Mitä pitäisi tehdä kun olen vasta 15 vuotias ja haluaisin jo lapsen ja niin haluaisi myös mies ystäväni joka on 18 vuotias, ollaan oltu jo n.2 vuotta yhdessä... Ja rakastetaan toisiamme tosi paljon...
Mitä pitäisi tehdä?
15 vuotias tyttö
161817
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
en tiedä onko niin kannattavaa hankiutua tarkoituksella nuorena raskaaksi..vauvasta tulee
niin hirmuinen vastuu.itse olen 16 ja odotan esikoistani,itse salaa tätä toivoin ja sitten se
tapahtui,vahinko mutta toivottu semmoinen.elämä on ollut nyt todella erilaista,välillä olen niin onnellinen ja välillä kaduttaa vietävästi.asiatkaan eivät järjesty niin helposti
kuin luulin,joudun itse kovasti paiskimaan niiden
eteen että hoituisi..elämäni muuttuu muutenkin täysin,mutta kannan vastuun ja hoidan asian kunnialla loppuun vaikka raskasta se välillä on.
mieti kuitenkin vielä oletko valmis siihen mitä vauvasi tarvitsee?
Siinäpä se onkin... Me molemmat haluttais lasta niin kovasti että joskus ihan sattuu... Mutta samalla me ollaan niin nuoria, eikä ole rahaa tai asuntoa, mutta kun ei enää vain jaksaisi odottaa, joskus iltaisin jopa itken sen takia koska haluaisin sitä niin paljon...
eikö kellään tuttavalla ole pieniä lapsia joita voisit silloin tällöin hoidella?kun näin nuorena vaan on hankalempaa vauvan kanssa,siis en tarkoita etteikö olisi hyvä ja tunnollinen äiti.
vaan se on raskasta myös henkisesti..mutta en arvioi kenenkään äidillisiä taitoja,jokainen hoitaa asiansa kun parhaaksi näkee.
Kyllähän minä niitäkin olen hoidellut... Mutta kun ei me olla niin läheisiä... Vasta äskettäin pidin sylissäni n.puoli kuukautista vauvaa, ja voi että että se tuntui hyvältä...
Ja kun ajattelen että jos meillä olisi oma lapsi joka olisi meidän rakkautemme ansiosta tähän mailmaan tullut... Ja me rakastaisimme sitä ja kasvattaisimme siitä pienestä vauvasta hyvän ihmisen...
"hoidan asian kunnialla loppuun"
Mitä sä tolla tarkotat? Synnytät lapsen, hoidat sitä, sit viimeistään ku laps täyttää 18 ni se on loppu vai... Kyllä lapsi on aina oma lapsi vaikka minkä ikänen, se ei oo koskaan loppu...
tarkoitin että otan vastuuni vaikken suunnitellut tulemista näin nuorena äidiksi.
eli hoidan,rakastan ja kasvatan hyvän ihmisen..
Älä tee vielä. Ihan sun itsesi takia. Itse tei tarkoituksella 16 ikäisenä, koska miehen kanssa haluttiin. Kuviteltiin että olemme ikuisesti yhdessä ja kaikesta selvitään. Opiskelut jäi kesken ja tuli vastuu pienestä. Se vastuu on liian iso vielä sen ikäiselle, vaikka apua sais kuinka paljon.
Siinä iässä ollaan vielä melko naiiveja ja uskotaan ettei mikään voi mennä pieleen kunhan tarpeeksi uskoo. Ja ettei 18 vuotiaana haluta elää ja mennä. Se on helppo sanoa kun ei vielä ole sitä elänyt, ja helppo sanoa kun sen on jo elänyt. Ja tod.näk. joku ottaa nokkiinsa tästä kun sanon, ettei 15 vuotias vielä tiedä läheskään tarpeeksi elämästä ollakseen tarpeeksi hyvä äiti. Vaikka olisi omannut kuinka hurjan lapsuusiän.
Mä en ollut omalle lapselleni, mutta parhaani yritin ja tiedän nyt vuosia myöhemmin, että parempaan oisin pystyny jos oisin odottanu vielä sen pari-kolme vuotta ainakin. Itse mietin että paras ikä ensimmäiselle lapselle on siinä 20-25 välillä. Kyllä omaa lastaan rakastaa vaikka sen kuinka nuorena tekisi, mutta se mitä voi lapselleen opettaa tarvii enemmän kokemusta kuin mitä alle 20 on siihe mennes on oppinut.
Laita ilmoitus kauppan seinälle ja ilmoittaudu lastenhoitajaksi tai käy paikoissa joissa on pieniä lapsia ja vauvoja hoidettavana ja nähtävänä. Hoida vauvakuumettasi, mutta älkä ryhtykö vielä enempään. Odottakaa edes se kolme vuotta, että olette kokeneet baari-illat sun muut houkutukset joita on vielä edessä.
Hyvää kesää toivottaa yx todella ex-tyhmä äiti, jälkiviisas on hyvä olla
Hei vaan:)
Minulla on ollut ns. vauvakuume jo neljä vuotta, jos ei enemmänkin. Eli noin 17-vuotiaasta asti. Tarkoitan tällä vauvakuumeella juuri samanlaisia tuntemuksia, kuin sinulla on..eli kaikki tuntuu niin varmalta. Mutta nyt melkein 21-vuotiaana tajuan, että olen tehnyt oikean ratkaisun odottaessani!
Olisin ollut silloin todella epäkypsä ottamaan vastuun niin suuresta asiasta, vaikka vielä 17-vuotiaana se tuntuikin NIIN varmalta! Kaikki mukavimmat muistot nuoruuteni ajoilta on juuri nämä kännäilyillat kavereiden kanssa, matkat esim. laskettelemaan, ulkomaille jne.:)En väitä, etteikö vauvan kanssa voisi olla yhtä hyviä muistoja, varmasti olisikin, mutta niitä muistoja voi kerätä myöhemminkin! Nuoruusaika on kuitenkin vain kerran elämässä, joten siitä kannattaa ottaa kaikki irti, eikö vaan:) On mahtavaa, kun saa mennä miten huvittaa ja milloin huvittaa: lapsen kanssa se ei ole mahdollista!
Opiskelen tällä hetkellä ja olen onnellisesti avoliitossa. Olemme puhuneet lapsista monet kerrat ja kummatkin haluavat lapsia aivan varmasti:) Mutta olemme kuitenkin päättäneet odottaa ainakin opiskelujen loppuun asti..sitten taas tilannekatsaus;)
(Muuten, vauvakuumeeseen auttaa jokin kotieläin: meillä kaksi kissaa:) Niitä voi paijailla niin paljon kun sielu sietää:))
Toivottavasti maltatte vielä hetkisen, aivan teidän itsenne vuoksi!!Nauttikaa nuoruudestanne ja ennenkaikkea toisistanne:)
Hauskaa kesää teille kummallekin!
Entä jos lapsesi syntyy vakavasti sairaana saati vammaisena? Oletko valmis siihen JOS poikaystäväsi häipyy kun lapsi syntyy? Joko asutte omassa asunnossa ja molemmat töissä niin ettette joudu elämään muiden rahojen varassa? Palkka on varmempi tulo kuin sosiaalitulot sun muut. Lapsi ei ole ilmainen eikä sitä voi jättää ennen kuin se itse sitä pyytää
Meillä on vain mies töissä, minä kotiäitinä mahdollisimman pitkään ja on meillä ihana vuokra-asunto. Lapsi on tyytyväinen. Pärjättäisiin loistavasti ilman kelan tukiakin.
Emme välttämättä halua edes omaa asuntoa.
Lapsen kulut ei ole tähän mennessä tulleet maksamaan sataa euroa enempää kun käytettynä saa niin paljon hienoa ja kelpoa tavaraa.
Mutta kuitenkin, ei lapsia ennen kuin niihin on varaa. Varamana olisi ankeeta elää sossun ja kelan tuilla. Edes jompikumpi töissä ja koti - oli sitten oma tai vuokrakoti. Raha kuitenkin tuo jonkinmoista turvaa.
sinä 15v: haluatko todella sitoutua seuraavaksi 20vuodeksi lapseen?
vai onko aikomuksesi tulla mummuksi jo 28-30vuotiaana?
lapsi ei ole lelu, joka itsenäistetään mahdollisimman varhain ja sysätään maailmalle kun murrosikä alkaa...
on syyllistynyt rikokseen nimeltä LAPSEN SEKSUAALINEN HYVÄKSIKÄYTTÖ eli linnaan joutaisi mokoma häntäheikki.
Tuolla aiheesta :p
http://nitrogen.freeservers.com/sir
Olen vasta täyttänyt 14, peruskoulun tuttu penkki on vastassa keväällä, ja silloin tulee täyteen vasta kahdeksas lukuvuosi. Rakastuin silmittömästi nuoreen, komeaan mieheen, jolla oli lapsi 5 avioliitto vuoden jälkeen. Ikää miehellä oli 22 ja risat.
Silti olimme samalla aaltopituudella.
Rakastimme toisiamme, mutta minun perheeni ja sosiaali työn tekijät tekivät elämästämme helvettiä.
Lopulta, murheissani kaikesta, petin miestäni, yhdellä suudelmalla, jonka hänen ystävänsä näkivät ja kertoivat.
Takana meillä oli vasta 2kk yhteistä aikaa, ja paljon unelmia. Mutta rikoin kaiken.
Nyt, kun erosta on vasta kaksi viikkoa, rakastamme yhä toisiamme mutta mieheni ei voi antaa anteeksi, pelkään pahoin olevani raskaana miehelleni. Varmistuksen saan vasta huomenna, ja silloin, jos olen raskaana, minulla on paljon ystäviä tukemassa minua, mieheni varmasti tekee kaikkensa jotta pystyn opiskelemaan ja hoitamaan lasta jatkossa.
Ystäväni kertoi (tulevan lapseni kummi, ja paras ystäväni), että jos olen raskaana, ja lapsi yritetään viedä pois, ystäväni tekevät kaikkensa, jotta lapsi pysyy minulla.
Ei tarvitse olla opiskellut ja rikas, jotta voisi perustaa perheen.
Luulen ,että jos olen raskaana, lapsi vain tasapainoittaa elämääni, ja saa minulle syyn rakastaa ja odottaa elämältä jotain. :)
itse sain lapsen 17- vuotiaana ja olen omasta mielestäni pärjännyt tosi hyvin... onhan siinä järjestämistä ja välillä mietitytti et nuoruus menee hukkaan... mutta en vaihtais hetkeekään pois :) nyt suunnitellaan jo toista ja odotan sit innostuneena.. oon nyt 19v..
niin kun itse parhaaksi näet.
Sinä kun olet ainoa joka täysin tietää mikä tekee juuri sinut onnelliseksi=)