Terve,
Lopetin lääkkeiden käytön pakko-oireisiin n.4-5kk sitten ja oireet ovat hiljalleen alkaneet palata takaisin. Olen ruvennut murehtimaan autoni käsijarrua ja lukkoa, sekä arkisin herätyskellon toimivuutta. Tarkistelua esiintyy jonkin verran, mutta suurin ongelma joka näistä pakkomielteistä/oireista johtuu on unettomuus. On todella vaikea nukahtaa, kun murehtii, onko auton ovet auki, tai että aamulla ei herääkkään kelloon ja myöhästyy töistä.
Pystyn illalla kyllä päättämään etten enää tarkistele ko. päivänä kertaakaan kyseisiä asioita, mutta ahdistus ei lähde pois. Vaikka olisin hetkeä aikaisemmin tarkistanut auton ovet ja kellon, ahdistava ajatus tulee uudestaan mieleen ja tuntuu että jotain on unohtunut tarkistaa, tai ettei ole tarkistanut asioita tarpeeksi hyvin. Tuntuu myös että kun käy tarpeeksi monta kertaa tarkistamassa (tai on esim. liian väsynyt), on liian sekaisin ottaakseen selvää mitä on oikeasti tehnyt ja pelkää että ovet ovat tosiaan jääneet auki tai ei muista miten tilanne oli kun viimeksi tarkisti. Tiedän että nämä ovat yleisiä pakko-oireiseen häiriöön liittyviä asioita, mutta koska mahdolliset "katastrofit" ovat kuitenkin ainakin teoriassa todellisia, ahdistus ei helpota.
Iltaisin yritän miettiä, että nukkuminen ja oma terveys menee aina kaiken muun edelle (vaikka auton ovet jäisi yöksi auki tai myöhästyisin töistä), mutta se on todella vaikeaa, koska nämä asiat tuntuvat vain niin älyttömän tärkeiltä ja itsestäänselviltä.
Asiaa olisi vielä, mutta energiat pikkaisen vähissä, kirjottelen uudestaan myöhemmin. Reseptikin löytyy jo valmiiksi jos oireet pahenevat / jatkuvat samanlaisina.
Onko teillä muilla vastaavia murheita?
Lopetin lääkkeiden käytön pakko-oireisiin n.4-5kk sitten ja oireet ovat hiljalleen alkaneet palata takaisin. Olen ruvennut murehtimaan autoni käsijarrua ja lukkoa, sekä arkisin herätyskellon toimivuutta. Tarkistelua esiintyy jonkin verran, mutta suurin ongelma joka näistä pakkomielteistä/oireista johtuu on unettomuus. On todella vaikea nukahtaa, kun murehtii, onko auton ovet auki, tai että aamulla ei herääkkään kelloon ja myöhästyy töistä.
Pystyn illalla kyllä päättämään etten enää tarkistele ko. päivänä kertaakaan kyseisiä asioita, mutta ahdistus ei lähde pois. Vaikka olisin hetkeä aikaisemmin tarkistanut auton ovet ja kellon, ahdistava ajatus tulee uudestaan mieleen ja tuntuu että jotain on unohtunut tarkistaa, tai ettei ole tarkistanut asioita tarpeeksi hyvin. Tuntuu myös että kun käy tarpeeksi monta kertaa tarkistamassa (tai on esim. liian väsynyt), on liian sekaisin ottaakseen selvää mitä on oikeasti tehnyt ja pelkää että ovet ovat tosiaan jääneet auki tai ei muista miten tilanne oli kun viimeksi tarkisti. Tiedän että nämä ovat yleisiä pakko-oireiseen häiriöön liittyviä asioita, mutta koska mahdolliset "katastrofit" ovat kuitenkin ainakin teoriassa todellisia, ahdistus ei helpota.
Iltaisin yritän miettiä, että nukkuminen ja oma terveys menee aina kaiken muun edelle (vaikka auton ovet jäisi yöksi auki tai myöhästyisin töistä), mutta se on todella vaikeaa, koska nämä asiat tuntuvat vain niin älyttömän tärkeiltä ja itsestäänselviltä.
Asiaa olisi vielä, mutta energiat pikkaisen vähissä, kirjottelen uudestaan myöhemmin. Reseptikin löytyy jo valmiiksi jos oireet pahenevat / jatkuvat samanlaisina.
Onko teillä muilla vastaavia murheita?
Vastaukset 11
Vanhimmat
Olet kuitenkin fyysisesti terve ihminen, niin koitahan ajatella ilolla terveyttäsi mielummin, aina kun tulee pakko ajatuksia mieleen. Keskitys siis kehosi tuntemuksiin, ja iloitse terveestä kehostasi. Jep.
Ja kun jätät autosi parkkiin, niin nauti tietoisesti käsijarrun vetämisestä päälle, no niin nyt pysyy auto paikoillaan, ja nauti kun voit kätevästi lukita auton ovet. Ja tosiaan osta toinenkin herätyskello, vaikka Braun joka on varmatoiminen, niin nautit siitä että sinulla on varmudella kaksi herätyskelloa toiminnassa. Ja jos pärjäät näillä varmuustoimenpiteillä, ja uudella asenteella fyysiseen terveytesi huomoiden ilolla, niin nauti siitäkin ettet tarvitse lääkitystä. Raakkuna tietää että olet hyvä ihminen, voi hyvin kauniin sielusi ja terveen ruumiisi kanssa. Salut.
Hyvä neuvoja oli tuossa yllä!
Yksi keinohan on kuvata, vaikka kännykkäkameralla, että se käsijarru on kiinni. Sittenpähän on ainakin yksi asia, jota ei tarvitse pelätä.
Lue Edna Foanin eroon pakko oireista ja rituaaleista -kirja... Siinä on hyviä käytännönvinkkejä pakko-oireiden hoitoon!
Itselläni toimi esimerkiksi hidastaminen. Eli alkuun tehdään hengitysharjoituksia (esim. hengitä n. 6 sekunttia sisään tasaisesti samalla vauhdilla, pidä ilmat sisälläsi myös n. 6 sekunttia ja puhalla ilmat ulos tasaisesti kuuden sekunnin aikana. Tämä toistetaan kaksi kertaa) Ei kestä siis kauaa tämä. Sitten tehdään tarkastus tooooodella h i t a a s t i. Eli nykäiset käsijarrun kiinni todella hitaasti ja sanot mielessäsi, että on kiinni. Samoin ovien sulkeminen.
Aina pakko-oireita ei pysty lopettamaan tai ainakaan niitä pakkoajatuksia. Tällöin jos pakko-oireita/ajatuksia on vain ihan vähän, voi tehdä vaikka listan. ELi kirjoita paperiile "käsijarru" ja "autonovet" sitten ruksaat siihen, kun olet ne tarkastanut. Sitten ennen nukkumaanmenoa katsot listaa ja sanot, että on kiinni ja alat nukkumaan :)
Toki jos kohteita on paljon, ei tälläinen järjestely toimi. Mutta jos kohteet pysyy ihan muutamassa, niin miksei listaa voisi pitää. Vaikka niinä kaikkein stressaavimpina päivinä, jolloin oireet tuntuvat erittäin pahalta...
Sitten vain uusien herätyskellojen ostoon. Osta vaikka 2!!!
Itselläni on niin monta pakko-oiretta, että tälläiset keinot eivät valitettavasti toimi :/ Täytyy vain koittaa parantua näistä pikkuhiljaa terapian avulla.. Lääkkeitä en suostu syömään.
Minusta sinun kannattaa ehdottomasti koittaa ilman lääkkeitä, kun pakko-oireiden kohteitakin on vasta noin "vähän " tullut takaisin... Sitten jos alkaa pahenemaan pohdi uudelleen lääkitystä.
Kiitos vastauksista molemmille!
Edna Foen kirja on jo hommattu, ja sitä on jonkin verran tullut luettua. Ongelma on tosiaan vaan se, että kirja kehottaa pitämään pakkoajatuksia liioiteltuina ja epärealistisina ja tämän kynnyksen ylipääseminen on mulle varmaan se kaikista vaativin homma :/ Vaikka tiedän että kärsin OCD:stä, ongelmat tuntuu edelleen ulkopuolisilta ja itsenäisiltä (varsinkin herätyskellon kohdalla, kerron mahdollisesti joskus lisää). On niin vaikea sanoa itselleen että kyseessä on vain OCD kun taustalta tulee kammottava ajatus että joku kamala katastrofi voi tapahtua.
Itselläni on ihan sama juttu omien oireideni kanssa. Tavallaan ne ovat ihan rationaalisia ja ihan mahdollisia tapahtumia, mutta kuitenkin todella harvinaisia. Itselläni on älyttömän paha katastrofien pelko siis. Ja vaikka kuinka uskottelen itselleni, että ei se jääkaappi räjähdä tänä yönä, niin silti tiedän, että niin voi ihan oikeasti käydä, koska olen lukenut niin usein uutisista...
Tavallaan en edes tahdo lopettaa pakko-oireitani, koska en tahdo niiden katastrofien koskaan ikinä tapahtuvan. Mutta toisaalta taas tahdon lopettaa.. Todella hankalaa:/
En vihaa mitään enempää kuin "I told you so" -fiilistä ja en koskaan tahdo sitä saada. Siksi aina varmistan, että mitään inhottavaa ei tapahdu...
Maailman ärsyttävintä on se, että ajattelee esim, että "pitäisiköhän tuo lasi siirtää", sitten ei siirrä ja 5minuutin päästä lasi tippuu lattialle...
Heh, tämä viesti kuulostaa ihan minulta :) Ajattelen ihan noin. Samoin tuo lasi juttu. Voi että, miten monta kertaa olen tietokoneella ollessani tehnyt noin. "No kyllä mä tiedän, että lasi on tossa, en mä sitä tökkäise, parempi tässä lähellä"...No annas olla, hetken päästä heilautan kyynerpäätä ja lasi lentelee vauhdikkaasti lattialle. Ärsyttää niin pirusti, miten voi unohtaa sen. Välillä saan itseni siirtämään lasin kyynerpään ulottumattomiin, mutta se tuntuu niin epäkäytännölliseltä, kun on hieman kauemmaksi joutuu kurottelemaan. :)
Hei murehtija2!
Niin tuttua... Kun pakkomielle on jo ehtinyt saada vallan niin se valta on niin omituista ja voimakasta. Uskoisin et sullakin sama juttu eli tämä; Tiedät jossain sisimmässäsi ainakin et ajatuksen sisältö ei ole todellinen, vaaraa ei ole jne. Mut jollain käsittämättömällä tavalla se ärsyttävä pelonsekainen ahdistus ottaa vallan ja aivot ikäänkuin eivät suostu uskomaan et ajatuksen sisältö ei ole todellinen vaikka sen oikeasti tietääkin. Eli silti vaan sitkeästi pelottaa jokin, mikä milloinkin..... Mutta raaka totuus on se että näistä ajatuksista ja ahdistuksista pääsemiseksi on vain rankka tie. Haluan tähän väliin sanoa että tiedän mistä puhun sillä olen itse kärsinyt ja kärsin varsinkin erilaisista katastrofiajatuksista jotka aiheuttavat välillä hyvinkin rajua ahdistusta. No siis se tie on juuri se että noita ajatuksia vastaan ei saa yhtään taistella jos niistä haluaa eroon. Tiedän, se tuntuu välillä aivan kaamealta mutta näin se vaan menee. Ymmärrän ja tiedän tunteen et eihän tämä ahdistus poistu mihinkään, se vain pysyy ja pysyy, en yksinkertaisesti kestä koska tunne on niin sietämätön... Tämä on se kaikkein vaikein kohta jolloin tuntuu monesti lähes mahdottomalta olla tekemättä jotain pakkotoimintoa, ajatusta tai tekoa, jolla pyrkii oloaan helpottamaan koska juuri sillä hetkellä TUNTUU siltä että ahdistus ei muuten poistu mihinkään. Mutta se ahdistus poistuu kyllä kunhan et yhtään tee mitään pakkotoimintoa, et siis yhtään. Erittäin vaikeaa mutta sen kyllä huomaa silloin kun tähän pystyy. On vain hyvin tärkeää muistaa että se ahdistuksen poistuminen vie välillä aikaa... Välillä se poistuu hyvinkin pian alle vuorokaudessa jopa alle tunnissa mutta joskus siihen menee päiviä. Ei saa antaa periksi, se helpottaa kyllä, ennemmin tai myöhemmin, kunhan vain annat ajatustesi virrata täysin vapaasti niin hirvittävän vaikeaa kuin se onkin. Tarvitset valtavan määrän 1.PÄÄTTÄVÄISYYTTÄ 2.ROHKEUTTA ja 3.AIKAA. Kun pääset pääset yhdenkin kerran huomaamaan että paha olosi poistuu, välillä hitaasti, ilman pakkotoimintoja niin silloin on paljon helpompi luottaa että näin käy jatkossakin kun tulee pakkomielle. Silloin saat sitä sitä rohkeutta jota tarvitset runsaasti tämän inhottavan vaivan voittamiseen. Se on oivallus joka helpottaa oleellisesti tästä vaivasta pääsemistä.
Minäkin toivon osaltani Murehtija 2:lle ja kaikille pakko-oireista kärsiville paljon voimia. Olen itse myös kärsinyt pakkoajatuksista. Olin aikaisemmin täysin niiden vietävissä ja elämä oli tuskallista ahdistusta täynnä. Nyt takana on puolitoista vuotta kognitiivista käyttäytymisterapiaa, jossa olen harjoitellut uutta suhtautumista pakkoajatuksiin. Yllä oleva viesti "toivoa on" on hienosti kirjoitettu! Minuakin auttoi se, että lopetin ritualisoinnin pakkomielteisiin. Harjoittelu vaatii paljon voimia, mutta se opettaa sen, että ahdistus helpottaa ajan myötä. Ahdistuksen kestäminen tuntuu piinalliselta, mutta se vie kohti hyvää. Itse sain tukea myös kirjasta: Vapaudu mielesi vallasta ja ala elää (Hayes Steven H.).
Ihan samaa!!
-aloin jo katsomaan että olenko itse tuon kirjoittanut joskus, että en vain muista enää, koska teksti on niin kuvaavaa.
Ennen ajelin todella vanhalla ruosteisella autolla, ja kun vaihdoin paremman auton alle alkoi kanssa vaivaamaan, jotta onko ovilukossa, onko käsijarrupäällä, mitenkä on pysäköity jne.. Olen aina kärsinyt pakko-oireista ja tämän uuden auton myötä tuli lisää ongelmia.
-Kello tottakait on aina tarkistettava moneen kertaan että on päällä, samaten kun herää ja lähtee töihin että se ei jää päälle, 2. hellat tarkistettava joskus monestikkin vaikka ei olisi käyttänyt, 3ovet ovat jokasuuntaan ongelmallisia 4. töissä leimaaminen sisään, jotta onko varmasti leimannut jne...
----
Itse olen kanssa joutunut monesti käymään autolla vielä myöhäänkin tarkastamassa jotta siellä on käsijarrupäällä, tai ovilukossa tuntuu ettei sen ahdistuksen/epävarmuuden kanssa muuten voi nukkua.
...
ilmeisesti pitäisi vain se ahdistus sietää, ja sitä kautta voisi asiat helpottua
Terve kaikille,
Aloitin n. viikko sitten lääkityksen uudestaan, nyt jälkeenpäin ajateltuna ehkä vähän liian hätäisesti. Vielä mitään merkittävää muutosta en ole huomannut, mutta ilmoittelen tänne miten tilanne etenee. (Myös lääkeannos on tällä hetkellä puolikas siitä mitä söin viimeksi sen 1.5 vuotta)
Rupean myös pitämään päiväkirjaa pakko-oireistani / huolistani, jotta voin seurata niiden kehitystä.
Tsemppiä kaikille!
Hei taas!
Tsemppiä sinulle ja toivottavasti lääkkeet tepsivät. On varmasti tilanteita että lääkitys on ihan paikallaan, sen oman mahdollisen tarpeensa varmaan parhaiten itse tietää. Sun olis vaan tosi tärkeetä siinä lääkityksen ohella samalla myös harjoitella vaikeita tilanteita; ahdistuksen sietämistä ja sitä että et tee pakkotoimintojasi. Siten pystyt ehkäisemään oireiden paluun lääkityksen lopetettuasi. Ahdistuksen kestämisessä saattaa auttaa se että tuntiessasi pakottavaa tarvetta johonkin pakkotoimintoon muistutat itseäsi siitä että HALUAT tästä vaivasta eroon. Sitten heti perään muistutat itseäsi myös siitä että juuri pakkotoiminnot ESTÄVÄT sinua tässä asiassa ja PAHENTAVAT ahdistusta. Pakkohäiriötä ylläpitää ja ahdistavia ajatuksia yllyttää palaamaan se jos esim. pelkää pakkomielteitään (tosin hyvin ymmärrettävää!), välttelee tilanteita ja paikkoja jossa pakkomielteitä tulee, yrittää olla saamatta pakkomielteitä (ymmärrettävää sekin!...) ja pakkomielteen jo tultua yrittää torjua sitä.
Kun huomaat että pakkomielle tulee ja se ajoittain hyvinkin raju ahdistus virtaa päähän niin yritä olla hätääntymättä siitä ahdistuksesta ja anna sen tuntua. Tässä kohtaa ainakin itseäni auttaa tiedostaa se asia että varmaan moni pakkohäiriöön erikoistunut terapeutti tietää että jotta hoito olisi tehokasta potilaan on ahdistuttava ensin riittävästi. Näin ajatellen ei ehkä tunnukaan niin pahalta kun tuntee ahdistuvansa koska sen pystyykin ymmärtämään väylänä paranemiselle. Olen ainakin itse huomannut että mitä rajumpi ahdistus niin sen suurempi helpotus ja tehokkaampi parantava vaikutus. Siis edellyttäen että ei ole torjunut sitä ahdistusta eikä yhtään taistellut pakkomiellettä vastaan.
http://www.youtube.com/watch?v=J9Q0LJdjFho