kuinka paljon miestä yleensäkin hävettää se että jättää helpoin perustein oman perheensä? Luulen, että se ettei mies useinkaan tapaa enää lapsia tai halua olla omien lasten kanssa tekemisissä, on seurasu sille että näin mies näyttää sen häpeänsä. Hän ei kehtaa tulla exän silmien alle enää.
Myös se että jos uudella naisellaan on lapsia ja hän viettää niiden kanssa enemmän aikaa kuin omiensa, on miehelle häpeän aihe. Kuinka tavata omia lapsiaan muutaman tunnin ja katsoa heitä ja exää silmiin, kun asuu naisen ja tämän lasten kanssa. Sillä uskon ettei mies ole niin tyhmä, ettei mieti sitä ja miltä lapsista tuntuu kun oma isä on enää isä hetken viikossa tai kuukaudessa, ja vaihtoi heidät vieraisiin lapsiin.
Tuon syyn uskon olevan syy sille, ettei mies tapaa lapsiaan kun ei kehtaa tulla lasten ja exän silmien eteen.
Myös se että jos uudella naisellaan on lapsia ja hän viettää niiden kanssa enemmän aikaa kuin omiensa, on miehelle häpeän aihe. Kuinka tavata omia lapsiaan muutaman tunnin ja katsoa heitä ja exää silmiin, kun asuu naisen ja tämän lasten kanssa. Sillä uskon ettei mies ole niin tyhmä, ettei mieti sitä ja miltä lapsista tuntuu kun oma isä on enää isä hetken viikossa tai kuukaudessa, ja vaihtoi heidät vieraisiin lapsiin.
Tuon syyn uskon olevan syy sille, ettei mies tapaa lapsiaan kun ei kehtaa tulla lasten ja exän silmien eteen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Mun vanhemmat on eronnu 13-14 vuotta sitten, eikä isä ole äitiäni (eli exäänsä) varmana kattonu silmiin sen jälkeen, kun ei se suostu sille puhelimeenkaa vastata. Eivät ikinä voineet keskustella meistä yhteisistä lapsistaan koska isä ilmeisesti katkera erosta, vaikka äiti koittanut saada yhteyden tähän, jotta voisi puhua meidän asioista. Kuitenkaan tämä ei ikinä ole toiminut, mutta isä ei silti minua tai sisaruksiani ole hyljännyt. Vanhemmilleni jäi yhteishuoltajuus ja samalla paikkakunnalla asutaan ja kumman luona vaan saatiin olla, aivan miten haluttiin.
Eli vaikka vanhempien yhteydenpito ei toimi, ei silti tarkoita, ettei vanhempien ja lapsien välit voi olla hyvät ja että heitä ei näkisi usein.
Tietysti tuo toi paljon ongelmia aikoinaan kun ei voitu tietoa informoida isältä äidille tai toisinpäin, koska yleensä me muksut sitte oltii niitä sanansaattajia, ja siksi monesti itsekin tein niin että väitin isälle että olen äidillä ja äidille että olen isällä ja todellisuudessa saatoin olla kylällä tai kaverilla.
Jokatapauksessa isä eikä äiti hylännyt meitä lapsia.