Hei täällä yksi masis-nainen kyselee onko kenellekkään käynyt samalla tavalla kun minulle. Minulla oli ennen kavereita paljon ja tuntuu että masennuksen myötä olen menettänyt kaverini ja ystäväni. Enään ei ole ketään hyvää ystävääkään. tunnen itseni niin yksinäiseksi. Parempina päivinä tuntuu etttä olisi mukava nähdä jotain kamua mutta kun on menettänyt ne niin vaikeeta niitä on nähdä. Mieli on koko ajan niin huonona niin ei "huvita" ketään nähdä. Tunnen itseni syrjäytyneeksi. Nykyisin kun olen kavereitten kanssa olen Apaattinen ja sisäänpäinsuuntautunut. Oletteko saaneet vanhoja kamuja takaisin?
masis yksinäiset hoi!
fittad85
4181
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Mulle on käynyt vähän samallalailla. Tuo kavereista syrjäytyminen sitten ruokkii sitä masennusta entisestään ja noidankehä on valmis.
Mullakaan ei ole posittivista kannustusta. Ensimmäisen kerran masennuksen iskettyä kaksi vuotta sitten katkaisin välini ystäviini ja kun yritin ottaa puolen vuoden päästä yhteyttä, eivät he enää halunneet minua elämäänsä. Kun masennuin nyt syksyllä kumppanini - parhaan ystäväni - lähdettyä omien ongelmiensa takia, niin tuttavatkin (ystäviä en ollut enää löytänyt) siinä häipyivät vähitellen, en kun jaksanut olla positiivinen ja iloinen enkä myöskään halunnut tavata ketään, koska ahdistun helposti ihmisten kanssa nykyään. Yritin kyllä selittää, mutta se ei auttanut. Minulle suututtiin. Haluaisin vain jonkun, joka ymmärtäisi minua. Mutta eihän masentunut ja aina välillä viikoiksikin omiin oloihinsa vetäytyvä ihminen edes voi unelmoida tutustuvansa keneenkään, jos normaalistikin sosiaalisuudesta huolimatta on ollut vaikeaa löytää saman henkisiä ihmisiä.
Minä olen samanlainen. Tämän päivää olen tuskaillut suhdetta joka ei edennyt mihinkään kun olen niin helvetin pidättyväinen. Itkua ja tuskailua koko päivä, mielessä pyörii millä sekoittaisin pääni ja turruttaisin tunteeni tänään ja miltä tuntuisi kuolla.
Ihana elämä.
Helvetin yksinäinen SAIRAS elämä.
missä voisi kohdata muita masentuneita? Olen käynyt joskus paikkakuntani mielenterveysyhdistyksessä, mutta siellä tuntui olevan "vakavammin" sairaita ja itseäni vanhempia (viiskymppisiä jne) ihmisiä.