkaappi.
tää on jotenki niin outoa. aina kun lähden johonkin, niin vien suoristusraudan pihalle, (vaikka en sitä olisi käyttänytkään) ja otan siitä kuvan puhelimeeni. koen että jos en tee näin, niin ahdistuisin päivän aikana ja pelkäisin kokoajan suoristusraudan olevan seinässä. lisäksi en anna itselleni lupaa poistaa kuvia, sillä aina alan miettiä että " jos mä nyt poistan nää kuvat, ni jotain kamalaa tapahtuu" ja niin edespäin.
hellasta otan myös kuvia kun olen ensin moneen kertaan tarkistanut levyjen olevan pois päältä.
vesihanat on kauheita. painan hanan kiinni, ja kuivaan sen jutun mist se vesi tulee kädelläni _moneen_ kertaan. ja joo kuulostaa taas niin järkevältä..
jääkaapin avaan,suljen,avaan,suljen,avaan... nii.
lisäksi ihan hetki sitten mulle tuli joku ihme ongelma, että nypin ihoani. tai oikeastaan pureskelen käsiini pieniä haavoja. en ymmärrä mitä järkeä siinä on, mutta aina kun olen hetken yksin alan tekemään tätä. ja vielä oudompaa siitä minulle tekee se, että olen aina tykännyt olla rauhassa ja yksin.
ja sitten vielä yksi, ehkä kaikkein pahin ongelma minulle.
joskus tulee sellaisia ihme ajatuksia, että on pakko saada joku tekemään jotain. esimerkiksi monesti olen saanut päähäni että kaverini pitää kävellä johonkin ja sanoa jotain. jos hän ei tee niin kuin pyydän, niin ahdistun ihan hirveästi, huudan ja itken ja pyydän että hän tekee kuin olin pyytänyt.
jälkeenpäin asia ei tunnu enää miltään. yritän aina olla ajattelematta mitään sellaista, sillä tiedän kuinka paljon ahdistun siitä.
tää on ihan kamalaa ja vaikeuttaa elämää jo aika paljon siihen nähden että olen vasta 15.
ja nyt tuli muuten mieleen. pienenä ( noin 8-10 vuotiaana) oli aina sellaisia "kausia" että oli kokoajan pakko sanoa joku kirjain tai muuten hymistä jotenkin.
tyyliin "mm........mm...........mm.......mm" niin vaikee selittää, mut vanhemmat ainakin huomautteli usein tästä.
ja ei, en kerjännyt huomiota.
sitten ala asteella jossain vaiheessa oli sellasta silmien ihme muljauttelua. en muista missä vaiheessa tuo vaiva hävisi, mutta kaverit huomautti tosi usein siitä, ja häpesin niin paljon...
eiköhän tää tässä nyt ollut. olisi kiva saada jotain ihan järkeviä vastauksia ja kuulla onko muilla ollut mitään näistä ongelmista
Vastaukset 4
Vanhimmat
ja muuten se vielä, että jos kuuntelen musiikkia, niin välillä tulee ihan ihme ajatuksia. esim. " jos en nyt kuuntele tätä ihan loppuun asti tai tota kohtaa nyt 3 kertaa uudestaan niin kaverini eivät enään välitä minusta. " tai "jos en nyt tee näin niin kuolen" " jos en nyt tee näin niin jollekkin läheiselleni tapahtuu jotain kamalaa" ymym
sama pätee myös syömiseen.
"jos nyt en syö tota murusta tosta niin tapahtuu jotain kamalaa" "jos en jätä tuota kohtaa syömättä tapahtuu jotain kamalaa"
Pakko-oireisuutta ihan selkeästi!
Omat pakko-oireeni tiivistetysti: _kaikkien_ sähkölaitteiden tarkasus (onko varmasti poispäällä), lisäksi täytyy tarkitaa, etteivät laitteet ole pistorasioissa kiinni, kaikkien pistorasioiden tarkastus, pienlaitteiden tarkastus (suoristimet, silitysraudat, pattereilla toimiva nukanpoistin:D jne). Lisäksi pitää tarkistaa, että jääkaapin ovi, ulko-ovi ja ikkunat ovat kiinni. WC-pönton kansi täytyy olla kiinni, ettei kissa huku. WC:n ovi tulee olla auki, että kissa pääsee hiekkalaatikolle.
Näistä eniten stressiä aiheuttavat ulko-ovi ja jääkaappi.
Lisäksi on sitten pakkoajatuksia, että "Olihan se ovi kiinni, entä jos ei ollut, tuo mies tappaa minut, tuo mies on terroristi" jne..
Minulla oli lapsena myös noita, että jotakin täytyy tehdä tai tapahtuu jotakin pahaa..
Mutta tosiaan oireesi ovat niin selkeitä pakko-oireita, kuin voivat olla! Sinulla on vielä melko laaja skaala noita, että ei van tarkastelua. Suosittelen ehdottomasti alkuun menemään terveyskeskukseen/kouluterveydenhoitjalle. Siellä kerrot oireesi yhtään vähättelemättä ja sitten he antavat luult. sinulle lähetteen psykologille. Terapian avulla voi päästä eroon pakko-oireista. Lisäksi voi syödä lääkkeitä, mutta itse en esim. suostu niitä syömään, koska uskon, että nämä tulevat omasta mielestäni, eikä aivojen kemiasta. Olet lisäksi niin nuori, että en ainakaan itse voisi kuvitella, että lääkkeet olisivat sinulla hyvä ratkaisu... .Mutta tosiaan terapia auttaa! Itse olen nyt ollut n.3kk terapiassa ja pakko-oireet ovat vähentyneet jo ainakin puoleen :) Kunnalla terapia on tosiaan ihan ilmaista aikuisellekin ja etenkin sinulle, kun olet noin nuori vielä :)
Voin myös suositella Edna Foanin Eroon pakko-oireista ja rituaaleista - kirjaa! Siellä on todella hyvää faktaa pakko-oireista ja niiden hoitomuodoista. Itselläni toimi ainakin yksi metodi, joka kirjassa oli.
Toivon sinulla kaikkea hyvää! Pakko-oireet ovat todella raskas asia, eikä niitä saa vähätellä! Vuosein saatossa oireet tuppaavat vain pahenemaan, jos ei niitä hoida, joten suosittelen pikaisesti terapiaan menemistä!
Vanhetessa asioista alkaa myös huolehtimaan enempi ja kun vastuutakin täytyy ottaa enempi, tulee elämästä aika raskasta, jos on kovinkin pakko-oireinen. Nimimerkillä kokemusta löytyy!
Eli hae apua :) Tervariin/kouluterveydenhoitajalle alkuun.
Pakko vielä sanoa, että tuo sinun tarkastelujen kuvaaminen on nerokasta!! :D Itse aina panikoin, että jäikö joku auki, ja tuo varmasti auttaa siinä tunteessa. Tietenkin turha rituaali sekin, mutta etenkin stressaavina päivinä tuo voisi olla ihan hyvä tapa vähentää sitä "entä jos jäikin päälle" -olotilaa.
kiitos vastauksista !
ja joo se kuvaamine kyl auttaa. tulee sellane tosi turvalline olo ku voi olla varma et mikää ei oo päällä tai mitää :D